Hyviä tavoitteita, huonoa politiikkaa

Se on näitä peruskysymyksiä. Politiikassa ja asenteessa maailmaan muutenkin. Se klassinen kysymys siitä, että oikeuttaako hyvä päämäärä käytettävät keinot. Varsinkin siis, jos keinot ovat vähintäänkin epäilyttäviä.

Minusta tämä on itsestäänselvää. Eli ei se nyt vaan olisi ollut oikeutettua murhata Hitleriä, jos sillä olisi ainakin osa II maailmanrytinän seurauksista välttää. Muun väittäminien on - taas minusta - melko epäilyttävää moraalia. Siis sitä moraalia, jonka mukaan voi varastaa, jos ei jää kiinni.

Mutta meinaa lipsahtaa sivu-urille. Ajatus syntyi siitä, että Helsingin kaupunginvaltuusto typerehti tässä vuokra-asuntoyhtiöidensä kanssa.

Tavoite on hyvä. Siis se, että vuokrataloyhtiöt niputetaan yhteen. Silloin esimerkiksi vahinkojensieto nousee, kun kustannuksia on jakamassa useampi talo ja vuokrankorotuspaineet tasaantuvat. Melko kannatettavaa.

Mutta tapa on aivan syvältä. Nyt on olemassa hyviä, huonoja ja siltä väliltä olevia yhtitöitä. Jos ja kun ne niputetaan yhteen ilman lisärahaa, niin käytännössä hyvien yhtiöiden asukkailla maksatetaan huonojen virheet. Melko epäreilua. Ja voisi kysyä, että missä on näitä yhtiöitä hoitaneiden vastuu tässä mallissa? Ei missään, on varmaan vastaus.

Kaupunki olisi voinut tehdä asian reilusti ja laittaa riittävästi rahaa prosessiin, jotta yhtiöt siirtyisivät uuteen samalta viivatalta. Asia olisi kunnossa. Mutta kun se ei ole kunnossa, niin ei todellakaan olisi kannattanut. Kiitos niille rohkeille, jotka eivät valtuussa typerehtineet tässä asiassa.

Helsinkiläinen esimerkki, mutta valtakunnallinen ja jopa universaali sovellettavuus: Ei tehdä tyhmää politiikkaa hyvien tavoitteiden varjolla. 

Kaksoismetropoli

Vaikka inhoan metropoli sanan käyttöä, missään suomalaisessa viitekehyksessä, niin nyt se löysi paikkansa. Lähinnä siksi, että kaksoiskaupunki ei kuulosta niin hyvältä. Pisteet retoriikalle.

Olen vahvasti kannattanut kaikkien pääkaupunkiseutujen nivomista yhdeksi kunnaksi. Mieluiten heti ja valtion päätöksellä, turhaa häslinkiä välttäen. Kerrankin muutan mielipidettäni porvarillisen leirin toiminnan tuloksena. Syynä katsantokannan tarkistamiseen on Evan "Paras kaupunki" raportti.

Raportissa kiinnitetään huomiota eri vaihtoehtojen kustannuksiin ja hallinnoimiseen. Vaikka tiettyä näkökulmaan liittyvää asenteellisuutta on luonnollisesti mukana, on raportissa myös tolkkua.

Muodostetaan siis kaksoismetropoli, jossa Helsinki liittyy Vantaaseen (tai toisinpäin ;) ) ja Espoo imuroi itseensä piskuisen Kauniaisen ja menköön nyt Nurmijärvi rakennusmaaksi siihen samaan kyytiä. Näin pääkaupunkiseutu muodostuisi kahdesta keskenään kilpailevasta kaupungista. Kaksoismetropoli sparraisi toisiaan ja muodostaisi toimivan vastinparin.

Kosta en luota pätkääkään kuntien kykyyn saada liitosta aikaan, niin valtioneuvosto ja eduskunta apuun, kiitos. Kaksoismetropoli 2010 - kaunis projektinimi, kaunis tavoite.

Ylös, ei sivuille

Helsinki ilmoittaa olevansa jonkin sortin metropolialueen veturi. Jos jätetään omaan arvoonsa se, että tuskin kukaan voi olla hymyilemättä, vähintään sisäänpäin, kun puhutaan pk-seudusta metropolina, niin silti voidaan vähän ihmetellä.

Metropolista tulee mieleen vilkas suurkaupunki. Ainakin minulle enkä nyt jaksa tällä kertaa olevani jotenkin poikkeusyksilö. Ja kaupunki näyttää kaupungilta - tai sen ainakin pitäisi näyttää. Tämä sopii huonosti sen kanssa yhteeen, että vallalla on tämä "pientalomaisen kaupunkiasutuksen" ylivalta. Miksi ihmeessä kaupungissa pitäisi saada asua pientalomaisesti? Se onnistuu niissä kylissä, jotka kutsuvat itseään kaupungeiksi. Siis onnistuu ihan pientalossa eikä vain sen kaltaisesti.

Helsingin pitäisikin tähdätä kasvunsa ylöspäin, sen sijaan että lonkeroita levitellään tasaisena mattona pitkin naapurikuntia. Kerroksia lisää nykyisin suunnitelmiin ja torneja peliin! Tietysti tässähän aasi heittelee kiviä lasikaapissa, rivitalossa alueen reunamilla elävän on helppo huudella. Mutta minä asunkin Vantaalla, ja se taas on korkeintaan kaupunkimainen.

Kaupunki kasvakoon ylöspäin ja tiivistyköön.