Kaksoismetropoli

Vaikka inhoan metropoli sanan käyttöä, missään suomalaisessa viitekehyksessä, niin nyt se löysi paikkansa. Lähinnä siksi, että kaksoiskaupunki ei kuulosta niin hyvältä. Pisteet retoriikalle.

Olen vahvasti kannattanut kaikkien pääkaupunkiseutujen nivomista yhdeksi kunnaksi. Mieluiten heti ja valtion päätöksellä, turhaa häslinkiä välttäen. Kerrankin muutan mielipidettäni porvarillisen leirin toiminnan tuloksena. Syynä katsantokannan tarkistamiseen on Evan "Paras kaupunki" raportti.

Raportissa kiinnitetään huomiota eri vaihtoehtojen kustannuksiin ja hallinnoimiseen. Vaikka tiettyä näkökulmaan liittyvää asenteellisuutta on luonnollisesti mukana, on raportissa myös tolkkua.

Muodostetaan siis kaksoismetropoli, jossa Helsinki liittyy Vantaaseen (tai toisinpäin ;) ) ja Espoo imuroi itseensä piskuisen Kauniaisen ja menköön nyt Nurmijärvi rakennusmaaksi siihen samaan kyytiä. Näin pääkaupunkiseutu muodostuisi kahdesta keskenään kilpailevasta kaupungista. Kaksoismetropoli sparraisi toisiaan ja muodostaisi toimivan vastinparin.

Kosta en luota pätkääkään kuntien kykyyn saada liitosta aikaan, niin valtioneuvosto ja eduskunta apuun, kiitos. Kaksoismetropoli 2010 - kaunis projektinimi, kaunis tavoite.

Lääkäripula

Jutta ja Matti, eli siis puheenjohtaja Urpilainen ja pääministeri Vanhanen kinasivat eilen terveydenhuollon määrärahoista ja riittävistä resursseista. Hyvä - ja tärkeä - aihe. Samassa yhteydessä pulpahti taas kerran esiin täyttämättömät lääkärinvirat terveyskeskuksissa ja lääkäripula.

Siinäkin on toki kyseessä raha, mutta paljon muutkin asiat. Tarinan sankari - tai konna, riippuu näkökulmasta - on lääkäriliitto, joka takasi jäsentensä edunvalvonnan ajamalla lääkäreiden koulutuksen aloituspaikat minimiin ja takaamalla sen, että palkkapottia on jakamassa vähemmän lääkäreita ja liksoja päästään kiristämään liian pienellä lääkärimäärällä.

Kuntavaalien yhteydessä voidaan toki keskustella myös lääkäripulan ratkaisusta, mutta keinot taitavat löytyä ylikunnalliselta tasolta: lääkärikoulutuksen raju lisääminen, sanotaan nyt vaikka kaksinkertaistaminen, valmistumisen jälkeinen velvoite työskennellä x määrä vuosia terveyskeskuksissa, yksityispraktiikkatyön rajoittaminen terveyskeskus ja sairaalatyön yhteydessä, hallinnosten virkojen siirtäminen hallinnon ammattilaisten haltuun sekä sairaaloissa että terveyskeskuksissa....

Lääkäripula on ratkaistavissa oleva asia, kunhan joku vain tarttuu siihen tosissaan. Keinotkin ovat olemassa, mikä ei aina tämänkaltaisissa ongelmissa ole itsestäänselvää.

Kunnallinen Kiina-ilmiö

Allekirjoittaneelle keskeinen kysymys kunnallisvaaleissa on kunnallisen Kiina-ilmiön torjunta. Ilmiö on vähintään yhtä levinnyt, vaikka vähemmän keskusteltu kuin tämä varsinainen, josta nimi on varastettu.

Samasta asiasta on kuitenkin kysymys. Kunnat pyrkivät säästämään kustannuksia siirtämällä tuotannon halpatyövoiman piiriin. Yksi keskeinen ero suhteessa globaaliin kaimaan on se, että tässä ilmiössä sama työvoima voi halventua jopa viidenneksen.

Kunnissa on ollu taipumusta ulkoistaa, liikelaitostaa ja ostopalveluloittaa erilaisia toimintoja siitä yksinkertaisesta syystä, että silmissä kiiluu palkkakustannusten pienentäminen. Valitettavasti tätä ei tähdätä tehtäväksi tuottavuuden kasvun ja toimintojen rationalisoinnin kautta, mikä on vallitseva julkinen selitys. Oleellista on se, että taustalla on pyrkimys siirtää kuntien työntekijöitä pois kunnallisen työehtosopimuksen piiristä.

Vaikka kaikki tietävät, ja jos eivät muka tiedä, voivat helposti tarkistaa, eivät kuntien työntekijöiden palkat pääsääntöisesti päätä huimaa, niin siirtymällä palvelualojen sopimuksiin voi säästö olla jopa viidennes. Ja sehän siis leikataan suoraan työntekijöiden selkänahasta pienempänä palkkana ja muina etuisuuksina.

Ei kiitos kunnallista Kiina-ilmiötä. Ulkoistamisten tms. operaatioiden tavoite ei voi, eikä saa olla työntekijöiden palkkojen pienentäminen.

Kohta mennään taas

Kaikki ovat varmaan ihan tarpeekseen lukeneet synkistä pilvistä taloudellisen toimeliaisuuden taivaanrannassa. Ei niistä sen enempää. Mutta mahdollisesta seurauksista ihan pikkiriikkisen.

Tässä muutama vuosi sitten käytiin kovaakin keskustelua yhteisöverosta ja sen tuoton jakautumisesta. Kohta päästään varmaan keskustelemaan taas, kun hiipuva talouskasvu vetäisee kuntien katteet pääkaupukiseudulla(kin) pakkaselle. Ja pääsyyllinen on tuo yhteisövero ja sen tuotto.

On sekä käsittämätöntä, että järjetöntä, että kunnat pistetään kantamaan suhdennevaihtelusta johtuvaa riskiä. Näinhän tapahtuu nyt, kun yhteisöverotuotosta jaetaan suoraa osuuksia kunnille. Peruspalveluiden tuottajan eli viimekädessä kuntien talouden pitäisi olla mahdollisimman vakaata ja ennustettavaa, mikä tarkoittaa, että niiden ei pitäisi saada suoraan yhteisöverotuotosta mitään. Rahaa alueella sijaitsevistä yrityksistä voitaisiin jakaa muinkin keinoin.