Käynnissä oleva keskustelu opintotuen korottamisesta on monellakin tapaa poliittisesti mielenkiintoinen ja vaikeakin.
Ensinnäkin korotuskampanjassa mukana olevat poliittiset järjestöt tietävät ihan varmasti, että opintotuki ei nouse ensi vuodeksi. Ja ovat tienneet asian koko vuoden ajan. Asia ei ollut kehyksissä mukana - ja tämän sektorin hankkeet eivät pääse kehyksen ulkopuolelta mukaan. Se ei tee kampanjoinnista turhaa, käytännössä kysymys on paineiden luomisesta seuraaviin kehyksiin, puolueiden hallitusohjelmatavoitteisiin ja hallitusohjelmaan.
Ongelma on vain siinä, että ymmärtävätkö kaikki muut mukana olevat tämän? Vastaus lienee, että ei. Politiikot näyttävät entistä enemmän asiaa ymmärtämättömiltä. Toisaalta poliittisilla järjestöillä ei ole muuta mahdollisuuttakaan kuin olla mukana.
Kokoomus on napannut opintotuen korottamisen oppositiopoliittikkansa (ja vaalikampanjansa...) teemaksi. Luonnollinen temppu tässä vaiheessa, asialla näyttää olevan kannatusta joten sillä pääsee lyömään hallitusta. Tosin itse uskon, että jos kokoomus pääsee hallitukseen se johtaa tulorajojen korottamiseen, mutta opintoraha ei tule nousemaan. Toivottavasti olen väärässä.
Hallituspuolueille tilanne on vaikea. Opintotuen korottamista ei voida lähteä kannattamaan enää tässä vaiheessa, kun esitys on ollut raameista ulkona. Hallituspolitiikkaa ei muutenkaan voi lähteä muotoilemaan kaduilla ja järjestöjen keskuudessa suosiota saavuttavien tavoitteiden mukaan lyhyellä aikajänteellä. Toimiva hallitus ei voi olla erilaisten kampanjoiden juoksupoika. Toisaalta paineet asiassa kasvavat. Paine pitää suunnata sinne hallitusohjelmatavoitteisiin.
Toivottavasti opiskelijajärjestöt ja muut kiinnostuneet tahot muistavat ja osaavat hoitaa kampanjoinnin sen oleellisen, eli hallitusohjelman ja seuraavien kehyksien osalta yhtä näyttävästi ja paineella kuin nyt. Tämä syksyinen harjoitushan on ollut järjestöjen osalta tietoista julkisuuspeliä, kaikki tiesivät ettei se nyt nouse.
3 kommenttia:
Näinpä. Ilmeisesti oppositio on olemassa sitä varten, että siellä saa vapaana kaikesta vastustaa vääryyksiä ja vaatia kaikkeen nopeita korjauksia. "Valtiontaloudenhoitajapuoluekin" oppi tällä kaudella sen roolin yllättävän nopeasti.
Ensiksi on todettava, että kaikkien valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen yhteisessä Nouse jo! -kampanjassa on kyse nimenomaan opintorahan korottamisesta. Opintotuki kun koostuu kolmesta osasta, joten puhuttaessa pelkästään opintotuen korottamisesta puhuja voi tarkoittaa opintorahan, asumislisän tai opintolainan korottamista.
Toiseksi. Väittäisin kyllä, että opiskelijajärjestöissä tiedostetaan politiikan ja valtiontalouden reaaliteetit. Arkirealismi ei kuitenkaan ole estänyt opiskelijajärjestöjä tekemästä ns. aatteen palolla työtä vähintäänkin kohtuullisen tavoitteen suhteen. Ja työ jatkuu! Tavoitteesta ei olla perääntymässä eikä sitä olla pienentämässä. Korkeakouluopiskelijoiden osalta opintorahaa ei ole korotettu 14 vuoteen eikä toisen asteenkaan opiskelijoiden 12 vuoteen. Tässä ajassa korkeakouluopiskelijoiden opintorahan ostovoima on laskenut 20 prosenttia! Se on melkein sama kuin kädessä olisi totutun viiden sormen sijaan vain neljä sormea tai että palkkoja ei olisi korotettu lainkaan ja 14 vuoden takaisella summalla saisi viidenneksen vähemmän kuin silloin. Miltäköhän se mahtaisi tuntua? Tuskin kovin juhlalliselta, väittäisin. Opintoraha on ainoa perustoimeentuloa turvaava etuus, joka on näin pahasti jälkeenjäänyt.
Sitten pari sanaa opiskelijajärjestöjen asettamasta tavoitteesta. Opiskelijajärjestöillä oli alun alkujaankin (ja on edelleen) kampanjassaan sen verran realismia, että aiheellinen vaatimuksemme on 15 prosenttia, eikä enempää. Mistään varsinaisesta tasokorotuksesta ei voida siis puhua.
Kolmanneksi opiskelijajärjestöjen tavoitteen realisoitumisajankohdasta. Korostan edelleen sitä, että opiskelijajärjestöt tekevät töitä niin kauan kunnes tavoite on saavutettu. Painetta, painetta ja painetta poliittisiin päättäjiin on luotu ja luodaan. Jää nähtäväksi saadaanko tavoitetta ensi vuoden budjettiin ja jos saadaan, niin missä muodossa. Pyyhettä ei heitetä kehään ennen kuin eduskunnan puhemiehen nuija on kopahtanut pöytään. On hyvinkin mahdollista, että alkuperäistä tavoitetta ei saada, vaan ensi vuoden osalta joudutaan tyytymään pienempään korotukseen. En kuitenkaan tässä yhteydessä rupea spekuloimaan enempää siitä mitä on tapahtuva tai ei ole.
Lisäksi on todettava, että kampanjalla on sen verran monta merkittävää tukijaa (hallituspuolueistakin) Arkadianmäellä, että nämäkään tukijat eivät ole eivätkä aio heittää pyyhettään kehään.
Olen vahvasti kirjoittajan kanssa eri mieltä siitä, että asia pitää automaattisesti siirtää seuraavan hallituksen tehtäväksi. Opintotukiasioiden osalta näin on tehty jo 15 vuotta, mikä on johtanut vallitsevaan tilanteeseen. Opintorahan korottaminen on jäänyt tekemättä, samoin toisen asteen opintotuen uudistaminen, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Se, että hallitus ei ole tehnyt opintotuelle opiskelijajärjestöjen edellyttämiä korjauksia, ei ole tällä tai parilla aiemmallakaan eduskuntakaudella mikään uutinen.
Eduskunnassa on jouduttu korjaamaan hallituksen saamattomuus näissä asioissa. Esimerkiksi asumislisän vuokrakaton korottamisen osalta päätöksen teki täysin eduskunta, kun hallitus ei tehnyt budjetissa minkäänlaista aloitetta em. asian korjaamiseksi. Nykyisellä eduskunnalla on täysi mahdollisuus tehdä opintorahan korotus, jos hallituspuolueet niin vain haluavat. Mistään muusta kuin priorisoinnista ja poliittisesta tahdosta ei ole kysymys.
Sitten pari kommenttia Kokoomuksen opposiopolitiikasta opintotuen osalta. Kokoomus, samoin kuin muukin oppositio on luonnollisesti aktivoitunut tässäkin kysymyksessä (viimestään tänä vuonna). Kokoomus esitti mielestään loistavan opintotukimallin. Ja katin kontit. Kokoomuksen mallissa korkeakouluopiskelijat halutaan eriarvoistaa tuen määrän osalta ns. parempiosaisiin yliopisto-opiskelijoihin ja huonompiosaisiin ammattikorkeakouluopiskelijoihin. Hävytöntä populismia, sanon minä.
Eikä minusta Kokoomuksen opintotukimalli ole kovin aulis edes yliopistoissa opiskeleville. Ensimmäisinä kolmena opiskeluvuosina opintoraha on korkeampi, mutta sen jälkeen opintorahan määrä putoaa. Mihin tämä sitten johtaa? Todennäköisesti opiskelijoiden opiskelumotivaation laskemiseen. Hyvä kun tuossa kolmessa vuodessa saa edes kandin paperit käteensä ja maisterin paperit tuossa ajassa voi käytännössä jokainen unohtaa. Eikä siinä viidessäkään vuodessa pysty valmistumaan kaikilta aloilta. Kokoomuksen malli tuskin paljon lämmittää esimerkiksi lääkäri- tai arkkitehtiopiskelijoita, joilla opiskeluajat ovat ihan jotain muuta kuin viisi vuotta!
Jos rahamuotoisen tuen (opintoraha ja asumislisä) määrä laskisi kolmen opiskeluvuoden jälkeen, opiskelija todennäköisesti harkitsee viimeistään siinä vaiheessa töihin menoa. Mitä tässä tapauksessa sitten käy opinnoille? Niille käy juuri samalla tavalla kuin kymmenille tuhansille aiemmin yliopistoissa aktiivisesti opiskelleiden opiskelijoiden - viittä-vaille-maistereiden - opinnoille on käynyt. Ne ovat yksinkertaisesti jääneet kesken ja mitä todennäköisemmin jäävät kesken myös tulevaisuudessa. Tästä kärsivät myös yliopistot, sillä osa niiden rahoituksesta tulee suoritetuista tutkinnoista.
Lopuksi vielä opintotuen kehittämisen seuraavasta askeleesta. Sekä opintoraha että opiskelijan omat tulorajat kaipaavat korottamista, sillä niiden molempien taso on jälkeenjäänyt. Valtaosa opiskelijajärjestöistä on kuitenkin sitä mieltä, että opintorahan korottaminen on ensijaisinta. Opintorahan korottaminen on lisäksi kaikkein tasa-arvoisin tapa parantaa opiskelijoiden toimeentuloa. Tasa-arvonäkökulman kun luulisi kiinnostavan aika montaa puoluetta (ei tokikaan välttämättä Kokoomusta).
Jouni, minäkin olen sitä mieltä, että pitäisi nousta nyt. Samalla olen 100% varma ettei nouse nyt. Usko huviksesi vanhaa opiskelijapoliitikkoa. Ja tämä realismi pitäisi järjestöjen pitää mielessään. Ja juu, opintorahan siis pitäisi nousta.
Niin paradoksaalista kuin se onkin niin nyt nähty kampanja on tavallaan lopullisesti varmistanut sen ettei nyt tapahdu mitään. A) siksi että oppositio ajaa asiaa voimakkaasti, eikä hallituksen ole järkevää lähteä kelkkaan mukaan ja B) siksi että hallitus ei voi antaa sitä kuvaa, että politiikkaa voi ohjailla kaduilta.
Mutta ei kampanjassa siis mitään vikaa.
Lähetä kommentti