Mollista duuriin

SDP:n suoritus ei ollut katastfrofi, mutta ei se ollut maailmanmestaruuskaan. Ei näillä kannatusprosenteilla hurraamaan pidä ryhtyä, vaan painaa duunia entistä tiukemmin. Lähellä se kuitenkin oli, se katastrofikin.

Voi olla, että en osaa oikein arvioida näin sisältäpäin, mutta tunnelmat heilahtivat demarien hyväksi todella voimakkaasti viimeisen kuukauden aikana. Vuoden alussa SDP oli vielä tahmea, jokseenkin toivoton ja epävarma. Viikkoa ennen vaaleja se oli itsevarma, ärhäkkä ja tehokas.

Mistä tämä muutos mollista duurin tuli? Poliittinen itseluottamus löytyi viimeisellä hetkellä, samoin kuin se ärhäkkyys. Molemmmat ovat olleet enemmän tai vähemmän kateissa koko neljän vuoden oppositiotaipaleen ajan. Jos sosialidemokraatit olisivat samalla ärkäkkyydellä ja pelottomuudella haastaneet hallitusta koko kauden ajan, olisi suurimman puolueen viitta kuulunut sille auttamatta.

Kunnianosoitus nykyiselle puoluejohdolle kylmäpäisyydestä. Mitä ilmeisemmin valitulla suunnitelmalla ja aikataululla edettiin tiukasti loppuun saakka. Siinä olisi monella voinut iskeä paniikkinappula pohjaan, kun mudissa rämmittiin ja lähteä vaihtamaan suunnitelmia. Linjaa toteutettiin tiukasti, siihen ei olisi moni pystynyt.

Ilmeisesti suomalainen sosialidemokratia iskettiin sellaiseen siltaan muutamissa edellisissä vaaleissa, että toipuminen otti aikaa. Tavoitteiden selkiytymisen ja tiukan linjan löytymisen kautta itsetunto löytyi jälleen. Kriitikoidenkin olisi hyvä huomata se, että jos ei muuta halunnut tässä vaalituloksessa juhlia, niin tämän itsetunnon ja voittamisen tunteen löytymistä. Sillä päästään vielä eteenpäin.

Kampanjakoneen käynnistyminen tuotti demareille tuskaa. Jälkiviisaasti voisi sanoa, että viime hetkellä se sitten jyrähti käyntiin. Hieman aikaisempi startti olisi toki voinut tuoda puuttuvat äänet, mutta turha itkeä enää. Toki käsi sydämellä on pakko tunnusta, että kampanjakone ei käynyt niin hyvin kuin olisi pitänyt, jäi käyttämättömiä voimavaroja.

Puristamalla selviytymiseen, mollista duuriin. Ratkaisevaa on se, että tunnelma jäi hyväksi.

Näissä olosuhteissa

Junttius on voittanut. Eläköön se. Vaalituloksen pitää antaa uppoutua vähän aikaa, ennen kuin sitä pystyy paremmin pureksimaan. Mutta yksi asia suhteessa sosialidemokraattien vaalitulokseen pitänee ruotia heti läpi.

Porvarileiri tykitti jo, ettei SDP voi pitää tulostaan vaalivoittona. Samaa mutinaa kuuluu omistakin joukoista. Ei kai kukaan edes yritä kiistää sitä, että 19,1 % kannatus, yksi historian heikoimmista, on pintapuolisesti katsottuna hiton huono tulos.

Mutta puhutaanpa vertauksen kautta, jotta oikeistokin ymmärtää. Tämähän on vähän sama tilanne kuin markkinoilla. Jos yritys x on tehnyt edellisenä vuonna 5 miljoonan euron tuloksen ja sitä pidetty loistavana ja se seuraava vuonna tekeekin vain miljoonan voittoa, niin tämätuomittaisiin pelkästään näillä tiedoilla epäonnistumiseksi.

Mutta jos ajatellaankin, että tuo miljoonan tulos on tehty muuttuneilla ja epäsuotuisilla markkinoilla, missä moni kilpailija on painunut pakkaselle tai tehnyt jopa konkurssin. Silloin sitä pidettäisiin olosuhteisiin nähden jopa erinomaisena tuloksena. Olosuhteiden hallinta on taidetta.

Ja kas, politiikassa on ihan sama juttu. SDP teki pintapuolisesti tarkasteltuna huonon tuloksen, mutta poliittiseen ympäristöön nähden tulosta voi pitää erinomaisena. Maalaisliitto teki käytännössä konkurssin tuloksellaan ja vihreät painuivat pirusti pakkaselle. Onko vain muutaman paikan menetys edellisiin vaaleihin nähden huono tulos näissä olosuhteissa? Ei, ei se sitä todellakaan ole.

Taloudessakin tosin todelliset menestyjät luovat itse sellaiset olosuhteet, joissa isot voitot ovat mahdollisia. Pitää kuitenkin huomata, että aina ei yksittäinen toimija voi olosuhteisiin vaikuttaa riittävästi. Näin SDP:n epäonnistuminen ei ollut näissä vaaleissa eikä tässä kampanjassa. Jos sitä jostain voi syyttää, niin siitä, että jo vuosia sitten ei ymmärretty toimia tosissaan siten, että nykyisiä olosuhteita ei olisi syntynyt.

Unelmahöttöä

Jaa. Ei mitään uutta auringon alla. Tuomiojan sangen varomattomat ja epä-älylliset kommentit heti vaalien jälkeen ovat aiheuttaneet sekä varsin niljakkaita reaktioita, että jotain älyllistäkin kritiikiä. Toki Tuomiojan pitäisi muistaa, että hän on kiviä heitellessään siinä kuuluisassa lasikaapissa, vaikka eihän Eki siellä lasikaapissa, mitään kiviä heittelisi - Eki lukisi kirjaa.

Reaktion käytännössä aiheutti yhdistelmä Tuomiojan persoonaa ja vaalitappion tuomaa katkeruutta. Niljakkaimmissa reaktioissa kyse on myös oman egon ja statuksen pönkittämisestä sekä julkisuudenkaipuun täyttämisestä. Saahan sitä keskustella mistä vaan.

Mutta entä se asia. Oliko SDP:n unelmointi höttöä, vai saako politiikassa vielä unelmoida?
Minusta katsoen unelmakampanja kyllä veti SDP:n mopoa metsään, vaikka ei varmaan aiheuttanutkaan itse ulosajoa.

Vantaa demaripomo Markku J. "Asterix" Jääskeläinen kyseli päivän Pravdassa, että eikö politiikassa saa enää unelmoida. Hän muistuttaa - aivan aiheesta - että eräästä Tarjasta tehtiin Linnan emäntä unelmaretoriikalla. Siinä on vain se keskeinen ero, että Tarja oli uskottava ja Jutta ei. Jutan epävarmuus - luonnollinen, suoraan tuleen valinnan jälkeen - näkyi, ja muutti unelmat unelmoinniksi, tavoitteellisen paremman maailman rakentamisen taivaanrannan maalaamiseksi.

SDP:n retoriikka epäonnistui, koska kokoomus puhui työstä ja toimeentulosta demarien unelmointia vastaan. Samaan aikaan taloustilanne synkkeni entisestään. Jos toinen haluaa unelmoida ja toinen antaa toivoa, kumpi kuulosta paremmalta? Jos toinen kerää unelmia ja toinen puhuu työstä, niin kumpi toimii? Osin aavistamaton aikojen muuttuminen, osin huono tilanteenluku: Siinä unelmaretoriikan sudenkuoppa.

Oliko Tuomioja oikeassa? Kyllä, osittain. SDP:n unelmaretoriikka oli höttöä, joka ei toiminut. Olisiko Tuomiojan kannanotto viisas. Ei, älykkään miehen olisi pitänyt nähdä mihin hänen huomionsa keskustelua vie. Muuta - ja mitään älykästä - minulla ei aiheesta ole sanottavana.

Asia ja oleellisempi asia

Ensin asia: Unohtakaa Tehykriisi, unohtakaa vaalirahasotkut, unohtakaa globaali finanssikriisi! Nyt meillä on Papukaijakohu!

Tämä on naurettavaa, juunou N-A-U-R-E-T-T-A-V-A-A. Vilkaiskaa vaikka IS:n tekstiä.

Jokainen vaalilähetyksiä seurannut huomasi Urpilaisen toiston. Kaikista se varmasti oli kummallista ja vähän hassuakin. Kaikki sen varmaan osasivat pistää jännityksen ja kokemattomuuden piikkiin.

Että elkää nyt puoluetoimistolla kehdatko, "korniuden huippu", arvostella tätä. Olihan se kömpelöä esiintymistä - ja hauskaa. YouTube video on hauska vitsi - ja sellaisena sitä pitäisi kohdella. Get real, Saariniemenkatu 6!.

Ja oleellisempi asia: Maalaisliiton puoluehallitus haluaa vaihtaa johtoa. Oleellista tässä on se, että tuuletus alkoi maalaisliitossa heti vaalituloksen selvittyä. Demarileirissä pohditaan katastrofaalisen eduskuvaalituloksen jälkeen vieläkin, että pitäisikö tuulettua. Nyt kuntavaalituloksen jälkeen pitäisi ehkä aloittaa ikkunoiden avaaminen. Oleellista ei ole tässä johdon vaihtuminen tai vaihtaminen, vaan toimintapojen uudistaminen.