Tehy on hetki sitten hylännyt sopimustarjouksen. Tästä seuraa lähes väistämättä työtaistelu. Tehy harjoittaa nyt politiikkaa, joka on yhdistelmä erittäin härskiä laskemoiltia ja silmät kiinni järveen hyppäämistä.
Hyvä kysymys on se, voiko Tehy onnistua. Ensin toki pitäisi tietää, mitä he pitävät onnistumisena, sitähän ei ole koskaan sanottu julkisuuteen. Oma valistunut arvioni on, että Tehy ei tule onnistumaan - siis saamaan sairaanhoitajille muita tahoja merkittävämpiä palkankorotuksia.
Tehy:n lakko ei tule onnistumaan koska:
- Lakon alkaessa ollaan jo tilanteessa, että yli puolet suomalaisista ei tue lakkoa. Ilta-Sanomien gallupin mukaan niukka enemmistö pitää nyt tarjottuja korotuksia sopivana. Koska julkisella tuella on tapana vähentyä lakon kestäessä, tämä ei tarjoa hyvää lähtökohtaa. Onnistuakseen lakko tarvitsee julkisen mielipiteen tukea ja sitä kautta syntyvää painostusta lakon tavoitteille
- Super on lakosta ulkona. Hoitajilla ei ole yhteistä rintamaa, joka syö sekä lakon tehokkuutta, kun lähihoitajat ovat töissä, ja lisäävät erimielisyyttä lähihoitajien ja sairaanhoitajien välillä. Lähihoitajat alkavat pelätä sairaanhoitajien kuittaavan itselleen korotukset ja jäävänsä itse ilman – julkinen tuki vähenee taas. Sairaanhoitajia kohtaan on kentässä epäluuloisuutta muutenkin näiden vedettyä viime vuosina paikalliset korotukset lähinnä itselleen.
- Kunta-alan unioni on hyväksynyt sopimuksen. JHL:n ja Jytyn jäseninä olevat hoitajat jatkavat työskentelyään normaalisti eli myös sairaanhoitajatyövoimaa on lakon ulkopuolella sen lisäksi, että lähes kaikki lähihoitajat ovat työpaikoilla käytettävissä.
- Tehy on liitto, jossa taistellaan voimakkaasti poliittisten ryhmien välillä vallasta. Mitä pidemmälle lakko etenee ja sen onnistumisen mahdollisuudet vähenevät, paineet järjestön sisällä kasvavat.
- Hallitus tuskin tekee triplapetosta eli jo tehtyjen lupausten pettämisten jälkeen petettäisiin vielä takaisin jo paalutettu kanta, että lisää valtionosuutta ei tule. Ilman lisävaltionosuutta kuntatyönantajalla ei ole pelimerkkejä, millä lopettaa lakko.
- Tehy lakkokassa on kohtuullisen pieni – n. 10 miljoonaa euroa. Lakko joudutaan hyvin nopeasti toteuttamaan lainarahalla, mikä on hirvittävä riski.
- Sairaanhoitajien oma talous ei kestä kovin pitkää lakkoavustuksella elämistä. Kun ihmiset alkavat laskea menetettyjä työansioita suhteessa siihen, mitä lisäkorotuksia voidaan saavuttaa, he alkavat ennen pitkää kääntää selkäänsä lakolle.
- Tehyllä ei näytä olevan selvää näkemystä siitä, mitä halutaan saavuttaa, tai sitä ei uskalleta sanoa suoraan ääneen. Missään vaiheessa neuvotteluita ei sieltä suunnasta ole kerrottu, mitä halutaan – mihin oltaisiin tyytyväisiä. Onnistuneen lakon välttämätön perusedellytys on, että tiedetään koska ja millaisilla ehdoilla lakko lopetetaan – ja miten.
Siksi Tehyn lakko tulee päättymään epäonnistumiseen. Voihan se onnistuakin, on se mahdollista, mutta hyvin epätodennöistä - minun järjelläni.
8 kommenttia:
Tehy kertoo kaiketi piakkoin viimein tavoitteensa. Odotan sitä mielenkiinnolla.
Valtuuston päätös kuvastaa varmasti jäsenten tahtotilaa. Ärhäköitä ovat olleet ne hoitajat, joiden kanssa asiasta olen keskustellut. Se mahdollistaa lakon, mutta ei tee siitä vielä onnistunutta.
Yleiseen mielipiteeseen vaikuttaa myös se, että me muut olemme sopimuksen jo hyväksyneet. Kun on itsekin palkkakuopassa ja vielä pidemmän koulutuksen vaatimalla alalla, on vaikea nähdä, miksi juuri ja vain ainoastaan hoitoala ansaitsisi vielä korkeammat palkankorotukset.
Minusta saavutettu ratkaisu oli kohtuullinen. Tietysti vielä enemmän olisi ollut parempi, mutta kai tässä realisti pitää olla.
Tyytyväiseksi tulin siitä, että julkisessa keskustelussa tälläkään kertaa kukaan ei meitä sosiaalityöntekijöitä muistanut. Kun puhutaan kuntien koulutetuista alipalkatuista puhutaan aina kirjastonhoitajista ja opettajista, tai sitten hoitajista, mutta ei koskaan meistä. Palkkaratkaisussa me olimme sentään olemassa, mikä on hyvä.
Lisäksi uskon, että meille kuntien sisällä tehtävät ratkaisut tuovat vielä lisää sen 12 prosentin lisäksi. On pakko, sillä lakien vaatimukset kasvavat samaan tahtiin, kun koulutettu sosiaalialan väki katoaa.
Näillä mielin seuraan mielenkiinnolla tehyn valmistautumista lakkoon ja toivon, ettei muksut sairastu loppuvuodesta. Pitkä siitä tulee, enkä usko sen olevan sen arvoinen.
Kannattaa lukea hesarin blogeista Arja Alhon ja Jukka Tarkan kirjoitussarjaa aiheesta. Minusta Arja osuu asian ytimeen painottaessaan, että kyse ei ole pelkistä senteistä ja prosenteista vaan syvällisemmin järjestäytymisestä ja ammattiliiton merkityksestä jäsenilleen.
Sinun Petteri kannattaisi muuten vinkata näistä kirjoituksistasi Jalosen esikunnalle kuntatalolle, olen varma että nousujohteinen ura olisi siellä taattu :-D
Mahdollisessa työtaistelussa on todella kysymys muustakin kuin suorista korotuksista tietylle ryhmälle. Kysymys on periaatteesta ja järjestäytymisen periaatteista.
Hyväksytäänkö se, että sopimusteitse haetaan jollekin ryhmälle suurempia korotuksia kuin toisille? Samantekevää millä syillä ratsastetaan. Aika vähälle huomiolle on jäänyt se, mitä seuraa, jos ryhmäkuntaajattelu leviäisi - kierre, jossa ryhmä kerrallaan ottaa korotuksen, muut jäävät taas toiselle tasolle ja taas on tarvetta ryhmäkohtaiselle korotukselle...
Sitäpaitsi palkkojen tason pitää tvajärjestelmän mukaisesti määräytyä työn vaativuuden mukaan. Jos vaativuutta vastaavia palkkoja ei pystytä maksamaan tarvitaan silloin tva-eriä joilla vinoutumia voidaan korjata. Ja työn vaativuudella ja koulutuksella ei välttämättä ole tekemistä toistensa kanssa.
Kirjoitan muuten ihan henkilökohtaisesta innosta ja vakaumuksesta tietyn järjestäytymismallin puolesta. Työnantajanani tai työnantajaleirin mielipiteillä ei ole mitään väliä. Vaikka aihe liippaakin työtäni läheltä, sillä ei varsinaisesti ole näkökulmaamani merkitystä. En pidä ammattiryhmäkohtaista järjestäytymistä työntekijän etuna.
Kyllähän se, että jollekin ryhmälle maksetaan sopimusteitse suurempia korotuksia kuin toiselle on hyväksytty yksityisellä sektorilla ja julkisellakin tiettyjen ryhmien (lääkärit, opettajat) kohdalla. Periaatteessa mikään asetettu raja sille, keitä sellainen saisi koska ja keitä ei, ei ole perusteltu. Yleisestä oikeudenmukaisuusnäkökulmasta siis kaikki tai ei ketään yhtäläisten korotusten piiriin. Käytännön elämässä asia on tietenkin monimutkaisempi.
Käsittääkseni tehdyssä ratkaisuusa Tehy onkin kritisoinut juuri sitä, että työn vaativuutta suhteessa palkkatasoon ei otettu riittävästi huomioon. Nythän tästä tasa-arvoerästä euromääräisesti suurimmat korotukset saivat lääkärit jotka lienevät terveydenhoitoalalla ainoa henkilöstöryhmä, jonka palkkaus on työn vaativuuden osalta kunnossa (itse eivät ehkä ole tuota mieltä :-D).
Kyllä nykymaailmassa työn vaativuuteen aina jonkinlainen koulutus liittyy. Sitäpaitsi on se SAK:lasisessakin liikkeessä yleisenä tavoitteena että jos henkilö alalla kouluttautuu, tulee sen myös näkyä palkassa. Työnantajapuoli on kyllä monella alalla nihkeä maksamaan mistään lisäkouluttautumisesta, vaikka juhlapuheissa sellaiseen kannustaakin.
En olisi kovin fundamentalisti arvottamaan järjestäytymistapoja. Niiden taustalla kun on niin paljon muutakin kuin sopimustekniikkaa.
Eri tyyppisillä järjestäytymismuodoilla pystytään kyllä yksityisellä puolella tekemään yksilöllisiä ja ammattikohtaiset erityisongelmat huomioivia sopimuksia. Esimerkiksi Toimihenkilöunioni perustuu hyvin laajaan alakohtaiseen järjestäytymisperiaatteeseen (kuten JHL:kin) mutta sen sisällä jäsenistö on jakautunut kymmeniin erilaisiin työehtosopimuksiin. Toisaalla taas esim. ammattiryhmäkohtaisesti järjestäytyneet Sähköliittolaiset vaikuttavat olevan malliinsa tyytyväisiä.
Järjestäytymistavoissa korostankin nimenomaan muuta kuin sopimustekniikka, josta en hirveästi ymmärrä - enkä kyllä kauhean kiinnostunutkaan ole.
Ammatti-identiteettiin ja ryhmäkohtaiseen järjestäytymiseen perustuvat liitot toimivat, kun niiden rinnalla ovat (isot) ala/sektorikohtaiset liitot. Minulle saman työnantajan palveluksessa olevien järjestäytyminen samaan liittoon on kysymys työntekijöiden voimien kokoamisesta ja sitä kautta järjestöllisen aseman parantamisesta.
Henkilökohtaisesti haluaisin nähdä liittofuusion, jossa JHL, JYTY, Super, Tehy, lastentarhanopettajat, Talentia + pari muuta akavalaista pikkupoppoota yhdistyisivät yhdeksi julkisen sektorin liitoksi. Ja koko OAJ ja Lääkäriliitto saisivat tulla seuraavassa vaiheessa mukaan. Taitaa tähän tavoitetilaan olla vielä matkaa kuitenkin.
Alalla kouluttaututuminen ja koulutustaso ovat minulle ainakin eri asioita. Ei maisterille kuulu sen isompaa palkkaa kuin ammatillisen tutkinnon suorittaneelle, jos samoissa työtehtävissä sattuvat olemaan. En näe siihen mitään syytä.
...paitsi siinä tapauksessa että se toinen on epäpätevänä tehtävässä joka edellyttää maisterin koulutusta (yleinen ilmiö tällä hetkellä).
No hyvä että näkemykset täsmentyvät. Nyt huomaan etten ole oikeastaan mistään kanssasi eri mieltä. Kun palkkausjärjestelmissä puhutaan koulutuksesta tarkoitetaan tietenkin ko. työtehtävää palvelevaa koulutusta. Ainakin niissä palkkausjärjestelmissä joita minä jollakin lailla tunnen. Jos henkilö on "ylikoulutettu" tehtävään, ei koulutuksesta kuulu tietenkään lisää maksaa.
Tuolla esimerkilläni TU:sta halusin vain mainita sen, että suuren alakohtaisen liiton ei tarvitse tarkoittaa sitä että eri ryhmät eivät pysty ajamaan ammattiryhmäkohtaisia intressejään. Siitähän julkisen puolen järjestelmää on kritisoitu.
Pointtisi alakohtaisista on juuri kohdalleen. Meidänkin liiton sisällä on tällä kierroksella pystytty esimerkiksi perhepäivähoitajien tilannetta parantamaan huomattavastikin. Eli se onnistuu aivan hyvin isomman kokoomaliitonkin sisällä.
Hyvää kirjoitusta.
Vaikka olen itse ihan JHL:n tyttö, nostan ensimmäistä kertaa SuPerille hattua, joka uskalsi tehdä kerrankin järkipäätöksen isonsiskon (tai veljen) valvovan silmän alla :)
Itse lähihoitajana otan mieluusti korotukset vastaan ja ihmettelen suunnattomasti TEHYn kiukuttelua. Kun vaaleissa joku lupasi jotain, TEHY käyttäytyy kuin pieni lapsi joka on joutunut pettymään.."me ei enää leikitä teidän kanssa ollenkaan" on aika huolestuttava asenne alalla, jossa yhteistyö, nimenomaan MONIAMMATILLINEN yhteistyö on elinehto.
Palkan täytyy nousta, se ei vastaa työn vaativuutta (voi tulla meille töihin kokeilemaan :) ). Mutta hieman naivia oli TEHYnkin puolesta ajatella, että se tapahtuu heti ja samantien, ihan vaan sormia napsauttamalla...
Sitä liittofuusiota odotellessa :)
Lähetä kommentti