tiistaina, toukokuuta 22, 2007

Vaihdetaan johtajaa

Pete ylöskirjasi merkintänsä loppunootissa Hannan julkituoman ajatuksen siitä, että johtajien vaihtoviikkojen olisi syytä alkaa olla täällä. Siis Heinis ulos ja uutta verta tilalle.

Samaa mieltä. Heinäluoma pitää ainakin haastaa - ja haastamisen pitää tarkoittaa aina todellista pyrkimystä syrjäyttämiseen. Vaikka Eero jatkaisi, saattaisi se tarkoittaa sitä, että vihdoin ja viimein herättäisiin hänen imago-ongelmaansa. Sitä ei ainakaan tunnuttu vaalien alla otettavan todesta.

Vaikka vierastankin yhä sitä, että puolueen kannatuskehityksen ja kulloisenkin puheenjohtajan välille vedetään surutta yhtäläisyymerkit, niin pakkohan se on tunnustaa että näillä johtokasvoilla on (valitettavan) paljon merkitystä. Asia nyt vain on niin ja pakko se on tunnustaa tosiasiaksi, vaikkei siitä pidäkään. Toki jos tekisi jotain, asiaa edes voisi yrittää korjata. Nyt vain tilanne ei ole.

En pistä hanttiin, vaikka puoluekokous vuoden päästä vaihtaisi sekä puoluesihteerin että puheenjohtajan. Varapuheenjohtajilla ei ole niin väliä, koska nämä eivät kuitenkaan näy, eivätkä saa todellisia tehtäviä hoitaakseen. Varapuheenjohtajuudella on lähinnä statusmerkitystä tulevan uran kannalta. Ja jos pitää valita, vaihdetaan puoluesihteeri ja pidetään puheenjohtaja. Toivottavasti ei ole.

Mutta kenestä ne uudet, tuoreet, kasvot ja teot voisivat tulla? Täytyy pohtia tarkemmin - oman merkintänsä paikka - mutta nykyisestä eduskuntaryhmästä en montaa nimeä äkkiseltään keksi.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Petterin kanssa samoilla linjoilla, pienin poikkeuksin. Puheenjohtajan vaihtaminen - tai ainakin uskottava haastaminen - olisi välttämätöntä. Sen sijaan antaisin puoluesihteerille kaikesta huolimatta jatkoaikaa, Maarit F-R on minusta sen ansainnut.

Varapuhenjohtajien rooli on olematon, kunnes paikalle valitaan henkilö tai henkilöt, jotka ovat tarpeeksi karismaattisia saadakseen näkyvyyttä ja vastuuta. Filatov on eduskuntaryhmän puheenjohtaja, joten seuraavan puoluekokouksen yhteydessä hänen tilalleen puoluejohtoon voisi tulla joku toinen.

Viitanen olisi ilman muuta vaihdettava toiseen henkilöön, vaikka mikään muu puoluejohdossa ei vaihtuisi.

Varsinkin oppositiosta käsin voisi odottaa puoluejohdon toimivan tiiminä, joka yhteistyössä nostaisi puolueen uuteen nousuun, antaen toisilleen tilaa, luottamusta ja tukea.

Nykyisen kontrollifriikki puheenjohtajan aikakaudella tämä tuskin on mahdollista, mikä taas lisää paineita henkilövaihdoksiin terävimmässä johdossa.

Tage L.

Anonyymi kirjoitti...

Keskustelua sopii aina toivoa, mutta selkeiden vaihtoehtojen puuttuessa kritiikki muuttuu tyhjäksi nillittämiseksi. Heti kun Urpilainen, Guzenina-Richardson, Filatov tai joku muu dynaaminen ja energinen sekä uskottava toimija saa voimakasta kannatusta julkisesti syvenee soppa terveellä tavalla. Minäkin toivon puheenjohtajavaalia, mutta en missään nimessä sellaista jossa Haatainen, Viitanen tai joku muu "olen ehdolla, jotta joku muukin on ehdolla"-nimi paljastuu "vaihtoehdoksi".

Petteri Oksa kirjoitti...

Olen vain taipuvainen ajattelemaan sen verran järjestöllisesti, että olisi kovin mukavaa, jos puolueella olisi puoluesihteeri, joka on kyvykäs ja pätevä. Siksi merkitsin kuten merkitsin.

Varapuheenjohtajien uskottavan roolituksen rakentaminen on hyvin vaikeaa - joskaan ei mahdotonta. Heille pitäisi antaa selkeät vastuut tietyistä asioista puolueessa ja sen politiikasta, jotta myös media ottaisi heidät vakavasti. Se vaatii puheenjohtajalta paljon omastaan luopumista, mikä on aina vaikeaa.

Anonyymi kirjoitti...

Kaipaisin tähän railakkaaseen henkilöihin menevään kritiikkiin enemmän sisältöä.

Miksi nykyinen puoluesihteeri ei ole pätevä - kuten väite kuului?

Mitä asioita uuden PJ:n pitäisi tehdä eri tavalla kuin edeltäjänsä - ja miksi nykyinen ei voisi kasvaa vastoinkäymisissä tilanteen edellyttämällä tavalla, vastata huutoon? En usko että se on lainkaan mahdotonta. Lipposellakin oli alussa hankalaa.

Koobra

Petteri Oksa kirjoitti...

Puoluesihteerilinja on omani, joten siihen. MFR ei missään vaiheessa ole noussut esiin poliittisesti eikä järjestöllisesti - olisi pitänyt.

Yksi keskeisiä epäonnistumisia puolueen kampanjassa -minusta- oli järjestöllisen työn epäonnistuminen. Aktiiveja, yhdistyksiä ja lähellä olevia tahoja ei onnistuttu organisoimaan. Organisointi tuntui huonommalta kuin aiemmin. Kuuluu puoluesihteerin rooteliin.

Koko puoluekokouskaudella ei ole näyttänyt tapahtuvan mitään puolueen järjestöllisen kehittämisen suhteen. Vaikka vaalikampanjat ovat imeneet aikaa, niin silti. Keskeinen puoluesihteerin tehtävä.

Henkilökohtainen käsitykseni MFR:n kyvyistä ja kokemuksesta pitää niitä riittämättöminä. Mutta se on toki vain henkilökohtainen.