UPM:n toimet puhalsivat uutta tuulta yhteiskuntavastuukeskusteluun. Jukalla on asiasta erittäin valistunut mielipide.
Osittain tämä liittyy siihen, mitä jo tovi sitten kirjoitin valtion omistajapolitiikasta. Kuten pätkä-ja silppytyössäkin, julkisen vallan pitäisi vähimmäisvaatimuksena saada oma pesä kuntoon ennen kuin kovin suureen ääneen huudellaan yksityiselle puolelle toimenpiteistä.
Tässä globaalissa markkinoiden ihmemaailmassa on selvää, että sellainen yhteiskuntavastuu, jota esimerkiksi vanhat paperipatruunat edustivat, on mennyttä maailmaa. Tuotantolaitokset ja niiden omistajat eivät enää ole yhteisöllisesti kiinni niissä paikoissa, joissa he toimivat. Kiinnittymiskohdat tulevat vain lainsäädännön ja omistajien kautta.
Yhteiskuntavastuuta toki esiintyy yhtiöidein arvo määrittelyissä. Nämä määrittelyt häviävät kuitenkin aina omistajein vallalla ja isompien voittojen tavoittelulle. Yritysten tulisikin tarkaan miettiä, mitä arvoikseen kirjaavat, jos arvoja ei kuitenkaan aiota noudattaa vaikeissa tilanteissa.
Todellinen yritysten yhteiskuntavastuun kehittäminen voikin tapahtua vain omistajien kautta. Jos omistajat eivät hyväksy yhtiön toimenpiteitä, niin sen pitää myös antaa näkyä. Joko omistuksesta luopumisena, jolloin tämän laajamittaisesti tapahtuessa seuraa yrityksen arvonlasku, mikä johtaa ainakin tulevien toimenpiteiden uudelleenarviointiin. Tai sitten iskuina yhtiökokouksissa, joissa voidaan vaihtaa toimiva johto, jos tämän tekemät toimet eivät ole olleet hyväksyttäviä.
Tälle vallankäytölle on ongelmallista, että omistus näyttää entistä suuremmissa määrin katoavan rahastoihin ja esimerkiksi eläkeinstituutioihin. Näillä on usein sekä teknisiä rajoituksia, että omistajuuteen liittyviä toiminnallisia rajoituksia. Omistajilla ei ole kuin arvonsäilyttämis -ja kasvattamisintressi, toisin kuin henkilösijoittajille, jotka ainakin osin ovat aina kiinni omassa arvomaailmassaan.
Julkinen valtakin voisi toimia asiassa kaikesta huolimatta. Yksi mahdollisuus olisi tehdä julkisen tuen saantiin liittyviä yhteiskuntavastuusopimuksia, joilla voitaisiin yrityksen kanssa sopia tietyistä pelisäännöistä määräajaksi. Tämä tekisi osasta toimia sopimusteknisiä, joilloin niihin olisi mahdollista myös puuttua. Yritykset eivät ole moraalisiaentiteettjä - ne ovat juridisia. Toimet on siis sijoitettava juridiselle puolelle sen sijaan että vaaditaan moraalia sieltä, missä sitä ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti