Mistä ei voi puhua

Suomessa on Voldemort. Tarkoitan sitä erästä kansanedustajaa, joka äskettäin sosiaalisessa mediassa päivitti idioottimaisuuksia ja sai kaikki juoksemaan niiden perässä.  Minusta hänen nimeään ja asiaansa ei pitäisi mainitaan ääneen, tyhjänpäiväisyyksille ei pidä antaa kaikupohjaa. Siksi kaveri on Voldemort.

Toisaalta hänen levittämänsä vihamielisyys pitää tuomita. Selvästi. Tähän voidaan hyvin soveltaa Wittgensteinin pääteoksen tiivistelmää

Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava

Eli kyseiden edustajan puheet voi ja ne pitää tuomita, selkeästi. Sen pidemmälle keskustelua on turha yrittää, sillä siitä ei voi puhua. Tarkoitan tällä sitä, että tyypin hengenheimolaiset ovat kuin pikkulapsia, jotka jatkavat inttämistään joka tapauksessa.

Asiasta ei voi todella puhua, sillä keskustelua ei synny. Se on vähän sama kuin pikkulapselle, joka haluaa tikkarin, yrittäisi perustella miksi tämä ei sitä tikkaria voi saada. Vaikka lapsi ymmärtäisi perustelut, huutaa hän silti, että "tahtoo!". Näin on myös tämän asian kanssa.

Keskustelun yrittäminen johtaa vain siihen, että väittämät tavoittavat suuremman joukon ihmisiä. Silloin ne kantautuvat niiden korviin, jotka syystä tai toisesta ovat tällaiselle vihapuheelle alttiita.

Väyrynen, kansanäänestys ja demokratian rajat

Mitä olisi kesä ilman klassikkoa, kesä ilman väyrystä? Politiikan kesä olisi ainakin kovin paljon värittömämpi. Väyrynen on jälleen tehnyt väyrysen, nyt kansalaisaloitteen muodossa. Itse aloitteen sisällöstä, jossa esitetään kansanäänestystä Suomen eroamiseksi euroalueesta, en sano mitään. Paitsi että se on tympeä. Mutta tämä muoto, kansalaisaloite, jossa vaaditaan kansanäänestystä, on mielenkiintoinen.

Jos aloite etenee eduskuntaan, on käytännössä päätettävä järjestetäänkö kansanäänestys vai ei. On mielenkiintoinen tilanne, jos (kun) aloite hylätään. Lailla on säädetty, että  50 000 ihmistä on riittävä määrä aloitteen tekemiseksi, joka voi johtaa jopa suoraan lainsäädäntöön. Aloite kansanäänestyksen järjestämisestä on lievempi, toimenpiteet tapahtuisivat vasta kansanäänestyksen jälkeen.

Mutta jos kansanäänestys päätettäisiin järjestää, niin meillä nähtäisiin melkoinen ryöppy uusia aloitteita äänestyksiksi. Jos kansalaisaloitteella todella olisi mahdollista saada asia kansanäänestykseen, se olisi monesta intressitahosta hyvin kiinnostavaa. Ja jos tosiaan yksi olisi päätetty järjestää, niin millä perusteella seuraavat voitaisiin hylätä? Viimeistään tässä vaiheessa pitäisi keskustella kansanäänestysten hinnastakin.

Näkisimme hyvin nopeassa tahdissa aloitteet (ja äänestykset) ainakin tasa-arvoisesta avioliittolaista ja ydinvoimasta. Itse pidän selvänä, että mikä tahansa järjestö saa kerätty 50 000 nimeä, jos sillä on käytettävissään edes kohtuullisesti rahaa ja ihmisiä.

On kovin ongelmallista jättää äänestys järjestämättä, koska siitä aiheutuu ongelmia uusien äänestysten muodossa. Se on demokratian kannalta vähän ontuvat argumentti.

Voikin käydä niin, että nykyinen edustuksellinen järjestelmämme saa tämän kesän väyrysestä uutta vahvistusta. Aloite saa nimet täyteen, mutta äänestystä ei järjestetä. Perusteluna se, että meillä ihmisillä on mahdollisuus ottaa näihin asioihin kantaa eduskuntavaaleissa. Jos viimeksi käydyissä vaaleissa olisi äänestetty niitä puolueita ja poliitikkoja, jotka eivät kannata suomen eurojäsenyyttä, hanke eroksi olisi jo käynnissä. Näin ei kuitenkaan tehty.

Väyrysen aloite jääkin siis vaikutuksiltaan keskustelun ja politiikan viihteen tasolle.