Voihan Maaseutu!

Satuin eilen hetken verran katsomaan Ylen Ajankohtaista kepulaista Kakkosta. Silmille vyöryi sympatisoiden tehty juttu Kastarin kyläkoulun pelastamisliikkeestä. Sinällään ei mitään hätää, olen itsekin sitä mieltä, että usein pienten koulujen lakkauttaminen ei ole järkevää, eikä niillä toimilla saada merkittäviä säästöjä aikaan.

Enemmän hämmennyin kyläkoululiikkeen tilaisuudessa esiintynyt rock(?)henkilö Sakari Kuosmanen, joka sanoi että hän on mukana siksi, että kaikki(!) poliitikot sanovat, että maaseutu pitää pitää elävänä ja samaan aikaan kouluja tuhotaan ja silleen. Kaipaili ammattitaitoisia poliitikkoja tarttumaan asiaan.

No, en ilmoittaudu, en. Se on Sakke sellainen juttu, että suomalainen maaseutu sellaisena kuin sen tunnemme ei nyt vaan tule elävänä pysymään. Suomi asutettu evakoilla ympäri peräkorpia ja maailma on jo vähän muuttunut. Kaikki syrjäkylät eivät nyt vain tule selviämään enää hengissä, eikä niihin pidä yhteisiä varoja tekohengitykseen pumpata. Kaupungistuminen on ihan normaali ilmiö, jota vastaan ei kannata taistella - eikä siitä mitään hyötyäkään olisi.

Ne maaseutumaiset alueet, joilla riittää veto- ja elinvoimaa, tuleva kyllä selviämään. Muut kuolevat ja kuihtuvat pois. Joku säällinen saattohoito pitää varmistaa, mutta siten, että väkisin ei mitään kyliä hengissä pidetä. Suomi ei tule pysymään kokonaan asuttuna.

Perustusvaliokunnan soppa

Perustuslakivaliokunta onnistui keittämään varsinkin näin presidentinvaalien alla kuuman keiton todetessaan, että eu tehtävissä kriisinhallintajoukkojen lähettämisestä päättää pääministeri. Valiokunnan kantahan on sikäli erityisasemassa, että tämä valiokunta toimii ikäänkuin perustuslakituomioistuimena, jonka kantaa ei eduskunnan täysistuntokaan voi muuttaa.

Kuuma keskustelu käydäänkin nyt siitä, tekikö valiokunta politiikkaa tehdessään päätöksensä vai tulkitsiko se perustuslakia johdonmukaisesti.

Politiikka tehtiin, sitä voi pitää faktana. Missä mielessä sitä tehtiin, on eri kysymys. Politiikkaa tehdään jo nimittäin siinä, että perustuslakivaliokunta on julkilausutusti tehnyt tulkinnoissaan linjan, joka vahvistaa parlamenterismia muiden toimijoiden kustannuksella. Jo tämä - aikanaan ja nyt - on tietoinen ja nimenomaan poliittinen valinta.

Ei siis voida väittää, että valiokunta ei tekisi politiikkaa.

Suurin "syntihän" tässä tapahtui siinä, että valiokunta rikkoi suurimpien puolueiden sopimuksen presidentinvaltaoikeuksiin kajoamattomuudesta ennen vaaleja. Toisena tulkintana on se, että valiokunta noudatti vain jo omaksuttua linjaa siitä, että Eu-asiat ovat sisä- eivät ulkopolitiikkaa. Tämän tulkinnan mukaan he eivät tosiasiallisesti rajoittaneet oikeuksia, vaan löivät leiman jo olemassaolevaan tilanteeseen.

Mutta vaikka muutoin eu-politiikassa toimitaan sisäpolitiikan nimissä, kriisinhallintehtävät ovat tähän saakka olleet presidentin päätettävissä. Eli valtaoikeuksia rajoitettiin.

Ongelmallisinta on kuitenkin ehkä se, että päätös rajoittaa presidentin valtaa puolustusvoimien ylipäällikkönä. Nyt muu toimija voi lähettää muodollisesti hänen komennossaan olevia sotilaita ulkomaille tehtäviin, koska lähettäjien yhteinen taho tulkitaan sisäpoliittiseksi toimijaksi. Nurinkurista.

Valiokunnassa oleva tulkinta linjan muuttamattomuudesta on kuitenkin ollut vahva. Siitä kertoo se, että hallituksen esitystä vastaan äänestivät myös sellaiset demariedustajat, jotka voisin luokitella "hallituksen uskollisiksi puolustajiksi". Tai sitten jotain on vedätetty.

Liitto on kuollut, eläköön JHL!

Tänään ja eilen on Helsingin Marina kongressikeskuksessa perustettu uutta ammattiliittoa Suomeen. KTV ja VAL ovat kuolleet ja tuhkasta nousee uuden ajan liitto JHL.

Kysymys on siis siitä, että sak:laiset julkisen alan liitot pistävät hynttyyt yhteen uuden liiton nimissä. Merkittävä asennemuutos on jo siinä, että yhdentyvät liitot ovat suostuneet luopumaan vanhoista nimistään ja lähteneet tosissaan rakentamaan uutta.

Merkittävää on myös se, että muutoksella pyritään ihan tosissaan siirtymään siihen, että uusi liitto pyrkii järjestämään niitä aloja, joilla julkinen raha on maksajana. Oli sitten kysymyksessä oma palvelu tai ostettu palvelu. Oleellistahan tässä on se, että maksaja on sama - ja tämähän viimekädessä on määrittelemässä sekä työntekijöiden palkkoja että palveluiden laatua. Ja liittohan on työntekijöiden edunvalvonnan lisäksi kiinnostunut myös tuotettujen palveluiden laadusta.

Tämä ei varmasti jää viimeiseksi myllerrykseksi matkalla kohti 2000-luvun suomalaista työmarkkinapolitiikkaa. Sekä järjestörakenteissa että edunvalvonnan tavoissa tullaan varmasti näkemään vielä suuriakin muutoksia.

Ulos kaapista

SDP:n suhteellisen uudelta puheenjohtaja Eero Heinäluomalta on julkisuudessa kaipailtu jo selkeitä viestejäkin. Tänään puoluevaltuutossa pitämässään puheessa niitä jo (vähän) tulikin. (koko teksti täällä).

Selkeäsanainen tasa-vero mallin torjuminen oli jo kaivattukin viesti. Tässä viestissä on myös selkeä piikki sisällä Keskustan suuntaan, josta on väläytelty tasa-veron kehittelyn mahdollisuutta.

Vaikka kuntarakenteesta Keskustan suuntaan Heinäluoma antaa näennäisen myönteistä palautetta:
"On syytä antaa tunnustusta keskustalle siitä, että se on ollut kykenevä näkemään kuntauudistuksen tarpeellisuuden ja käynnistämään tämän kauaskantoisen hankkeen."

Niin tämä ei kuitenkaan ihan kiittävä arvio ole. Keskusta on siis Heinäluoman mielestä ollut kykenevä (viimeinkin) tunnustamaan uudistuksen tarpeen ja käynnistämään tämän hankkeen. Hän ei pukahda siitä, kuinka keskusta käytännössä on toiminut hankkeen edistämiseksi ja todellisten vaihtoehtojen kannattamisen. Tässä lausunnossa on oleellista se, mikä siitä puuttuu, eli viesti siitä, että hallituspuolueilla olisi yhteinen suunta asiassa.

Ministeriä erottamassa

Eilen useammassakin viestineessä julkaistu tiedotteeni ministeri Rajamäen linjasta suhteessa turvapaikanhakijoihin ja maahanmuuttajiin aiheutti melkoisen mylläkän. Puhelimet ja sähköposti ovat suoltaneet palautetta - paljon.

Valtaosa palautteesta on ollut kielteistä - hyvin kielteistä. Mukaan on mahtunut muutama suoranainen uhkaus ja erittäin suuri osuus rasistista sontaa. Asiallisesti kritisoiviakin kommentteja on tullut. Myönteistä palautettakin on tullut, korkealtakin yhteiskunnalliselta taholta.

Minä olisin sosialidemokraattisena ministerinä huolissani siitä, että palautteessa oli paljon avoimen rasistista mielipidettä, jossa todettiin ministerin olevan hyvä jätkä, kun yrittää hoitaa "sosiaalipummit" Suomesta ulos. Olisin hyvin huolissani, jos saisin tältä porukalta kannatusta.

Kysymys on siitä, että jokainen, niin pakolainen, siirtolainen, maahanmuuttaja ja turvapaikanhakija on ihminen. He ansaitsevat kaikkien ihmisten tavoin oikeutensa ja inhimillisen kohtelun. Siihen ei kuulu leimaaminen "turvapaikkashoppailun" ja "rikollisen" leimoilla. Ei tänne pyrkivä ihminen ole sen enempää potentiaalinen rikollinen kuin kukaan muukaan.

Asiaan varmasti palataan vielä. Odotan nyt tuleeko Rajamäeltä reaktiota asiaan. Jos ei tule, niin erovaatimukseen palataan.

---

Ihan eri asiana. Iltapäivälehdistä se toinen tiesti kertoa, että kokoomuksen risteilyllä tapeltiin naisista. Niinpä niin, sellaisia nuo työläiset ovat, juovat viinaa ja tappelevat naisista.

Kotihoidon tuki

Vantaa kuohuu taas kotihoidon Vantaa lisän leikkaamisen johdosta. Lapsiperheet järjestävät vaunumarssin leikkausta vastaan.

Ennen omia lapsia suhtauduin kotihoidontukeen hyvin kielteisesti. Pidin sitä pelkästään kepulaisten juonena pitää äidit kotona lasten kanssa sekä saada maatalon emännille, jotka eivät koskaan tilan ulkopuolella töitä tee, lisää rahaa valtiolta. Ajattelin, että molempien vanhempien tulee olla aktiivisesti työelämässä mukana ja että päivähoitojärjestelmä voi hoitaa lapset päivät.

Nyt oma lapsi on äidin kanssa kotihoidossa ja olen äärimmäisen kiitollinen kotihoidontuen olemassaolosta. Voisin itsekin olla kotona lasta hoitamassa, jos se olisi ollut taloudellisesti mahdollista. Valitettavasti minä olen se perheestä, jolla on suuremmat työtulot.

Olen toki edelleen sitä mieltä, että molempien vanhempien on syytä olla jossain vaiheessa takaisin töissä, mutta en enää näe sellaista kiirettä asiassa. Kysymys on tasa-arvosta valinnoissa. Kotihoidontuki mahdollistaa (kuntakohtaisen lisän kanssa) useammalle valinnan jäädäkö kotiin hoitamaan lasta, vai palatako työelämään. Kyse on siis siitä, onko vain rikkaiden vanhempien mahdollisuus hoitaa lasta kotona, vai pyritäänkö valinta mahdollistamaan laajemmalle joukolle.

Uskon, että lapsi voidaan kasvattaa hyvin sekä kotona hoitamalla, että päivähoitoa käyttäen. Kysymys on valinnasta. On nimittäin aina varmasti kova valinta - usein myös pakko - laittaa se alle yksivuotias oma silmäterä päiväksi hoitoon.

Santahamina

Puolustusministeriön Santahamina selvitys on tänään luovutettu eduskunnan puolustusvaliokunnalle. Selvitys ei, iiso yllätys, näe perusteita Santahaminan sotilaskäytöstä poistamiselle.

Selvitys ei onneksi näe Santahaminaa merkittävänä pääkaupunkiseudun puolustamiselle siksi, että sieltä voidaan siirtyä puolustamaan tärkeiksi katsottuja kohteita. Sehän olisi selvästi ollut vitsi, eristynyt saari joukkojen tukikohtana ei olisikaan toimiva ratkaisu. Kulkuyhteydet on helppo tuhota, varsikin kun Santahaminasta ulos johtava tiestö, on kapeaa ja keskellä asuntoalueita.

Santahaminan sotilaallinen merkitys nähdään pääkaupungin ilmapuolustuksen toteuttamisessa. Siinäkin lähinnä joukkojen koulutuksessa, mille ei nähdä vaihtoehtoisia sijaintipaikkoja pääkaupunkiseudulla. Selvitys myös korostaa Santahaminan merkitystä tuliasemana, mutta se lienee vähintääkin kyseenalaista. Varsinkin Suomen vähälukuiset ohjusaseet hajautettaisiin todennäköisesti välittömästi kriisin sattuessa ulos varuskuntasaarelta, jossa niihin olisi helppo keskittää voimakas tuli-isku.

En odota eduskunnan puolustusvaliokunnalta paljoakaan tästä poikkeavia näkemyksiä. Selvää kuitenkin on, että Helsinki haluaa - ja tarvitsee - Santahaminan asuntorakentamisen käyttöön. Kyse on nyt siitä, arvotetaanko kaupunkirakenteen kehittämistä rauhanoloissa enemmän kuin mahdollista ja varsin epätodennäköistä sotilaallisen kriisin uhkaa.

Jos ennustajaksi heittäytyy, niin veikkaisin että Santahamina puolustushallinnon vastaanpyristelyistä huolimatta tulee asuntorakentamisen käyttöön seuraavan parinkymmenen vuoden kuluessa.

12 päivää aikaa

Ranskan hallitus päätti eilen saattaa voimaan hätätilalain 12 päiväksi. Ensimmäiset tiedot kertovat, että ulkonaliikkusmiskielloilla on pystytty hillitsemään levottomuuksia vähän.

Päätös tarkoittaa, että Ranskan viranomaisille on nyt annettu 12:sta päivää aikaa lopettaa levottomuudet. Nähtäväksi jää onnistutaanko tässä, vai joudutaanko lain kestoa myöhemmin pidentämään.

Jos levottomuudet ovat enemmän spontaania, turhautumisesta syntynyttää alkuperää, lain tuomat valtuudet eivät välttämättä tehoa. Turhautuminen vain kasvaa, kun poliisivoimat koventavat otteitaan. Jos taas, kuten Ranskan hallitus haluaa uskoa, levottomuudet ovat enemmän järjestäytyneen rikollisuuden masinoimia, laki saattaa (ainakin väliaikaisesti) tehotakin. Itse ajattelen, että mellakoiden takana on molempia syitä.

Ulkomaalaistaustaisten ranskalaisten turhautuminen on todellista. Samoin sitä on myös järjestäytyneen rikollisuuden valta noissa lähiöissä. Hätätilalaki ei kuitenkaan - eikä tietenkään - voi vastata mitenkään niihin syihin, jotka levottomuudet syntyvät. Toivottavasti Ranskan hallinto ottaa myös ne vakavasti ja julkistaan pian toimia myös syrjäytymisen ehkäisemiseksi, lähiöiden tilanteen korjaamiseksi ja niin edelleen. Jos he eivät niihin asioihin puutu, näyttäisivät mellakat mahdollisesti loputtuaankin saavan väistämättä jatkoa.

Toimivasta maahanmuuttopolitiikasta on nyt suuri pula - ympäri Eurooppaa. Suomenkin pitää ottaa haaste vakavasti, vaikka tilanne on meillä jo mittakaavasyistäkin eri.

A vai AA ?

Tämä on sinällään ei-niin-kovin-tärkeää. Vaikka asia välillä tiettyjä ihmisiä kuohuttaakin.

Kysymys on siis siitä, kirjoitetaanko sosialidemokratia vai sosiaalidemokratia. Tällä yhden tai kahden aan versiolle on vuosien varrella yritetty antaa myös ideologisia sisältöjä. Siis siten, että yhden a:n versio viittaisi sosialismi sanaan ja kahdella kirjoitettuna siis tuo sosiaali. Tuostahan saa kyllä väittelyn aikaan.

Kirjoitusasussa ei kuitenkaan - alunperin - ole kysymys muusta kuin inhimillisestä käännösvirheestä. Sosialidemokratia nimenä ja ohjelmana tuli Suomeen saksankieliseltä alueelta, ideologisesti etenkin Erfurtin ohjelmasta. Käännettäessä siitä, mistä käännöksenä suoraan olisi pitänyt tulla sosiaali tulikin sosiali. Ei siinä sen kummempaa.

Suomalainen sosialidemokratia on kuitenkin omaksunut tämän yhden a:n kirjoitusversion. Ei siinä mitään, suuntaan tai toiseen. Kummallista on kuitenkin se, että lehdistö yrittää jatkuvasti opettaa järjestölle, että se kirjoittaa nimensä väärin. Katsokaa vaikka, mikä tahansa HS:n demareita koskeva juttu; aina kirjoitetaan nimenomaan sosiaalidemokratiasta. Miksi ihmeessä järjestön ei anneta käyttää itsestään haluamaansa nimeä ja nimitystä? Ei ymmärrä, ei.

Asuntopolitiikka tupoon

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää sanoo, että asuntopolitiikka pitäisi saada käsittelyyn myös tulopoliittisiin kokonaisratkaisuihin. Sinällään on tervettä, että tupopöydässä voitaisiin käsitellään palkkoja laajemmin palkansaajien ostovoimaan liittyviä seikkoja. Asuntopolitiikka tietysti kuuluu näihin asioihin aivan keskeisellä tavalla.

Sitten on kokonaan toinen juttu, miten asuntopolitiikkaa voidaan tupon yhteydessä käsitellä. Sitä Mäenpää ei valitettavasti haastattelussaan kerro.

Tupossa ei voida päättää, että asuntojen hintoja nyt sitten lasketaan x prosentilla. Niinhän se nyt ei vain mene. Tupossa on myöskään hankala päättää, että nyt asuntoja rakennetaan sitten lisää x määrää x vuodessa.

Se mitä Mäenpää saattaa hakea, on se, että asumisen hintatason täytyy näkyä palkanmuodostuksessa. Kun ottaa huomioon hänen aiemmat puheensa paikallisesta sopimisesta ei olla kaukana mallista, jossa asumisen hinta olisi palkkoja korottava tekijä paikallisesti. Eli kalliin asumisen alueilla voitaisiin/pitäisi maksaa suurempia palkkoja. Tämä ei kyllä minusta myöskään mitenkään ratkaisisi asuntojen hintaan tai vuokratasoon liittyviä ongelmia.

Perustotuushan on se, että asuntojen hintaso johtuu asuntojen liian pienestä tarjonnasta. Kysyntää on enemmän kuin tarjontaa. Valtio voisi halutessaan puuttua tähän saattamalla omistamaansa tonttimaata edullisimmilla hinnoilla ja luovutusmääräyksillä asuntorakentemisen tarpeisiin. Tai kohdentamalla valtionosuuksia kunnille asuntorakentemisen edellytysten (kaavoitus) kiihdyttämisen ehdoilla.

Vasemmistohallitus

Siimes ehdottelee SDP:lle vasemmistohallitusta. Ehdotuksessa ei sinällään ole mitään vikaa, mutta pitääkö tuota nyt välttämättä erikseen ehdotella?

Tarkoitan, että hallitukset muodostetaan aina jossakin suhteessa vaalien tuloksiin. Suomessa on hyvin vahva enemmistöparlamenterismin perinne. Vähemmistöhallitukset ovat meillä olleet harvinaisuuksia.

Jos seuraavien eduskuntavaalien jälkeen vaalitulokset antaisivat SDP + VAS yhdistelmälle enemmistön eduskunnassa, tai enemmistön esimerkiksi vihreiden ja rkp:n kanssa, vasemmistohallitusta varmasti harkittaisiin ihan tosissaan. Poliittinen karttamme tosin on pitkään ollut sellainen, että vakavaa harkintaa tästä ei edes ole voitu tehdä.

Siimeksen viittaus Norjaan on sikäli oikea, että siellä vaalit keikauttivat asetelman juuri tällaiseksi enemmistön mahdollistavaksi. Toisaalta taas se on sikäli huono, että Norjassa on ollut lähes maan tapa, että hallitus on muodoltaa se vähemmistösellainen. Siihen ei kannata mennä, edes vasemmistohallituksen toivossa, toimintakyky- ja mahdollisuudet ovat aivan liian rajalliset.

Uskonnonvapaus

Kirkollisverosta olen jo aiemmin kirjoittanut, ei siitä nyt enempää. Uskonnovapaus ei muutenkaan toteudu Suomessa kovinkaan täydellisesti.

Myönnetään nyt heti kärkeen, että perusasiat ovat kunnossa. Kuka tahansa saa palvoa mitä tahansa haluamaansa jumalaa, jumaluutta, kiviä saksia tai muuta ylimaallista entiteettiä. Ainoat rajoitukset palvontamenoissa liittyvät muiden ihmisten loukkaamiseen ja muuhun lainsäädäntöön.

Mutta, mutta. Aina tulee se valitettavan kuuluisa mutta. Yksilön kannalta ehkä pahin loukkaus uskonnovapautta kohtaan on lapsikaste. Lainsäädäntö antaa mahdollisuuden liittää yksilö kirkkoon elämänvaiheessa, jossa tämä on kohtuullisen yksiselitteisesti itse kykenemätön asiaan vaikuttamaan. Omasta näkökulmastani olisi ihan vastaava käytäntö saada liittää lapsi syntyessään jonkin poliittisen puolueen jäseneksi. Tätä en todellakaan kannata. Vaikka lapsikaste osaan uskontoja kuuluukin, voisi sen hyvin kieltää uskonnonvapautta loukkaavana. Kaikki voisivat sitten aikanaan liittyä haluamaansa uskontokuntaan tai olla liittymättä.

Ei uskonnonvapaus edelleenkään kovin hyvin toteudu myöskään koulujen uskonnonopetuksessa, vaikka sitä kohtaa yritettiinkin viilata uskonnonvapauslakiuudistuksessa. Opetettavan aine tulisi olla elämänkatsomustieto ja uskonnot käytäisiin läpi moraalisina ja eettisinä oppirakennelmina.

Listan voisi tietysti vielä lisätä asioita vaikkapa hautaustoimen monopolista ja niin edelleen. Uskonnonvapaus toteutuu Suomessa vain osittain, ja osin näennäisesti.

Also spracht Tukiainen

Eilisissä Punaisen julistuksen 100 -v juhlissa puhunut SAK:n Matti Tukiainen sanoo, että vasemmistopuolueet voisi eheyttää, siis yhdistää.

Joku saattaa muistaa vielä sen kohun, joka nousi Vasemmistoliiton sisällä, kun heikäläinen saklainen Matti Viialainen esitti samaa asiaa. Puuhattiinpa miehen erottamista puolueestakin. Tästä syntyi ja jäi olemaan Vasemmisto Yhteen ry, jonka vetäjänä toimii Viialainen yhdessä Metalliliiton yhteiskuntasihteeri Timo Roppolan (vas) kanssa.

Seuraako nyt toiselle SAK:n Matille omiltaan samanlainen huutomyrsky? Vastaus on melko yksiselitteisesti ei. Tukiainen istuu paikalla, josta ei puhuta omiaan - varsinkaan kun kyseessä on Tukiainen. Taustakeskusteluissa on ollut hyvä henki päällä ja nyt kokeillaan kepillä jäätä. Olen täysin varma, ettei Tukiainen käyttänyt puheenvuoroaan yllätyksenä ja pyytämättä.

Toki demareidenkin piiristä tulee soraääniä nousemaan, mutta arvovaltaiset tahot pysyttelevät varmaankin aika hiljaa. Ja tulevat kysyttäessä sanomaan, että Matti on käyttänyt puheenvuoronsa yksityishenkilönä. Se ei kuitenkaan ole - ei vain voi olla - koko totuus.

Mitään nopeaa yhdistymistä tämä(kään) ei enteile. Se kertoo kuitenkin siitä, että vesi on liikkeellä. Mutta kuten kevätpurojen virtaamisessa jäiden sulamisessa, liikkeen suuntaa ja päämäärää ei vielä täysin pysty ennakoimaan. Varmaa on se, että jotain liikkeitä tulee tapahtumaan.

Punainen Julistus 100v.

Tänään marraskuun 1. päivänä tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun runoilija Kössi Kaatra luki Tampereen Raatihuoneen parvekkeelta Kansan Lehden toimittoja Yrjö Mäkelinin kirjoittaman Punaisen julistuksen. Julistuksen nimi tuli siitä, että se oli painettu punaiselle paperille.

Julistus sisälsi aikanaan yltiödemokraattisia vaatimuksia muun muassa yleisestä ja yhtäläisestä äänioikeudesta. Se oli poliittisen vasemmiston tahdonjulistus sekavana murrosaikana. Se alleviivasi vasemmiston demokraattisia tavoitteita Suomen muuttamiseksi.

"Sen sijaan kutsuttakoon täydellä lainsäädäntö-vallalla varustettu kansalliskokous heti kokoon. Kansalliskokousta kokoon pantaessa olkoon jokaisella 21 vuotta täyttäneellä hyvämaineisella Suomen kansalaisella, niin miehellä kuin naisella, yhtäläinen ja välitön ääni- ja vaalioikeus."

Tampereella on juhlaohjelmaa päivän kunniaksi.

Tuon ajan vaatimukset olivat ehdottomia. Niihin oli helppo uskoa väkevästi. Vasemmisto tarjosi selkeitä vaatimuksia epäkohtien ratkaisemiseksi. Epäkohdat olivat ehkä räikeämpiä kuin tänään, mutta siitä huolimatta ei voi olla ajattelemmatta, että eikö meillä todellakaan ole tarjota ratkaisuja ongelmiin?

Politiikka tarjoaa tänään liian usein monimutkaisia vaihtoehtoisia näkemyksiä ratkaisuehdotusten sijaan. Liian selviä kannanottoja varotaan erehtymisen pelosta. Politiikka, ja pakko myöntää, poliittinen vasemmisto etunenässä, kaipaa rohkeutta tarjota näkemyksen haluamastaan kehityssuunnasta.

Kirjamessujen satoa

Lauantaina tuli vierailtua Kirjamessuilla vaimon ja pojan kanssa. Poika nautti messuista puolitoistatoistavuotiaan antaumuksella, paljon käytäviä joilla juosta, ihmisiä ihmeteltevänä sekä lastenhahmoja tavattavana. Kun vastaan tullut Muumi-mamma antoi pojalle muumikortin vei tämä sen vieressä patsastelleelle Muumi-papalle, tällä kun ei ollut yhtään korttia...

Mukaan tarttui myös (pieni) kasa kirjoja. Ensimmäisenä ostin Terry Pratchettin "Pienet Jumalat". Pratchett on armoitettu satiirikko, jonka Kiekkomaailma teokset ovat varsin antoisaa hekoteltavaa, loistava kielenkäyttäjä ja - sanotaanko nyt vaikka - ajatusten tulokulmien muuttaja. Pratchetin kirjoihin tutuistuin 1992, kun Finnconista ostin hänen yhdessä Neil Gaimanin (se mm. Sandman sarjiksien tekijä) kirjoittaman "Hyviä Enteitä", ehkä hauskin maailmanlopun teos, muuten.

Toisena mukaan lähti edukas "The Complete Hitchiker's Guide" eli Douglas Adamsin viisiosainen trilogia alkukielisenä yhteisteoksena, yhdellä pitkänovellilla ryyditettynä. Käsikirjaa ei ole alkuperäisellä kielellä tullutkaan luettua, joten halpana tämä oli suorastaan pakko-ostos.

Miekka ja Magia osastoon kirjahyllyn täydennystä tuli R.A.Salvatoren "Yönaamiot" seikkailupläjäyksen muodossa. Ei niin monimutkaisia juonirakenteita, viihdyttävää meleetä, taikoja ja seikkailua sitäkin enemmän. Minä nyt vain pidän näistä. Kyllä kunnon fantasiaseikkailu aina dekkarin hakkaa meikäläisen lukutouhuissa.

Ja vielä edullisena hankintana Dan Simmonsin "Hyperion", joka on tullut jo aiemmin luettua, mutta pääsi edullisella hinnalla kotihyllyyn hankittavien joukkoon.

Olen pistänyt merkille, että mitä enemmän työn puolesta joutuu lukemaan asiakirjallisuutta ja tekstejä, sitä enemmän hankin itselleni kotiin viihdepuolen kirjallisuutta. Filosofian ja politiikan hankkiminen on oikeastaan jäänyt turhankin vähälle.

Tosissaan ?

Hesarin nykyisin jo ylitsevuotavan blogimassan Perässähiihtäjä eli Unto Hämäläisen presidentinvaaliblogi ruotii Kepun ylimääräistä puoluekokousta. Katsoin itsekin YLE24:ltä pätkän noita asettamista -ja ylistyspuheita.

Hämäläisen päätelmä on se, että Vanhanen on itse tosissaan vaaleissa. Samaa hän ei voi sanoa pu0lueesta.

Oma johtopäätökseni tuon kokouksen puheista on samankaltainen. Jos puolueella ja sen edustajilla on lähes jokaisessa puheenvuorossa tarve korostaa sitä, että "hei nämä ovat ihan oikeat vaalit" ja että "me olemme tosissaan" johon vielä lisätään vaimealla äänellä "Keskusta voi oikeasti voittaa nämä vaalit", niin ei siitä kovin määrätietoista ja voitontahtoista kuvaa välity.

Vanhasen voi ihan yhtä hyvin päätellä olevan tosisaan kuin ei-tosissaan. Hänen esiintymistyylinsä on sen verran persoonaton ja läsnäolematon, että mitään tunteenliikahduksia ei mahdu mukaan. Säntillisyydestään tunnettuna lienee kuitenkin tosissaan, ei anna itselleen muuta mahdollisuutta, kun on kerran mukaan lähtenyt.

On sinällään jo mielenkiintoista, että siitä, onko jokin puolue ja sen ehdokast tosissaan vaaleissa mukana, keskustellaan. Yleisesti ottaen tällaisesta ei pitäisi olla keskustelua. Aina oletuksen mukaan ollaan tosissaan ja täysillä mukana. Vaaleihin on myös suhteellisen turha lähteä, jos ei usko omiin tai puolueensa voitonmahdollisuuksiin.

Voi maatalous!

Keskustan eduskuntaryhmä on vetänyt lantapaakun nenään SDP:n ryhmäpuheenvuorosta hallituksen maatalouspoliittisen selonteon eduskuntakäsittelyssä.

Kepu peräänkuuluttaa hyviä menettelytapoja ja vaatii, että sosialidemokraattien on oltava yhdessä ruodussa puolustamassa selontekoa. Näin varmasti tapahtuukin.

Eduskunnan on kuitenkin oltava mahdollisuus puhua ja esittää kriittisiä näkemyksiä. Myös hallituspuolueiden välillä. Ryhmäpuheenvuorossa esiinnostetut ongelmat maatataloustuista ja maataloudesta Itämeren saastuttajina ovat todellisiä, eikä niistä pääse eroon, vaikka maalaisliitto kuinka haluaisi.

Maatalouden pitäisi olla yritystoimintaan siinä missä muukin yritystoiminta. Sen pitäisi saada tukia samoin ehdoin, ei missään erityissuojelussa. Se on elinkeino, ei elämänmuoto. Maatalous on tosiasiallisesti edelleen Itämeren saastuttamisen suurin syyllinen.

Maalaisliitto ei kestä totuutta. Taistelu aikaa vastaan jatkuu.

Kampanjavalinnat ja syvä sanoma

Kokoomuksen lanseerattua Niinistölle kampanjasloganin "Työväen presidentti" on aiheesta syntynyt vilkastakin keskustelua. Katso Esan blogi ja Lipsanen&Ruso.

Tarja Halosen kampanjan sininen värivalinta on myös ollut keskustelujen aiheena.

Kysymys on pelkästään kampanjavalinnoista. Kokoomuksen "työväen presidentti" valinta on rohkea, ja pakko sanoa että kyllä on Vantaassa paljon vettä virrannut, että tällainen on mahdollista. Pisteet myös siitä, että näyttävät tällä valinnallaan olevan tosissaan haastamassa Halosen. Aiemmin jo näytti siltä, että tyytyvät peruskampanjaan ja varmistelemaan kannatusta eduskuntavaaleihin.

On sitten aivan eri asia, miten Niinistön aiempi toiminta on suhteessa hänen mainoksissaan mainostamansa vahvaan valtiontalouteen. Ja kuinka kokoomuksen paikallinen politiikka on suhteessa työntekijöiden etuihin. Velanmaksupolitiikan voi nähdä vahvan valtiontalouden puolustamisena, mutta pitkälle viety puuttumattomuuden periaatte taas toisaalta ei.

Niinistön kampanjavalinnassa on kysymys markkinallisen ristiriidan avulla ratsastamiesta. (suur)Pääoman puolue kääntää sanomansa palvelemaan työntekijöitä. Osin kohdillaan, osin ei.

Halosen värivalinta on myös täysin kampanjakamaa. Yritetään tulla lähemmäksi vaalit ratkaisevia toimihenkilönaisia häivyttämällä aatteelliseksi miellettyä punaväriä. Samalla ärsytetään vasemman laidan tukijoita, mutta ajatellaan että se menee, koska heidän oletetaan käyttävän äänensä Haloselle joka tapauksessa.

Mielenkiintoista on se, kuinka kaikki puhuvat arvovaaleista, mutta pyrkivät liudentamaan arvoihin liitettyjä asioita kampanjan ilmeissä. Toinen mielenkiintoinen asia on se, että jos presidentinvaalit ovat arvovaalit ja Halonen kerää sellaiset kannatusluvut kuin kerää, niin mitä sitten ovat eduskuntavaalit, jossa vasemmistopuolueet eivät tällaisiin lukuihin ole päässeet. Ihmiset eivät siis äänestä eduskuntavaaleissa arvojensa mukaan, vai?

Kuntauudistus again

Taas on asiaa kuntauudistuksesta. Se ei myöskään varmaan ihan heti lopu, sen verran mittava ja todennäköisesti suuria muutoksia tuova projekti on kyseessä.

Tuoreimmassa Kuntalehdessä on pääministeri, puoluejohtaja Vanhasen haastattelu aiheesta . Hänet on haastateltu erikseen molemmissa rooleissa.

Vanhasen mukaan on mahdotonta, että Suomessa pärjättäisiin kaksiportaisella hallinnolla:

"On nimittäin älyllistä epärehellisyyttä väittää, että Suomessa pärjättäisiin kaksiportaisella hallinnolla. Että valtio ja vahvat peruskunnat riittäisivät. Eivät riitä."

Käsittämätön käsien nostaminen pystyyn. Etteikö Suomessa todellakaan voida pärjätä vain kahdella hallinnon tasolla? Olen erimieltä. Hallinnossa pitää peruslähtökohtana olla vain kaksi tasoa, mikä edellyttää kuntien vahvistamista. Suomen suurin ongelma ovat juuri käsistä riistäytyneet monet hallinnon tasot. Vanhanen ei ilmeisesti halua puuttua hallinnon eri tasoihin mitenkään, vaikka suurimmat ongelmat johtuvat juuri moniportaisesta hallinnosta.

Maalaisliitto näyttää multaisen karvansa:

"Keskustaa moititaan muissa puolueissa myös kaupunkipolitiikan näkemyksen puutteesta. Väitetään, että puolue alistaisi aluekeskusohjelmat yhä vahvemmin maakunnalliseen ohjaukseen. Kaupunkeja ikään kuin "jarrutellaan" pääsemästä vauhtiin?- Niin, emme me tosiaankaan halua tiputtaa kelkasta aluekeskusten ulkopuolisia ihmisiä."

Eli kaupunkikeskusten kasvua ja vauhtia pitää jarruttaa tasaisemman kehityksen nimissä. Voi perkele miten järjettömästi tasavallan pääministerin ajatukset voivatkaan kulkea. Tasainen kehitys on hyvä juttu, mutta se pitää toteuttaa kasvun kautta saatua pelivaraa jakaen, ei kurjistamalla elinvoimaisia alueita. On myös karu tosiasia etteivät kaikki nykyiset syrjäkylät tule yksinkertaisesti pysymään asuttuina.

Perjantaipohdintaa

Pohdinta yksi. Velkaantuminen on kovin helppoa. Eilen töistä lähtiessäni en vielä tiennyt, että iltaan mennessä on velkapääomaa lisätty ihan reilusti. Kävimme tarjouksen houkuttelemina vaimon kanssa autokaupassa.

Itse meille tehtyy tarjoukseen emme tarttuneet. Tartuimme tosin toiseen kaupasta löytyneeseen farmariin, joka tuntuisi sopiva lisääntyvään autotilatarpeeseemme hyvin. Koeajolle. Takaisin kauppaan ja kaupat. Myyjä kysyi työnantajan ja ammatin, vain minulta. Muuta ei tarvittu, ei palkkatodistuksia, ei mitään. Kaupat oli tehty ja 4 - 6 viikon päästä meille toimitetaan uusi auto.

Pohdinta kaksi. Ulkoministerin ääneenajattelusta ja mep Hymysuun juoruiluista paisui eläämää suurempi soppa. Europarlamentin konservatiivit kyseenalaistivat jo Suomen mahdollisuudet hoitaa Eu puheenjohtajuutta.

Sinänsä Tuomioja ajatteli ihan oikein. Europarlamentti ei ole oikein mikään parlamentti, sillä ei ole suoraa lainsäädäntövaltaa, eikä se ole suorassa vastuussa oikeastaan mistään. Filosofisemmin voi myös todeta, että miten unionilla voi olla demokraattinen parlamentti, kun ei ole eurooppalaista kansaa (demos), joka voisi käyttää eurooppalaista valtaa (kratos)?

Onko ylikansallinen demokratia äänioikeuden kautta siis edes mahdollinen? Vai onko kysymyksessä näennäisdemokraattinen valinta? Toisaalta voi ihan hyvin kyseenalaistaa koko kansakäsitteen tai minkään kansan olemassaolon. Kuitenkin jotta kansanvalta voisi toimia, niin tarvitaan samoilla arvoilla ja samassa "tilassa" oleva ihmisjoukko, joka voi käyttää valtaa. Euroopan Unioni nimisessä rakennelmassa tämä on vielä hakusessa.

Europarlamentin osalta ei kuitenkaan kelloa voi kääntää taaksepäin. Paluuta kansallisista parlamenteista valittuihin edustajiin ei ole.