maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Blogistentialinen kriisi

Kirjoitan ja siksi olen olemassa. Kirjoitan, koska on sanottavaa. Kirjoitan, koska omat ajatukset muuttuvat matkalla päästä näppäimistön kautta näytölle. Kirjoitan, koska se nyt vaan on kivaa. Mutta onko kaikki turhaa?

Olen saavuttanut henkisessä kehityksessäni blogistentialistisen kriisin. Tekstiä ei ole syntynyt, eikä ajattelua tapahtunut. Onko minulla mitään syytä jatkaa tämän blogin pitoa ja mikä vielä pahempaa, onko minulla enää mitään sanottavaa? Kaiken tarpeellisen lienen jo kertaalleen kirjoittanut, miten niitä lähdetään uusimaan.

Kun kirjoituksia jää ”väliin”, se ruokkii kierrettä. Blogin pitäisi aivan ehdottomassa minimissään päivittyä 2 kertaa/vko. Jos siihen tahtiin ei pääse, ei hommassa minulle ole mitään mieltä. Useamminkin pitäisi kirjoittaa.

Yksi keskeinen syy itse-epäilykseen on se, että olen huomannut muuttuvani sitä kyynisemmäksi, mitä kauemmas liu-un politiikasta. Minulla on yhä useammin pisteliästä huomautettavaa, sen sijaan että olisin rakentava, saati sitten kannustaisin. Tässä on kuitenkin tullut matkattua sieltä melko läheltä politiikan teon ydintä kauas takariviin huutelemaan. On sinällään pelottavaa, miten toisenlaisilta asiat nyt näyttävät. Monessa sellaisessa asiassa, jotka ennen näyttivät mielekkäiltä, ei ole enää mitään järkeä.

Mutta koukataanpa hetkeksi toiseen kriisiin. Kriisiin nimeltä SDP. Sosialidemokratia ei ole kriisissä, mutta SDP on. Eurovaalien tulos oli katastrofi. Kun en halua olla kyyninen, enkä ilkeä niin tiivistän analyysin seuraavasti: sisältö, viestintä, sisältö, viestintä, sisältö, viestintä. Muuten meni hyvin.

Tästä kriisistä löysin kuitenkin syyllisyyden. Enpä juuri pistänyt montaa tikkua ristiin näiden vaalien hyväksi. Olisi pitänyt. Jotta olisin rakentava ja kannustava, niin henkilökohtaisen aktivoitumisen kautta lähdetään kannustamaan muitakin samaan. Nyt vain pitää löytää itselleen sopiva poliittisen aktiivisuuden muoto. Ja alkaa taas sanoa.

18 kommenttia:

Petri Mustakallio kirjoitti...

minusta sdp:n tulos selittyy tekijöillä: ehdokaslista, ehdokaslista, ehdokaslista.

Vihreiden, Kokoomuksen ja jopa Keskustankin lista oli huomattavasti nimekkäämpi. Kun äänestäjäjoukot olivat pienet, menestyivät ne joilla oli riittävän kovatasoisia nimiä keräämään puolueidensa peruskannattajaääniä (Hautala, Hassi, Jäätteenmäki, Itälä, Pietikäinen...). Ekiä ja/tai Eero olisi tuonut helposti sen kolmannen paikan.

Heh; ihan samaan tapaan olen itsekin pohdiskellut jo pidemmän aikaa blogin pitämisen mielekkyyttä

Anonyymi kirjoitti...

Joo ja ei. Pinnallisesti olet väärässä, syvemmässä et.

Ottaen huomioon eu-vaalien omalaatuisuutensa, niin
- kampanja oli kelvollinen ja teemoitus oikea
- ehdokasasettelu oli melko kelvollinen.

Kolmas paikka olisi tullut, jos ehdokasasetteluun olisi kiinnitetty vieläkin enemmän huomioita alueellisesti. Nyt esim. Satakunta, Kymenlaakso ja itäisempi Suomi sakkasivat
pahasti. Jos listalla olisi ollut enemmän ko. alueiden kansanedustajia, niin olisimme ehkä onnistuneet.

Mutta eihän tämä riitä. Politiikan perinteisten lakien mukaan opposition olisi pitänyt hyötyä nykyisestä taloustilanteesta. Siis myös muiden kuin persujen. Nyt niin ei käynyt. Eikä se ollut Soinin hyvyyttä. Kyllä syy on pohjimmiltaan meidän heikkouksissamme.

Se merkitsee sitä, että yhteiskunnan ja sen myötä politiikassa on tapahtunut murros, jota emme vain ole pystyneet ymmärtämään vieläkään kunnolla. Tältä osin olet täysin oikeassa: sisältä, viesti, sisältö.

Ensiksi pitäisi luoda kunnon programmi. Sen jälkeen: koko programmi toimeen.

MikkoMy

Petteri Oksa kirjoitti...

Komppaan Mikkoa täysin.

Muutoksen ymmärtäminen ja muutoksen vaatiminen ovat nostaneet sosialidemokraatit valtaan. Nyt emme ymmärrä muutosta ja vielä vähemmän vaadimme sitä.

Antti kirjoitti...

Petteri Oksan kommenttiin ei voi sanoa muuta kuin:

Touché!

Anonyymi kirjoitti...

Puolueen johdossahan ei ole mitään vikaa, eihän? :-O

Johto rakentaa listan, ei se itsekseen synny. Eli ei katsota seurauksia vaan syitä.

Jutta vaihtoon, niin johan hyvä tulee.

Petteri Oksa kirjoitti...

Jos listan rakentamista pitää syynä ja etsii henkilö sen takana, niin silloin varmaan aamunkoitteessa teloitettava on puoluesihteeri? Vaalityön organisointi menee samaan suuntaan.

Jutan tappioksi pitää laskea sairastuminen samaan "puheenjohtaja-syndroomaan" kuin Heinäluoma. Ei sanota mitään mihinkään suuntaan, ollaan täyttä teflonia ja yritetään niin perhanan kovati täyttää muiden odotuksia. Ei se onnistu. Mutta ehkä potilas vielä voidaan parantaa.

Petri Mustakallio kirjoitti...

no ei puoluesihteerikään sille ehdokaslistalle ketään pakottaa voi. Jos ei sosdemien nimekkäämmästä kaartista parlamenttiin ole halua, niin ei kai sille mitään voi. Ihmettelen vaan, että miksi sinne sitten vihreistä ja kokoomuksesta on mutta demareista ei. Kun kuitenkin juuri demarit kansainvälisyyttään korostavat.

Petteri Oksa kirjoitti...

No ei. Mutta kommentoin lähinnä tuolle edelliselle, että jos joku pitää tästä teloittaa niin kyllä se on puoluesihteeri.

Ja kyllä tässä puhdistus pitäisi järjestää, ihan vain vesien saamiseksi liikkeelle, jos ei muuta. En vain ole ihan varma pitäisikö sen kohditua ylimpään johtoon ollenkaan

Anonyymi kirjoitti...

Onko nykyinen sos.demokratia niin vetovoimaista, että se kerää kärpäspaperin tavoin itseensä kaiken liikkuvan? Ei ole.

Ja mistä syystä? Puheenjohtajan kyvyt eivät riitä. Tästä seuraa vastenmieliseksi koettu imago, jossa maireudella suurta yleisöä kohtaan ja asiantuntemattomalla hallitukselle kaakattamisella saadaan aikaan torjuntareaktio: vanhat kannattajat pettyvät ja uusia ei tule.

Puoluesihteeri möhlii lisäksi minkä kerkiää ja lähettelee joukkokirjeitä, joiden päiväys on vanha niiden tavoittaessa kohteen. Mistähän se Lintonen vielä löydettiin vaalivankkurien yhdeksi kaakiksi?

Politiikan sisältö uskottavaksi ja sitä perustelemaan osaava ja asiantunteva tyyppi, niin vielä näille E.J. Penttilöillekin haastajia löytyy.

Akateemista ja koulutettua väkeä on rohkeammin lähestyttävä. Kärkevästi sanoen: amiksia on jo riittävästi paapottu, kun seurauksena on Soinin suosio tai äänestämättömyys.

Myös nämä sosialidemokratian perinteiset kuninkaantekijät (lue Lipposen klaani ja perilliset) pitäisi heivat kunnolla sivuun. Sen porukan päätöksillä aurinko ei enää nouse.

Petteri Oksa kirjoitti...

En kyllä purematta niele ajatusta siitä, että sdp:n menestys on = puheenjohtajan kyvyt ja karisma. Ei ole.

Ja mistä, oi mistä, kumpuaa tämä ristiriita koulutettujen ja vähemmän koulutettujen välille? Tätä en vaan jaksa ymmärtää. Samaa leipää se maisteri ja autonasentaja syövät ja ihan samalla tavalla kumpikin palkkansa ja paikkansa ansaitsee.

Antti kirjoitti...

En itse usko, että demarien ongelmat ratkevat puoluejohtoa vaihtamalla. Demarien arvot ja idelogia ovat laajalti kannatettuja, mutta ongelmana on ollut näiden asioiden tuominen esiin siten, että ne vastaavat tämän päivän ihmiset tarpeita ja ongelmia. Tarvitaan siis uudenlaista analyysia nykyisestä yhteiskunnasta. Muistelisin Esa Suomisen kirjoittaneen blogissaan viime syksynä, että Vihreät ovat onnistuneet hyvin analyysissaan nykyisestä yhteiskunnasta ja olen itse täysin samaa mieltä.

Rapiat sata vuotta sitten sosiaalidemokraatit tulivat Suomessa esiin mm. vaatimuksilla yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta sekä kahdeksan tunnin työpäivästä. Nämä vaatimukset olivat siihen aikaan todella radikaaleja uudistuksia. Nykyisesn demaripolitiikan ei voi sanoa olevan kovinkaan muutoshaluista, vaikka jopa historiasta voi hakea perusteluita tällaiselle suunnalle.

Anonyymi kirjoitti...

No eihän puheenjohtajan persoona kaikkea ratkaise, mutta erityisen onnistuneena Urpilaisen valintaa on kyllä vaikea pitää, vai oletko eri mieltä.

Ja jos kerran ohjelma on kunnossa, niin silloin kai tekijöissä on vikaa, noin niin kuin loogisesti. Vai onko sittenkin ohjelmassakin (lue: sanomassa) korjattavaa.

Ei siinä amiksien ja koulutettujen vastakkainasettelussa mitään periaatteellista järkeä olekaan. Vain käytännöllistä:

1) Akateeminen väki on kiinnostunutta, kriittistä ja äänestävää. Duunariporukka ei äänestä tai äänestää väärin, seuraa Salattuja Elämiä ja äänestää sen mukaan. Valitettavasti.

2) Toimihenkilöjoukko koko ajan kasvaa, duunariväki vähenee.

3) Myös intressit ovat toisinaan erilaisia: on koko ajan vaikeampaa perustella hoiva-alan naisammattilaiselle, miksi pitää kannattaa paperimiesten palkankorotuksia.

4) Päätöksentekokoneistot eivät ole ainakaan tulleet helpommiksi käsittää, sama pätee yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tämän vuoksi monet poliittiset kysymykset ovat vaikeasti hahmotettavia, ainakin viihdesarjojen mädättämällä mielenlaadulla. Silloin tyydytään helppoihin ratkaisuihin ja riekutaan Soinin joukoissa.

5) Nuori, koulutettu kaupunkilainen on pääsääntöisesti moraalikysymyksissä arvoliberaali. Suvaitsevaisuutta on joskus vaikea löytää SAK:sta muualta kuin juhlapuheista, jos niistäkään. Ei ihme, jos tämä poppoo alkaa vihertää, kun duunari esittelee omaa moraalikoodiaan (vrt. Tero Rönnin kuolemantuomio-hörinät).

Listaa voi jatkaa jos tarvis on. Tässä muutama esimerkki, miksi tehtaan varjossa kyyhöttely ei tule jatkossakaan vetämään vasemmistoa vaalivoittoon, ellei näkökulmaa, sisältöä ja tekijöitä vaihdeta.

Petri Mustakallio kirjoitti...

2) toimihenkilöjoukko ei ole sama asia kuin akateeminen väki

3)Miksi hoiva-alan naisammattilaisille edes pitäisi perustella paperimiesten palkankorotuksia? Nehän maksaa metsäteollisuuden firmat, ei veronmaksajat.

5) Näissä vaaleissa oli jo havaittavissa että persujen riveissä ollut porukka ei suinkaan ollut mitään lähiöbaarien junttieinareita vaan osin ns. älymystöä. Esim. heidän tuleva europarlamentaarikkonsa Sampo Terho. Voi olla, että Kokoomuksen odotetun neljännen paikan menetys tapahtuikin perussuomalaisten suuntaan.

Vaikka sinänsä toki samaa mieltä edellisen kanssa "tehtaan varjossa kyyhöttelyn" mielekkyydestä. Enpä kyllä ennen ole huomannut että joku syyttäisi nykyistä Sdp:n johtoa siitä..

Anonyymi kirjoitti...

"2) toimihenkilöjoukko ei ole sama asia kuin akateeminen väki"

Ei tietenkään ole. Mutta molemmille on yhteistä se, että maskuliininen duunarikulttuuri ei niissä työympäristöissä ole se kaikkein kovin juttu. Englannin kielessä on hyvä ilmaus: blue collar worker. Sen imussa ei pitkälle pötkitä.

"3)Miksi hoiva-alan naisammattilaisille edes pitäisi perustella paperimiesten palkankorotuksia? Nehän maksaa metsäteollisuuden firmat, ei veronmaksajat."

Minusta tuo kysymys jo itsessään sisältää demariuden ongelman. Eli jos alkup. asetelmassa ei näe mitään outoa tai kyseenalaistettavaa, on kai turha etsiä kannatuksen kasvua kaugungeista (joissa tehtaita ei ole), akateemisesta väestä (pätkätöihin tottuneita, pitkän koulutuksen omaavia) tai naisalaoiltakaan (hehän vastaavat käytännössä hoiva- ja hyvinvointisektorista)

"5) Näissä vaaleissa oli jo havaittavissa että persujen riveissä ollut porukka ei suinkaan ollut mitään lähiöbaarien junttieinareita vaan osin ns. älymystöä. Esim. heidän tuleva europarlamentaarikkonsa Sampo Terho. Voi olla, että Kokoomuksen odotetun neljännen paikan menetys tapahtuikin perussuomalaisten suuntaan."

No se on selvä, että vajaaseen pariinsataan tuhanteen ääneen kuuluu yhtä ja toista. Vielä en kuitenkaan ole nähnyt sellaista selvitystä, jossa osoitettaisiin persujen peruskannattajan olevan jotakin muuta kuin lähiöbaarien juntteja eli hyvinvointiyhteiskunnassa tavalla tai toisella laidassa olevia tai sellaiseksi itsensä kokevia.

"Vaikka sinänsä toki samaa mieltä edellisen kanssa "tehtaan varjossa kyyhöttelyn" mielekkyydestä. Enpä kyllä ennen ole huomannut että joku syyttäisi nykyistä Sdp:n johtoa siitä.."

Niin, eihän blondi tietenkään tehdastyöstä mitään tiedä, mikä viekin ääniä perinteisillä alueilla. Tärkeämpää kuitenkin on, että muu puolueen koneisto ja piirijärjestöt kuin myös vaalikoneisto (lue demaritoimitsijat) ilmentävät sitä ja vain sitä. Milloin liikkeeseen on viimeksi rekrytoitu akateemisen loppututkinnon suorittaneita?

Petri Mustakallio kirjoitti...

Suomisen Esa ainakin on sellainen. Hyvä pointti kyllä tuo _tutkinnon suorittaneita_ . Liikkeeseen on kyllä kautta aikain rekrytoitu pilvin pimein akateemisia ylioppilaita ;-)

Vieläkään en ymmärrä miten se, että Metsäteollisuuden työnantaja jättäisi maksamatta korotuksen paperimiehen palkkaan, hyödyttäisi hoiva-alojen naisia?

Viime palkkakierroksella suurimmat korotukset kai maksettiin kunta-alalla.

Anonyymi kirjoitti...

"Vieläkään en ymmärrä miten se, että Metsäteollisuuden työnantaja jättäisi maksamatta korotuksen paperimiehen palkkaan, hyödyttäisi hoiva-alojen naisia?"

Ei tietenkään mitenkään, jos kysymys noin asetetaan ja halutaan nähdä.

Mutta jos ei haluta nähdä, että joku (kenties katkeranakin) kysyy, miksi hän kuusi vuotta yliopistossa opiskelleena sosiaalityöntekijänä saa toimistossa pelätä uloslyötyjä asiakkaita päivästä toiseen kahden tonnin (max) palkalla, kun toinen valvoo monitoreja neljän tonnin liksalla, ilman kouluja ja siitä aiheutuvia velkoja, niin vaikeata vastaaminen on.

Tottakai voidaan syyttää väärää alan valintaa ja yksilöä jne. Pitääkö toisaalta solidaarisuutta ilmetä muissakaan, kun paperialan työt pakenevat Vinkuintiaan ja Kymi kuhisee työttömiä ja entisiä demareita? Olen varma, että EK:ta ei harmita, jos viimeisetkin solidaarisuuden rippeet yhteiskunnasta katoavat.

Toiseksi, eihän tuo paperitehdas pyörisi päivääkään, ellei joku niitä duunarin tehtailemia kersoja hoivaisi tai hänen kalareissulla kipeytynättä kinttuaan kuntouttaisi etc. Mutta siihen ei tahdo varoja riittää, kun paperimies hallituksen suosiollisella avustuksella suostuu vain matalampaan verotukseen.

Naisvaltaiset alat kärsivät myös äitiyslomien vuoksi. Paperityönantajien ei tarvitse järjestää kaksoispalkkausta äitiyslomien ajaksi. Äitien työnantajien tarvitsee. Asiastahan on mm. Soininvaara puhunut. Eli sekään avaus ei tullut SAK:n suunnalta.

On aivan turha narista pankinjohtajien palkoista tai wahlroosien eduista, jos ei nähdä, että tulonjakoa voidaan tehdä matalammillakin tasoilla. Tulonjako nyt sentään on ollut yksi työväenliikkeen perusperiaatteita. Viime vuosina tosin vain periaatteita, ei tekoja.

Anonyymi kirjoitti...

Ollaan jo vähän "off-topic" mutta anonyymille nro 1. on pakko sanoa, että teollisuuden palkankorotukset ja julkisen sektorin palkkatoiveet eivät ole jotenkin vastakkaiset.

Mitä enemmän se teollisuuden duunari saa palkkaa sieltä tehtaalta, sitä enemmän hän maksaa veroja---> julkisen sektorin duunari saa lisää palkkaa. Todella pelkistettyä.

Anonyymi kirjoitti...

"...teollisuuden palkankorotukset ja julkisen sektorin palkkatoiveet eivät ole jotenkin vastakkaiset."

Tätähän tässä on käyty läpi aiemmissa kommenteissa. Ongelma tiivistyykin ehkä tuohon (tahattomaan?) erotteluun: palkankorotukset ja palkkatoiveet. Osaava, koulutettu naisala on katsellut sivusta, kun paperimies porhaltaa. Nyt sitten toivotaan osallistumista massaliikkeisin sun muihin Summan pelastamisiin. Pitääkö ihmetellä, jos joku ajattelee: no way?

"Mitä enemmän se teollisuuden duunari saa palkkaa sieltä tehtaalta, sitä enemmän hän maksaa veroja---> julkisen sektorin duunari saa lisää palkkaa. Todella pelkistettyä."

No, kunpa näin kävisikin. Verotusta on kaiken aikaa kevennetty, eikä Paperiliitto muistaakseni asiaa ole ihmeemmin vastustanut. Joskus ennen muinoin julkisella sektorilla kyettin vielä kilpailemaan yksityisen kanssa palkoissakin, ei enää vuosiin tai kahteen vuosikymmeneen.

"Kehitys" näkyy ns. prekarisaationa ja mm. akateemisen pätkätyöläisyyden yleistymisenä ja kurjistumisena. Tämä haaste demareiden tulisi ottaa vakavasti. Kansakunnan valioiden kohtelu ei ole toisarvoinen asia.

Ja taas tämä periaatteellisempi puoli: pitääkö solidaarisuusvaateita kohdistaa vain Kultahammasrannikolle, vai onko omassakin pesässä tonkimista?