maanantaina, elokuuta 22, 2005

Kriisi, Jakobson ja Nato

Kamraten Hilli sai Jakobsonin Nato lausuntoa kommentoineesta merkinnästäni herneen nenuliin. Kuinka mukavaa onkaan, kun jokin näppäimistöltäni lähtenyt saa jonkun provosoitumaan.

Hillin tekstin pohjalta täytyy kuitenkin vähän selventää tilannetta. Jakobson totesi, että koska Eu:lla on nyt menossa poliittinen kriisi ja perustulaki menossa kovaa vauhtia nykymuotoisena nurin, on Suomelle syntynyt turvallisuusvaje, jota pitää paikata Nato-jäsenyydellä.

Päähuomioni on se, että Eu:n turvallisuusjärjestelyt ovat jo nyt olemassa. Perustuslaki olisi tuonut/toisi maiden keskinäiselle solidaarisuudelle julistuksenomaisen takuun. Lisäksi perustuslaissa olisi sitouduttu sotilasmenojen kasvattamiseen. Katson kuitenkin, että yhtenäinen talousalue jo käytännössä sitoo unionimaat hyvin tehokkaasti keskinäiseen turvaverkostoon.

Isku jotakin unionimaata on yhteistalousalueen kautta isku kaikkien unionimaiden vakautta vastaan. Siinä tilanteessa olisi täysin epärationaalista olla toimimatta iskun kohteeksi joutuneen maan eteen. Näin ollen perustuslain turvatakuut olisivat lähinnä lausuneet julki jo olemassaolevan tilanteen. Eli perustuslain (mahdollinen) kariutuminen ei aiheuta turvallisuusvajetta. Jos turvallisuusvaje on olemassa, se on sitä riippumatta perustuslaista. Tätä Jakobson ei ymmärtänyt lausuntonsa perusteella.

Vakavassa sotilaallisessa kriisissä ei unioni kovin helposti pysty auttamaan yksittäistä jäsenmaataan. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että unionilla tai siis sen jäsenmailla ei ole sellaista kuljetuskalustoa, joka mahdollistaisi joukkojen laajamittaista siirtämistä. Sellaista kuljetuskalustoa ei ole kuin natolla. Vaikka Eu on sopinut Naton kanssa kuljetuskaluston käytöstä kriisinhallintatehtävissä, on sillä edelleen olemassaoleva tarve kehittää kuljetuskapasiteettiaan näitä tehtäviä silmälläpitäen.

Kriisinhallintayhteistyö jatkuu poliittisesta kriisistä huolimatta. Näin ollen, jos tahto kuljetuskapasiteetin kehittämiselle on aito, tulee se tapahtumaan perustuslakiprosessista riippumatta. Eli tästä ei saa tehtyä johtopäätöstä turvallisuusvajeen syntymisestä.

Vielä kysymys Naton kyvystä auttaa Suomea kriisitilanteessa. Kuten totesin, en näe sellaista todellista tilannetta, jossa Suomea voisi kohdata sotilaallinen kriisi ilman, että maailmalla oltaisiin kriisissä laajemminkin. Koska Natonkin resurssit ovat rajalliset ei se laajamittaisessa kriisissä voisi keskittyä auttamaan Suomea, vaan sen voimavarat olisi sidottu strategisesti tärkeämmille alueille - kuten Lähi-Itään.

Näin ollen Suomelle ei Nato jäsenyys toisi varsinaisia takuita avusta kuitenkaan. Toki apu olisi varmaan mahdollista siinä erittäin epätodennäköisessä tapauksessa, että Suomea todella kohtaisi vain meitä koskeva sotilaallinen kriisi. Tosin jätän siihenkin pienen varauksen, koska kaikki tietävät, minkä valtion kanssa tuo kriisi sitten olisi. On hyvä kysymys haluaisiko Nato jäsenyydestä huolimatta sekaantua Suomen ja Venäjän väliseen sotilaalliseen kriisiin. Kai sen todennäköisesti voisi olla pakko, mutta en menisi varmaksi vannomaan.

Suomen turvallisuuspoliittisen linjan pitää edelleenkin siksi perustua mahdollisimman tehokkaaseen kansainväliseen yhteistyöhön, jolla pyritään varmistamaan rauhanomaisen kehityksen jatkuminen ja vahvistuminen niin lähialueillamme kuin maailmanlaajuisestikin.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Petteri kirjoitti: "Suomen turvallisuuspoliittisen linjan pitää edelleenkin siksi perustua mahdollisimman tehokkaaseen kansainväliseen yhteistyöhön, jolla pyritään varmistamaan rauhanomaisen kehityksen jatkuminen ja vahvistuminen niin lähialueillamme kuin maailmanlaajuisestikin." Juuri näin. Pitääkö tuota nyt enää edes avata tai toistaa. Ilmeisesti pitää.

Kansainvälinen yhteistyö nivoo kansallisvaltiot ja /tai niiden muodostamat yhteisöt yhteen tavalla, joka vähentää konfliktien vaaraa. Nato on kansainvälinen yhteistyöelin, jonka tehtävänä on turvata pelotteella jäsenmaidensa koskemattomuus eli ylläpitää rauhantilaa; reagoida, jos peloite ei toimi ja jäsenmaa joutuu hyökkäyksen kohteeksi; sekä toimia foorumina sektoriasioiden käsittelylle jne.

On hieman outoa perustella EU:n turvallisuusjärjestelmää samoilla argumenteilla, jotka Naton kohdalla ampuu alas. Miten Nato-sopimus on heikompi sitoumus, kuin yhteinen talousalue? Lisäksi Petteri - aivan oikein - huomioi Naton kalustollisen ylivoiman, muttei huomaa sen heikentävän alun argumentointia unionin jo olemassaolevasta turvallisuusjärjestelmästä. Päällekkäisiä järjestelmiä ei tule koskaan syntymään ja Suomen pidättäytyminen vain "vahvassa kumppanuusyhteistyössä" Naton kanssa on yhä oudomman näköistä. Tasan tarkkaan paras argumentti jäsenyyden vastustamiselle on kansalaisten vastustus. Ei mikään muu. Sekin on demokratiassa aika kova juttu ja hyvä niin.

Sitten Venäjään liittyvästä kommentoinnista. Mikä saa uskomaan, että erittäin epätoivottavan ja ei-todennäköisen kriisin syntyessä Suomen ja itänaapurin välille, ei Natolla olisi intressiä puuttua asiaan, vaikka olisimme jäsenmaita? Puolustusliiton syntyhistoriaa tarkastellen ajatus on vielä absurdimpi. Itämeri taasen on lähestulkoon Naton sisämeri. Emmekö halua olla siihen liittyvässä debatissa mukana? Miksi emme haluaisi? Koska Venäjä suuttuisi (niin kuin balteille?)? En ymmärrä.

Asialla ei ole poikkeuslaki-tyyppistä kiireellisyyttä, mutta rikkaan ja avoimen debatin käyminen asiasta, josta päätös on kuitenkin hyvä tehdä rauhan aikana, valistaa meitä kaikkia ja tarjoaa päättäjillekin paremmat eväät tehdä päätöksiään. Eduskuntavaalien alla vuosina 2006 ja 2007 toivoisi asiaa kommentoivan yhä useamman poliitikon. Näin, koska kansakuntaamme vaivaa edelleen yya-virus. Sen kitkeminen demokraattisesti on haastava ja välttämätön tehtävä.

Rauhaa ja vakautta,
Arto

Petteri Oksa kirjoitti...

Miten sen nyt rautalangasta vääntäisin;

Siis kuten kirjoitin, epäilen että jos Suomea todenteolla uhkaisi sotilaallinen kriisi, niin maailmalla olisi paljon muitakin kriisipesäkkeitä.

Silloin Naton kalusto - ainakin valtaosiltaan - olisi sidottu strategisesti tärkeämmille paikoille. Suomi ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä olisi kovin tärkeä alue puolustettavaksi. Tänne ei siis yksinkertaisesti riittäisi kalustoa.

Suomen hallitus saisi vinkua kuinka paljon tahansa, mutta emme silti saisi lentotukialusta paikalle, kun niillä olisi käyttöä muualla. That's my point.

Sitä taas en edelleenkään usko, että Nato olisi kehittynyt keskustelufoorumiksi ja poliittiseksi lobbyksi. Jos on niin hyvä niin. Todisteet tekoina pöytään, niin tämäkin skeptikko alkaa uskoa.

Anonyymi kirjoitti...

Sitä on pelattu Riskiä..

Todisteet pöytään siitä, etteivät Natomaat ole sitoutuneet vakavasti turvatakuisiin? Petteri, sinä et siihen usko, vaikka kirjoitat kansainvälisestä yhteistyöstä. Minä taas uskon monenkeskiseen sopimiseen.

Mielenkiintoista on myös se, että et usko Naton keskustelufoorumi- ja poliittinen lobby-rooliin. Tämä toiminta on kuitenkin lähes täysin ollut se, mitä Nato on tehnyt. Mitä muuta oli Irakin sotaa edeltänyt kiivas debatti?

Peace and love,
Arto

Petteri Oksa kirjoitti...

Keskustelu jäi vähän kesken, kun vilahdin parin päivän mittaiselle työmatkalle huonojen tai olemattomien nettiyhteyksien pariin.

Toki Naton jäsenmaat keskenään keskustelevat, lähinnä kai sotilasliittoon liittyvistä asioista? Tuosta Irakin sotaa edeltävästä ajasta minulle on jäänyt sellainen muistikuva, että siinä käytiin muutakin kuin Naton sisäistä keskustelua. Varsinkin kun USA hyvin nopeasti päätti ettei se käytä Natoa, vaan muodostaa "projektiliiton".

Arto, moninkeskinen yhteistyö on exactomundo mun pointtini. Nato ei vaan mielestäni tällä hetkellä edesauta sitä, vaan on sille pikemminkin haittana. Sotilasliitto kun on aina väistämättä luonteeltaan "including some, excluding the rest". Peace