Tällä lähes jo loppuun kuluneella viikolla tyhjennettiin taas yksi talo valtaajista Helsingissä. Talonvaltaus elää nyt Suomessa toista tulemistaan, ilmeisesti uuden aktivistisukupolven mukana.
Ilmiö ei ole ihan ongelmaton. Toisaalta talonvaltaajat kiinnittävät huomiota erinomaiseen tärkeään asiaan, miksi ihmeessä julkisesti omistettuja kiinteistöjä ja tiloja on tyhjillään, jos ja nimenomaan kun niille olisi myös hyödyllistä käyttöä. Argumentit jossa viitataan aiheutuviin kuluihin, joille ei talonvaltaajien tarkoittamassa käytössä, olisi maksajaa, ovat byrokratian sumuverhoa ja puhtaasti järjestelykysymys.
Toisaalta nyt valtaajat ovat vallanneet myös yksityisomisteisia tiloja. Tämä onkin vaikeampi juttu, mihin kohtaan pitää vetää omaisuudensuojen raja? Varsinkin Suomessa, jossa julkinen valta on vahva, ei nähdäkseni ole tähän syytä kajota. Jos yhtiö tai ihminen omistaa kiinteistön ja haluaa sen syystä tai toisesta pitää tyhjänä, niin eiköhän tällä ole siihen oikeus.
Ja siksi toisekseen, talonvaltaus on vähän ongelmallinen juttu eettisesti muutenkin. Loppukädessä kyse on mielivallasta ja vahvemman vallasta, vaikka aktivisteista varmasti tuntuu, että juuri näitä vastaan he taistelevat. Sillä entäpä jos valtaajaryhmiä on useita, kiinteistö jää sen haltuun, joka ehtii ensin - tai sen haltuun, jolla on eniten ja isoimpia valtaajia? Entä jos kiinteistölle valtauksen jälkeen olisikin yhteiskunnalla muuta, ihan perusteltua, käyttöä. Kapina?
Huomio kiinnittyy oikeaan asiaan, mutta keinot ovat, jos eivät väärät, niin häilyvät linjalla vahvasti.
Otsikko on repäisty siitä, että minulle oli ala-asteikäisenä äidin Amsterdamista tuoma paita, jossa oli ritsalla uhkaavaan Bart Simpsonin kuva - ja kyseinen teksti. Paitaa ei taatusti oltu ostettu tekstin takia.
lauantaina, kesäkuuta 30, 2007
torstaina, kesäkuuta 28, 2007
Sipoo ja lähidemokratian rajat
Vihdoinkin – sanon vihdoinkin, vaikka prosessin nopeuttakin on kritisoitu – hallitus sanoi ”joo” Helsingin pyynnölle liittää osa Sipoota itseensä. Kummallinen, kummallinen prosessi. Lähimpänä poliittista farssia, kuin mikään pitkään aikaan. Ei kuitenkaan saa nauraa, ei ole hyvä, että tärkeistä asioista tulee naurettavia.
Paljon on tästä sanottu ja toisto ei aina ole tarpeen. Puolueellinen olen tässä, liitos nyt vaan tuntuu rationaaliselta ja mielekkäältä. Ja allekirjoittaneelle nyt on aivan se ja sama minkä nimisessä kunnassa asun. En panisi hanttiin vaikka Helsinki liitettäisiin Siposeen.
Tärkeä periaatteellinen asia tähän sisältyy. Esittelevä ministeri Pekkarinen esitti liitoksen hylkäämistä, epäillen sen olevan kuntalain vastainen. Laissa pitää olla toisin sanoen jotain vikaa (tai sitten P. tulkitsee sitä väärin). Onhan se nyt aika kummallista, jos ylintä valtaa maassa käyttävä elin ei saa määrätä hallinnollisten yksikköjen rajoja.
Kannatan voimakkaasti mahdollisimman lähelle ihmisiä vietyjä demokraattisia rakenteita. Pidän Helsinkiäkin liian ison yhden valtuuston hallittavaksi, erilaisia aluemalleja voitaisiin ottaa käyttöön. Mutta ei ole millään tavalla paikallisesta päätäntävallasta pois, että alueiden rajat voidaan päättää korkeammalla taholla. Voi herranjumala, tärkeintähän on että asioista voidaan päättää ja tehdä päätöksen mahdollisimman hyvin.
Eikä ole mitään kunnallista itsehallintoa, että eri kuntia puolustetaan identiteetillä sanoen ”me kun nyt ollaan tällaisia paikallisia, eikä tuollaisia kuin naapurissa”. Se on nurkkapatrioottista sontaa. Samaa kamaa, mistä lukuisat sodat ovat syttyneet, kun naapurimaassa on sattunut asumaan niin pirun paljon huonompaa kansaa.
Suomi kun nyt ei ole mikään kuntien liittokuntavaltio, jossa kunnat muodostavat valtiokokonaisuuden. Suomi sattuu olemaan yhtenäinen tasavalta, jossa on kunta nimisiä hallinnollisia yksikköjä.
Paljon on tästä sanottu ja toisto ei aina ole tarpeen. Puolueellinen olen tässä, liitos nyt vaan tuntuu rationaaliselta ja mielekkäältä. Ja allekirjoittaneelle nyt on aivan se ja sama minkä nimisessä kunnassa asun. En panisi hanttiin vaikka Helsinki liitettäisiin Siposeen.
Tärkeä periaatteellinen asia tähän sisältyy. Esittelevä ministeri Pekkarinen esitti liitoksen hylkäämistä, epäillen sen olevan kuntalain vastainen. Laissa pitää olla toisin sanoen jotain vikaa (tai sitten P. tulkitsee sitä väärin). Onhan se nyt aika kummallista, jos ylintä valtaa maassa käyttävä elin ei saa määrätä hallinnollisten yksikköjen rajoja.
Kannatan voimakkaasti mahdollisimman lähelle ihmisiä vietyjä demokraattisia rakenteita. Pidän Helsinkiäkin liian ison yhden valtuuston hallittavaksi, erilaisia aluemalleja voitaisiin ottaa käyttöön. Mutta ei ole millään tavalla paikallisesta päätäntävallasta pois, että alueiden rajat voidaan päättää korkeammalla taholla. Voi herranjumala, tärkeintähän on että asioista voidaan päättää ja tehdä päätöksen mahdollisimman hyvin.
Eikä ole mitään kunnallista itsehallintoa, että eri kuntia puolustetaan identiteetillä sanoen ”me kun nyt ollaan tällaisia paikallisia, eikä tuollaisia kuin naapurissa”. Se on nurkkapatrioottista sontaa. Samaa kamaa, mistä lukuisat sodat ovat syttyneet, kun naapurimaassa on sattunut asumaan niin pirun paljon huonompaa kansaa.
Suomi kun nyt ei ole mikään kuntien liittokuntavaltio, jossa kunnat muodostavat valtiokokonaisuuden. Suomi sattuu olemaan yhtenäinen tasavalta, jossa on kunta nimisiä hallinnollisia yksikköjä.
keskiviikkona, kesäkuuta 27, 2007
mobiilitestaus
Testaan kännyn välityksellä bloggaamista. Jos tämä ottaa toimiakseen, voipi kesän reissuista laittaa merkintöjä ylös sutjakammin
Vapaus tai vapaudesta
Vapaus on yksi sosialidemokraattisen(kin) aatteen keskeisistä pilareista. Olen ajatellut, että itselläni vapaus on arvona jopa hieman keskimääräistä korostuneempi, mutta tiedä hänestä sitten loppupeleissä. Ajatus kuitenkin juontaa juurensa siihen, että teininä olin kiinnostunut ja innostunut anarkismista, Kropotkinini ja Bakunini olen lukenut. Tietty kuvaan kuului se, että teinin piti kulkea leirilläkin kirja mukana ja saarnata asiastaan.
Se mikä anarkismissa innosti oli auktoriteettien vastaisuus. Sama näkyy persoonassani vielä tänään, vierastan jonkin asian tottelemista vain asian tai henkilön auktoriteetin takia. Vapauteen kuuluu se, ettemme ole sidottuja auktoriteetteihin, vaan arvostus ja asioiden tekeminen jonkun alaisuudessa pitää ansaita johtamisella ja sosiaalisilla taidoilla, ei auktoriteettiasemaan vedoten. Samanlaista pitäisi olla myös hyvän poliittisen johtajuuden.
Yksilön vapaus on myös keskeistä. Parhaimmillaan se on yhdistelmä positiivista ja negatiivista vapautta. Olemme vapaita jostakin (kuten tyranniasta) ja vapaita johonkin (yhtäläinen mahdollisuus asemiin yhteiskunnassa).
Hyvin pitkälle olen sitämieltä, että henkilökohtainen vapaus on loukkaamaton. Niin kauan kuin henkilökohtaisen vapauden toteutuminen ei loukkaa muiden vapautta tai muita oikeuksia. Tästä seuraa esimerkiksi se, että jos joku haluaa tehdä kauppaa itsellään, niin hänellä on siihen oikeus. Muiden suorittamat tämän vapauden loukkaukset (tässä esimerkiksi ihmiskauppa), ovat sitten erikseen rangaistavia tekoja.
Mutta henkilökohtaisesta vapaudesta ei seuraa esimerkiksi sitä, että yhteiskunta ei saisi ylläpitää kouluja ja koulutusjärjestelmää. Vaikka tietyllä tapaa ajatellen, jokaisen valinnanvapauteen voisi kuulua mihin kouluun ja miten hän menee, niin oleellisempaa on se, että kaikilla pitää olla yhtä suuri vapaus tähän valintaan. Näin ollen yhteiskunnan täytyy turvatakseen vapauden, ylläpitää yhtäläistä ja tasapuolista koulutusjärjestelmää.
Muutama ajatus vapaudesta. Kaikkea sitä kesällä ehtiikin ajatella.
Se mikä anarkismissa innosti oli auktoriteettien vastaisuus. Sama näkyy persoonassani vielä tänään, vierastan jonkin asian tottelemista vain asian tai henkilön auktoriteetin takia. Vapauteen kuuluu se, ettemme ole sidottuja auktoriteetteihin, vaan arvostus ja asioiden tekeminen jonkun alaisuudessa pitää ansaita johtamisella ja sosiaalisilla taidoilla, ei auktoriteettiasemaan vedoten. Samanlaista pitäisi olla myös hyvän poliittisen johtajuuden.
Yksilön vapaus on myös keskeistä. Parhaimmillaan se on yhdistelmä positiivista ja negatiivista vapautta. Olemme vapaita jostakin (kuten tyranniasta) ja vapaita johonkin (yhtäläinen mahdollisuus asemiin yhteiskunnassa).
Hyvin pitkälle olen sitämieltä, että henkilökohtainen vapaus on loukkaamaton. Niin kauan kuin henkilökohtaisen vapauden toteutuminen ei loukkaa muiden vapautta tai muita oikeuksia. Tästä seuraa esimerkiksi se, että jos joku haluaa tehdä kauppaa itsellään, niin hänellä on siihen oikeus. Muiden suorittamat tämän vapauden loukkaukset (tässä esimerkiksi ihmiskauppa), ovat sitten erikseen rangaistavia tekoja.
Mutta henkilökohtaisesta vapaudesta ei seuraa esimerkiksi sitä, että yhteiskunta ei saisi ylläpitää kouluja ja koulutusjärjestelmää. Vaikka tietyllä tapaa ajatellen, jokaisen valinnanvapauteen voisi kuulua mihin kouluun ja miten hän menee, niin oleellisempaa on se, että kaikilla pitää olla yhtä suuri vapaus tähän valintaan. Näin ollen yhteiskunnan täytyy turvatakseen vapauden, ylläpitää yhtäläistä ja tasapuolista koulutusjärjestelmää.
Muutama ajatus vapaudesta. Kaikkea sitä kesällä ehtiikin ajatella.
tiistaina, kesäkuuta 26, 2007
Millaiseen tasa-arvoon
No, siis jos ollaan tarkkoja niin kysymyksen pitäisi kuulua millaiseen sukupuolten väliseen tasa-arvoon. Ajatus, jota lomalla pohdiskelen on näet ainakin allekirjoittaneesta merkityksetön esimerkiksi seksuaalisen tasa-arvon suhteen. Seksuaalinen suuntautuminen ei näet millään tavalla keskeisesti vaikuta ihmisten tapaan ajatella – luullakseni siis ainakaan.
Sukupuoli taas on ominaisuus, joka selkeästi määrittelee ihmisiä. Se jopa biologisesti jaottelee. Se millaisen vaikutuksen tällä (sukupuolella, ei jaottelulla) uskotaan olevan jotakin sukupuolta olevan ihmisen ajatteluun ja toimintaan keskimäärin, on tasa-arvonkäsityksen kannalta erittäin ratkaisevaa.
Jos uskomme (psykologiahan tätä ei koskaan pysty todistamaan), että miehet ja naiset ovat ajattelulaltaan – ja sitä kautta toiminnaltaan – erilaisia, eli sukupuoli määrittää ajattelua, niin silloin tasa-arvotoimenpiteiden tehtävänä on huolehtia, että kaikissa eri (julkisissa) tehtävissä on mahdollisimman tasainen edustus kumpaakin sukupuolta. Muutenhan ihmiskunnan ajattelun kokonaisuus ei tule edustettua.
Mutta jos taas olemme sitämieltä, että mies ja nainen ajattelevat periaatteessa samalla tavalla, ja erot johtuvat sukupuolesta riippumatta kasvatuksesta, arvoista, kulttuurista yms parametreista, niin silloin edustusten sukupuolisuudella ei ole väliä. Silloin keskeistä on taata jokaiselle yksilölle yhtäläiset oikeudet päästä johonkin tehtävään. Tässä tilanteessa esimerkiksi sukupuolikiintiöt ovat selkeä rikkomus tasa-arvoa vastaan.
Uskomisestahan tässä vissiin on kysymys, tiede tätä ei ole mihinkään suuntaan (kai?) todistanut. Itse olen kallistunut jälkimmäiseen suuntaan, aiemmin hyvin jyrkästi, nyttemin sitten vähän varovaisemmin.
Kai tästäkin näkökulmasta pitäisi puhua päätöksentekoa mietittäessä. Vai oliko tämä nyt ymmärrettävää ollenkaan – vai liian filosofista politiikkaan suhteutettuna.
Sukupuoli taas on ominaisuus, joka selkeästi määrittelee ihmisiä. Se jopa biologisesti jaottelee. Se millaisen vaikutuksen tällä (sukupuolella, ei jaottelulla) uskotaan olevan jotakin sukupuolta olevan ihmisen ajatteluun ja toimintaan keskimäärin, on tasa-arvonkäsityksen kannalta erittäin ratkaisevaa.
Jos uskomme (psykologiahan tätä ei koskaan pysty todistamaan), että miehet ja naiset ovat ajattelulaltaan – ja sitä kautta toiminnaltaan – erilaisia, eli sukupuoli määrittää ajattelua, niin silloin tasa-arvotoimenpiteiden tehtävänä on huolehtia, että kaikissa eri (julkisissa) tehtävissä on mahdollisimman tasainen edustus kumpaakin sukupuolta. Muutenhan ihmiskunnan ajattelun kokonaisuus ei tule edustettua.
Mutta jos taas olemme sitämieltä, että mies ja nainen ajattelevat periaatteessa samalla tavalla, ja erot johtuvat sukupuolesta riippumatta kasvatuksesta, arvoista, kulttuurista yms parametreista, niin silloin edustusten sukupuolisuudella ei ole väliä. Silloin keskeistä on taata jokaiselle yksilölle yhtäläiset oikeudet päästä johonkin tehtävään. Tässä tilanteessa esimerkiksi sukupuolikiintiöt ovat selkeä rikkomus tasa-arvoa vastaan.
Uskomisestahan tässä vissiin on kysymys, tiede tätä ei ole mihinkään suuntaan (kai?) todistanut. Itse olen kallistunut jälkimmäiseen suuntaan, aiemmin hyvin jyrkästi, nyttemin sitten vähän varovaisemmin.
Kai tästäkin näkökulmasta pitäisi puhua päätöksentekoa mietittäessä. Vai oliko tämä nyt ymmärrettävää ollenkaan – vai liian filosofista politiikkaan suhteutettuna.
tiistaina, kesäkuuta 19, 2007
Zen ja sisäisen keskustelun taito
Nyt kun se Totuuskomissio on työnsä tehnyt ja ainakin jonkinlainen keskustelu on yleisestikin liikkeen tilasta sallittua niin täytyy vaan toivoa, että pidetään ohjakset käsissä. Koskien myös - ja usein ennen kaikkea - itseäni.
Kaikki sisäinen tuuletus, kritiikki ja keskustelu ovat hyvästä. Joka ei niitä kestä, voi lähteä etsimään seinältä sitä kuuluisaa kohtaa, josta ne hirret ovat poikki. Mutta jokainen kritiikki tarvitsee myös rakentavan puolensa - pitää tarjota jokin ajatus jolla jossakin kohtaa voitaisiin mennä eteenpäin. Tämän unohdan aivan liian usein itsekin, kun rakastuun mukahienoon näppäryyteni kritisoidessani jotain.
Niinpä nyt vältän tämän sudenkuopan ylösmerkitsemällä aiheesta keveimmällä, eli keskustelemalla keskustelusta. Että sitä voi olla laiskuudessaan nerokas.
Mutta siis esimerkiksi, ei viitsittäisi ihan kauheasti valittaa siitä, että puolueen tai sen puheenjohtajan julkisuuskuva on huono. Kerrotaan miten niitä voisi korjata. Puolueen puheenjohtajan vaihtaminen on yksi keino, mutta sitten voisi myös kertoa miten se tapahtuu ja kuka olisi vaihtoehto. Näin esimerkiksi.
Parannan tapani ja kerron joskus jotain rakentavaa itsekin. Ehkä. Tuli vain mieleeni. Mutta parempi tarkoitukseton ja suunnaton kritiikkikin kuin kryptan hiljaisuus.
Kaikki sisäinen tuuletus, kritiikki ja keskustelu ovat hyvästä. Joka ei niitä kestä, voi lähteä etsimään seinältä sitä kuuluisaa kohtaa, josta ne hirret ovat poikki. Mutta jokainen kritiikki tarvitsee myös rakentavan puolensa - pitää tarjota jokin ajatus jolla jossakin kohtaa voitaisiin mennä eteenpäin. Tämän unohdan aivan liian usein itsekin, kun rakastuun mukahienoon näppäryyteni kritisoidessani jotain.
Niinpä nyt vältän tämän sudenkuopan ylösmerkitsemällä aiheesta keveimmällä, eli keskustelemalla keskustelusta. Että sitä voi olla laiskuudessaan nerokas.
Mutta siis esimerkiksi, ei viitsittäisi ihan kauheasti valittaa siitä, että puolueen tai sen puheenjohtajan julkisuuskuva on huono. Kerrotaan miten niitä voisi korjata. Puolueen puheenjohtajan vaihtaminen on yksi keino, mutta sitten voisi myös kertoa miten se tapahtuu ja kuka olisi vaihtoehto. Näin esimerkiksi.
Parannan tapani ja kerron joskus jotain rakentavaa itsekin. Ehkä. Tuli vain mieleeni. Mutta parempi tarkoitukseton ja suunnaton kritiikkikin kuin kryptan hiljaisuus.
maanantaina, kesäkuuta 18, 2007
Tyhjä pää
Tyhjä pää, vetelät jalat. Väsynyt mutta onnellinen. Siinä päällimmäiset tuntemukset viikonlopun jälkeen. Sain ja saimme vedettyä liiton kesäpäivät Tampereen Särkänniemessä läpi ihan suhteellisen onnistuneesti. Mukavaa saada toista vuotta tehty projekti päätökseen.
Tosin kun meillä kaikkia jäseniä koskevat tapahtumat tuppaavat paisumaan kohtuu isoiksi sattuneesta syytä (viikonloppuna toistakymmentätuhatta ihmistä paikalla) niin seuraavan suunnittelu parin vuoden päähän pitää polkaista ens syksynä liikkeelle. Saa sitä olla kuitenkin ainakin kesän ajattelematta näitä projekteja.
Tänään on tämän viikon ainoa toimistopäivä, joten voi olla hiljaista blogissa - tai ei. Riippuu vähän miten pakottavaa tarvetta koneelle pääsemiseksi esiintyy. Lomille piti jäädä juhannuksesta, mutta pakko taitaa olla parina päivänä tulla vielä mittumaarin jälkeenkin.
Tosin kun meillä kaikkia jäseniä koskevat tapahtumat tuppaavat paisumaan kohtuu isoiksi sattuneesta syytä (viikonloppuna toistakymmentätuhatta ihmistä paikalla) niin seuraavan suunnittelu parin vuoden päähän pitää polkaista ens syksynä liikkeelle. Saa sitä olla kuitenkin ainakin kesän ajattelematta näitä projekteja.
Tänään on tämän viikon ainoa toimistopäivä, joten voi olla hiljaista blogissa - tai ei. Riippuu vähän miten pakottavaa tarvetta koneelle pääsemiseksi esiintyy. Lomille piti jäädä juhannuksesta, mutta pakko taitaa olla parina päivänä tulla vielä mittumaarin jälkeenkin.
perjantaina, kesäkuuta 15, 2007
Valitettavaa
En ole tarkemmin perehtynyt Kalliomäen totuuskomission paperiin. Saa nähdä perehdynkökään. Lehtitiedot valitettavasti kertovat, että kritiikin kärki on suunnattu kampanjaan ja sen toteutukseen.
Se nyt vaan on sellainen juttu, että allekirjoittaneen ainakaan on vaikea uskoa, että turpiin otetaan vaaleissa vain epäonnistuneen kampanjan takia. Sillä on oma osuutensa tietysti, mutta käsittääkseni politiikassa jotain roolia näyttelee edelleen politiikan sisältö. Jos tehdään sekä ymmärrettävää että kannatettavaa politiikkaa, sille saadaan vaaleissa myös kannatusta. Sitä saadaan, vaikka kampanjointi vähän yskisi.
Kaunis paketti taas ei riitä kovin pitkälle, jos sisältö on kehnoa tahi vähäistä.
Miksi muuten hallitus on pitänyt jättää niin pirun rauhaan tässä alkutaipaleella? Vain päivähoitomaksusekoilu kirvoitti vähän kipakampaa otetta. Ei nyt viitsittäisi jäädä odottelemaan niitä virheitä, jopa tälle hallitukselle voi käydä sellainen vahinko, että ratkaisevia sellaisia ei tule.
Se nyt vaan on sellainen juttu, että allekirjoittaneen ainakaan on vaikea uskoa, että turpiin otetaan vaaleissa vain epäonnistuneen kampanjan takia. Sillä on oma osuutensa tietysti, mutta käsittääkseni politiikassa jotain roolia näyttelee edelleen politiikan sisältö. Jos tehdään sekä ymmärrettävää että kannatettavaa politiikkaa, sille saadaan vaaleissa myös kannatusta. Sitä saadaan, vaikka kampanjointi vähän yskisi.
Kaunis paketti taas ei riitä kovin pitkälle, jos sisältö on kehnoa tahi vähäistä.
Miksi muuten hallitus on pitänyt jättää niin pirun rauhaan tässä alkutaipaleella? Vain päivähoitomaksusekoilu kirvoitti vähän kipakampaa otetta. Ei nyt viitsittäisi jäädä odottelemaan niitä virheitä, jopa tälle hallitukselle voi käydä sellainen vahinko, että ratkaisevia sellaisia ei tule.
keskiviikkona, kesäkuuta 13, 2007
Hengissä ollaan
Puolentoistaviikon hiljaisuuden jälkeen merkintä kertoakseni, että paikalla ollaan. Ja hengissä kaiken lisäksi.
Viime viikko vilahti liiton jäsenmatkan vetohommissa Bulgariassa. Onnistunut reissu - ja kaikki mukanakin olleet saatiin täysissä voimissa takaisin Suomeen. Pari päivää kotona junioreiden kanssa ja nyt taas pikkuhiljaa eteenpäin.
Sanottavaakin tai ylösmerkittävä on poissaolon aikana kertynyt. Palataan niihin taas sitten.
Viime viikko vilahti liiton jäsenmatkan vetohommissa Bulgariassa. Onnistunut reissu - ja kaikki mukanakin olleet saatiin täysissä voimissa takaisin Suomeen. Pari päivää kotona junioreiden kanssa ja nyt taas pikkuhiljaa eteenpäin.
Sanottavaakin tai ylösmerkittävä on poissaolon aikana kertynyt. Palataan niihin taas sitten.
torstaina, toukokuuta 31, 2007
Mikä Twin Peaks hahmo olet ?
Löysin tämän Iljan blogin kautta. Koska TW on TW ja silloin aikanaan, kun se tuli ekan kerran se oli lähes tajunnan räjäyttävä kokemus, niin täm oli pakko tehdä...
Which Twin Peaks character are you?
You are the Giant. You're mysterious, benevolent, and spooky as all get-out. Though you're extremely wise, your cryptic demeanor unnerves the hell out of folks. So does your bow tie.
Take this quiz!
keskiviikkona, toukokuuta 30, 2007
Sisälukutaito, ymmärrys vai uskallus
Hallitusrintama rakoilee ensi kerran (kuinka monen päivän jälkeen? Voisitko toistaa?)
Vastustaa kiusausta... yrittää vastustaa vielä kovemmin... ... slap [läimäyttää itseään poskelle]... yrittää kuitata lievällä vienolla hymyllä... juo vettä...
...[repeää] Bwahahhaaaahhaahhaaaahhaaaaa ha ha ahha ahhhh haaa!
Uskokaa tai älkäätämä ei sisällä henkilökohtaista vastenmielisyyttä nykyhallitukseen. Tämä on liian hervotonta ihan sinällään.
Loppuiko nyt joltain sisälukutaito kesken, kun hallituksen kirjausta ei luettu. Eikö sitä ymmärretty, osattiin lukea kirjaimet, mut kas kummaa ne muodostavitkin mielessä vain merkityksettömän jonon, joka luikerteli aarnometsän siimeksessä ketjujen kilinän kuuluessa puiden juurelta. Vai loppuiko uskallus, kehysriihessä oltiin vielä niin hallituspuoluetta, että sanottiin "joo, mukana ollaan. tietysti. mitäs kyselette?" Vähän kun vedettiin henkeä, saatiin kuraa käteen, niin juostiin kertomaan medialle, että naapurin pojat töniin kuralätäkköön pihalla.
Oikeesti. Näin tästä neljästä vuodesta voi tulla hauskaakin - tuhoisan ohella.
[poistuu nurkan taakse nauramaan]
Vastustaa kiusausta... yrittää vastustaa vielä kovemmin... ... slap [läimäyttää itseään poskelle]... yrittää kuitata lievällä vienolla hymyllä... juo vettä...
...[repeää] Bwahahhaaaahhaahhaaaahhaaaaa ha ha ahha ahhhh haaa!
Uskokaa tai älkää
Loppuiko nyt joltain sisälukutaito kesken, kun hallituksen kirjausta ei luettu. Eikö sitä ymmärretty, osattiin lukea kirjaimet, mut kas kummaa ne muodostavitkin mielessä vain merkityksettömän jonon, joka luikerteli aarnometsän siimeksessä ketjujen kilinän kuuluessa puiden juurelta. Vai loppuiko uskallus, kehysriihessä oltiin vielä niin hallituspuoluetta, että sanottiin "joo, mukana ollaan. tietysti. mitäs kyselette?" Vähän kun vedettiin henkeä, saatiin kuraa käteen, niin juostiin kertomaan medialle, että naapurin pojat töniin kuralätäkköön pihalla.
Oikeesti. Näin tästä neljästä vuodesta voi tulla hauskaakin - tuhoisan ohella.
[poistuu nurkan taakse nauramaan]
tiistaina, toukokuuta 29, 2007
Hallituksen ensimmäinen
Hallituksen ensimmäinen varsinainen uudistuspäätös, päivähoitomaksujen nollamaksuluokan sorkkiminen on enemmän kuin mielenkiintoinen juttu. Jätetään nyt itse substanssi vähän vähemmälle ja katsotaan asiaa muuten. Muutoksella on sekä selkeät käytännölliset, että huutavan läpikirkkaat ideologiset lähtökohdat. Tämä selvä.
Hämmästyttävää on kuitenkin se, että ensitöikseen lähdetään runttaamaan asialla, jolla ei ole ainakaan ihan täydellisiä läpimenomahdollisuuksia, koska maalaisliiton ryhmä osittain tulee vastustamaan - ei tosin välttämättä. Tähän liittyy varmaan tämänpäiväinen Kataisen ilmoitus, että luokka ei poistukkaan kokonaan - vaan erityistapauksia säilytetään. Ja vihriäittäin mielestä tällaisesta uudistuksesta ei ole edes sovittu. Ei siis kovin hyviä pisteitä uudistuksen läpiviemisestä.
Ensimmäinen ei siis anna kovinkaan hyvää näyttöä hallituksen kyvystä työskennellä yhdessä ja yhteisesti.
Merkittävämpi juttu - johon tämä uudistus saattaa sumuverhona liittyä - on se, että hallitus valmistelee kunnallisten maksujen korotuksia. Ja ne ovat hyvin ideologisia luonteeltaan. Oikeisto on ollut perinteisesti sitä mieltä, että maksut ovat hyvä ja oikeudenmukainen tapa kerätä rahaa palveluista ja vasemmisto ollut vähän toista mieltä. Maksut rapauttavat aina progressiota ja ovat epäoikeudenmukaisia pienituloisia kohtaan. Päivähoitomaksuluokkasekoilua saatetaan tässä käyttää luuna, joka on heitetty opposition kaluttavaksi, jotta saadaan korotuksia edes hetki viedä rauhassa eteenpäin.
Hämmästyttävää on kuitenkin se, että ensitöikseen lähdetään runttaamaan asialla, jolla ei ole ainakaan ihan täydellisiä läpimenomahdollisuuksia, koska maalaisliiton ryhmä osittain tulee vastustamaan - ei tosin välttämättä. Tähän liittyy varmaan tämänpäiväinen Kataisen ilmoitus, että luokka ei poistukkaan kokonaan - vaan erityistapauksia säilytetään. Ja vihriäittäin mielestä tällaisesta uudistuksesta ei ole edes sovittu. Ei siis kovin hyviä pisteitä uudistuksen läpiviemisestä.
Ensimmäinen ei siis anna kovinkaan hyvää näyttöä hallituksen kyvystä työskennellä yhdessä ja yhteisesti.
Merkittävämpi juttu - johon tämä uudistus saattaa sumuverhona liittyä - on se, että hallitus valmistelee kunnallisten maksujen korotuksia. Ja ne ovat hyvin ideologisia luonteeltaan. Oikeisto on ollut perinteisesti sitä mieltä, että maksut ovat hyvä ja oikeudenmukainen tapa kerätä rahaa palveluista ja vasemmisto ollut vähän toista mieltä. Maksut rapauttavat aina progressiota ja ovat epäoikeudenmukaisia pienituloisia kohtaan. Päivähoitomaksuluokkasekoilua saatetaan tässä käyttää luuna, joka on heitetty opposition kaluttavaksi, jotta saadaan korotuksia edes hetki viedä rauhassa eteenpäin.
perjantaina, toukokuuta 25, 2007
Poliittista palkitsemista
Zysse on vetänyt kikherneen nenään, kun kaveri joka on vanhaan pahaan aikaan käräyttänyt veljeskansan edustajan on nyt palkittu valtion kirjallisuuspalkinnolla.
Okei, on täysin tuomittavaa tämä palkitun Rossin toiminta silloin aikoinaan. Inhimillistä kärsimystä aiheuttavaa ja niin edelleen.
Ja sitten. Jos kaveri on lahjakas ja onnistunut kääntäjä, niin mitäpä sitten? Jos olet syyllistynyt rikokseen, niin sinua ei saa pitää lahjakkaana ja onnistuneena kirjallisuuden alalla. Tai yleisemmin ottaen millään muullakaan alalla? Pahat teot jossain muualla tekevät lahjakkuudestasi mitättömän toisella alalla. Eihän se nyt näin mene. Jos kaveri on kirjallisilla ansioillaan palkitsemisen arvoinen, niin sitten on.
Vielä kummallisempaa tämä on nimenomaan kokoomuksen suunnasta tulevana. Heidän mielestään, kun periaatteessa vähäinen valtiointerventio on parempi kuin isompi. Paitsi jos jollain yksilöllä on kommunistinen menneisyys, niin sitten kirjallisuuspalkinnoistakin voidaan tehdä poliittisia ja jättää ne myöntämättä. Eli sisällyttää erittäin vahva valtion näkemys palkintoon johtuen yksilön toiminnasta.
Okei, on täysin tuomittavaa tämä palkitun Rossin toiminta silloin aikoinaan. Inhimillistä kärsimystä aiheuttavaa ja niin edelleen.
Ja sitten. Jos kaveri on lahjakas ja onnistunut kääntäjä, niin mitäpä sitten? Jos olet syyllistynyt rikokseen, niin sinua ei saa pitää lahjakkaana ja onnistuneena kirjallisuuden alalla. Tai yleisemmin ottaen millään muullakaan alalla? Pahat teot jossain muualla tekevät lahjakkuudestasi mitättömän toisella alalla. Eihän se nyt näin mene. Jos kaveri on kirjallisilla ansioillaan palkitsemisen arvoinen, niin sitten on.
Vielä kummallisempaa tämä on nimenomaan kokoomuksen suunnasta tulevana. Heidän mielestään, kun periaatteessa vähäinen valtiointerventio on parempi kuin isompi. Paitsi jos jollain yksilöllä on kommunistinen menneisyys, niin sitten kirjallisuuspalkinnoistakin voidaan tehdä poliittisia ja jättää ne myöntämättä. Eli sisällyttää erittäin vahva valtion näkemys palkintoon johtuen yksilön toiminnasta.
keskiviikkona, toukokuuta 23, 2007
MOT
Uutispäivä Demarista:
Sosialidemokraatit esittivät maanantaina Tampereen kaupunginhallituksessa, että ensi vuoden budjetitikehykseen olisi varattu 15 miljoonaa euroa suunniteltua enemmän rahaa tasa-arvoa parantaviin palkankorotuksiin. Tämä ei kuitenkaan kelvannut valtuuston kokoomuslaisille, vihreille ja sitoutumattomille edustajille vaan esitys kaatui äänin 7-4
Piti laittaa. Se on lupaukset vastaan todellisuus. Mielikuvat vastaan teot. Totuus vastaan valehtelu. Vai unohtiko joku, että palkat pitää kunnissa maksaa ihan oikealla rahalla?
Nimipeliä
Jatkoa tuohon edelliseen merkintään. Ison-H:n haastaja voi käytänössä tulla vain eduskuntaryhmän sisältä, mikä rajaa vaihtoehtoja. Painotukset ketkä ovat mahdollisia tulla valituiksi ja tarpeeksi hyviä hoitaaksen homman ovatkin vähän toinen juttu.
Puheenjohtajaehdokas tarvitsee järjestöllistä, poliittista ja persoonakohtaista uskottavuutta saadakseen kannuksensa. Reaalimailmassa hän tarvitsee myös toimivat yhteydet ainakin osaan suurimpien piirijärjestöjen johtohenkilöistä. Tämä johtuu siitä, että puolueen puoluekokous on hyvin rajattu. 350:een kokousedustajaan ei jäsenvaaleilla (sopu/äänestys) kovin montaa radikaalin muutoslinjan kannattajaa valikoidu.
Allaolevat ovat hyvinkin subjektiivisia arvioita, karkeita eivätkä kovin tyhjentäviä - tehdään lista. Tunnen kaikki ehdokkaat, enkä osaa kovin ulkopuolisesti heitä arvioida. Enkä edes yritä.
Nimipeliä, SDP:n puheenjohtaja 2008->
Eero "Leader of the Pack" Heinäluoma
Varmasti mukana kisassa. Voisi vetäytyä ainoastaan siinä tilanteessa, että järjestöllinen paine kasvaisi niin isoksi, että tappio olisi varma - äärimmäisen epätodennäköistä siis. Eero on johtajana juuri lauman johtaja, eli muut alfaksi alfan paikalle haluavat saavat tapella paikastaan kaikin keinoin.
Asema puoluekokouksessa kiinni hyvin pitkälle siitä, miten kannatusluvut kehittyvät syksyn ja ensi kevään aikana. Oppositiojohtajana ei tehnyt vielä mitään, eli agressiivinen toiminta samana aikana saattaa hyvinkin putsata kaikki mahdolliset haastajaehdokkaat pois pelistä.
Tarja Filatov
Omaa naisista parhaat mahdollisuudet kokemuksen ja järjestöllisen statuksen kautta lähteä puheenjohtajapeliin. Pitkä toiminta vaikeassa työministerin pestissä on vahva plussa. Filatoviin kohdistuu kuitenkin ainakin jonkinasteisia järjestöllisiä skismoja. Omaa vahvan kritiikin harjoitettua politiikkalinjaa kohden (vaikka on sitä ollut tekemässä), mutta ei sano sitä kovin usein eikä kovin suureen ääneen. Hermot ja osaaminen riittävät, mutta karisma voi olla kyseenalainen juttu. Todennäköinen kompromissiehdokas, jos naiset ryhmittyisivät jonkun taakse.
Tuula Haatainen
Ei koskaan lunastanut hallituksessa häneen kohdistuneita odotuksia ministerinä. Tehokas, mutta äkkiväärä. Liiankin agressiivnen tietyissä asioissa, mikä karkottaa osaa mahdollisista tukijoista. Ei nauti omassa piirissään kovin yksimielistä luottamusta. Kunnianhimoinen, lähtee ehdolle, jos peli on auki - mutta ei avaa peliä.
Susanna Huovinen
Ei ministeriksi noustuaan saanut konetta käyntiin kunnolla. Puurtaja ja tekijä, mutta nousu ykköskaartiin antaa vielä odottaa itseään. Epäilen vahvasti halukkuutta haastaa Heinäluoma, samoin kuin halukkuutta (vielä) lähteä tavoittelemaan puolueen puheenjohtajan pestiä.
Johannes Koskinen
Aikanaan jo lähes varmana puolueen perintöprinssinä pidetty tekijä. On pidetty ja pienessä piirissä karismaattinenkin poliitikko. Ei kuitenkaan ole onnistunut sytyttämään kunnolla suurempien joukkojen edessä tai mediassa. Tai liekit ovat jo hiipumaan päin. Oikealla tavalla tuettuna ja rakennettuna kuitenkin mahdollinen haastaja. Tosin jos lähdetään hakemaan uudistumista, voi olla että Johanneksen pitkä mukanaolo erilaisissa spekulaatiossa on miinusta.
Mia-Petra Kumpula-Natri
Eu- ja kv- asioiden tuntija. Niissä substanssipolitiikko. On liukunut näkymättömämmäksi olleessaan eduskunnassa. Aiemmin vahvempi järjestötunnettavuus, mutta se lienee elvytettävissä, jos tilanne tulee. En kuitenkaan pidä varsinaisesti johtajatyyppinä. Oikeiden henkilöiden kysyessä voisi olla ehdolla.
Heli Paasio
Seuraavan Paasion aika ei taida olla nyt - tai siis ainakaa vielä. Kova kriitikko monessa asiassa, mutta ei omaa sellaista pohjaa, jolta haastamista lähteä tekemään. Lähtee tuskin kovin epävarmaan peliin mukaan, eli en odota että asettuu ehdolle.
Erkki "aina hopealla" Tuomioja
Toisiko vielä yksi ehdokkuus palkinnon? En oikein jaksa uskoa, että Eki lähtisi enää kisaan mukaan. Poissuljettua se missään tapauksessa ei kuitenkaan ole. Ekin luokse varmasti alkaa tulla ehdolle pyytäjiä, kun puoluekokous alkaa lähestymään. Vierastetaan kuitenkin erilaisista syistä Eeron vahvoissa tukijajoukoissa, eikä välttämättä edes kunnon kapinatilanteessa pystyisi puoluekokouksessa voittamaan äänestystä. Ja jos uudistamista haetaan, niin Ekilläkin alkaa olla ikää. Monesta hyvästä syystä kuitenkin suuren osan väkeä kestosuosikki.
Jutta Urpilainen
Enemmän johtajamateriaalia kuin tuo toinen pohjalainen naismahdollisuus. Valitettavasti sellaiset muutoksen tuulet kuitenkaan meillä vielä puhaltavat, että ikää pidettäisiin riittävänä puheenjohtajalle. Voisi kuitenkin veikkailla tietyissä tilanteissa mahdolliseksi mustaksi hepaksi - ehkä. Kyvykäs.
Pia Viitanen
Varapuheenjohtajasta puheenjohtaksi? Haluaisi todennäköisesti, mutta omaa liikaa vastustusta tietyissä piireissä (sekä maantieteellisissä että poliittisissa). Kuuluu Eeron kriitikoihin, mutta ei omaa sellaista järjestöllistä mainetta, että pystyisi nousemaan vakavasti otettavaksi haastajaksi. Marginalisoi itse itsensä tietyillä teemoilla ja esiintymisillä aina välillä. Kohtuullisen pitkä linja takana kuitenkin ja tähän suuntaan kisatilanteessa katsellaan myös melko varmasti.
Tuosta joukosta puheenjohtajan käytännössä pitäisi nousta. Vastakkaisia mielipiteitä saa toki esittää. Eeron todellinen haastaminen edellyttäisi sitä, että ainakin osa joukoista alkaisi hyvin pian kerääntyä jonkun ehdokkaan taakse.
Puheenjohtajaehdokas tarvitsee järjestöllistä, poliittista ja persoonakohtaista uskottavuutta saadakseen kannuksensa. Reaalimailmassa hän tarvitsee myös toimivat yhteydet ainakin osaan suurimpien piirijärjestöjen johtohenkilöistä. Tämä johtuu siitä, että puolueen puoluekokous on hyvin rajattu. 350:een kokousedustajaan ei jäsenvaaleilla (sopu/äänestys) kovin montaa radikaalin muutoslinjan kannattajaa valikoidu.
Allaolevat ovat hyvinkin subjektiivisia arvioita, karkeita eivätkä kovin tyhjentäviä - tehdään lista. Tunnen kaikki ehdokkaat, enkä osaa kovin ulkopuolisesti heitä arvioida. Enkä edes yritä.
Nimipeliä, SDP:n puheenjohtaja 2008->
Eero "Leader of the Pack" Heinäluoma
Varmasti mukana kisassa. Voisi vetäytyä ainoastaan siinä tilanteessa, että järjestöllinen paine kasvaisi niin isoksi, että tappio olisi varma - äärimmäisen epätodennäköistä siis. Eero on johtajana juuri lauman johtaja, eli muut alfaksi alfan paikalle haluavat saavat tapella paikastaan kaikin keinoin.
Asema puoluekokouksessa kiinni hyvin pitkälle siitä, miten kannatusluvut kehittyvät syksyn ja ensi kevään aikana. Oppositiojohtajana ei tehnyt vielä mitään, eli agressiivinen toiminta samana aikana saattaa hyvinkin putsata kaikki mahdolliset haastajaehdokkaat pois pelistä.
Tarja Filatov
Omaa naisista parhaat mahdollisuudet kokemuksen ja järjestöllisen statuksen kautta lähteä puheenjohtajapeliin. Pitkä toiminta vaikeassa työministerin pestissä on vahva plussa. Filatoviin kohdistuu kuitenkin ainakin jonkinasteisia järjestöllisiä skismoja. Omaa vahvan kritiikin harjoitettua politiikkalinjaa kohden (vaikka on sitä ollut tekemässä), mutta ei sano sitä kovin usein eikä kovin suureen ääneen. Hermot ja osaaminen riittävät, mutta karisma voi olla kyseenalainen juttu. Todennäköinen kompromissiehdokas, jos naiset ryhmittyisivät jonkun taakse.
Tuula Haatainen
Ei koskaan lunastanut hallituksessa häneen kohdistuneita odotuksia ministerinä. Tehokas, mutta äkkiväärä. Liiankin agressiivnen tietyissä asioissa, mikä karkottaa osaa mahdollisista tukijoista. Ei nauti omassa piirissään kovin yksimielistä luottamusta. Kunnianhimoinen, lähtee ehdolle, jos peli on auki - mutta ei avaa peliä.
Susanna Huovinen
Ei ministeriksi noustuaan saanut konetta käyntiin kunnolla. Puurtaja ja tekijä, mutta nousu ykköskaartiin antaa vielä odottaa itseään. Epäilen vahvasti halukkuutta haastaa Heinäluoma, samoin kuin halukkuutta (vielä) lähteä tavoittelemaan puolueen puheenjohtajan pestiä.
Johannes Koskinen
Aikanaan jo lähes varmana puolueen perintöprinssinä pidetty tekijä. On pidetty ja pienessä piirissä karismaattinenkin poliitikko. Ei kuitenkaan ole onnistunut sytyttämään kunnolla suurempien joukkojen edessä tai mediassa. Tai liekit ovat jo hiipumaan päin. Oikealla tavalla tuettuna ja rakennettuna kuitenkin mahdollinen haastaja. Tosin jos lähdetään hakemaan uudistumista, voi olla että Johanneksen pitkä mukanaolo erilaisissa spekulaatiossa on miinusta.
Mia-Petra Kumpula-Natri
Eu- ja kv- asioiden tuntija. Niissä substanssipolitiikko. On liukunut näkymättömämmäksi olleessaan eduskunnassa. Aiemmin vahvempi järjestötunnettavuus, mutta se lienee elvytettävissä, jos tilanne tulee. En kuitenkaan pidä varsinaisesti johtajatyyppinä. Oikeiden henkilöiden kysyessä voisi olla ehdolla.
Heli Paasio
Seuraavan Paasion aika ei taida olla nyt - tai siis ainakaa vielä. Kova kriitikko monessa asiassa, mutta ei omaa sellaista pohjaa, jolta haastamista lähteä tekemään. Lähtee tuskin kovin epävarmaan peliin mukaan, eli en odota että asettuu ehdolle.
Erkki "aina hopealla" Tuomioja
Toisiko vielä yksi ehdokkuus palkinnon? En oikein jaksa uskoa, että Eki lähtisi enää kisaan mukaan. Poissuljettua se missään tapauksessa ei kuitenkaan ole. Ekin luokse varmasti alkaa tulla ehdolle pyytäjiä, kun puoluekokous alkaa lähestymään. Vierastetaan kuitenkin erilaisista syistä Eeron vahvoissa tukijajoukoissa, eikä välttämättä edes kunnon kapinatilanteessa pystyisi puoluekokouksessa voittamaan äänestystä. Ja jos uudistamista haetaan, niin Ekilläkin alkaa olla ikää. Monesta hyvästä syystä kuitenkin suuren osan väkeä kestosuosikki.
Jutta Urpilainen
Enemmän johtajamateriaalia kuin tuo toinen pohjalainen naismahdollisuus. Valitettavasti sellaiset muutoksen tuulet kuitenkaan meillä vielä puhaltavat, että ikää pidettäisiin riittävänä puheenjohtajalle. Voisi kuitenkin veikkailla tietyissä tilanteissa mahdolliseksi mustaksi hepaksi - ehkä. Kyvykäs.
Pia Viitanen
Varapuheenjohtajasta puheenjohtaksi? Haluaisi todennäköisesti, mutta omaa liikaa vastustusta tietyissä piireissä (sekä maantieteellisissä että poliittisissa). Kuuluu Eeron kriitikoihin, mutta ei omaa sellaista järjestöllistä mainetta, että pystyisi nousemaan vakavasti otettavaksi haastajaksi. Marginalisoi itse itsensä tietyillä teemoilla ja esiintymisillä aina välillä. Kohtuullisen pitkä linja takana kuitenkin ja tähän suuntaan kisatilanteessa katsellaan myös melko varmasti.
Tuosta joukosta puheenjohtajan käytännössä pitäisi nousta. Vastakkaisia mielipiteitä saa toki esittää. Eeron todellinen haastaminen edellyttäisi sitä, että ainakin osa joukoista alkaisi hyvin pian kerääntyä jonkun ehdokkaan taakse.
tiistaina, toukokuuta 22, 2007
Vaihdetaan johtajaa
Pete ylöskirjasi merkintänsä loppunootissa Hannan julkituoman ajatuksen siitä, että johtajien vaihtoviikkojen olisi syytä alkaa olla täällä. Siis Heinis ulos ja uutta verta tilalle.
Samaa mieltä. Heinäluoma pitää ainakin haastaa - ja haastamisen pitää tarkoittaa aina todellista pyrkimystä syrjäyttämiseen. Vaikka Eero jatkaisi, saattaisi se tarkoittaa sitä, että vihdoin ja viimein herättäisiin hänen imago-ongelmaansa. Sitä ei ainakaan tunnuttu vaalien alla otettavan todesta.
Vaikka vierastankin yhä sitä, että puolueen kannatuskehityksen ja kulloisenkin puheenjohtajan välille vedetään surutta yhtäläisyymerkit, niin pakkohan se on tunnustaa että näillä johtokasvoilla on (valitettavan) paljon merkitystä. Asia nyt vain on niin ja pakko se on tunnustaa tosiasiaksi, vaikkei siitä pidäkään. Toki jos tekisi jotain, asiaa edes voisi yrittää korjata. Nyt vain tilanne ei ole.
En pistä hanttiin, vaikka puoluekokous vuoden päästä vaihtaisi sekä puoluesihteerin että puheenjohtajan. Varapuheenjohtajilla ei ole niin väliä, koska nämä eivät kuitenkaan näy, eivätkä saa todellisia tehtäviä hoitaakseen. Varapuheenjohtajuudella on lähinnä statusmerkitystä tulevan uran kannalta. Ja jos pitää valita, vaihdetaan puoluesihteeri ja pidetään puheenjohtaja. Toivottavasti ei ole.
Mutta kenestä ne uudet, tuoreet, kasvot ja teot voisivat tulla? Täytyy pohtia tarkemmin - oman merkintänsä paikka - mutta nykyisestä eduskuntaryhmästä en montaa nimeä äkkiseltään keksi.
Samaa mieltä. Heinäluoma pitää ainakin haastaa - ja haastamisen pitää tarkoittaa aina todellista pyrkimystä syrjäyttämiseen. Vaikka Eero jatkaisi, saattaisi se tarkoittaa sitä, että vihdoin ja viimein herättäisiin hänen imago-ongelmaansa. Sitä ei ainakaan tunnuttu vaalien alla otettavan todesta.
Vaikka vierastankin yhä sitä, että puolueen kannatuskehityksen ja kulloisenkin puheenjohtajan välille vedetään surutta yhtäläisyymerkit, niin pakkohan se on tunnustaa että näillä johtokasvoilla on (valitettavan) paljon merkitystä. Asia nyt vain on niin ja pakko se on tunnustaa tosiasiaksi, vaikkei siitä pidäkään. Toki jos tekisi jotain, asiaa edes voisi yrittää korjata. Nyt vain tilanne ei ole.
En pistä hanttiin, vaikka puoluekokous vuoden päästä vaihtaisi sekä puoluesihteerin että puheenjohtajan. Varapuheenjohtajilla ei ole niin väliä, koska nämä eivät kuitenkaan näy, eivätkä saa todellisia tehtäviä hoitaakseen. Varapuheenjohtajuudella on lähinnä statusmerkitystä tulevan uran kannalta. Ja jos pitää valita, vaihdetaan puoluesihteeri ja pidetään puheenjohtaja. Toivottavasti ei ole.
Mutta kenestä ne uudet, tuoreet, kasvot ja teot voisivat tulla? Täytyy pohtia tarkemmin - oman merkintänsä paikka - mutta nykyisestä eduskuntaryhmästä en montaa nimeä äkkiseltään keksi.
maanantaina, toukokuuta 21, 2007
Miks noi, mut me ei?
Sarjassa valitus ja rivien välinen epäily suuresta salaliitosta, joka hallitsee julkisuutta ja päättää mitä ja miten, kenestä ja millä tavalla puhutaan.
Mustelmahallituksemme otti ja ensi töikseen korotti puoluetukea. Asia, jota demareiden ollessa hallituksessa järjestöväki yritti moneen ja taas moneen kertaan saada aikaiseksi, mutta hallitus ei koskaan tehnyt (poislukien nämä erilliset vaalituet). Syy: jos puoluetukea oltaisiin korotettu, sekä silloinen oppositio, että media olisi ollut kimpussa kuin kärpäset haaskalla shakaalien jo mentyä.
Ihmettyttää ja kummastuttaa - ihan kuten lastenlaulussa - miten hallitus nyt pystyi tämän merkittävää kokoluokkaa olevan korotuksen tekemään käytännössä ilman huutoa. Vähäkin huomio taittui kansanedustajien palkankorotusten (vähäisen) huomion alle. Mielenkiintoista, sanoisin. Joko edelliset hallitukset olivat väärässä meteliä ennakoidessaan, tai nykyisen koalition kohdalla tästä kirjoittaminen ei ole mielenkiinoista. Olen taipuvainen epäilemään jälkimmäistä.
Puoluetuki on muutenkin kaksipiippuinen juttu. On toisaalta loistavaa, että järjestelmä takaa (eduskunta)puolueille säälliset toimintaedellytykset, että nämä voivat keskittyä varainkeruun sijasta politiikkaan. Toisaalta on selvästi havaittavissa, että puoluetuki passivoittaa puolueita, koska niillä ei ole talouteen perustuvia syitä keskittyä laadukkaaseen järjestötoimintaan ja uusien jäsenten hankintaan. Puuttuu tietty insentiivi tehdä asioita, jotka olisivat toki muutenkin tärkeitä.
Olen viime vuosina alkanut taipua siihen - kerettiläiseen - suuntaan, että nykyinen puoluetukijärjestelmä ei ole poliittisen järjestelmän etu.
Mustelmahallituksemme otti ja ensi töikseen korotti puoluetukea. Asia, jota demareiden ollessa hallituksessa järjestöväki yritti moneen ja taas moneen kertaan saada aikaiseksi, mutta hallitus ei koskaan tehnyt (poislukien nämä erilliset vaalituet). Syy: jos puoluetukea oltaisiin korotettu, sekä silloinen oppositio, että media olisi ollut kimpussa kuin kärpäset haaskalla shakaalien jo mentyä.
Ihmettyttää ja kummastuttaa - ihan kuten lastenlaulussa - miten hallitus nyt pystyi tämän merkittävää kokoluokkaa olevan korotuksen tekemään käytännössä ilman huutoa. Vähäkin huomio taittui kansanedustajien palkankorotusten (vähäisen) huomion alle. Mielenkiintoista, sanoisin. Joko edelliset hallitukset olivat väärässä meteliä ennakoidessaan, tai nykyisen koalition kohdalla tästä kirjoittaminen ei ole mielenkiinoista. Olen taipuvainen epäilemään jälkimmäistä.
Puoluetuki on muutenkin kaksipiippuinen juttu. On toisaalta loistavaa, että järjestelmä takaa (eduskunta)puolueille säälliset toimintaedellytykset, että nämä voivat keskittyä varainkeruun sijasta politiikkaan. Toisaalta on selvästi havaittavissa, että puoluetuki passivoittaa puolueita, koska niillä ei ole talouteen perustuvia syitä keskittyä laadukkaaseen järjestötoimintaan ja uusien jäsenten hankintaan. Puuttuu tietty insentiivi tehdä asioita, jotka olisivat toki muutenkin tärkeitä.
Olen viime vuosina alkanut taipua siihen - kerettiläiseen - suuntaan, että nykyinen puoluetukijärjestelmä ei ole poliittisen järjestelmän etu.
tiistaina, toukokuuta 15, 2007
Tyyntä myrskyn edellä
Täytyy sanoa, että olen yllättynyt. Siinä nyt ei tietenkään ole mitään ihmeellistä, keskinkertaisilla henkisillä kyvyillä varustettu ihminen nyt yllättyy aika usein muiden tekemisiä seuratessaan.
Meillä on nyt ollut hallitus jo muutaman viikon kasassa. So far nothing. En olisi mitään suuria esityksiä tietenkään odottanutkaan koko hallitukselta alkuun, en minä sitä. Mutta olisi odottanut, että yksi tai kaksi ministeriä alkaa välittömästi kirmaamaan vallan kevätlaitumilla ja esittää mielenkiintoisia ja vallattomia käsityksiä omasta hallinnonalastaan ja tarvittavista uudistuksista. Ei tämän näin tylsä hallitus pitänyt olla!
Kaksi selitystä. Selitykset ovat rinnakkaisia. Ensinnäkin, ainakin alkuun onnistuneet ministerivalinnat, kukaan ei lähde irtiottoihin ihan niiden ilosta - ainakaan alkumetreillä. Toisekseen, hallituksella on kova tarve "pitää paketti kasassa" ja "pelata omaa peliä". Porvarihallitukselta ja sen jäseniltä odotetaankin kovaa tekstiä ja provoja. Ne yritetään johdon toimesta pitää piilossa.
Suomalainen paradoksi: Saadakseen valtaa ja pysyäkseen vallassa porvarihallituksen täytyy näyttää ja kuulostaa mahdollisimman sosialidemokraattiselta. Itse teoilla ei ole niin väliä.
Meillä on nyt ollut hallitus jo muutaman viikon kasassa. So far nothing. En olisi mitään suuria esityksiä tietenkään odottanutkaan koko hallitukselta alkuun, en minä sitä. Mutta olisi odottanut, että yksi tai kaksi ministeriä alkaa välittömästi kirmaamaan vallan kevätlaitumilla ja esittää mielenkiintoisia ja vallattomia käsityksiä omasta hallinnonalastaan ja tarvittavista uudistuksista. Ei tämän näin tylsä hallitus pitänyt olla!
Kaksi selitystä. Selitykset ovat rinnakkaisia. Ensinnäkin, ainakin alkuun onnistuneet ministerivalinnat, kukaan ei lähde irtiottoihin ihan niiden ilosta - ainakaan alkumetreillä. Toisekseen, hallituksella on kova tarve "pitää paketti kasassa" ja "pelata omaa peliä". Porvarihallitukselta ja sen jäseniltä odotetaankin kovaa tekstiä ja provoja. Ne yritetään johdon toimesta pitää piilossa.
Suomalainen paradoksi: Saadakseen valtaa ja pysyäkseen vallassa porvarihallituksen täytyy näyttää ja kuulostaa mahdollisimman sosialidemokraattiselta. Itse teoilla ei ole niin väliä.
perjantaina, toukokuuta 11, 2007
Kuningas on kuollut, eläköön kuningas!
Blair teki (viimein) mitä odotettiin ja kertoi, koska on lähdön aika. Vaikka kaikki oleellinen on sanottu jo tuolla, niin muutama sivuhuomio kuitenkin.
Mitä oli se blairismi, joka teki kaverista tähden? Mikä oli se nk. III tie, jonka apostolina tyyppi tunnettiin? Onko meillä opittavaa? Onhan 42 edelleen elämän tarkoitus?
Blairismin/III tien kantavin uudistus oli retoriikka. Tapa puhua asioista uudistettiin säilyttäen samalla ainakin osa vanhasta sisällöstä. Ymmärrettiin se, että politiikka on retoriikka - asiat usein ovat sitä miltä ne näyttävät. Tätä emme vielä ymmärrä tarpeeksi. Se nyt ei vaan riitä, että meillä on sanottavaa - se myös pitää osata sanoa.
Toinen keskeinen asia oli talouspolitiikka. "Vanhan" vasemmistolaisuuden heittäminen romukoppaan ja markkinatalouden syleily. Oikein meni siinä kohdin, että markkinamekanismi oli jo aikaa voittanut taistelun suunnitelmataloutta vastaan. Mutta virhe oli ja on siinä, että jos vasemmistolla ei ole tarjottavaa mitään uskottavaa omaa talouspolitiikkaa "markkinat hoitavat" ajattelun lisäksi, vasemmistolla ei ole kohta mitään tarjottavaa. Pelkät arvot eivät riitä.
Eri asia sitten on se, mikä vaihtoehtomme on. Nythän usein korostetaan sitä, että markkinoita pitäisi jotenkin hallita ja ohjata. Mutta useimmiten emme edes itse usko siihen, toisin sanoen äänestäjämme uskovat kykyymme tehdä se vielä vähemmän.
Ja 42 on elämän tarkoitus ja pysyy. Siihen ei onneksi pysty blairismi tai mikään muukan pseudoideologia. Ne ymmärtävät, jotka ymmärtävät. Loput lukekoot käsikirjansa.
Mitä oli se blairismi, joka teki kaverista tähden? Mikä oli se nk. III tie, jonka apostolina tyyppi tunnettiin? Onko meillä opittavaa? Onhan 42 edelleen elämän tarkoitus?
Blairismin/III tien kantavin uudistus oli retoriikka. Tapa puhua asioista uudistettiin säilyttäen samalla ainakin osa vanhasta sisällöstä. Ymmärrettiin se, että politiikka on retoriikka - asiat usein ovat sitä miltä ne näyttävät. Tätä emme vielä ymmärrä tarpeeksi. Se nyt ei vaan riitä, että meillä on sanottavaa - se myös pitää osata sanoa.
Toinen keskeinen asia oli talouspolitiikka. "Vanhan" vasemmistolaisuuden heittäminen romukoppaan ja markkinatalouden syleily. Oikein meni siinä kohdin, että markkinamekanismi oli jo aikaa voittanut taistelun suunnitelmataloutta vastaan. Mutta virhe oli ja on siinä, että jos vasemmistolla ei ole tarjottavaa mitään uskottavaa omaa talouspolitiikkaa "markkinat hoitavat" ajattelun lisäksi, vasemmistolla ei ole kohta mitään tarjottavaa. Pelkät arvot eivät riitä.
Eri asia sitten on se, mikä vaihtoehtomme on. Nythän usein korostetaan sitä, että markkinoita pitäisi jotenkin hallita ja ohjata. Mutta useimmiten emme edes itse usko siihen, toisin sanoen äänestäjämme uskovat kykyymme tehdä se vielä vähemmän.
Ja 42 on elämän tarkoitus ja pysyy. Siihen ei onneksi pysty blairismi tai mikään muukan pseudoideologia. Ne ymmärtävät, jotka ymmärtävät. Loput lukekoot käsikirjansa.
torstaina, toukokuuta 10, 2007
Eläköön johdonmukaisuus!
Katselin aamulla sivusilmällä aamuteeveetä. Kerrankin kahvit menivät lähes sananmukaisesti kurkkuun, hyvä ettei tullut siivottavaa seinältä. Aihe nyt vaan sattuu olemaan sekä lähellä sydäntä että työtä.
Haastettelussa oli OAJ:n puheenjohtaja Erkki "Akavassa päätän minä" Kangasniemi. Ensin hän kritisoi politiikkoja siitä, että nämä pilaavat neuvotteluilmapiiriä ottamalla kantaa eri alojen palkkakysymyksiin. Tästäkin olen vähän erimieltä - varsinkin julkisen sektorin kohdalla. Kyllä poliitikkojen pitää saada sanoa näistä asioista jotain, vaikka eivät kovin tarkkaan palkoista voi käytännössä mitään luvatakaan.
Se nyt vain vähän närästi. Mutta perusteluna Kangasniemellä oli se, että ei pidä puhua, kun ei istu niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Okei, perustelu sinällään ok. Mutta kun Kangasniemi jatkoi tähän, että hän esimerkiksi aikoo varmistaa syksyn neuvotteluissa, että lastentarhanopettajien asiat (palkkaus) hoidetaan kuntoon niin kahvi alkoi nykimään kurkussa ylöspäin kohtuullisella voimakkuudella.
Ja siis siksi, että juuri kun kaveri on korostanut neuvottelypöydässä istumisen tärkeyttä, hän alkaa puhua liittonsa jäsenryhmästä, jonka kohdalta hänellä tai hänen liitollaan ei ole mitään asiaa neuvottelupöytään. Olisi sitten omien periaatteidensa mukaan hiljaa, kun tietää etteivät he lastentarhanopettajien sopimusta neuvottele. Mutta omaa periaatetta tärkeämpää lienee imagopisteiden keruu.
Haastettelussa oli OAJ:n puheenjohtaja Erkki "Akavassa päätän minä" Kangasniemi. Ensin hän kritisoi politiikkoja siitä, että nämä pilaavat neuvotteluilmapiiriä ottamalla kantaa eri alojen palkkakysymyksiin. Tästäkin olen vähän erimieltä - varsinkin julkisen sektorin kohdalla. Kyllä poliitikkojen pitää saada sanoa näistä asioista jotain, vaikka eivät kovin tarkkaan palkoista voi käytännössä mitään luvatakaan.
Se nyt vain vähän närästi. Mutta perusteluna Kangasniemellä oli se, että ei pidä puhua, kun ei istu niissä pöydissä, joissa asioista päätetään. Okei, perustelu sinällään ok. Mutta kun Kangasniemi jatkoi tähän, että hän esimerkiksi aikoo varmistaa syksyn neuvotteluissa, että lastentarhanopettajien asiat (palkkaus) hoidetaan kuntoon niin kahvi alkoi nykimään kurkussa ylöspäin kohtuullisella voimakkuudella.
Ja siis siksi, että juuri kun kaveri on korostanut neuvottelypöydässä istumisen tärkeyttä, hän alkaa puhua liittonsa jäsenryhmästä, jonka kohdalta hänellä tai hänen liitollaan ei ole mitään asiaa neuvottelupöytään. Olisi sitten omien periaatteidensa mukaan hiljaa, kun tietää etteivät he lastentarhanopettajien sopimusta neuvottele. Mutta omaa periaatetta tärkeämpää lienee imagopisteiden keruu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)