Huomenna alkaa puoluekokous. Allekirjoittanut toimii kiinnostuneena sivustaseuraajana (saa raportoida paikanpäältä vaikka kännykkään, jos siltä tuntuu). Oudolta tuntuu, edelliset puoluekokoukset olen kokenut niin puhe- ja läsnäolooikeutettuna seuraajana, valiokuntasihteerinä kuin puoluekokousedustajankin roolissa.
Toisaalta olen tyytyväinen nykyiseen suhteeseeni politiikkaan, siis siihen ettei sitä virallisesti ottaen ole. Seuraan asioita tavallaan kiihkottomammin ja ilman sanomisen ja tekemisen pakkoa, kun ei ole minkään statuksen seurauksena roolia, jota pitäisi (millään tavalla) toteuttaa. Myönnettäköön, että joissain järjestöllisissä kuvioissa minulla voi olla sormeni pelissä, mutta kovin vähäisessä määrässä sittenkin.
Valitettavasti etäisyys politiikkaan ei ole parantanut kyynisyyttäni tiettyjen asioiden suhteen. Tavallaan se on pahentanut sitä, koska viran puolesta ei tarvitse esimerkiksi yrittää puolustella sitä, että jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa poliittisen puolueen suuntaan. Mutta ehkä sitä toisaalta pikkuhiljaa voi ruveta suhtautumaan toivorikkaammin asioihin, kun raa-at realiteetit eivät kuulu arkikokemuksen piiriin.
Veikkaan, että puoluekokous valitsee puheenjohtajaksi Jutta Urpilaisen, joka lyö äänestyksessä Erkki Tuomiojan toisella kierroksella. Puoluesihteeriksi valitaan ns. musta hevonen eli nimi, joka ei ainakaan virallisesti ole vielä mukana kisassa, se saattaisi olla Maurialan Vesa. Lisäksi tehdään joukko hyviä tai ainakin hyvää tarkoittavia päätöksiä. Ja kokoukseen jälkeen toivottavasti ärhäkkää, aloitteellista ja aktiivista oppositiopolitiikkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti