Kohta mennään taas

Kaikki ovat varmaan ihan tarpeekseen lukeneet synkistä pilvistä taloudellisen toimeliaisuuden taivaanrannassa. Ei niistä sen enempää. Mutta mahdollisesta seurauksista ihan pikkiriikkisen.

Tässä muutama vuosi sitten käytiin kovaakin keskustelua yhteisöverosta ja sen tuoton jakautumisesta. Kohta päästään varmaan keskustelemaan taas, kun hiipuva talouskasvu vetäisee kuntien katteet pääkaupukiseudulla(kin) pakkaselle. Ja pääsyyllinen on tuo yhteisövero ja sen tuotto.

On sekä käsittämätöntä, että järjetöntä, että kunnat pistetään kantamaan suhdennevaihtelusta johtuvaa riskiä. Näinhän tapahtuu nyt, kun yhteisöverotuotosta jaetaan suoraa osuuksia kunnille. Peruspalveluiden tuottajan eli viimekädessä kuntien talouden pitäisi olla mahdollisimman vakaata ja ennustettavaa, mikä tarkoittaa, että niiden ei pitäisi saada suoraan yhteisöverotuotosta mitään. Rahaa alueella sijaitsevistä yrityksistä voitaisiin jakaa muinkin keinoin.

Sosialismia kapitalisteille

Maailma tarjoaa sosialismia kapitalisteille. Kun finanssipelissä yritys/pankki polttaa näppinsä, juoksee nyt (toistaiseksi amerikkalainen) veronmaksaja ja antaa yrityksen tipahtaa yhteiskunnan turvaverkon päälle. Onpa nähty, että yhteiskunta on ottanut haltuunsa yrityksiä, mennyt siis sosialisoimaan niitä.

Vai kapitalismissa on mahdollista olla sosialistinen vain kapitalisteille. Yhteiskunta ei rientänyt apuun siivoamaan roskapankkeihin tai muuten veronmaksajien haltuun niitä lukuisia asuntolainoja, jotka ihmisillä laukesivat tämän kriisin yhteydessä käsiin. Ei se inhimillinen kärsimys mitään ole, mutta sitten kun yrityksiä alkaa putoilla, niin sitten sitä veronmaksajien rahaa tarvitaan.

Kuinkahan paljon kriisistä olisi voitu välttää, jos nyt käytetyt summat olisi tavalla tai toisella käytetty suoraan noiden asuntolainojen tukemiseen, jotka kriisin laukaisivat? Huonoa siinä olisi ollut se, että nyt käynnissä oleva puhdistus olisi siirtynyt, mutta hyvää se, että melkoiselta määrää inhimillistä kärsimystä olisi vältytty ja ihmiset olisivat pysyneet talouden pyörittämisessä kiinni.

Mutta nyt se tuli todistettua. Kapitalismissa sosialismikin on varattu pärjäävien ja yritysten yksinoikeudeksi.

Viinavero on ihan hyvä nyt

Olivat taas tutkineet ihmisten mielipiteitä alkoholiveron suurudesta: tykkäätkö jotta nostetaan, lasketaan, poistetaan tai pidetään ennallaan. Siinähän sitä oli uutista valmiina, että moni olisi valmis nostamaan, kun se on kovin haitallista tuo tissuttelu, ainakin noin runsaammissa mitoissa.

Tämä on kovin kummallista sanoisin. Ja sanonkin. Kerrankin saavutetaan juuri se, mitä on haluttu. Ja nimenomaan koska se on saavutettu, isketään paniikkinappulaa ja perutaan mitä on tehty.

Alkoholiveron laskulla oli tarkoitus saada omakohtainen tuonti kuriin ja ihmiset ostamaan myrkkynsä valtion kaupasta. Näin tapahtui. Mutta nythän alkoholinkulutus ponkaisi kovaan nousuun, kun myynti siirtyi tilastoihin. Alkoi hirveä hätä, että verotus pitää saattaa ennalleen.

Alkoholiveron soisi nyt ihan rauhassa pysyvän ennallaan, asiassa ei ole yhtään mitään hötkyilemistä. Edelleen on mukavampaa, jos dokaamisesta kilahtaa jotakin yhteiskunnallekin päin. Näin ei tapahdu, kun tuonti taas kasvaa, mikä on veronkorotuksen väistämätön seuraus.

Viina tappaa ja on pahasta, tiedetään. Mutta annetaan mieluummin valtion myymän viinan tappaa ja olla pahasta.

Tee siinä nyt kuntavaaleja sitten...

Ei ole puolueilla kivaa. Pitäisi tehdä kuntavaaleja, puhua tärkeistä paikallisista asioista ja kiinnittää huomiota lähidemokratian piirissä oleviin asioihin. Maailma on kuitenkin erimieltä. Pankkikriisin myrskytuulet puhaltelevat yli Atlantin saaden (valheellisesti) taloustilanteen näyttämään siltä, että loppu on lähellä - tai ehkä tullut jo. Kauhajoelta saadaan uutisia, jotka tavallaan kuuluvat kunnissa päätettäviin asioihin, mutta ovat inhimillisessä mittaluokassa sellaisia, että niitä ei edes pidä yrittää laittaa mihinkään - ei politiiikankaan - muottiin.

Mutta varmaa on se, että päätöksiä kunnallisvaaleissa äänestämisestä ei tulla tekemään puolueiden kuntiin liittyvien näkemysten johdosta. Äänestyspäätöksiin vaikuttavat mielikuva puolueesta nykyisen maailmantilanteen hoitajana ja sitten se, että onko kaveria/tuttua/työtoveria/tms ehdolla, jotta olisi joku tuttu jota äänestää.

Ehkä tilannetta pitäisikin käyttää hyväkseen, sen sijaan että yritettäisiin väkisin puhua näistä aikuisten oikeasti näihin vaaleihin liittyvistä asioista? Puhuttaisiinkiin niistä makroluokan asioista, jotka ovat esillä ja käytäisiin vaalit ihan reilusti yleispoliittisina.

Se mikään ruusu...

Juuh. Terveisiä vaan Peijaksen sairaalasta. Menin sitten viime perjantaina lääkäriin. Tulehdusarvot olivat sitten verenmyrkytyksen tasolla, mistä yllättäen seurasi sairaalakomennus.

Maanantaihin saakka mentiin tuolla ruusudiagnoosilla, mutta sitten alkovat epäilykset. Tiistaina otettiinkin sitten keuhkokuvia ja löydettiin laajentuneita imusolmukkeita.

Diagnoosi on nyt sitten keuhkosarkoidoosi. Keuhkoissa vika, mutta oireet jaloissa. Outo tauti.

Huomenna vielä tähystellään keuhkoja ja otetaan koepaloja. Sitten aloitetaan kortisonihoito ja päästään kotiin sairastamaan.

Pari väsynyttä kommenttia: kokoomus kampanjoi taas työllä. On se kumma miten menestystä voi tulla teemalla, josta ei mitään ymmärrä.

Kapitalistinen finanssijärjestelmä sellaisena kuin me sen tunnemme on romahtamassa. Se ei vaan kiinnosta ketään, oleellisempaa ovat päivän pörssikurssit. Ironista.

Ruusun nimi

On tällä kertaa ihan ruusu. Molemmissa jaloissa. Raskaat antibiootit päällä, mutta silti kuume huitelee korkeuksissa.

Jalkoja särkee, käsiä paleltaa, ei oo kiva. Tänään lääkärin, jos sais antibiootit kohilleen ja kuumeen näin kuuden päivän jälkeen pois.

Uskokaa, tätä tautia ei kandee hankkia.

Haja-asumisvero

Tiivistä ja tehokasta vai hajautettua ja kallista. Ekologista vai luonnonvaroja tuhoavaa. Tästähän se on kysymys, silloinkin kun vaikkapa Matti puhuu "keskitetystä hajasijoittamisesta", vaimikäsenyt oli.

Tosiasia on se, että mitä tiivimpää ja tehokkaampaa asuntojen sijoittuminen on, sen halvempaa ja ekologisempaa niihin on järjestää palvelut vesijohdosta ja sähköstä aina kouluihin ja päiväkoteihin. Sen parempaa ja nopeampaa julkista liikennettä saadaan aikaan, mitä tiiviimmin ja järkevämmin esim. radanvarsia hyödynnetään.

Hyvä. Sitten meillä riittää aina ihmisiä, esimerkiksi maalaisliittolaisia pääministereitä, jotka haluavat asua, missä lystäävät sellaisissa asumismuodoissa joista järkevästi ei saa tiivistä millään. No vielä parempi. Ei Suomessa voida mitään asumisunelmaa kai kieltääkään? Kaavoilla voidaan ohjata, mutta jostain pirusta aina löytyy joku kaava-alueen ulkopuolinen läntti, johon joku alkaa nikkaroimaan.

Valinnoista pitää joutua maksaamaan. Lätkäistään käyttöön haja-asumisvero. Mitä kauempana korvessa ilman naapureita asut, sen kovempi vero. Jos pykäät sinne korpeen uudisrakennuksen, johon muutat, vielä isompi vero. Toteutaan vero vielä kunnallisena, niin suuria hyötyjiä ovat ne kunnat, joissa näitä levällään asujia on paljon. Siinä joukossa taitaa muuten olla monta ellei kaikki köyhimmät. Verolle valtakunnallinen alaraja ja yläraja ja siinä välillä kunnallinen säätelymahdollisuus.

Tämä ei muuten ollut vitsi.

Syntymäpäivänäkin

Syntymäpäivänäkin pitää valehdella. Ei siis minun, ei ole synttärit enkä ole tänään valehdellut. Mutta kokoomuslainen ay-johtaja osaa tämänkin.

Synttärihaastattelu Erkkobladetissa kertoo JLP:n kertoneen, että Tehyllä mm.  on oma sopimus ja itsenäiset neuvotteluoikeudet. Ja sehän on selvä vale.

Vitsin puolelle meni jo hänen toteamuksensa siitä, että Tehy osoitti viime kahinoissa olevansa työmarkkinarauhaa hyvin säilyttävä järjestö. Jep.

Progression jälkeen

Olisi kamalan kivaa aloittaa klassisella huudahduksella: "Progressio on kuollut! Eläköön progressio!", mutta ei se pitäisi paikkaansa. Verotuksen progressio ei ole Suomessa kuollut, mutta kuolemassa se on. Progressio on lieventynyt etenkin 1990-luvulta eteenpäin, ensin vuoden 1993 pääomaverotusuudistuksessa tehtiin pääomista maksettavista veroista tasavero. Vuodesta 1996 eteenpäin on progressio verotuksessta tehtyjen veropäätösten kautta lieventynyt, etenkin ylimmissä tuloluokissa.

Osaltaan kehitystä on tasapainottanut kunnallisverosta tehtävä ansiotulovähennyksen nostaminen, joka on efektiivisesti tehnyt tasaveronluonteisesta järjestelmästä progressiivisen. Toisaalta tuloverotusta on koko ajan rukattu alaspäin ja näin pienennetty osuutta, jonka kansalainen maksaa progressiivisina veroina.

Progressiivista verotusta voi ja pitää perustella sen yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta edistävillä tulonjakovaikutuksilla. Näitä tasavero ei koskaan voi tarjota, vaikka se saattaa oikeuttaa itseään sosiaalisesti esimerkiksi työvoiman saannin kautta.

On sinällään järjestelmän epäpuhtaus, että vain yksi veromuoto on progressiivinen - ja tätä työtulojen verotusta pienennetään koko ajan. Olisi ehkä aika uhrata ajatuksia sille, mitä progression jälkeen seuraa. Nyt mennään kiltisti, kuin näkymättömän käden ohjaamina, kohti efektiivisesti regressiivistä järjestelmää. Pienituloiset maksavat suuremman osuuden tuloistaan veroina, kuin parempituloiset - siihenkö me todella haluamme mennä?

En käy kiistämään ainakin sitä osittaista järkevyyttä, joka työn verotuksen keventämiseen liittyy. Mutta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä kehottaisin etsimään keinoja progressiivisen verotuksen laajentamiseen muihin veroihin ja veroluonteisiin maksuihin.

Ylös, ei sivuille

Helsinki ilmoittaa olevansa jonkin sortin metropolialueen veturi. Jos jätetään omaan arvoonsa se, että tuskin kukaan voi olla hymyilemättä, vähintään sisäänpäin, kun puhutaan pk-seudusta metropolina, niin silti voidaan vähän ihmetellä.

Metropolista tulee mieleen vilkas suurkaupunki. Ainakin minulle enkä nyt jaksa tällä kertaa olevani jotenkin poikkeusyksilö. Ja kaupunki näyttää kaupungilta - tai sen ainakin pitäisi näyttää. Tämä sopii huonosti sen kanssa yhteeen, että vallalla on tämä "pientalomaisen kaupunkiasutuksen" ylivalta. Miksi ihmeessä kaupungissa pitäisi saada asua pientalomaisesti? Se onnistuu niissä kylissä, jotka kutsuvat itseään kaupungeiksi. Siis onnistuu ihan pientalossa eikä vain sen kaltaisesti.

Helsingin pitäisikin tähdätä kasvunsa ylöspäin, sen sijaan että lonkeroita levitellään tasaisena mattona pitkin naapurikuntia. Kerroksia lisää nykyisin suunnitelmiin ja torneja peliin! Tietysti tässähän aasi heittelee kiviä lasikaapissa, rivitalossa alueen reunamilla elävän on helppo huudella. Mutta minä asunkin Vantaalla, ja se taas on korkeintaan kaupunkimainen.

Kaupunki kasvakoon ylöspäin ja tiivistyköön.

Ei se sisältö, mutta muoto

Kunhan se puhutaan oikealla kielellä, niin sisällöstä ja tavoitteista ei niin väliä. Tämä tulee mieleen, kun lukee ministeri Wallinin tuohtumusta siitä, että Pohjoismaiden Nuorten Neuvosto päätti otta (tarvittaessa) työkieleksi englannin.

Itse olin aikanaan aktiivisesti vaikuttamssa siihen, että demarinuorten pohjoismaisessa yhteistyöelimessä (FNSU) ryhdyttiin käyttämään englantia kokouskielenä. Tässähän nyt ei ole mistään minkään kielen vastustamisesta kyse, vaan rationaalisesta käytännöstä. "Yhteispohjoismaisten kielten" puhuminenhan kokouksissa tarkoittaa sitä, että muut puhuvat omaa kieltään ja ymmärtävät toisiaan mitenkuten. Suuri osa suomalaisista puhuu vierasta kieltä (tai käyttää tulkkia).

On se nyt vaan reilumpaa, että käytetään kieltä, jota kaikki ymmärtävät. Eikä se nyt vaan ole reilua, että toiset puhuvat äidinkieltään ja toiset vierasta kieltä. Englanti nyt vain sattuu olemaan kansainvälisen diplomatian kieli - ja huono englanti maailman puhutuin kieli.

Ja vielä helmi Wallinilta:"Me tiedämme kokemuksesta, että kieltä täytyy käyttää, silloinkin kun se on vähän epämukavaa, jotta se säilyy elävänä yhteiskunnassa" Niin... Miksi ihmeessä jotain kieltä jossain pitää väkisin säilyttää?

Ikärajojen kimppuun

Äänestysikärajoista puhutaan taas, Valtamedia tyrmäsi asian pääkirjoituksessa viimeksi tänään. Ikärajakysymys pomppasi julkisuuteen muutama vuosi sitten, muistan rajan laskua vastustaneeni jo nuorisopoliitikkomenneisyydessäni.

Sinälläänhän asialla ei ole mitään väliä. Onhan se käytännössä ihan sama, minkä ikäiset nuoret jättävät äänestämättä. Mutta ollakseni periaatteellisen ilkeä niin muutaman kysymykseen pitäisi vastata ennen kuin asiasta kannattaa kohkata.

Miksi juuri kunnallisvaalien ikärajaa pitäisi laskea? Päähäni ei mahdu, että lähidemokraktia olisi jotenkin helpompaa tai ymmärrettävämpää kuin valtakunnan politiikka. Jos ikärajaa lasketaan vain yhden vaalin osalta, niin silloinhan viestitetään, että kunnallispolitiikka on sen verran helpompaa kuin muut lajit, että siihen voidaan teinitkin sotkea, mutta eihän niiden nyt sentään parane presidenttiä tai kansanedustajia antaa äänestää.

Entä muut ikärajat? Meillä nyt on päätetty, että täysikäisen ikäraja on 18 vee. Ihan toimiva raja tuokin, ja sehän voisi ihan yhtä hyvin olla 17 tai 20. Ei ole mitään järkevää, tai ainakaan sellaista minkä olisin itse keksinyt, että vain yhtä ikärajaa pitäisi laskea. Samalla pitäisi sitten keskustella siitä, voisiko 16 -vuotias olla täysi-ikäinen kaikin oikeuksin ja velvollisuuksin. Minusta katsoen nimittäin autolla ajaminen ja äänestäminen ovat kyllä vähintään yhtä vastuullista hommaa.

Mitä ikärajan laskulla voitettaisin? On laiskojen politiikkojen märkää päiväunta, että pelkällä ikärajan laskulla saataisiin nuoria kiinnostumaan politiikasta. Jos se ei kiinnosta jo nyt, ei se kiinnosta äänestysmahdollisuuden jälkeenkään. Kokoomuksen ja keskustan (nuorisojärjestöjen) motivaatio on siinä, että he haluaisivat realisoida kouluvaaleissa saamansa kannatuksen joihinkin ihan oikeisiinkin vaaleihin.

Kun ei tiedä, ei ymmärrä

Sailas kertoi, että maksuton päivähoito on taloudellisesti mahdollista (joskaan ei asettunut kannattamaan sitä). Ministeri Risikko kertoo, että Sailas laskee asian väärin.

Argumentti onkin mielenkiintoinen. Sailaksen hintalappu ei ministerin mukaan ole kohdallaan, koska palvelun käyttäminen lisääntyisi, jos siitä tekisi maksutonta. Aha, pitäisiköhän nyt miettiä hetki, mistä oikeasti kyse? Ketkä ovat niitä, jotka päivähoitoa käyttävät ja ketkä sitä jättävät käyttämättä?

Lapset, jotka eivät ole kunnallisessa päivähoidossa, ovat joko toisen vanhemman kanssa kotona tai yksityisessä (vaikka sellaista ei meillä tosiasiassa ole olemassakaan) päivähoidossa. Lapsen kanssa jäävät kotiin ne joilla on siihen varaa. Niillä joilla on siihen varaan juuri ja juuri, tekevät merkittävän periaattellisen päätöksen, heistä lasta on hyvä hoitaa kotona. Vaikea uskoa, että ainakaan kaikki nämä ihmiset myisivät periaatteensa rahasta.

Ne joilla se nyt ei niin kauheasti kirpaise hoitaa lasta kotona, tuskin välittävät siitä, että hoito tulee tarjoukseen eli maksuttomaksi - sellaiset asiat kun eivät ole rahasta kiinni. Jos taas muiden syiden (työttömyys tms.) johdosta myös lapsi on kotona, ei välttämättä makseta niitä päivähoitomaksuja nytkään. Tai jos maksetaan, niin tuki varmaan menisi ihan oikeaan paikkaan maksuttomuuden tullessa.

Risikko ei ilmeisestikään tiedä mitään siitä arjesta, jossa palkaansaajat päivähoitoasioita -ja maksuja miettivät, siksi hän ei ymmärrä mistä on kyse. Keskituloisella palkaansaajaperheellä on ihan varmasti miettimisen paikka, kun lasten päivähoitomaksuja maksellaan. Saadaanhan ne maksettua, mutta rahat ovat pois muusta elämisestä. Saatan olla väärässäkin, mutta taitaisivat ne eurot pyörittää talouden rattaita tehokkaammin kulutuksessa kuin kunnan kukkaron kautta kierrätettyinä.

Georgia

Kannattaako tästä sodasta enää merkitä mitään? Kannattaa tietysti siinä mielessä, että kaikki sodanvastaisuus on aina hyvästä, ja kaikkien sotien pitää päättyä. Mutta tästä kriisistä, vaikka se onkin yhä ratkaisematon, on kaikki älyllinen todennäköisesti sanottu.

Tosin hämmästyttävän vähän tilaa saa Georgian itsensä syyllisyys sotaan. Se kuitenkin ampui ensimmäiset laukaukset. Se kuitenkin aiheuttanut tilanteen jännittymistä vastustamalla näiden muutaman alueen itsenäistymistä. Allekirjoitttanut kun on sitä mieltä, että itsenäistykööt vaan kaikki maailman korpikylät, jos siltä tuntuu. Järkevää se harvemmin on - itse asiassa ei oikeastaan koskaan.

Mitä haittaa Georgialle olisi ollut, jos joku Ossetia olisi itsenäistynyt? Ei niin mitään - paitsi, ah, menetetty kunnia.

Toki on paljastavaa miten nyky-Venäjä tässä tilanteessa käyttäytyy. Ja yhtä paljastavaa on se kuinka heikosti siihen reagoidaan. Talous on mahtava asia, se saa vaikenemaan vääryksien edessä. Täytyy vain toivoa, että uskovaiset ovat oikeassa ja markkinoiden rautaiset lait pakottavat Venäjänkin pikkuhiljaa kääntämään kurssia.

Havainto syksyn aluksi

Tein tietoisen päätöksen jättää blogin hunningolle kesän ajaksi. Tulipa kerrankin tehtyä päätös, jonka myös hyvin onnistuneesti pidin. Syksyn (luetaan: töiden alkamisen) myötä palaan myös tekstintuotannolliseen arkeen.

Hallitus puuhaa budjetissa ohjelmansa mukaisia verokevennyksiä. Hyvä, juna etenee ajallaan? Ei. Siellä on ansa.

Näyttäisi nimittäin, että kevennykset tehdään ilman perusvähennyksen nostoa. Voi olla että tämä vielä muuttuu. Ansa on siinä, että sosialidemokraatit ovat vahvasti sitoutuneet perusvähennyksen nostoon.

Eli hallitus varmistaa isot veronkevennykset myös vuodelle 2010, vaikka maassa vaihtuisikin. Tehdään kevennykset nyt ilman vähennyksen nostoa, demarit tekevät sen palattuaan hallitukseen. Budjetti jossa on demarivakuutus siis.

Yrittääkin tukkia mun tie

Ovat uutisissa kertoneet näistä kuljetusyrittäjistä, jolla olisi kova tarve tässä tulevina päivinä tukkia juhannusliikennettä. Haluaisivat alentaa verojaan polttonesteiden osalta. Jep. Yrittääkin tukkia, mun tie niin tulee sahalaitaista terää moottorilla suoraan renkaaseen.

Saahan sitä verojaan vaatia alemmas kuka tahansa ja kaikki muutkin yrittäjät toki mielellään ottavat vastaan tukiaisia, jos niitä jostain saavat. Mutta jos se pitää kääntää muiden ihmisten haittaamiseksi niin ei käy. Sinällään on ihan sama, että olen sitä mieltä, että ei sille verotukselle pidä mitään tehdä - paitsi julkisen liikenteen polttonesteiden osalta. Mutta jos pitäydyttäisiin laillisissa keinoissa vaatia itselleen jotain, jooko.

Ja sitten lisää valitusta: Miksi, voi miksi Italian piti päästä jatkoon? Mieli olisi paljon parempi, jos ne olisivat tippuneet jo nyt pois. Kerpele. Toivottavasti edes Ruotsi lähtee tänään kotiin.

Poliittisen keskustan eli pragmatismin rajat

Peten blogissa alkoi arvaamatonkin keskustelu poliittisesta keskustasta. Pakko tunnustaa alkuun, että olen niitä jääriä, joita tämä retoriikka ärsyttää. Humalaspäiten olen mennyt uhoamaankin, että sitten kun meillä päätetään, että Saksan tie on myös meidän tiemme (vrt. Neue Mitte) niin otan ja jätän puoluekirjani. Pelko tai toivo pois, en jätä.

On kuitenkin pakko olla samaa mieltä siitä, että kun sanotaan SDP:n olevan poliittisessa keskustassa, on kyse tosiasioiden tunnustamisesta. SDP on tehnyt, on ollut mukana tekemässä pragmatismin politiikkaa. Sillä käytännöllisyys, pragmatismi, on se ohjenuora, joka niin sanotusta poliittisesta keskustasta löytyy. Korostetaan asioiden ja ratkaisujen käytännöllisiä vaikutuksia suhteessa niiden ideologisiin perusteluihin tai vaikutuksiin.

Tällä on perusteltu esimerkiksi harjoitettua veropolitiikkaa. Tuloverojen alentaminen on kannatettavaa, koska se parantaa ihmisten ostovoimaa ja tukee sitä kautta taloutta ja työllisyyttä. Tämä siis suhteessa siihen, että tulonjakovaikutusta ja verotuksen oikeudenmukaisuutta (progression vaikutuksen liudentuminen) karsitaan. Käytännölliset vaikutukset voittavat.

Allekirjoittanut, kenestäkään muusta en mene sanomaan mitään, on kuitenkin aikanaan liittynyt nimenomaan aatteelliseen puolueeseen. Sellaiseen joka perustaa toimintansa arvoihin ja ideologiaan, tavoittelee sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumista, tekee ratkaisuja, jotka eivät välttämättä ole kaikkien mieleen tai edes eduksi, mutta ovat linjassa sen kanssa, millaisen maailman me haluamme. Tällaiseen puolueeseen haluan kuulua edelleen, siksi kavahdan poliittisen pragmatismin täydellistä syleilyä eli matkaa sinne poliittiseen keskustaan.

Sillä politiikan tekemisellä käytännölliset vaikutukset on rajansa. Näistä tärkein on se, että esimerkiksi sosiaaliturvajärjestelmän remontti keskustasta käsin on mahdotonta. Ei kai keskeisen järjestelmän uudistamista voida perustella vain sen käytännöllisillä vaikutuksilla. Ensin tarvitaan näkemys siitä, minkälaisia noiden vaikutusten halutaan olevan ja miksi. Halutaanko tukea nimenomaan ja/tai ainoastaan ihmisten omatoimisuutta tai minkälaisia toimia mahdollisten tukien saaminen kansalaisilta edellyttää. Järjestelmän toiminnot ja tulokset ovat kovin erilaiset riippuen siitä maailman –ja ihmiskuvasta, jota vasten sitä rakennetaan. Pelkkä hallinnointi ei riitä ohjaavaksi periaatteeksi.

Toinen tärkeä rajoitus on se, että ihmisiä on hyvin vaikea saada innostumaan käytännöllisyydestä politiikan ohjenuorana. Se voi tuottaa (lyhyellä aikavälillä) tuloksia, mutta ei ole kovin elähdyttävä aate. Sillä ei ihmisiä saada osallistumaan politiikan tekoon sankoin joukoin. Mutta toisaalta poliittinen keskusta ohjenuorana ei myöskään mitenkään edellytä aktiivista kansalaisuutta, käytännöllisesti katsoen on yhdentekevää, mikä äänestysprosentti on.

Retoriikka on retoriikkaa ja se on poliittisen kannatuksen hankkimisessa vähintään yhtä tärkeää kuin sisältö. Pidetään retorisesti sitten kiinni edes liitteestä keskustavasemmisto, vaikka se aika hassulta kuulostaakin. Mutta huolehditaan ennen kaikkea siitä, että puheet ja teot ovat synkronissa keskenään – ja mielellään siitä, että meillä edelleen on myös ihanteita. Uskon että niitä on – ja toivon että niitä halutaan myös tuoda esiin.

Tärkeimpiä asioita

Kun puolue on valintansa tehnyt ja karavaani kulkee eteenpäin, on aika taas keskittyä tärkeisiin asioihin. Tosin pakko on pieni ihmettely heittää tovereille Kiljunen ("manipuloitu vaalitulos!" ja Holappa ("ei substanssia, huutaa hän Ku:ssa"!). Paha mieli juu, mutta pitääkö heti alkaa heitellä kiviä?

Niin niitä tärkeitä asioista. Jalkapallo. Jalkapallon Em-kisat. Kaksi oleellista asiaa kisoista: tulee hyvät kisat kunhan Ruotsi ei pärjää eikä Italia voita. Ruotsia nyt ei vaan yksinkertaisesti voi kannattaa ja aloin inhota eilen Kreikkaa syvästi heidän annettua Ruotsille helpot kolme pistettä. Pthyi. Ja Italia, jatkakaa ihmeessä samaan malliin, suunta on oikea!

Tähän saakka vakuuttavia esityksiä ovat tarjonneet Saksa, Espanja ja Hollanti. Saksa vaikutti parhaimmillaan siltä tehokkaalta koneelta, joka on jyrännyt kentillä eteenpäin. Espanja onnistui pitämään itsensä ja yksilönsä kohtuullisesti kurissa ja peli siksi toimi. Ja Hollanti, loistavaa! Jos Hollanti jatkaa näitä esityksiä, niin mestaruuteen mennään.

Normalisointiin

Ensin pieni etäinen toive, joka kiitää kauas Atlantin taakse. "Älä tee sitä, Barack!" Vaikka vaikuttaakin epätodennäköiseltä, että Obama valitsisi Clintonia varapresidenttiehdokkaakseen, niin silti lähetän asiasta toiveeni kiitämään. Allekirjoittanelle moinen valinta olisi riittävä syy alkaa kannattaa republikaanista ehdokasta. Ei uutta (ja samalla sitä vanhaa) Clintonia valkoiseen taloon, kiitos.

Tänää toivottovasti päästään osaltaan normalisoimaan suomalaistan politiikkaa, kun SDP on saanut johtajavalintansa tehtyä. Oppositiopolitiikka on pitkään ollut rampaa, koska pääoppositiopuolueen energia on mennyt uuden johdon valinnan valmistelemiseen. Niin julkisuudessa kuin pitkälle kulissien takana. Eero on yrittänyt, itse asiassa parin viime kuukauden aikan on väläyksittäin näkynyt sitä Eeroa, jota ylistettiin puoluesihteerinä. Paineettoman tilan siunauksia?

Politiikka on (valitettavasti) henkilöitynyt niin voimakkaasti, että puoluekokouksen oleellinen anti on annettu tänään. Jos poliittinen tilanne - eli käytännössä lyhytaikaisen kannatuksen hankkiminen - sitä vaatii, niin huomenna hyväksyttävillä asiapapereilla pyyhitään se paikka, mihin aurinko ei paista. Toki politiikkaan kuuluvat kompromissit, mutta pitää osata myös kertoa mistä luovuttiin ja miksi, eikä jeesustellla, että onhan nämä tehty koska ja koska... Mutta nyt kyynikko minussa nostaa taas päätään.

Maanantaina kohti arkea, uuden johdon voimin (joka toivottavasti on hyvä, muunkinlaisia vaihtoehtoja on). Toteuttamaan opposition päätarkoitusta, pyrkimystä syrjäyttää hallitus, mieluiten poliittisilla, ohjelmallisilla, asioilla.

Sivustaseuraaja

Huomenna alkaa puoluekokous. Allekirjoittanut toimii kiinnostuneena sivustaseuraajana (saa raportoida paikanpäältä vaikka kännykkään, jos siltä tuntuu). Oudolta tuntuu, edelliset puoluekokoukset olen kokenut niin puhe- ja läsnäolooikeutettuna seuraajana, valiokuntasihteerinä kuin puoluekokousedustajankin roolissa.

Toisaalta olen tyytyväinen nykyiseen suhteeseeni politiikkaan, siis siihen ettei sitä virallisesti ottaen ole. Seuraan asioita tavallaan kiihkottomammin ja ilman sanomisen ja tekemisen pakkoa, kun ei ole minkään statuksen seurauksena roolia, jota pitäisi (millään tavalla) toteuttaa. Myönnettäköön, että joissain järjestöllisissä kuvioissa minulla voi olla sormeni pelissä, mutta kovin vähäisessä määrässä sittenkin.

Valitettavasti etäisyys politiikkaan ei ole parantanut kyynisyyttäni tiettyjen asioiden suhteen. Tavallaan se on pahentanut sitä, koska viran puolesta ei tarvitse esimerkiksi yrittää puolustella sitä, että jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa poliittisen puolueen suuntaan. Mutta ehkä sitä toisaalta pikkuhiljaa voi ruveta suhtautumaan toivorikkaammin asioihin, kun raa-at realiteetit eivät kuulu arkikokemuksen piiriin.

Veikkaan, että puoluekokous valitsee puheenjohtajaksi Jutta Urpilaisen, joka lyö äänestyksessä Erkki Tuomiojan toisella kierroksella. Puoluesihteeriksi valitaan ns. musta hevonen eli nimi, joka ei ainakaan virallisesti ole vielä mukana kisassa, se saattaisi olla Maurialan Vesa. Lisäksi tehdään joukko hyviä tai ainakin hyvää tarkoittavia päätöksiä. Ja kokoukseen jälkeen toivottavasti ärhäkkää, aloitteellista ja aktiivista oppositiopolitiikkaa.