Ilmestynyt Insinöörilehden verkossa 19.8.:
Suomessa on hypitty kevään ja kesän aikana niin paljon, että menestystä luulisi arvokisoissa tulevan ainakin hyppylajien saralla. Ensin oli tuottavuushyppy, joka muuttui kilpailukykyhypyksi. Siis siinä vaiheessa, kun joku huomasi, että esitetyt keinot vähentävät tuottavuutta. Hyppyleikkejä on sitten jatkettu loikkimalla yksikkötyökustannuksia alas yhteiskuntasopimuksen merkeissä.
Tunnettu hokema asiassa on, että helppoja ratkaisuja ei ole, vaan pitää tehdä vaikeita päätöksiä. Voidaan myöntää, että on vaikea päätös leikata palkkoja työaikaa lisäämällä tai lomarahoja karsimalla. Näitä sanotaan vaikeiksi, koska ne satuttavat niin monia palkansaajia.
Jos ei oteta huomioon, että nuo ovat vääriä keinoja, niin teknisesti ottaen ne eivät ole vaikeita. Muutetaan määräyksiä työajan tai lomarahojen maksamisen suhteen. Päätös ja toimenpide, niin asia on pulkassa.
Hetken voisi ajatella sitä, mikä vaikuttaa välittömästi työntekijöiden suoriutumiseen työpaikalla. Mikä on sellainen seikka, joka ratkaisee, miten hyvin työntekijät suoriutuvat tehtävistään, kuinka paljon tuotteita valmistuu ja miten motivoituneesti työhön suhtaudutaan? Niin, kulujen alentamisen perään haikailevat johtajat eivät ole pukahtaneet johtamisesta.
Jos yksikkötyökustannuksia leikataan 5 prosenttia, vaikutus lopputuotteeseen on suurin piirtein prosentin verran. Hyvän johtamisen vaikutukset siirtyvät täysimääräisinä tuottavuuteen, kustannuksiin ja kilpailukykyyn. Pihvi onkin siinä, että johtamisen muuttaminen vaatii aidosti vaikeita ratkaisuja. Helppoja keinoja sen parantamiseksi ei ole, kun ei voi osoittaa tilinpäätöksen riviä ja sanoa, että tuosta pitää leikata pois. Johtajuushypylle on kuitenkin selkeä tarve.
Ei johtajuuden parantaminen kuitenkaan mahdotonta ole. Käsittääkseni siinä on jossain onnistuttukin. Pitkäjänteisyyttä ja huolellista suunnittelua se vaatii. Eikä homma ole heti hoidettu, vaan johtavuuden parantaminen on jatkuva prosessi. Hyvä alku voisi olla, että johtajuusvaje olisi mukana asialistalla, kun johtajat(kin) puhuvat keinosta nostaa Suomi kasvuun.
Pelkällä johtajuuteen tuijottamalla ei kuitenkaan saada ratkaisuja, vaikka se välttämättä mukaan tarvitaan. Kun kerran hyppylajeista puhutaan, niin oikea ratkaisu olisi varmaan kolmiloikka. Otetaan hypyt johtajuudessa, osaamisessa ja kilpailukyvyssä. Kaikkia näitä tarvitaan.
