Lindén ehdottaa nettiäänestystä myös Suomeen. Tässä on asia, jossa olen tietoisesti vanhanaikainen - ja ylpeä vanhanaikaisuudestani. Se ei johdu siitä, että suhtautuisin tekniikkaan ja sen tuomiin mahdollisuuksiin epäilevästi tai kielteisesti. En epäile, että äänet alkaisivat kadota bittiavaruuden syövereihin tai muuta sen suuntaista.
Epäilen vahvasti sitä, että tekniikasta riippumatonta asiaan kuuluvaa kohtaa eli äänestyssalaisuutta ei voida varmistaa. Epäilen tapauksia, jossa maatalon isäntä seisoo emännän takana koneella tämän syöttäessä henkilökorttia lukijaan ja äänestäessä näin sanoen:"Kuulehan, kyllä me nyt äänestetään tuota Höyryläistä, kun sitä on täällä äänestetty vaikka kuinka pitkään. Ja naista et nyt ainakaan äänestä!". Epäilen tapauksia, jossa tohvelin tahi muun naistenjalkineen alla oleva oman mielikuvituksensa sankari ottaa kiltisti puoliskoltaan äänestysnumeron vastaan.
Epäilen tapauksia, jossa yli-innokas ehdokas kerää kortit kavereiltaan talteen ja hoitaa äänestämisen heidän puolestaan, kun eivät nämä kuitenkaan muistaisi tai jaksaisi. Epäilen, että samaiset ehdokkaat vaihtoehtoisesti kiertäisivät kaverinsa äänestyspäivänä, jotta nämä muistavat homman hoitaa - eikä ehdokas toki läsnäolollaan vaikuta käyttäytymiseen numeron syötön ja enterin painalluksen kohdalla.
Äänestyssalaisuus on erittäin tarkkaan varjeltava asia. Sitä ei saa loukata kertaakaan, jos loukkaaminen vain on mahdollista välttää. Jos joku kertoo miten se turvataan nettiäänestämisessä, kannatan nettiäänestämistä välittömästi. Muutoin pitäydyn mielipiteessäni, että vaikka ko. tekniikalla pystyttäisiin äänestysprosenttia nostamaan paljonkin, se ei ole otettavan riskin arvoista.
10 kommenttia:
Itse olen kulkenut jatkuvasti teknisen kehityksen jälkijunassa. Kaikilla oli ennen minua kännykät, tietokoneet ja sähköpostiosoitteet.
Siitä huolimatta, olen sitä mieltä, että nettiänestys on tulevaisuutta. Ihmiset ovat yhä itsenäisempiä ja koulutetumpia - siksi en näe noita riskejä niin merkittävinä. Toki niin voi tapahtua, kuin mitä kuvaat, mutta niinhän nytkin tapahtuu.
Toki kukaan ei äänestä toisen puolesta, mutta voi ajatella. Eikä ne äänet ole sen huonompia. Osa ihmisistä vain uskoo enemmän tai vähemmän läheistensä asiantuntemukseen asiassa.
Painostus on sitten eri asia ja varmasti rikos, josta tulee rangaista.
Kaikkia uudistuksia ja ideoita ei kuitenkaan voi torjua vain siksi, että väärinkäyttö on mahdollista.
Itse näen nettiäänestyksen mahdollisuuten ihan oikeasti edistää äänestysaktiivisuutta ja osallisuutta näin. Se on osa sitä muutosta, jota muutenkin tapahtuu verkossa. Äänestäjät etsivät tietoa sieltä, kysyvät ja haastavatkin ehdokkaita - miksi eivät sitten voisi myös vaikuttaa?
Mainostan se verran törkeästi omaa merkintääni, että käsittelin tätä asiaa hiukan omassa blogissani keväällä. Otetaan kommenteista vaari ja jatketaan keskustelua tarvittaessa vaikka täällä.
http://ilja.cryon.net/2007/03/23/verkkoaanestyksen-ongelmia-tekniikka-etiikka-ja-vaalisalaisuus/
Oma ongelmani on edelleen se, ettei vaalilautakunta voi valvoa sitä, kuka ruudun takana oikeasti äänestää. Vielä pahempi ongelma on perheen ja/tai yhteisön sisällä tapahtuva poliittinen painostus.
Tässä on monta mutaa matkassa, enkä ole itse vielä tyyni verkkoäänestyksen suhteen.
Kommentti Leppäkorven mielipiteeseen.
Ensimmäisessa lauseessa perustuslakimme viittaa äänestämiseen, eli sen täytyy olla tärkeä juttu. Valtiovallan on huolehdittava, että KAIKKI meistä pystyvät tuon oikeuden aidosti toteuttamaan - ei pelkästään itsenäiset ja koulutetut.
Ei voi ehkä ajatella, että nyt jo niin tapahtuu, koska kukaan pääse sinne äänestyskoppiin selän taakse seisomaan.
Kuinkahan moni perheessä painostuksen kohteeksi joutunut tekee rikosilmoituksen?
Maailmassa on pakko tosiaan niellä myös väärinkäytöksiä. Äänestäminen on kuitenkin niin suuri kulmakivi demokratiassa, että kannattaa tarkkaan miettiä, salliiko niitä siihen lisää.
Kyllä minullekin vaalit ja äänestäminen on arvokas asia, mutta tärkeää on myös uudet keinot vaaliosallistumisen lisäämiseksi. Maailma ja elämä muuttuu ja niin pitää myös järjestelmän. En kuitenkaan esitä, että vaalipaikoilla tapahtuvasta äänestämisestä luovuttaisiin vaan vaihtoehtojen lisäämistä.
Vaalien uskottavuutta tarkkaillaan kansainvälisesti. En ole huomannut lehdistössämme, että Viron järjestelmän luotettavuutta olisi kyseenalaistettu sen vuoksi, että siellä nettiäänestäminen on mahdollista. Kyseenalaistetteko te?
Eikö tässä olisi hyvä paikka oppia heidän kokemuksistaan ja kehittää meidän järjestelmästä hitusen parempi?
Lindenhän esitti Viron mallin mukaista sähköistä äänestystä, jossa myös äänen voi mitätöidä.
Elikä ennakkoon annettu sähköinen ääni kumoutuu uudella äänellä, jos halutaan.
Mikäli "äänestäjäuhria" ei lukita komeroon, niin mahdollisuus korjata säilyy. Tätä vissiin kutsutaan sofistikoituneemmalla termillä "vapaudenriisto".
On tietenkin niinkin, että sähköinen lisää mahdollisuuksia väärinkäytöksille, mutta se myös antaa mahdollisuuden demokratialle, kun äänestämisen kynnys laskee.
Loppuviimeksi kyse on siitä, arvotetaanko saatavaa hyötyä (äänestämisen helppous, mahdollinen kasvava äänestysaktiivisuus) enemmän kuin seuraavaa riskiä (väärinkäytösten mahdollisuus ja todennäköisesti määrä kasvavat).
Perusteluja on kummallekin. Itse pidän riskiä suurempana kuin mahdollisesti seuraavaa hyötyä.
Semminkin kun minusta katsoen tekniikka ei koskaan ratkaise tämän tyyppisiä ongelmia (alhainen/laskeva osallistuminen vaaleihin). Jos motivaatio ja syyt mennä äänestämään ovat kunnossa, tehdään se myös vanhanaikaisesti.
Olen kuitenkin avoin keskustelulle ja toteutusvaihtoehdoille. Toimiessaan nettiäänestys voisi olla mielekäs vaihtoehto.
"En ole huomannut lehdistössämme, että Viron järjestelmän luotettavuutta olisi kyseenalaistettu sen vuoksi, että siellä nettiäänestäminen on mahdollista. Kyseenalaistetteko te?"
Kyllä minä kyseenalaistan. Alleviivaan näkemyksiäni hiukan.
Äänestämisen tulee aina olla yksityinen tilaisuus, johon kukaan läsnä oleva ei saa vaikuttaa. Perheen sisällä tai yhteisötiloissa tapahtuva verkkoäänestäminen vaarantaa äänestyssalaisuuden.
Vaalilautakuntien jäsenten tehtäviin kuuluu poliittisen mainonnan ja painostuksen estäminen vaalitiloissa. Miten itse kykenen paikallisessa vaalilautakunnassa valvomaan tämän vaatimuksen toteutumista?
Vaikka yllämainitut ongelmat ohitettaisiin olankohautuksella eduskuntavaaleissa, kunnallisvaaleissa sosiaalisen ympäristön painostus voi aiheuttaa rajujakin vääristymiä. Todennäköisesti vääristymät heittävät moniin suuntiin, mutta eivät silti heijasta äänestäjiensä mielipiteitä. Jos pienemmän paikkakunnan isukit pääsevät yhteistuumin valvomaan äänestysikäisten lastensa äänestyskäyttäytymistä mielestään oikeaan suuntaan, niin vääristymät pääsevät kasvamaan melkoisen isoiksi.
Loppuun heitän kerettiläisen mielipiteen, jonka mukaan matala äänestysinto ei ole seurausta ainakaan äänestämisen vaikeudesta. Politiikka on mielenkiintoisinta, kun sitä katsoo sisältäpäin.
Puolueiden heikko tiedotuspolitiikka antaa kovin pinnallisen kuvan puoluepolitiikan toiminnasta. Monelta menee usko, jos vaalien alla annettuja lupauksia ei osata – kun ei voida – suhteuttaa tehtyyn politiikkaan.
Minulle Viro edustaa yhteiskuntaa jossa vahvistetaan vahvempaa (täysin mutu).
Aiheen nostamat ongelmat ovat tosiaan marginaalisia, joten ymmärrän, ettei lehdistö ole Virosta huolissaan. Kyse onkin siitä, että onko äänestäminen jotain sellaista, johon ei Suomessa haluta ottaa mitään riskejä.
Jenkkiläisen tietotekniikan yms. asiantuntijaryhmän mukaan nykytekniikalla on mahdotonta rakentaa järjestelmää, joka sekä suojaisi äänestäjien henkilöllisyyden että estäisi samaa henkilöä äänestämästä montaa kertaa.
Voivat toki olla väärässä.
Ei minulla ole mitään lopullista kantaa. Asiassa on monia pointteja.
Tällä hetkellä minun silmissäni miinuksia sattuu olemaan enemmän kuin plussia. Kehityksen kehittyessä voin aina vaihtaa kantaani.
Jenkkiläiset ovat eittämättä oikeassa siinä ettei äänestäjää voi estää äänestämästä useampaan kertaan. (Ei ole olemassa 100% luotettavaa tunnistusmenetelmää) Mikään ei kuitenkaan estä rakentamasta äänestysjärjestelmää, missä tuosta tempusta jää kiinni.
Haluaisin vielä oikaista yleistä harhaluuloa äänestyskopin ja lyijykynän turvallisuudesta. Sehän määrittää äänestyspaikan hyvin tarkkaa mikä minusta on riski minikameroiden maailmassa. Minusta vapaa, täysin satunnainen, äänestyspaikan ja -laitteiston valintakin on turvallisempi! (esim. paskahuussi ja kännykkä)
Kyllä suomessa ollaan jäämässä jälkijunaan äänestyksessä. Virossa mennään nettiäänestyksessä lujaa eteenpäin kun Suomi nynnii "äänestyskoneillaa". Nyt käikki toiminnot pitäisi lisätä nettikäyttöön, tämä on tulevaisuuden suunnitelma johon tarttis satsata. Mentäs silai että nettiäänestystä käyttäisi jotka voivat ja muut vahaa tapaa äänestää.
Lähetä kommentti