Olen useammin kuin kerran ihmetellyt, mitä puheenjohtaja E:lle tapahtui puheenjohtajavalinnan jälkeen. Mihin katosivat ärhäkkyys, näkyminen ja reippaalla otteella asioiden kimppuun käyminen? Mihin hävisi se tyyppi, josta mediakin kirjoitti medianhallinnan mestarina.
Taas tuli todistettua kuinka helposti sitä jää omien ajatustensa rajallisuuden vangiksi. Ja kyllä, joillakin se tapahtuu helpommin kuin toisilla… Olin itsekin myytin vanki. Oletin, että puheenjohtaja ja puoluesihteeri E olisivat samalla tavalla kiinnostavia ja samalla tavalla käsiteltäviä kohteita medialle.
Silmät avautuivat maanantaina käydessäni satunnaisesta kohtaamisesta johtuen keskustelua ex-edustaja Antero Kekkosen kanssa. Puhuttiin puolueen tilasta ja tarvittavista toimenpiteistä – ja Eerosta. Yksinkertainen kysymys: ”Entä, jos Eerolle ja hänen tavalleen toimia ei tapahtunutkaan mitään? Jos se olikin media, joka muutti suhtautumistaan?”. Pam. Siinä se oli.
Se mikä oli puoluesihteerille sopivaa ärhäkkyyttä, on puheenjohtajalle – median silmissä – entisen kähmyn valokeilaan nostettua ränkyttämistä. Mikä ennen oli taitavaa julkisuudenhallintaa, on nyt temppuilua julkisuuden saamiseksi. Ja niin tarina jatkuu eteenpäin.
Ei varmaan koko totuus, mutta luullakseni osa totuutta aikaisemmin. Sitten jonkun pitäisi ajatella, että miten tilanteesta selvitään ja miten työkalupakki varustetaan uusin välinein.
Ja juu, tiedän ettei ole olemassa myyttistä ”mediaa” tai ”median silmissä” on tyhjä lauseke. Mutta joskus on yleistettävä nähdäkseen.
1 kommentti:
Naulan kantaan! Oikeastaan puoluesihteeri Heinäluoma ei tyyliltään hirveästi eronnut Kepun puoluesihteeri Korhosesta. Uskon että sekä Kepu että Korhonen itse ovatkin siinä kaukaa viisaampia, että ymmärtävät Korhosen olevan parhaimmillaan pysyessään puoluesihteerin hommassa.
Lähetä kommentti