Helsingin Pihlajamäki suojellaan ensimmäisenä 1960-luvun lähiönä. Ihan kiva. Siis, että uudempaakin ympäristöä, rakennettua ja rakentamatonta suojellaan.
Niin kivaa ei ole se, että suojelu hankaloittaa ihmisten elämään. Tämähän tarkoittaa, että Pihliksen vanhoihin "torneihin" ei saa rakentaa hissejä. Ne kun eivät mahdu sisään rakennuksiin, vaan pitäisi tehdä ulkoseinälle pullistumiksi. Onko suojelu niin tärkeää, että nykyaikaisia asumisen helpottamisen välineitä ei voi käyttä? Minusta ei.
Suojelulinja menee muutoinkin liian pitkälle. Tällä menolla suojellaan kaupunki hengiltä. Tästä aiheesta olen maininnut aiemmin esimerkiksi Makkaratalon ja Stora Enson yhteydessä.
Suojelulla on paikkansa, mutta sillä ei saa pilata mahdollisuuksia elämän laadun parantamiseen ja järjen käyttöön.
perjantaina, huhtikuuta 28, 2006
keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2006
Maalaisliittoa lainaten
Hallituksen ja eduskunnan piiristä on viime kuukausina kuulunut vahvoja epäilyjä siitä, että maalaisliitto/kepu on lyönyt jarrut päälle kunta-ja palvelurakenneuudistuksessa. On siitä saatu kohtuullisen selväsanaisia viestejä, myös kepujohdosta. Onpa maalaisliiton suunnalta väläytelty jopa päätösten siirtämistä seuraavalle hallitukselle.
Tuossahan olisi kyse vaalien alla raskaaksi käyvän vastuun siirtämisestä seuraavalle vetoporukalle. Uudistus on maalaisliitolle raskas, heillä ei valtapoliittisesti ole kuin hävittävää.
Lainataanpas vähän vanhaa suosikkiani, totuuden Kemijokea, Maalaisliiton verkkolehti Apilaa:
"...Keskustalle ihmiset ovat tasa-arvoisia asuinpaikasta riippumatta. Tästä periaatteesta puolue ei tingi – toisin kuin esimerkiksi Sdp ja Kokoomus, joita ei kauniista puheista huolimatta tunnu juurikaan kiinnostavan kasvukeskusten ulkopuolinen Suomi."
Suojalauseke. Me ihan oikeesti puolustetaan syrjäkyliä edelleen. Syyttävä sormi kohti muita isoja puolueita, että ne ajattelevat vain kansan enemmistön etua, toisin kuin me. Maalaisliitto näyttää edelleen uskovan, että Suomi voi pysä sillä tavoin kokonaan asuttuna, kuin nyt. Me muut tiedämme ettei se voi. Kasvukeskuksista ei riitä rahaa perunasäkeillä kannettavaksi niin, että kaikki syrjäkylät tekohengitettäisiin eläviksi.
"Kunta- ja palvelurakenneuudistus on historiallinen. On erinomaisen tärkeää, että sitä valmistellaan juuri Keskustan johdolla. Puolue on satavuotisen historiansa aikana ollut turvallinen uudistaja ja on sitä edelleen. Keskusta kantaa vastuunsa jälleen kerran. "
Historiallinen, vai historiaa? Olisi kiva tietää, että mistä puolue kantaa vastuunsa, uudistuksen koko valtakunnan eduksi koituvasta läpiviemisestä vai kannattajiensa etujen turvaamisesta. Turvallinen uudistajahan tarkoittaa tuossa, että ei uudisteta liikaa. Uudistetaan silleen ihan vähän vaan ettei kenestäkään vahingossa tunnu pahalta. Siitä huolimatta, että uudistuksen tarve on enemmän kuin selkeä.
Tuossahan olisi kyse vaalien alla raskaaksi käyvän vastuun siirtämisestä seuraavalle vetoporukalle. Uudistus on maalaisliitolle raskas, heillä ei valtapoliittisesti ole kuin hävittävää.
Lainataanpas vähän vanhaa suosikkiani, totuuden Kemijokea, Maalaisliiton verkkolehti Apilaa:
"...Keskustalle ihmiset ovat tasa-arvoisia asuinpaikasta riippumatta. Tästä periaatteesta puolue ei tingi – toisin kuin esimerkiksi Sdp ja Kokoomus, joita ei kauniista puheista huolimatta tunnu juurikaan kiinnostavan kasvukeskusten ulkopuolinen Suomi."
Suojalauseke. Me ihan oikeesti puolustetaan syrjäkyliä edelleen. Syyttävä sormi kohti muita isoja puolueita, että ne ajattelevat vain kansan enemmistön etua, toisin kuin me. Maalaisliitto näyttää edelleen uskovan, että Suomi voi pysä sillä tavoin kokonaan asuttuna, kuin nyt. Me muut tiedämme ettei se voi. Kasvukeskuksista ei riitä rahaa perunasäkeillä kannettavaksi niin, että kaikki syrjäkylät tekohengitettäisiin eläviksi.
"Kunta- ja palvelurakenneuudistus on historiallinen. On erinomaisen tärkeää, että sitä valmistellaan juuri Keskustan johdolla. Puolue on satavuotisen historiansa aikana ollut turvallinen uudistaja ja on sitä edelleen. Keskusta kantaa vastuunsa jälleen kerran. "
Historiallinen, vai historiaa? Olisi kiva tietää, että mistä puolue kantaa vastuunsa, uudistuksen koko valtakunnan eduksi koituvasta läpiviemisestä vai kannattajiensa etujen turvaamisesta. Turvallinen uudistajahan tarkoittaa tuossa, että ei uudisteta liikaa. Uudistetaan silleen ihan vähän vaan ettei kenestäkään vahingossa tunnu pahalta. Siitä huolimatta, että uudistuksen tarve on enemmän kuin selkeä.
maanantaina, huhtikuuta 24, 2006
Lainarahalla saa ja...
HS:n kaupunkiblogissa, josta on tullut kunnallispolitiikan pelikenttä, väännetään taas/edelleen keskustatunnelista
Keskustatunnelista ei sen enempää. Se on mahdollinen ja oikein toteutettuna järkevä liikenneinvestointi. Piste.
Kommenteissa on mielenkiintoinen vihriän valtuutettu Outi Alanko-Kahiluodon kommentti:
"Mitä tulee tunnelin kustannuksiin, tunnelin kannattajat eivät ole toistaiseksi kyenneet ratkaisemaan sen rahoitusta millään tavalla. 350 miljoonaa on paljon. Se on väistämättä pois myös peruspalveluista. Maija Anttilan mukaan tosin tunneli voitaisiin rahoittaa lainarahalla. Itse ottaisin lainarahaa mieluummin vaikkapa vanhus- ja muiden sosiaalipalveluiden asianmukaista hoitamista varten. "
Niin. On aika yleistä, että millään kunnalle ei ole ylimääräistä 350 miljoonaa mihinkään yksittäiseen investointiin sijoitettavaksi. Ja vaikka olisikin, ei siltikään välttämättä olisi järkevää rahoittaa investointia omalla rahalla. Investoinnit tavataan, niin liike- kuin kunnalliselämässäkin, rahoittaa lainarahalla. Miten sitten on ratkaisematta se, miten rahoitus hoidetaan - ei ole vielä keksitty miltä rahoitustaholta lainaa haetaan? Ja miten niin se on pois peruspalveluista. Äly taitaa sittenkin olla rajallinen luonnonvara.
Peruspalveluiden rahoittaminen ei yksinkertaisesti ole vertailukohta - investointi ja juoksevat kulut eivät ole samalla viivalla. Jos vihreissä sellainen talouspoliittinen (ei-)ajattelu on yleisempääkin, että lainarahalla kannattaa rahoittaa juoksevia kuluja, niin pelottaa.
Tottakai, jos jokavuosi kuluisi tuo summa tunneliin, niin silloin minäkin kannattaisi rahan satsaamista kohdettuihin palveluparannuksiin/korjauksiin. Mutta näinhän ei ole. Investointi maksetaan kerran ja kuoletetaan sitten pois lukuunottammatta ylläpitokuluja, joita tulee kaikesta toiminnasta muutoinkin.
Lainarahalla saa ja erikseen pitää miettiä, mikä on järkevää.
Keskustatunnelista ei sen enempää. Se on mahdollinen ja oikein toteutettuna järkevä liikenneinvestointi. Piste.
Kommenteissa on mielenkiintoinen vihriän valtuutettu Outi Alanko-Kahiluodon kommentti:
"Mitä tulee tunnelin kustannuksiin, tunnelin kannattajat eivät ole toistaiseksi kyenneet ratkaisemaan sen rahoitusta millään tavalla. 350 miljoonaa on paljon. Se on väistämättä pois myös peruspalveluista. Maija Anttilan mukaan tosin tunneli voitaisiin rahoittaa lainarahalla. Itse ottaisin lainarahaa mieluummin vaikkapa vanhus- ja muiden sosiaalipalveluiden asianmukaista hoitamista varten. "
Niin. On aika yleistä, että millään kunnalle ei ole ylimääräistä 350 miljoonaa mihinkään yksittäiseen investointiin sijoitettavaksi. Ja vaikka olisikin, ei siltikään välttämättä olisi järkevää rahoittaa investointia omalla rahalla. Investoinnit tavataan, niin liike- kuin kunnalliselämässäkin, rahoittaa lainarahalla. Miten sitten on ratkaisematta se, miten rahoitus hoidetaan - ei ole vielä keksitty miltä rahoitustaholta lainaa haetaan? Ja miten niin se on pois peruspalveluista. Äly taitaa sittenkin olla rajallinen luonnonvara.
Peruspalveluiden rahoittaminen ei yksinkertaisesti ole vertailukohta - investointi ja juoksevat kulut eivät ole samalla viivalla. Jos vihreissä sellainen talouspoliittinen (ei-)ajattelu on yleisempääkin, että lainarahalla kannattaa rahoittaa juoksevia kuluja, niin pelottaa.
Tottakai, jos jokavuosi kuluisi tuo summa tunneliin, niin silloin minäkin kannattaisi rahan satsaamista kohdettuihin palveluparannuksiin/korjauksiin. Mutta näinhän ei ole. Investointi maksetaan kerran ja kuoletetaan sitten pois lukuunottammatta ylläpitokuluja, joita tulee kaikesta toiminnasta muutoinkin.
Lainarahalla saa ja erikseen pitää miettiä, mikä on järkevää.
torstaina, huhtikuuta 20, 2006
Tasaveroa pukkaa taas
Tasavero keskutelu tulee taas! Tällä kertaa kaikkien työnantajien sankari(tar) Eva iskee raportin pöytään, jonka esityksiä se ei kuitenkaan kannata, vaan omien sanojensa mukaan vain herättelee keskustelua ;)
Tasaverosta olen edelleen samaa mieltä kuin aiemminkin molemmissa postauksíssani. Se nyt ei vaan käy.
Mielenkiinoista tämän vakautta ja yhteiskunnan tasa-arvoisuutta vähättelevän raportin kohdalla onkin keskustelun jatkumisen lisäksi käytetyt perustelut. Mistä pirusta Eeva löytääkin tuollaisia kiiluvasilmäisiä tutkijamiehiä, jotka ihan tosissaan selittävät, että mallista hyötyvät kaikki, eikä se millään tavalla vaaranna suomalaista hyvinvointipolitiikkaa, kun kerran julkisen sektoriin kokoon ei puututa. Ikään kuin tutkija ei olisi ikinä kuullut siitä, että tulojen tasaus on myös osa hyvinvointipolitiikka - tai ehkä kyse on ymmärryksestä.
Mielenkiintoista on myös se, että tutkija itse sanoo, että puoluepolitiikka tähän ei kannata sotkea. Esitykset ovat niin hyviä, että politiikka ei kuulu tähän. Suurin piirtein näin hän radiossa sanoi. Samaan aikaan raportin otsikossakin jo puhutaan oikeudenmukaisuudesta, joka on mitä suuremmissa määrin ideologinen kysymys ja sitä kautta puoluepolitiikkaa. Ja, rakas tutkija, ekonomisti Nyberg, jotkut meistä pitävät tulonjakopolitiikkaa edelleen politiikkana - jopa erittäin tärkeänä ja keskeisenä osana suomalaista hyvinvointipolitiikkaa.
Tasaverosta olen edelleen samaa mieltä kuin aiemminkin molemmissa postauksíssani. Se nyt ei vaan käy.
Mielenkiinoista tämän vakautta ja yhteiskunnan tasa-arvoisuutta vähättelevän raportin kohdalla onkin keskustelun jatkumisen lisäksi käytetyt perustelut. Mistä pirusta Eeva löytääkin tuollaisia kiiluvasilmäisiä tutkijamiehiä, jotka ihan tosissaan selittävät, että mallista hyötyvät kaikki, eikä se millään tavalla vaaranna suomalaista hyvinvointipolitiikkaa, kun kerran julkisen sektoriin kokoon ei puututa. Ikään kuin tutkija ei olisi ikinä kuullut siitä, että tulojen tasaus on myös osa hyvinvointipolitiikka - tai ehkä kyse on ymmärryksestä.
Mielenkiintoista on myös se, että tutkija itse sanoo, että puoluepolitiikka tähän ei kannata sotkea. Esitykset ovat niin hyviä, että politiikka ei kuulu tähän. Suurin piirtein näin hän radiossa sanoi. Samaan aikaan raportin otsikossakin jo puhutaan oikeudenmukaisuudesta, joka on mitä suuremmissa määrin ideologinen kysymys ja sitä kautta puoluepolitiikkaa. Ja, rakas tutkija, ekonomisti Nyberg, jotkut meistä pitävät tulonjakopolitiikkaa edelleen politiikkana - jopa erittäin tärkeänä ja keskeisenä osana suomalaista hyvinvointipolitiikkaa.
Don't cry, Argentina
Argentiinan presidentti on nyt julkisesti vedonnut Suomen hallitukseen kiistassa Botnian sellutehtaasta.
Tämä vertautuu tietyssä mielessä Muhammed pilakuvakiistaan. Maa, jossa on toisenlainen poliittinen kulttuuri ja perinne, huutaa toisen maan hallintoa apuun asiassa, johon tällä ei ole mitään toimivaltaa. Ei Suomen hallituksella ole mitään valtaa sanoa Botnialle, että keskeyttäkää rakennustyöt. Ei meillä puututa yritysten toimintaan sillä tavoin.
Vertaus menee kuitenkin pidemmällekin. Samalla tavoin kuin Tanskan hallitus ei olisi menettänyt yhtää mitään sanoessaan, että se on pahoillaan, ei Suomen hallituksellakaan olisi mitään menetettävää sanoessaan, että se suosittelee aikalisän ottamista. On sitten ihan Botnian oma asia miten se suosituksen kanssa menettelisi.
Voisihan hallituksemme myös sanoa senkin, että kiitos, oikein mielellämme ottaisimme sen uuden tehtaan tänne Suomeen, mutta minkäs teet...
Tämä vertautuu tietyssä mielessä Muhammed pilakuvakiistaan. Maa, jossa on toisenlainen poliittinen kulttuuri ja perinne, huutaa toisen maan hallintoa apuun asiassa, johon tällä ei ole mitään toimivaltaa. Ei Suomen hallituksella ole mitään valtaa sanoa Botnialle, että keskeyttäkää rakennustyöt. Ei meillä puututa yritysten toimintaan sillä tavoin.
Vertaus menee kuitenkin pidemmällekin. Samalla tavoin kuin Tanskan hallitus ei olisi menettänyt yhtää mitään sanoessaan, että se on pahoillaan, ei Suomen hallituksellakaan olisi mitään menetettävää sanoessaan, että se suosittelee aikalisän ottamista. On sitten ihan Botnian oma asia miten se suosituksen kanssa menettelisi.
Voisihan hallituksemme myös sanoa senkin, että kiitos, oikein mielellämme ottaisimme sen uuden tehtaan tänne Suomeen, mutta minkäs teet...
torstaina, huhtikuuta 13, 2006
Mikä D&D hahmo olet?
Törmäsin tähän testiin "Mikä D&D hahmo olet?" Iljan blogin kautta. Ensimmäinen testi, joka nyt vaan oli pakko tehdä. Te jotka ymmärrätte miksi, ymmärrätte. Te muut, asiaa tuskin pystyy kovin helposti selittämään ilman tuntien, päivien ja vuosien viettoa papereiden ja hassumuotoisten noppien parissa...
I Am A: Chaotic Good Half-Elf Ranger Fighter
Alignment:
Chaotic Good characters are independent types with a strong belief in the value of goodness. They have little use for governments and other forces of order, and will generally do their own things, without heed to such groups.
Race:
Half-Elves are a cross between a human and an elf. They are smaller, like their elven ancestors, but have a much shorter lifespan. They are sometimes looked down upon as half-breeds, but this is rare. They have both the curious drive of humans and the patience of elves.
Primary Class:
Rangers are the defenders of nature and the elements. They are in tune with the Earth, and work to keep it safe and healthy.
Secondary Class:
Fighters are the warriors. They use weapons to accomplish their goals. This isn't to say that they aren't intelligent, but that they do, in fact, believe that violence is frequently the answer.
Deity:
Solonor Thelandria is the Chaotic Good elven god of archery and the hunt. He is also known as the Keen Eye, the Great Archer, and the Forest Hunter. His followers respect nature, and only hunt when needed, but are quick to defend the forest from intruders. Their favorite weapon is the bow, and they tend to be extremely talented with it. Solonor Thelandria's symbol is an arrow with green fletchings.
Find out What D&D Character Are You?, courtesy of
NeppyMan (e-mail)
I Am A: Chaotic Good Half-Elf Ranger Fighter
Alignment:
Chaotic Good characters are independent types with a strong belief in the value of goodness. They have little use for governments and other forces of order, and will generally do their own things, without heed to such groups.
Race:
Half-Elves are a cross between a human and an elf. They are smaller, like their elven ancestors, but have a much shorter lifespan. They are sometimes looked down upon as half-breeds, but this is rare. They have both the curious drive of humans and the patience of elves.
Primary Class:
Rangers are the defenders of nature and the elements. They are in tune with the Earth, and work to keep it safe and healthy.
Secondary Class:
Fighters are the warriors. They use weapons to accomplish their goals. This isn't to say that they aren't intelligent, but that they do, in fact, believe that violence is frequently the answer.
Deity:
Solonor Thelandria is the Chaotic Good elven god of archery and the hunt. He is also known as the Keen Eye, the Great Archer, and the Forest Hunter. His followers respect nature, and only hunt when needed, but are quick to defend the forest from intruders. Their favorite weapon is the bow, and they tend to be extremely talented with it. Solonor Thelandria's symbol is an arrow with green fletchings.
Find out What D&D Character Are You?, courtesy of
NeppyMan (e-mail)
Sekalaista
Julkaisemissa näyttää olevan menossa kuiva kausi. Se ei niinkään johdu siitä, etteikö mielenkiinoista tapahtuisi niin politiikassa kuin omassakin elämässä - mistä esimerkkinä puoliskon diagnosoima kolmenkympin kriisi.
Politiikan puolella taas tapahtuu nyt jo vanhalla kunnon kunta-ja palvelurakenneuudistuksen sektorilla. Tai siis ei, tapahdu, mutta puhutaan paljon: sdp nokittaa kokoomusta ja kokoomus reagoi odotetulla tavalla...
Euroopassa tapahtuu muuallakin kuin Ranskassa. Olette varmaan kuulleet, siitä hassusta saappaan muotoisesta valtiosta - jossa aiemman merkintäni, jonka takana edelleen seison, mukaan pelataan tylsää jalkapalloa - nimeltä Italia. Sen politiikasta en paljoa uskalla kommentoida, on se sen verran sekaista. Viimeksi tänään löytyi äänestyslippuja kaatopaikalta... Suomesta ei montaa italiaisen järjestelmän tuntijaa edes löydy, jotka todella osaisivat asiaa analysoida. Prodille pisteet kotiin kuitenkin, toivottavasti hänen osin mahdottoman tuntuinen koalitionsa saadaan pystyyn, pysyy kasassa ja saa myös jotakin aikaan.
Ja vielä kevennys pääsiäisvapaille, nettikyselyitä on maailma täynnä, mutta up-demarin tämän viikkoinen sai hymyn väreet kareilemaan suupielissä ihan tosissaan: Kuka tai mikä oli/on pahin petturi? Ei se kysymys, mutta ne vaihtoehdot.
Politiikan puolella taas tapahtuu nyt jo vanhalla kunnon kunta-ja palvelurakenneuudistuksen sektorilla. Tai siis ei, tapahdu, mutta puhutaan paljon: sdp nokittaa kokoomusta ja kokoomus reagoi odotetulla tavalla...
Euroopassa tapahtuu muuallakin kuin Ranskassa. Olette varmaan kuulleet, siitä hassusta saappaan muotoisesta valtiosta - jossa aiemman merkintäni, jonka takana edelleen seison, mukaan pelataan tylsää jalkapalloa - nimeltä Italia. Sen politiikasta en paljoa uskalla kommentoida, on se sen verran sekaista. Viimeksi tänään löytyi äänestyslippuja kaatopaikalta... Suomesta ei montaa italiaisen järjestelmän tuntijaa edes löydy, jotka todella osaisivat asiaa analysoida. Prodille pisteet kotiin kuitenkin, toivottavasti hänen osin mahdottoman tuntuinen koalitionsa saadaan pystyyn, pysyy kasassa ja saa myös jotakin aikaan.
Ja vielä kevennys pääsiäisvapaille, nettikyselyitä on maailma täynnä, mutta up-demarin tämän viikkoinen sai hymyn väreet kareilemaan suupielissä ihan tosissaan: Kuka tai mikä oli/on pahin petturi? Ei se kysymys, mutta ne vaihtoehdot.
maanantaina, huhtikuuta 10, 2006
Taipui se sittenkin
Ranskan hallitus antoi periksi mielenosoittajille pitkään kestäneiden mielenilmausten jälkeen. Virallisesti siis tässä vaiheessa presidentti puuttui peliin, mutta tiedotteessahan korostetaan neuvottelua hallituksen kanssa.
On hienoa, että tuo lakiesitys vedetään pois. Varsinkin kun EK viime viikonloppuna antoi signaalia, että he haluaisivat edetä mainittuun suuntaan myös Suomessa. Onkin ollut haihattelua uskoa etteivät eurooppalaisilla työmarkkinoilla yrityksessä olevat työajanpidennykset, koeajan venyttäminen ja muut työntekijöiden asemaan puuttuvat kehitelmät valuisi myös meille. Otetaan Euroopasta esimerkkiä, myös kaikessa huonossa.
Mielenosoitusten paine on ollut Ranskassa valtava, mutta lain poisvetäminen on silti äärimmäisen kova juttu. Osittainhan se merkitsee hallituksen toimintakyvyn menettämistä, kun jo tehty päätös perutaan mielenosoitusten johdosta. Annetaan signaali, että jo tehdy päätökset voidaan perua kaduilla, kunhan väkeä saadaan tarpeeksi liikkeelle. Asetelmat muuttuvat Ranskassa siis vähintäänkin mielenkiintoisiksi.
On hienoa, että tuo lakiesitys vedetään pois. Varsinkin kun EK viime viikonloppuna antoi signaalia, että he haluaisivat edetä mainittuun suuntaan myös Suomessa. Onkin ollut haihattelua uskoa etteivät eurooppalaisilla työmarkkinoilla yrityksessä olevat työajanpidennykset, koeajan venyttäminen ja muut työntekijöiden asemaan puuttuvat kehitelmät valuisi myös meille. Otetaan Euroopasta esimerkkiä, myös kaikessa huonossa.
Mielenosoitusten paine on ollut Ranskassa valtava, mutta lain poisvetäminen on silti äärimmäisen kova juttu. Osittainhan se merkitsee hallituksen toimintakyvyn menettämistä, kun jo tehty päätös perutaan mielenosoitusten johdosta. Annetaan signaali, että jo tehdy päätökset voidaan perua kaduilla, kunhan väkeä saadaan tarpeeksi liikkeelle. Asetelmat muuttuvat Ranskassa siis vähintäänkin mielenkiintoisiksi.
torstaina, huhtikuuta 06, 2006
Rikollinen julkinen valta
Kunta-alan ammattijärjestöt haluavat laittomat määräaikaisuudet pois. Tämähän on jo vanha viesti, julkisen alan olisi alettava itse noudattamaan lakeja määräaikaisuuksien käytössä.
Nythän tilanne on se, että kunnat ja valtio sekä julkinen valta muutoinkin on pahimpiä määräaikaisuuksien ketjuttajia ja muuten väärinkäyttäjiä. Poliitikoille pitäisi olla kestämätöntä se, että se sektori työmarkkinoita, joka edes jotenkin on suorassa kontrollissa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon nähden, rikkoo eniten tästä säädettyjä lakeja.
Jostain kohtaa päätöksentekoketjua puuttuu joko tahtoa hoitaa asia kuntoon - tai sitten puuttuu osaamista. Itse väittäisin, että molempia. Monelta päättäjältä loppuu rohkeus kesken, kun pitäisi rahapulaa tai muuta teknistä perustetta käyttävä virkamies komentaa päätöksellä kuriin ja esimerkiksi vakinaistaa työsuhteita. Tällaiset päättäjät eivät ole luottamustoimensa arvoisia.
Julkisen vallan on pikkaisen paha mennä vaatimaan kovaan ääneen toimia yksityiseltä sektorilta kun omaakaan pesää ei saada kuntoon.
Nythän tilanne on se, että kunnat ja valtio sekä julkinen valta muutoinkin on pahimpiä määräaikaisuuksien ketjuttajia ja muuten väärinkäyttäjiä. Poliitikoille pitäisi olla kestämätöntä se, että se sektori työmarkkinoita, joka edes jotenkin on suorassa kontrollissa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon nähden, rikkoo eniten tästä säädettyjä lakeja.
Jostain kohtaa päätöksentekoketjua puuttuu joko tahtoa hoitaa asia kuntoon - tai sitten puuttuu osaamista. Itse väittäisin, että molempia. Monelta päättäjältä loppuu rohkeus kesken, kun pitäisi rahapulaa tai muuta teknistä perustetta käyttävä virkamies komentaa päätöksellä kuriin ja esimerkiksi vakinaistaa työsuhteita. Tällaiset päättäjät eivät ole luottamustoimensa arvoisia.
Julkisen vallan on pikkaisen paha mennä vaatimaan kovaan ääneen toimia yksityiseltä sektorilta kun omaakaan pesää ei saada kuntoon.
perjantaina, maaliskuuta 31, 2006
Voimatonta painostusta
IAEA:n pomo totetaa, että pakotteet Irania vastaan ovat "huono ajatus". Fine. Sitä ne saattavat olla.
Kysymys kuuluukin nyt, että mitä vaiko mitään aseita tai keinoja niin sanotulla kansainvälisellä yhteisöllä on käytössään. Yhteisesti ollaan todettu, että Iranin ydinohjelmasta ollaan huolissaa. Toimiin haluttomat Venäjä ja Kiina ovat myös samaa mieltä, että uhka on olemassa.
Talouspakotteita ei voida käyttää, koska Iran voi käyttää omaansa eli vääntää öljyhanat kiinni. Se on helppoa maalle, jonka johdon ei tarvitse välittää kansan asemasta öljytulojen loppuessa väliaikaisesti. Pakotteilla lietsotaan myös lisää polttoainetta ääri-islamilaisuuden liekkeihin, jotka palavat kohtuullisen iloisesti Iranissa jo nykyisellään.
Iran-case kertookin karutonta kieltä kansainvälisen yhteisön kyvystä toimia. Sitä ei ole, ellei toimien kohteena ole maa, jolla a) ei ole hallussaan merkittäviä luonnonvaroja ja b) ei omaa sotilaallista tai terrorismiin liittyvää suurta/kohtuullista potentiaalia. Iranin tapauksessa painostus on voimatonta, jos maa kerran päättää vähät välittää diplomaattisesta painostuksesta, niin se vähät välittää. Kun maassa ei ole demokratiaa, myöskään oppositio ei saa tästä voimaa.
Samalla piirtyy esiin kansainvälisten organisaatioiden - YK etunenässä - toimimattomuus. Päätöksentekomenettely ei ole toimiva, eikä päätöksillä ole voimaa. Jos YK:ta ei saada uudistettua, tulee järjestö marginalisoitumaan entisestään. Ikävää, kyllä. Tosiasia, kyllä. Yk tarvitsee demokratisointia sekä toimintojen tehostamista, päätöksien taakse tarvitaan voimaa.
Iranin(kin) tapauksessa pitäisi kehitellä epäkonventionaalisia painostuksen keinoja. Allekirjoittaneella ovat tuoreet ideat vähissä, mutta niin ne ilmeisesti ovat kaikilla. Iranin demokraattisia voimia pitäisi vahvistaa koulutuksella ja rahallisella tuella. Maan ulkopuolella asuvia oppositiovoimia pitäisi tukea vahvemmin ja näiden toimintaa rohkaista. Iraniin pitäisi toimittaa radio/tv-vastaanottimia ja suunnata maahan lähetyksiä, ei niinkään synkkää propangandaa kuin maailman avaamista varten. Lisää ideoita saa keksiä, myös vähän minua päättävämmällä taholla.
Kysymys kuuluukin nyt, että mitä vaiko mitään aseita tai keinoja niin sanotulla kansainvälisellä yhteisöllä on käytössään. Yhteisesti ollaan todettu, että Iranin ydinohjelmasta ollaan huolissaa. Toimiin haluttomat Venäjä ja Kiina ovat myös samaa mieltä, että uhka on olemassa.
Talouspakotteita ei voida käyttää, koska Iran voi käyttää omaansa eli vääntää öljyhanat kiinni. Se on helppoa maalle, jonka johdon ei tarvitse välittää kansan asemasta öljytulojen loppuessa väliaikaisesti. Pakotteilla lietsotaan myös lisää polttoainetta ääri-islamilaisuuden liekkeihin, jotka palavat kohtuullisen iloisesti Iranissa jo nykyisellään.
Iran-case kertookin karutonta kieltä kansainvälisen yhteisön kyvystä toimia. Sitä ei ole, ellei toimien kohteena ole maa, jolla a) ei ole hallussaan merkittäviä luonnonvaroja ja b) ei omaa sotilaallista tai terrorismiin liittyvää suurta/kohtuullista potentiaalia. Iranin tapauksessa painostus on voimatonta, jos maa kerran päättää vähät välittää diplomaattisesta painostuksesta, niin se vähät välittää. Kun maassa ei ole demokratiaa, myöskään oppositio ei saa tästä voimaa.
Samalla piirtyy esiin kansainvälisten organisaatioiden - YK etunenässä - toimimattomuus. Päätöksentekomenettely ei ole toimiva, eikä päätöksillä ole voimaa. Jos YK:ta ei saada uudistettua, tulee järjestö marginalisoitumaan entisestään. Ikävää, kyllä. Tosiasia, kyllä. Yk tarvitsee demokratisointia sekä toimintojen tehostamista, päätöksien taakse tarvitaan voimaa.
Iranin(kin) tapauksessa pitäisi kehitellä epäkonventionaalisia painostuksen keinoja. Allekirjoittaneella ovat tuoreet ideat vähissä, mutta niin ne ilmeisesti ovat kaikilla. Iranin demokraattisia voimia pitäisi vahvistaa koulutuksella ja rahallisella tuella. Maan ulkopuolella asuvia oppositiovoimia pitäisi tukea vahvemmin ja näiden toimintaa rohkaista. Iraniin pitäisi toimittaa radio/tv-vastaanottimia ja suunnata maahan lähetyksiä, ei niinkään synkkää propangandaa kuin maailman avaamista varten. Lisää ideoita saa keksiä, myös vähän minua päättävämmällä taholla.
tiistaina, maaliskuuta 28, 2006
Syvällinen pohdinta
Välillä tuntuu, että elämä vie ja mies vikisee... sanomaton ei saa sanotuksi, vaikka pitäisi. Siksipä aika syvällisen pohdinnan.
Ähäkutti, hämäsinpäs. Ei tule syvällistä ja raastavaa kolmekymppisen miehen tuskaa, ei. Pienen valituksen tv-ohjelmien käsittämättömyydestä saatte eteenne mielenkiintonne tai mielenkiinnottomuutenne kohteeksi.
Tämä maikkarin Tanssii tähtien kanssa. Oikeesti, siis ihan aikuisten oikeesti, kuka jaksaa a) katsoa ihmisten tanssimista ja b) katsoa, kun amatöörit tanssivat ammattilaisten kanssa?
Katsojaluvuista päätelle moni, mutta miksi? Ei ymmärrä, vaikka puoliskoki on pari kertaa pakottanut kääntämään kanavaa ohjelman ulostuloaikaan. No, hupinsa kaikille, kait.
--
Lisäsin blogilinkkeihin muutaman seuraamani toveriblogin. Loppujen osalta, demariblogien lisääntyessä hullun lailla, päätin linkittää demarinuorten ylläpitämän listan tuohon. Omaan listaani lisäilen/poistan satunnaisesti tovereita sen mukaan, keiden blogeja aktiivesti seuraan. Yksi hyvä meriitti mukaan pääsemiseksi on säännöllinen ja usein tapahtuva päivittäminen, vink vink.
Ähäkutti, hämäsinpäs. Ei tule syvällistä ja raastavaa kolmekymppisen miehen tuskaa, ei. Pienen valituksen tv-ohjelmien käsittämättömyydestä saatte eteenne mielenkiintonne tai mielenkiinnottomuutenne kohteeksi.
Tämä maikkarin Tanssii tähtien kanssa. Oikeesti, siis ihan aikuisten oikeesti, kuka jaksaa a) katsoa ihmisten tanssimista ja b) katsoa, kun amatöörit tanssivat ammattilaisten kanssa?
Katsojaluvuista päätelle moni, mutta miksi? Ei ymmärrä, vaikka puoliskoki on pari kertaa pakottanut kääntämään kanavaa ohjelman ulostuloaikaan. No, hupinsa kaikille, kait.
--
Lisäsin blogilinkkeihin muutaman seuraamani toveriblogin. Loppujen osalta, demariblogien lisääntyessä hullun lailla, päätin linkittää demarinuorten ylläpitämän listan tuohon. Omaan listaani lisäilen/poistan satunnaisesti tovereita sen mukaan, keiden blogeja aktiivesti seuraan. Yksi hyvä meriitti mukaan pääsemiseksi on säännöllinen ja usein tapahtuva päivittäminen, vink vink.
maanantaina, maaliskuuta 27, 2006
Maatalouspolitiikkaa
Ei ollutkaan vielä maataloussopu paketissa eliniäksemme - tai edes nykyisen hallituksen eliniäksi. Suomalaisen maatalouden lobbausjärjestö MTK:n pomo käy sdp:n kimppuun sen maatalouspolitiikasta.
Tämä on ilmeisesti tulkittavissa varoitukseksi. Jos sdp yrittää jatkossa tehdä tukiaisille jotain, ei hallitus enää nauti mtk:n luottamusta. Pitääkö nyt ymmärtää myös niin, että silloin myös maalaisliitto ei enää anna tukeaan hallitukselle? Muutoinhan varoituksella ei ole mitään pohjaa, ei mtk:lla sinällään ole muuta sananvaltaa kuin lobbausvaltansa, kuten kaikilla muillakin etujärjestöillä.
Härmälän heitto siitä, että sdp ei enää ole "eurooppalaisen maatalouspolitiikan kannalla" on käsittämätön. Ilmeisesti Härmälä pitää eurooppalaisena politiikkana nykyistä epätervettä tilannetta, jossa unioni syytää käsittämättömät määrät rahaa kannattamattoman tuotannon ylläpitämiseen ja suojelee omaa tuotantoaan ja markkinoitaan köyhempien maiden tuotannolta. Hän ei ole ymmärtänyt, että unionallikin on tavoiteena maataloustuotannon tervehdyttäminen.
Ilmeisesti on niin, että Suomessa ei olisi sallittua käyttää kriittisiä puheenvuoroja maataloudesta. Realistisesti pitäisi kuitenkin olla selvää, että maatalouspolitiikalle pitää tehdä jotakin - nykymeno ei yksinkertaisesti voi jatkua. Tuotannon pitää tehostua ja tukiaisten vähentyä. Maataloustuotanto on yritystoimintaa siinä, missä muutkin tuotannon alat, eikä sen pitäisi tukien muodossa nauttia sen suurempia etuuksia kuin vaikkapa konepajateollisuuden.
On tervettä, että sdp on - hyvin varovasti - yrittänyt muuttaa Suomen maatalouspolitiikan suuntaa.
Tämä on ilmeisesti tulkittavissa varoitukseksi. Jos sdp yrittää jatkossa tehdä tukiaisille jotain, ei hallitus enää nauti mtk:n luottamusta. Pitääkö nyt ymmärtää myös niin, että silloin myös maalaisliitto ei enää anna tukeaan hallitukselle? Muutoinhan varoituksella ei ole mitään pohjaa, ei mtk:lla sinällään ole muuta sananvaltaa kuin lobbausvaltansa, kuten kaikilla muillakin etujärjestöillä.
Härmälän heitto siitä, että sdp ei enää ole "eurooppalaisen maatalouspolitiikan kannalla" on käsittämätön. Ilmeisesti Härmälä pitää eurooppalaisena politiikkana nykyistä epätervettä tilannetta, jossa unioni syytää käsittämättömät määrät rahaa kannattamattoman tuotannon ylläpitämiseen ja suojelee omaa tuotantoaan ja markkinoitaan köyhempien maiden tuotannolta. Hän ei ole ymmärtänyt, että unionallikin on tavoiteena maataloustuotannon tervehdyttäminen.
Ilmeisesti on niin, että Suomessa ei olisi sallittua käyttää kriittisiä puheenvuoroja maataloudesta. Realistisesti pitäisi kuitenkin olla selvää, että maatalouspolitiikalle pitää tehdä jotakin - nykymeno ei yksinkertaisesti voi jatkua. Tuotannon pitää tehostua ja tukiaisten vähentyä. Maataloustuotanto on yritystoimintaa siinä, missä muutkin tuotannon alat, eikä sen pitäisi tukien muodossa nauttia sen suurempia etuuksia kuin vaikkapa konepajateollisuuden.
On tervettä, että sdp on - hyvin varovasti - yrittänyt muuttaa Suomen maatalouspolitiikan suuntaa.
keskiviikkona, maaliskuuta 22, 2006
Ei ole todellista
Katsokaapa mitä kaikista tiedonvälittäjistä luotettavin, Keskustan verkolehti Apila tietää kertoa "tuuletuskokouksesta", jossa Heinäluoma kävi maalaisliiton eduskuntaryhmän kuultavana.
Sitaatti herroilta Heinäluoma ja Kalli on varmaan ihan oikea:
"Sekä Kalli että Heinäluoma totesivat, että käyty keskustelu vahvisti hallitusyhteistyötä. "
Juu, ihan varmasti näin on päivitelty. Mutta pitää olla kepulainen, jotta tästä vääntää uutisen. Samaan aikaan kun ne vähemmän luotettavat tiedotustahot vääntävät uutista siitä, että maalaisliitto harkitsi hallituksesta lähtöä.
Ei ole todellista! C'mon, heittäkää nyt voltti heinäkasaa kohden! Miten tämä nyt hallitusyhteistyötä vahvistaa, kun pidetään krisiikokous ja selvitään siitä? Ilman tällaisten kokousten tarvettako hallitus ei olisi ollut niin vahva kuin nyt. Jep jep.
Kriisi on kriisi. Ja vaikka siitä selvitään, niin samana tai seuraavana päivänä ei olla vahvempia kuin koskaan ennen.
Sitaatti herroilta Heinäluoma ja Kalli on varmaan ihan oikea:
"Sekä Kalli että Heinäluoma totesivat, että käyty keskustelu vahvisti hallitusyhteistyötä. "
Juu, ihan varmasti näin on päivitelty. Mutta pitää olla kepulainen, jotta tästä vääntää uutisen. Samaan aikaan kun ne vähemmän luotettavat tiedotustahot vääntävät uutista siitä, että maalaisliitto harkitsi hallituksesta lähtöä.
Ei ole todellista! C'mon, heittäkää nyt voltti heinäkasaa kohden! Miten tämä nyt hallitusyhteistyötä vahvistaa, kun pidetään krisiikokous ja selvitään siitä? Ilman tällaisten kokousten tarvettako hallitus ei olisi ollut niin vahva kuin nyt. Jep jep.
Kriisi on kriisi. Ja vaikka siitä selvitään, niin samana tai seuraavana päivänä ei olla vahvempia kuin koskaan ennen.
maanantaina, maaliskuuta 20, 2006
Välirikko ?
Vanhanen varoittaa Heinäluomaa (sdp:tä) maatalouriidasta. Ui, kun pelottaa.
Noh, tämä on taas yksi merkki siitä, että hallitusyhteistyö vähintäänkin rakoilee. Käytännön kysymyksistä tulee (julkisia) riitoja, mikä ei ole toimivan yhteistyön merkki. Toinen viimeaikainen myrskynmerkki on ollut kiista virkanimityksistä.
Keskusta on edelleen kierroksilla presidentinvaalien vuoksi ja kierrosluku on edelleen nousussa viimeisten gallupien vuoksi. Eduskuntavaalit ovat ovella ja asemiin ajo niihin on alkanut. Kepu epäilee, että pelkästään hoitamalla hallitusvastuun asioita tulee turpiin. Mikä tietysti on virhetulkinta. Kysymys on siitä miten niitä hoidetaan.
Hallitusyhteistyö ei kaadu ennen vaaleja, mutta merkit siitä, että punamulta voisi jatkaa vaalien jälkeen ovat vähissä. Kunta-ja palvelurakenneuudistuksesta ollaan jyrkästi eri mieltä, maataloustukiaisista vallitsee näkemyksellinen ristiriita, pienistä käytännön asioista ei pystytä ongelmitta sopimaan ja niin edelleen. Jos näillä askelmerkeillä mennään, tuloksena ovat suhteelliset repivät vaalit.
Hallitusneuvottelujen kannalta tilanne ei ole suotuisa. Vaalitulos kuitenkaan tuskin poikkeaa siinä määrin totutusta etteikö kolmesta suuresta kaksi istu kuitenkin hallituksessa. Nykyinen tilanne jättää todennäköisiksi vain sdp+kok ja kok+kepu liitot. Eli helposti ollaan tilanteessa, jossa vaaleissa on tosiasiallisesti kyse siitä tuleeko maahan porvarihallitus vai ei - eli käytännössä siitä, onko sdp vaalien jälkeen suurin puolue.
Noh, tämä on taas yksi merkki siitä, että hallitusyhteistyö vähintäänkin rakoilee. Käytännön kysymyksistä tulee (julkisia) riitoja, mikä ei ole toimivan yhteistyön merkki. Toinen viimeaikainen myrskynmerkki on ollut kiista virkanimityksistä.
Keskusta on edelleen kierroksilla presidentinvaalien vuoksi ja kierrosluku on edelleen nousussa viimeisten gallupien vuoksi. Eduskuntavaalit ovat ovella ja asemiin ajo niihin on alkanut. Kepu epäilee, että pelkästään hoitamalla hallitusvastuun asioita tulee turpiin. Mikä tietysti on virhetulkinta. Kysymys on siitä miten niitä hoidetaan.
Hallitusyhteistyö ei kaadu ennen vaaleja, mutta merkit siitä, että punamulta voisi jatkaa vaalien jälkeen ovat vähissä. Kunta-ja palvelurakenneuudistuksesta ollaan jyrkästi eri mieltä, maataloustukiaisista vallitsee näkemyksellinen ristiriita, pienistä käytännön asioista ei pystytä ongelmitta sopimaan ja niin edelleen. Jos näillä askelmerkeillä mennään, tuloksena ovat suhteelliset repivät vaalit.
Hallitusneuvottelujen kannalta tilanne ei ole suotuisa. Vaalitulos kuitenkaan tuskin poikkeaa siinä määrin totutusta etteikö kolmesta suuresta kaksi istu kuitenkin hallituksessa. Nykyinen tilanne jättää todennäköisiksi vain sdp+kok ja kok+kepu liitot. Eli helposti ollaan tilanteessa, jossa vaaleissa on tosiasiallisesti kyse siitä tuleeko maahan porvarihallitus vai ei - eli käytännössä siitä, onko sdp vaalien jälkeen suurin puolue.
perjantaina, maaliskuuta 17, 2006
Kasvava ay-liike
Kaikkien kolmen suomalaisen ay-keskusjärjestön jäsenmäärät ovat kasvussa. Hyvä niin, kaikkien yhteisenä huolena tulee jatkossa olla vielä nykyistäkin voimakkaammin järjestäytymisasteen pitäminen korkeana.
Akava kasvaa edelleen kaikkein voimakkaimmin. Se selittyy koulutusrakenteen muutoksella ja sen pitkillä vaikutuksilla ehkä enemmän kuin heidän itse tarjoamallaan selityksellä:
"Ilmiön takana on järjestäytymistapa: akavalaiset järjestäytyvät tutkinnon ja ammattikunnan perusteella", Nurmio(Akavan johtaja) sanoo.
Tutkintopohjainen järjestäytyminen sopii täydentämään ammatti ja työpaikkakohtaista, mutta ei koskaan voi korvata sitä. Jos kaikki palkansaajat järjestäytyisivät tutkinnon ja siis käytännössä koulutusidentiteetin mukaan, tulisi laadukas edunvalvonta käytännössä mahdottomaksi.
Työehdot pitää kuitenkin sopia työn, ei koulutuksen mukaan. Erilaiset työpaikat tuovat työehdoille omia vaatimuksiaan, joten koulutuspohjainen järjestäytyminen ei laajamittaisesti toimi. Niiden työnantajien määrä joiden kanssa pitää neuvotella on akavan mallissa myös suurempi. Eli tarkoittaa vaikeammin hoidettavissa olevaa edunvalvontaa. Neuvottelut vaativat myös ja ehkä ennenkaikkea luottamusta, joka on vaikeasti luotavissa ilman jatkuvaa kontaktia.
Koulutuspohjaisessa edunvalvonnassa on toki myös oma järkensä. Sillekin on tilaa suomalaisella työmarkkinakentällä.
Ammattiyhdistysliike on kuitenkin edelleen liian hajaanut Suomessa. Samoilla aloilla voi olla useita eri ammattiliittoja jopa kaikista keskusjärjestöistä. Näillä on keskenään jopa ristiriitaisia neuvottelutavoitteita. Palkansaajan etua tämä ei palvele. Jatkossa liitto (ja keskujärjestörakennetta) pitää pystyä tiivistämään entisä järkevämmiksi kokonaisuuksiksi.
Akava kasvaa edelleen kaikkein voimakkaimmin. Se selittyy koulutusrakenteen muutoksella ja sen pitkillä vaikutuksilla ehkä enemmän kuin heidän itse tarjoamallaan selityksellä:
"Ilmiön takana on järjestäytymistapa: akavalaiset järjestäytyvät tutkinnon ja ammattikunnan perusteella", Nurmio(Akavan johtaja) sanoo.
Tutkintopohjainen järjestäytyminen sopii täydentämään ammatti ja työpaikkakohtaista, mutta ei koskaan voi korvata sitä. Jos kaikki palkansaajat järjestäytyisivät tutkinnon ja siis käytännössä koulutusidentiteetin mukaan, tulisi laadukas edunvalvonta käytännössä mahdottomaksi.
Työehdot pitää kuitenkin sopia työn, ei koulutuksen mukaan. Erilaiset työpaikat tuovat työehdoille omia vaatimuksiaan, joten koulutuspohjainen järjestäytyminen ei laajamittaisesti toimi. Niiden työnantajien määrä joiden kanssa pitää neuvotella on akavan mallissa myös suurempi. Eli tarkoittaa vaikeammin hoidettavissa olevaa edunvalvontaa. Neuvottelut vaativat myös ja ehkä ennenkaikkea luottamusta, joka on vaikeasti luotavissa ilman jatkuvaa kontaktia.
Koulutuspohjaisessa edunvalvonnassa on toki myös oma järkensä. Sillekin on tilaa suomalaisella työmarkkinakentällä.
Ammattiyhdistysliike on kuitenkin edelleen liian hajaanut Suomessa. Samoilla aloilla voi olla useita eri ammattiliittoja jopa kaikista keskusjärjestöistä. Näillä on keskenään jopa ristiriitaisia neuvottelutavoitteita. Palkansaajan etua tämä ei palvele. Jatkossa liitto (ja keskujärjestörakennetta) pitää pystyä tiivistämään entisä järkevämmiksi kokonaisuuksiksi.
torstaina, maaliskuuta 16, 2006
Yhteiskuntavastuu
UPM:n toimet puhalsivat uutta tuulta yhteiskuntavastuukeskusteluun. Jukalla on asiasta erittäin valistunut mielipide.
Osittain tämä liittyy siihen, mitä jo tovi sitten kirjoitin valtion omistajapolitiikasta. Kuten pätkä-ja silppytyössäkin, julkisen vallan pitäisi vähimmäisvaatimuksena saada oma pesä kuntoon ennen kuin kovin suureen ääneen huudellaan yksityiselle puolelle toimenpiteistä.
Tässä globaalissa markkinoiden ihmemaailmassa on selvää, että sellainen yhteiskuntavastuu, jota esimerkiksi vanhat paperipatruunat edustivat, on mennyttä maailmaa. Tuotantolaitokset ja niiden omistajat eivät enää ole yhteisöllisesti kiinni niissä paikoissa, joissa he toimivat. Kiinnittymiskohdat tulevat vain lainsäädännön ja omistajien kautta.
Yhteiskuntavastuuta toki esiintyy yhtiöidein arvo määrittelyissä. Nämä määrittelyt häviävät kuitenkin aina omistajein vallalla ja isompien voittojen tavoittelulle. Yritysten tulisikin tarkaan miettiä, mitä arvoikseen kirjaavat, jos arvoja ei kuitenkaan aiota noudattaa vaikeissa tilanteissa.
Todellinen yritysten yhteiskuntavastuun kehittäminen voikin tapahtua vain omistajien kautta. Jos omistajat eivät hyväksy yhtiön toimenpiteitä, niin sen pitää myös antaa näkyä. Joko omistuksesta luopumisena, jolloin tämän laajamittaisesti tapahtuessa seuraa yrityksen arvonlasku, mikä johtaa ainakin tulevien toimenpiteiden uudelleenarviointiin. Tai sitten iskuina yhtiökokouksissa, joissa voidaan vaihtaa toimiva johto, jos tämän tekemät toimet eivät ole olleet hyväksyttäviä.
Tälle vallankäytölle on ongelmallista, että omistus näyttää entistä suuremmissa määrin katoavan rahastoihin ja esimerkiksi eläkeinstituutioihin. Näillä on usein sekä teknisiä rajoituksia, että omistajuuteen liittyviä toiminnallisia rajoituksia. Omistajilla ei ole kuin arvonsäilyttämis -ja kasvattamisintressi, toisin kuin henkilösijoittajille, jotka ainakin osin ovat aina kiinni omassa arvomaailmassaan.
Julkinen valtakin voisi toimia asiassa kaikesta huolimatta. Yksi mahdollisuus olisi tehdä julkisen tuen saantiin liittyviä yhteiskuntavastuusopimuksia, joilla voitaisiin yrityksen kanssa sopia tietyistä pelisäännöistä määräajaksi. Tämä tekisi osasta toimia sopimusteknisiä, joilloin niihin olisi mahdollista myös puuttua. Yritykset eivät ole moraalisiaentiteettjä - ne ovat juridisia. Toimet on siis sijoitettava juridiselle puolelle sen sijaan että vaaditaan moraalia sieltä, missä sitä ei ole.
Osittain tämä liittyy siihen, mitä jo tovi sitten kirjoitin valtion omistajapolitiikasta. Kuten pätkä-ja silppytyössäkin, julkisen vallan pitäisi vähimmäisvaatimuksena saada oma pesä kuntoon ennen kuin kovin suureen ääneen huudellaan yksityiselle puolelle toimenpiteistä.
Tässä globaalissa markkinoiden ihmemaailmassa on selvää, että sellainen yhteiskuntavastuu, jota esimerkiksi vanhat paperipatruunat edustivat, on mennyttä maailmaa. Tuotantolaitokset ja niiden omistajat eivät enää ole yhteisöllisesti kiinni niissä paikoissa, joissa he toimivat. Kiinnittymiskohdat tulevat vain lainsäädännön ja omistajien kautta.
Yhteiskuntavastuuta toki esiintyy yhtiöidein arvo määrittelyissä. Nämä määrittelyt häviävät kuitenkin aina omistajein vallalla ja isompien voittojen tavoittelulle. Yritysten tulisikin tarkaan miettiä, mitä arvoikseen kirjaavat, jos arvoja ei kuitenkaan aiota noudattaa vaikeissa tilanteissa.
Todellinen yritysten yhteiskuntavastuun kehittäminen voikin tapahtua vain omistajien kautta. Jos omistajat eivät hyväksy yhtiön toimenpiteitä, niin sen pitää myös antaa näkyä. Joko omistuksesta luopumisena, jolloin tämän laajamittaisesti tapahtuessa seuraa yrityksen arvonlasku, mikä johtaa ainakin tulevien toimenpiteiden uudelleenarviointiin. Tai sitten iskuina yhtiökokouksissa, joissa voidaan vaihtaa toimiva johto, jos tämän tekemät toimet eivät ole olleet hyväksyttäviä.
Tälle vallankäytölle on ongelmallista, että omistus näyttää entistä suuremmissa määrin katoavan rahastoihin ja esimerkiksi eläkeinstituutioihin. Näillä on usein sekä teknisiä rajoituksia, että omistajuuteen liittyviä toiminnallisia rajoituksia. Omistajilla ei ole kuin arvonsäilyttämis -ja kasvattamisintressi, toisin kuin henkilösijoittajille, jotka ainakin osin ovat aina kiinni omassa arvomaailmassaan.
Julkinen valtakin voisi toimia asiassa kaikesta huolimatta. Yksi mahdollisuus olisi tehdä julkisen tuen saantiin liittyviä yhteiskuntavastuusopimuksia, joilla voitaisiin yrityksen kanssa sopia tietyistä pelisäännöistä määräajaksi. Tämä tekisi osasta toimia sopimusteknisiä, joilloin niihin olisi mahdollista myös puuttua. Yritykset eivät ole moraalisiaentiteettjä - ne ovat juridisia. Toimet on siis sijoitettava juridiselle puolelle sen sijaan että vaaditaan moraalia sieltä, missä sitä ei ole.
torstaina, maaliskuuta 09, 2006
Yhdistyvä vasemmisto?
Vasemmistoliiton puheenjohtajan lähtö paikaltaan pois käynnisti (jälleen) puheet vasemmistopuolueiden yhdistämisestä/yhdistymisestä. Vauhtia ne saivat Siimeksen kommentista, että hän vuosi sitten tosissaan harkitsi siirtyvänsä SDP:n jäseneksi.
Minä en ymmärrä näitä asiassa intoilijoita. Joko meillä on erilaiset painotukset ja lähtökohdat niin pitkälle, että erilliset puolueet tarvitaan - tai sitten ei. Ihmiset ratkaisevat itse mihin puolueeseen liittyvät, kuuluvat tai siirtyvät. Jos perinne on suurin syy pysyä jossain puolueessa, niin se on lähes yksinomaan surullista.
Vasemmistopuolueet yhdistyvät, jos linjat ja toimintavat tavat leikkaavat toisiaan. Näin ei tällä hetkellä ole. Tottakai Vasemmistoliitossa on väkeä, joka voisi hyvin olla SDP:ssä - ja toisaalta meillä väkeä, joka voisi olla Vasemmistoliitossa. Molempien puolueiden yhteenlaskettu jäsen- ja kannattajakunta ei kuitenkaan sovi nykyisin samaan puolueeseen - ei minun kokemuksieni mukaan.
Sitäpaitsi on niin, että jos puolueet yhdistyisivät, eikä SDP:stä vasemmalle jäisi/syntyisi merkittävää poliittista voimaa, niin tietty dynamiikka ja muutosvoima vasemmistosta häviäisi. SDP:tä ankkuroi poliittisesti vasemmalle Vasemmistoliiton olemassaolo - ja keskutelu koko vasemmiston sisällä vaikuttaa poliittisiin tavoitteisiin. Toisaalta SDP vaikuttaa siihen ettei Vasemmistoliitto siirry ääripäähän poliittista kenttää. Puolueiden olemassaolo myös vahvistaa niitä molempia - ei pelkästään heikennä.
SDP:llä ei saisi olla mitään tarvetta ottaa kantaa Vasemmistoliiton jäsenten siirtymiseen meille. Siellä on kriisi käynnissä, eikä ole kovin kilttiä, kohteliasta eikä oikein käydä silloin asiaan kiinni. Vasemmistoliitolla on täysi oikeus puida asioitaan kuntoon omassa rauhassaan. Tilanteen normalisoiduttua voidaan sitten taas keskutella rauhassa yhteistyöstä ja sen muodoista.
Minä en ymmärrä näitä asiassa intoilijoita. Joko meillä on erilaiset painotukset ja lähtökohdat niin pitkälle, että erilliset puolueet tarvitaan - tai sitten ei. Ihmiset ratkaisevat itse mihin puolueeseen liittyvät, kuuluvat tai siirtyvät. Jos perinne on suurin syy pysyä jossain puolueessa, niin se on lähes yksinomaan surullista.
Vasemmistopuolueet yhdistyvät, jos linjat ja toimintavat tavat leikkaavat toisiaan. Näin ei tällä hetkellä ole. Tottakai Vasemmistoliitossa on väkeä, joka voisi hyvin olla SDP:ssä - ja toisaalta meillä väkeä, joka voisi olla Vasemmistoliitossa. Molempien puolueiden yhteenlaskettu jäsen- ja kannattajakunta ei kuitenkaan sovi nykyisin samaan puolueeseen - ei minun kokemuksieni mukaan.
Sitäpaitsi on niin, että jos puolueet yhdistyisivät, eikä SDP:stä vasemmalle jäisi/syntyisi merkittävää poliittista voimaa, niin tietty dynamiikka ja muutosvoima vasemmistosta häviäisi. SDP:tä ankkuroi poliittisesti vasemmalle Vasemmistoliiton olemassaolo - ja keskutelu koko vasemmiston sisällä vaikuttaa poliittisiin tavoitteisiin. Toisaalta SDP vaikuttaa siihen ettei Vasemmistoliitto siirry ääripäähän poliittista kenttää. Puolueiden olemassaolo myös vahvistaa niitä molempia - ei pelkästään heikennä.
SDP:llä ei saisi olla mitään tarvetta ottaa kantaa Vasemmistoliiton jäsenten siirtymiseen meille. Siellä on kriisi käynnissä, eikä ole kovin kilttiä, kohteliasta eikä oikein käydä silloin asiaan kiinni. Vasemmistoliitolla on täysi oikeus puida asioitaan kuntoon omassa rauhassaan. Tilanteen normalisoiduttua voidaan sitten taas keskutella rauhassa yhteistyöstä ja sen muodoista.
torstaina, maaliskuuta 02, 2006
Miksi tehdä turhaa työtä?
Pistin eilen julkisuuteen tiedotteen Eu:n perustuslaillisen sopimuksen ratifioinnin tarpeettomuudesta.
Oleellinen kysymys on se, miksi järjestelmän pitäisi jauhaa tyhjää ja tehdä tarpeetonta työtä? Itse olen vakuuttunut siitä, että nykyinen perustuslaillinen sopimus - jota myös perustuslaiksi kutsutaan (sitähän se ei ole, valtioilla on sellaisia) - ei koskaan tule voimaan.
Ratifiointi teettäisi siis yksinkertaisesti järjestelmän tyhjäkäyntiä - myös tarpeettoman poliittisen tyhjäkäynnin pitäisi ilmeisesti olla laitonta, jotta sellaiselta vältyttäisiin. Huomiota pitäisi kiinnittää enemmän siihen, miten tästä eteenpäin.
Unioni tarvitsee sopimukset yhteenkokoavan sopimuksen ja toimivamman päätöksentekojärjestelmän. Nykyinen perustuslaillinen sopimusehdotus sitä siis ei tule olemaan. Osa siitä saattaa hyvinkin olla mukana, kun aikanaan ollaan hyväksymässä uutta ehdotusta, mutta tämä ei ole se sopimus, joka tulee aikanaan voimaan.
Minusta olisi siis järkevintä todeta tilanne ja palata piirustuspöydän ääreen. Sopia menettelytavoista -ja keinoista, joilla uutta sopimusta aletaan tehdä.
Oleellinen kysymys on se, miksi järjestelmän pitäisi jauhaa tyhjää ja tehdä tarpeetonta työtä? Itse olen vakuuttunut siitä, että nykyinen perustuslaillinen sopimus - jota myös perustuslaiksi kutsutaan (sitähän se ei ole, valtioilla on sellaisia) - ei koskaan tule voimaan.
Ratifiointi teettäisi siis yksinkertaisesti järjestelmän tyhjäkäyntiä - myös tarpeettoman poliittisen tyhjäkäynnin pitäisi ilmeisesti olla laitonta, jotta sellaiselta vältyttäisiin. Huomiota pitäisi kiinnittää enemmän siihen, miten tästä eteenpäin.
Unioni tarvitsee sopimukset yhteenkokoavan sopimuksen ja toimivamman päätöksentekojärjestelmän. Nykyinen perustuslaillinen sopimusehdotus sitä siis ei tule olemaan. Osa siitä saattaa hyvinkin olla mukana, kun aikanaan ollaan hyväksymässä uutta ehdotusta, mutta tämä ei ole se sopimus, joka tulee aikanaan voimaan.
Minusta olisi siis järkevintä todeta tilanne ja palata piirustuspöydän ääreen. Sopia menettelytavoista -ja keinoista, joilla uutta sopimusta aletaan tehdä.
keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006
Siimes teki temput
Vasemmistoliitto sai tänään vasten kasvojaan melkoisen paukun, kun puolueen puheenjohtaja ilmoitti eroavansa puolueen johdosta. Samalla Siimes ilmoitti jättävänsä politiikan ilmoittamalla ettei ole käytettävissä seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Täytyy sanoa, että melkoinen temppu Siimekseltä. Osoittaa sekä melkoista henkistä tuskaa että itsenäisyyttä, ottaa ja erota vuosi ennen eduskuntavaaleja. Lähteä kävelemään ja sulkea ovi perässään. Moni puolueeseensa tympääntynyt ei näin uskaltaisi tehdä.
Osoittaa niiltä vasurikommentoijilta, jotka eivät vieläkään halua nähdä puolueen krisiiä, melkoista venkoilua. Minkä tahansa puolueen puheenjohtajan ero linjaerimielisyyksiin vedoten on melkoisen kriisin merkki.
Mitäs nyt? Vasemmistoliitto on viime vuodet operoinut Siimeksen profiilin varassa niin päivänpolitiikassa kuin vaalikamppailussaan. Vaihdos tulee olemaan tuskallinen ja on todennäköistä, että puolue tulee kärsimään tästä vielä seuraavissa vaaleissa.
Vasurit joutunevat pitämään ylimääräisen puoluekokouksen. Puolueen 1.varapuheenjohtaja on oululainen Risto Kalliomäki, joka ei ole kansanedustaja. Puolue siis tuskin menee vaaleihin varapuhiksen voimin elleivät varat sovi keskenään että 2. vpj, edusjaja Sirnö toimii vt. puheenjohtajana. Puolitoistavuotta on pitkä aika mennä tilapäisjärjestelyin eteenpäin.
Lisäksi puhdistus -ja tuuletuskokousta tarvitaan, jotta tuollaisesta tilanteesta voi selvitä. Tosin jos ylimääräiseen puoluekokoukseen mennään nopeasti niin puolueen vanhoilliset voivat tästä saada ylimääräistä voimaa. Siimeksen lähtö on veitsenisku hänen omilleen puolueen "edistyksellisille".
Mistä vasureille uusi puheenjohtaja? Siimes on ollut niin hallitseva vasurikasvo, että hänen takaansa on vaikea nähdä potentiaalisia ehdokkaita. Puolueen varapuheenjohtaja Sirnö voisi olla varteenotettava vaihtoehto, Siimeksen oloinen profiililtaan. Toisaalta mainittu 1. vpj Kalliomäki nousi asemaansa sen kuuluisan "kentän" tuella, sieltä voisi tulla kapinaehdokas. Sirnön lisäksi tuo kansanedustajapuoli näyttää vähän tyhjältä; Kari Uotila? Annika Lapintie?
Jään seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla.
Täytyy sanoa, että melkoinen temppu Siimekseltä. Osoittaa sekä melkoista henkistä tuskaa että itsenäisyyttä, ottaa ja erota vuosi ennen eduskuntavaaleja. Lähteä kävelemään ja sulkea ovi perässään. Moni puolueeseensa tympääntynyt ei näin uskaltaisi tehdä.
Osoittaa niiltä vasurikommentoijilta, jotka eivät vieläkään halua nähdä puolueen krisiiä, melkoista venkoilua. Minkä tahansa puolueen puheenjohtajan ero linjaerimielisyyksiin vedoten on melkoisen kriisin merkki.
Mitäs nyt? Vasemmistoliitto on viime vuodet operoinut Siimeksen profiilin varassa niin päivänpolitiikassa kuin vaalikamppailussaan. Vaihdos tulee olemaan tuskallinen ja on todennäköistä, että puolue tulee kärsimään tästä vielä seuraavissa vaaleissa.
Vasurit joutunevat pitämään ylimääräisen puoluekokouksen. Puolueen 1.varapuheenjohtaja on oululainen Risto Kalliomäki, joka ei ole kansanedustaja. Puolue siis tuskin menee vaaleihin varapuhiksen voimin elleivät varat sovi keskenään että 2. vpj, edusjaja Sirnö toimii vt. puheenjohtajana. Puolitoistavuotta on pitkä aika mennä tilapäisjärjestelyin eteenpäin.
Lisäksi puhdistus -ja tuuletuskokousta tarvitaan, jotta tuollaisesta tilanteesta voi selvitä. Tosin jos ylimääräiseen puoluekokoukseen mennään nopeasti niin puolueen vanhoilliset voivat tästä saada ylimääräistä voimaa. Siimeksen lähtö on veitsenisku hänen omilleen puolueen "edistyksellisille".
Mistä vasureille uusi puheenjohtaja? Siimes on ollut niin hallitseva vasurikasvo, että hänen takaansa on vaikea nähdä potentiaalisia ehdokkaita. Puolueen varapuheenjohtaja Sirnö voisi olla varteenotettava vaihtoehto, Siimeksen oloinen profiililtaan. Toisaalta mainittu 1. vpj Kalliomäki nousi asemaansa sen kuuluisan "kentän" tuella, sieltä voisi tulla kapinaehdokas. Sirnön lisäksi tuo kansanedustajapuoli näyttää vähän tyhjältä; Kari Uotila? Annika Lapintie?
Jään seuraamaan tilannetta mielenkiinnolla.
maanantaina, helmikuuta 27, 2006
Lapselle nimi
Nuorimmainen sai eilen nimen virallisestikin. Pieni aikataulutusongelma tuli, kun aikanaan ajasta päätettäessä ei tullut mieleen, että ko. aikana on olympialiset käynnissä ja kiekkofinaalipäivä. Ja vaikka olisi tullutkin, niin ei olisi tullut mieleen, että silloin on Suomi pelaamassa. Ristiäiset oli vielä pistetty alkamaan kello 15.00. Sanoinkin papille tämän tultua paikalle, että "eikös viisi minuuttia riitä ihan hyvin nimen antamiseen?". Menihän siinä toki vähän enemmän.
Tv kyllä meni päälle heti virallisten seremonioiden päätyttyä. Pappikin viihtyi paikalla koko pelin ajan, joten oli tämäkin tainnut kirota, kun oli päivän huomannut.
Tilaisuus oli muutoinkin ihan leppoisa. Kummeiksi pyydetyt ystävät ja lähimmät sukulaiset paikalla ja niin edelleen, kaffetta ja pullaa, kakkua ja piirakoita. Ja tässä tapauksessa siis lätkän katsomista niiden osalta joita kiinnosti.
Ja se nimi? Nuorimmainen tottelee (?) nyt virallisestikin etunimeä Niki ja toista nimeä Kristian.
Tv kyllä meni päälle heti virallisten seremonioiden päätyttyä. Pappikin viihtyi paikalla koko pelin ajan, joten oli tämäkin tainnut kirota, kun oli päivän huomannut.
Tilaisuus oli muutoinkin ihan leppoisa. Kummeiksi pyydetyt ystävät ja lähimmät sukulaiset paikalla ja niin edelleen, kaffetta ja pullaa, kakkua ja piirakoita. Ja tässä tapauksessa siis lätkän katsomista niiden osalta joita kiinnosti.
Ja se nimi? Nuorimmainen tottelee (?) nyt virallisestikin etunimeä Niki ja toista nimeä Kristian.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)