Ei General Motors, ei Gamekeepeer (pelinjohtaja, ei riistanvartija - siis minulle) vaan geenimuunneltu. Tätä sanaa ja jopa - hui! - uhkaa on väläytelty taas viimeaikoina julkisuudessa oikein urakalla.
Olen toki sitä mieltä, että uhka on todellinen, jos ihmiset tuntevat, että uhka on olemassa. Siis siinä mielessä, että asia on syytä ottaa vakavasti ja tehdä jotain. Ei siis siten, että se nyt vaan muuttuu metafyysisestä todeksi, koska ihmisillä on tarpeeksi tahtoa.
Keskustelu geenimuunteluun liittyen nyt vaan on vähän kummallista. Jos tulevaa pihviä ruokkii geenimuunnellulla rehulla niin mitä sitten? Geenit ovat - hyvin rajallisen - käsitykseni mukaan eri juttu kuin vaikkapa ympäristömyrkyt. Ne eivät yksinkertaisesti voi siirtyä ravinnosta sitä nauttivaan organismiin. Eivätkä siis aikanaan siitä pihvistä toiseen organismiin elikäs ihmiseen tässä tapauksessa.
Tai vaikka sitä tulevaa pihviäkin geenimuunneltaisiin, niin mitä sitten? Ei siitä silti siirry mitään eteenpäin - siis geenejä. Toki myös alkuperäiset geeniperimät on syytä säilyttää, mutta jos se ei luontaisesti enää kohta helposti onnistu (eli siis muunneltu kanta on niin ylivoimainen) niin nehän säilyy purkissa ja kovalevyilläkin hyvin, kloonataan sitten tarpeen mukaan.
Mutta merkitään ne tuotteet pois, jos se ihmisiä rauhoittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti