Intro: Politiikka on ollut minussa siitä asti, kun 14-15 vuotiaana aloin lukea. Anarkismin teoreetikoista sosialidemokratiaan kulki nuoren miehen tie. Kotikasvatus oli kyllä taustalla, ei anarkismissa, mutta sosialidemokratiassa sitä vahvemmin. Elin vaiheen poliittisena eläimenä ja vetäydyin syrjään. Tuskittelen puolueen ja puoluetoiminnan tilaan. Ahdistun siitä. Mietin mitä saan siitä, että olen puolueen ja jäsen ja miksi siis olen. Kuvittelen vielä ryhdistäytyväni ja tavalla tai toisella tuovani oman mausteeni puoluetoimintaan. Ahdistun lisää. Mietin, että tuskin politiikka yhtä miestä kaipaa.
Tunnustus: Uskon politiikkaan, ihmisten vapaaseen tahtoon ja yhteiskunnallisen toiminnan tärkeyteen. Uskon, että maailma muuttuu ihmisten toimesta. Uskon, että kaikki on mahdollista, kun tarpeeksi hyvää ja kovaa tahtoa.
Sosialidemokratia on aate, jossa ihminen voittaa järjestelmän. Se on aate, jossa inhimillisyys voittaa itsekkyyden. Se on aate, jossa solidaarisuus voittaa yksilöllisyyden, yhteisöllisyys yksinäisyyden. Se on aate, jossa ihmisyys voittaa rahan. Se on aate, jossa rakkaus voittaa kylmäkiskoisuuden. Se ei ole täydellinen, mutta se on kehityskelpoinen. Se on paras yhteiskunnallisista aatteista. Sosialidemokratia on liberalismin kaunein perillinen ja todellisen sosialismin olemuksen vartija. Tähän minä uskon.
Puoluetoiminta ei välttämättä anna minulle suoraan mitään konkreettista. Mutta se, että uskon maailman voivan muuttua ja se, että uskon paremman huomisen koittavan. Se on tukemisen arvoinen asia. Jäsenyys puolueessa on se tuki, jonka vähimmillään voin antaa. Osoitan että tuen, vaikka läheskään aina en pidä.
Blogi on takaisin, eikä henkilökohtainen osallistuminen jää nyt siihen. Uskon.
5 kommenttia:
Tuo kuvauksesi sosialidemokratiasta on hämmästyttävän identtinen (ainakin) tämän kanssa:
http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Me.iw3
Mutta ehkäpä onkin niin, että poliittiset puolueet(aatteet) ovat kuin ameeboja. Jokainen mieltää omaansa sellaiset hyvät arvot, joita itse kannattaa. Vähän samanlainen ilmiö kuin vaikka Barack Obaman kannattaminen. Obamahan on tyyppi johon lähes jokainen voi heijastaa omat toiveensa ja arvonsa.
"Sosialidemokratia on aate, jossa ihminen voittaa järjestelmän."
Se on aate, jossa järjestelmä kahlitsee ihmisen.
"Se on aate, jossa solidaarisuus voittaa yksilöllisyyden, yhteisöllisyys yksinäisyyden."
Se tuossa ainakin on totta, että yksilöllisyydelle siinä ei juuri jää sijaa.
"Se on aate, jossa rakkaus voittaa kylmäkiskoisuuden."
Se on aate, jossa välittäminen on ulkoistettu valtiolle.
"Sosialidemokratia on liberalismin kaunein perillinen ja todellisen sosialismin olemuksen vartija."
Jos se on liberalismilta jotakin perinyt, niin se perintö on tuhlattu. Todellisesta sosialismista en tiedä, enkä välitäkään.
"Tähän minä uskon."
Uskonnolta se kuulostaakin.
Pete, Näin vanhemmiten olen alkanut olla sitä mieltä, että sillä ei ole mitään merkitystä, että kuulostako joku samalta kuin jossain muussa puolueessa. Joskus ennen olisin käynyt raivoisaan vastarintaan tuosta vertaukesta. Ei minusta silti maalaisliittolaista saisi, ei millään.
Niko, minulle ja minusta politiikka on uskon ja tahdon asia. Ei se uskontoa ole, ei siinä ole jumalia tai jumaluuksia, ei mitään muuttamatonta yliluonnollista totuutta.
Siihen, että sosialidemokratia, kuten kaikki suuret valtioaatteemme konservatismista sosialismiin, ovat liberalismin perillisiä, ei voi olla nokankoputtamista. Se on historiallinen ja kulttuurinen fakta.
Eihän sillä mitään väliä olekaan, kuulostaako jonkun puolueen ohjelma samalta kuin toisen. Eikä myöskään kenelläkään ole oikeutta sanoa, että "ette te voi noin sanoa koska nuo ovat meidän puolueen arvoja".
Niko L. taas kuulosti kommenteineen juuri sellaiselta jollainen itsekin olin joskus vasta puolueeseen liityttyäni: jolloin oma aate tuntui niin ylivertaiselta ja muut jokseenkin halveksuttavilta.
"Se on aate, jossa järjestelmä kahlitsee ihmisen."
Ihmisen vapauden aikaansaannoksista nauttii nyt koko maailmantalous. Arto Merisalon kaltaisille nykyhallitusta suosiville bisnesenkeleille lisää vapauksia, tai muuten Jyrki ja Sauli ja joku heidän hännystelijänsä suuttuvat.
"Se tuossa ainakin on totta, että yksilöllisyydelle siinä ei juuri jää sijaa.
Maria Tiuran yksilöllisyyttä jäävät kaipaaman kuvalehdet, Ben ja Lyly Rajala. Olisin myös tyytyväinen, jos Tuulikki Ukkolan yksilöllisyydestä joku osa jäisi Ouluun.
"Se on aate, jossa välittäminen on ulkoistettu valtiolle."
Loistava valtiovarainministerimme erehtyi viime viikolla sekoittamaan saarnastuolin ja eduskunnan. Kansakunta kuunteli vaivautuneena, kun tämä koulukiusaaja puhui lähimmäisenrakkaudesta etc. Toivottavasti hän noudattaa kokoomuslaista toivetta ja siirtyy toteuttamaan sitä yksityisesti.
"Jos se on liberalismilta jotakin perinyt, niin se perintö on tuhlattu. Todellisesta sosialismista en tiedä, enkä välitäkään."
Siinä missä demarit sentään maksavat perinnöstä veron, kokoomus omii sen itselleen, siirtää Cayman-saarille ja tuhlaa sen Johanna Tukiaiseen.
Kannattaako blogeja täyttää kommenteilla siitä, mistä ei tiedä mitään?
Lähetä kommentti