Vaalirahoituksesta on viime päivinä vedelty komeita otsikoita. Ai, yrittäjät ovat antaneet edustajille rahaa, oho! Ai, saattaa olla mahdollista, että vaalirahoituksella halutaan ainakin edistää joitakin näkemyksiä, ennekuulumatonta! Mitä, vaalirahoituslaki on susi, ei voi olla totta!
Tässä on tyyppiesimerkkitapauksesta , jonka kaikki ovat tienneet olevan olemassa, mutta johon kukaan ei ole halunnut puuttua, kun käsissä ei ole ollut tarpeeksi herkullista casea. Politiikot eivät tietenkään tähän ole halunneet puuttua, koska se supistaa rahahanoja.
Lahjoittaja kun ei välttämättä halua lahjoitusta julkisuuteen vaikkapa vain sellaisen asian takia, että antaa tälle ehdokkaalle vähemmän kuin toiselle saman puolueen ehdokkaalle, eikä halua asiaa käsitellä julkisuudessa. "Hyväksyttäviä" syitä voi olla paljon muitakin. Ei tässä ole nyt kysymys ollenkaan niin hämäräperäisestä asiasta kuin siitä on haluttu tehdä.
En usko hetkeäkään, että eduskunnasta löytyisi yhtään edustajaa, joka olisi saanut rahoitusta sellaista lupausta vastaan, että edistän sitten teitin firman/tuotteen/palvelun/sen ja sen kaavan/tms toteutumista. Rahaa on annettu ehdokkaille, joiden on oletettu tietyissä tilanteissa toimivan tietyllä tavalla. Läpinäkyvyys tietysti poistaisi epäilyksiä, eli on parempi vaihtoehto.
Oikeampi ongelma on kuitenki se, miten vaalirahoitusta pitäisi kontrolloida. Vaalien käymiseen uppoaa yhä enemmän rahaa niin puolueilta kuin ehdokkailtakin - ja tarvittava rahoituksen määrä asettaa ehdokkaat - ja puolueet - hyvin eriarvoiseen asemaan keskenään.
Vaihtoehtojakin on toisaalta hankala keksiä, jos vaalirahoitukselle asetettaisiin kattoja, niin niitä sitten kierrettäisin erilaisilla tavoilla, parempi olisi sitten oikeastaan kieltää henkilökohtainen mainonta kokonaan niin mediassa kuin jakelutuotteissa. Paras ratkaisu olisi lopettaa yksilökeskeisten vaalien käyminen kokonaan.
2 kommenttia:
Samaa mieltä ainakin viimeisen johtopäätöksesi kanssa.
Siitä ettei "tarpeeksi herkullista keissiä" ole löytynyt, antaisin piiiitkän miinuksen suomalaisille toimittajille ja toimituspäälliköille. Kehittyvien maakuntien suomikin oli jo ajat sitten tiedossa ja vähän julkisuudessakin, mutta asiaa ei vain kaivettu loppuun.
Jep jep. Minä olen ollut listavaalin kannattaja jo ainakin 12 vuoden ajan.
Mutta niin kauan kuin sitä ei ole, tarvitsevat ehdokkaat vaalikampanjoilleen rahoittajia. Ja kyllä se raha kelpaa kaikille, toiset vain osaavat kerätä rahoittajia paremmin kuin toiset.
Surullistahan tässä hommassa on, että tämän pääosin kahden porvaripuolueen skandaalin seuraukset voivat olla erityisen ikäviä SDP:lle. Kyllästyminen politiikkaan näkyy apatiana, mikä johtaa äänestysaktiivisuuden laskuun mikä puolestaan laskee enemmän SDP:n kuin porvaripuolueiden kannatusta. Ellei SDP sitten onnistu menestyksekkäästi hyökkäämään niiden tontille...
Lähetä kommentti