Tupo - tulopoliittinen (kokonais)ratkaisu. Suomessa on harjoitettu perinteisesti laajaa tulopolitiikkaa keskitetyillä sopimuksilla. Niillä on ollut ratkaiseva merkityst siihen, että olemme kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisiä. Pelin henkeen on kuulunut sovittamattomilta näyttävät ristiriidat ennen sopimuksen solmimista.
Nyt puhaltavat kuitenkin vähän eri tuulet. Työnantaja puoli antaa jatkuvasti julkisuuteen tietoa heidän vastenmielisyydestään koko järjestelmää kohtaan. Tämä on tavallaan outoa, koska isoille teollisuusaloilla tupo on aina halvempi ratkaisu kuin liittokohtaiset. Keskitetyssä mennään kokonaisedulla eteenpäin, mutta liittokierroksella paperi, metalli yms alojen työntekijät ulosmittaavat varmasti huomattavan suuret korotukset.
Mistä siis on kyse? Niin oudolta kuin se tuntuukin, on nyt kyse ideologisesta kamppailusta. Kamppaillaan siitä, kuka ja millä tavalla sanelee ehdot työelämässä. Työnantajat ovat avanneet pelin siihen, että he saisivat suuremman määräysvallan asioiden ratkaisuun ja neuvottelut jäisivät vähemmälle. Tämä on huolestuttavaa.
Vaikka asioista ollaan eri mieltä niin silti lähtökohdan pitäisi olla neuvottelu ja ristiriitojen sovittelu. Nyt haetaan määräysvaltaa, joka ei ole hyvä asia yhteiskunnassa; oli valta minkä tahansa aatteellisen tai muun järjestäytyneen tahon käsissä.
