Kyky ja tahto

Kaksi asiaa, jotka jäivät hallituksenmuodostelijalta eiku tunnustelijalta käyttämättä tai hallitsematta. Kyky ja tahto. On nimittäin melkoisen selvää, että hallitus ei jää syntymättä, jos on kykyä neuvotella ja tahtoa synnyttää hallitus. Ei ne hallituskeitoksen ainekset loppujen lopuksi nyt niin vaikeat olleet.

Luulisi, että niin pitkään politiikassa toimineelta ihmiseltä kuin Jyrki Kataiselta ei loppuisi neuvottelukyky kesken. Ulkopuolelta tarkkaillen kuitenkin näyttää juuri siltä, että näin kävi. Ei demareiden ay-liemissä keitetyt neuvottelijat(kaan) nyt niin paljon parempia ole.

Tosin lähtökohdissa on eroa. Ajattellaanpa näitä nykykokoomuslaisia. Missä he ovat oppineet neuvottelemisen ja sopimusten teon perusasiat? Nuoriso -ja opiskelijapolitiikassa. Siellä kokoomuksella on ollut hegemoninen asema jonkin aikaa ja neuvottelut on opittu käymääm "meille ensin, teille vasta sitten" hengessä. Ylivoimaisista asetelmista.

Entä sitten vastapuoli - lähinnä demarit. Neuvottelutaidot on opittu samoissa olosuhteissa plus aypuolella. Neuvotteluasemissa on lähtökohtainen ero. Ollaan altavastaajina. En nyt mene sanomaan, että tässä olisi mitään ratkaisevaa, mutta kyllä tästä tietyt johtopäätökset voi tehdä. Kokoomuslaisille on tuskaa tehdä päätöksiä niin, että heidän on pakko kuunnella muita.

Ja sitten se tahto. Jos olisi ollut tahtoa sopia talousraameista se olisi tehty 1. neuvottelupäivänä lyöden luvut halki ja riidat poikki. Tahdon sijasta haluttiin riidellä - ehkä molemmin puolin - mutta kyllä vetäjällä oli ja on se pääasiallinen vastuu.

Toivottavasti tahto vielä löytyy, jotta maahan saadaan hallitus. Uudet vaalit tai muut sen tyyppiset ratkaisut eivät koskaan ole haluttavia. Kykyä ei valitettavasti taida tässä ajassa ehtiä kehittämään.

Tervetuloa perussuomeen!

Ei tätä vaalitulosta pysty tiivistämään nätiksi paketiksi. Ei ainakaan minun taidoillani, eikä ainakaan vielä. Otetaan pala kerrallaan. Nyt ehkä se mielenkiintoisin ja varmasti kommentoiduin ja kirjoitetuin pala. Tervetuloa suomalaiseen, oikein perussuomalaiseen Suomeen!

Edelleenkin olen sitä mieltä, että persujen öljyt jähmettävä vaalivoitto ei ollut pelkkä protesti. Kyllä siinä aimo annos turhautumista, näyttämisen halua ja puhdasta vastarintaa oli. Mutta olisi vaalituloksen ja ison joukon äänestäjiä aliarvioimista, jos tätä menisi selittämään pelkällä protestoinnilla. Se osoittaisi suorastaan halveksuntaa.

Soinilaisuuden käyttövoimana on myös jonkin puolesta toimimista vastustamisen lisäksi. Vaikka vastustaminen onkin suurempi liikkeellepaneva voima kuin myönteisyys, niin jälkimmäinen lisää kestävyyttä ja laajuutta. Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistyvät saadaan aikaan iso jyrähdys. Perussuomalaisuuden ydin on kansallisen puolustaminen kansainvälisyyttä vastaan.

Ja tässä linkittyvät muiden puolueiden pahimmat virheet, joista tila persuille rakentui. Juututtiin - jo pitkään, ei vain näissä vaaleissa - puhumaan kansainvälisistä asioista ja globalisaatiosta sinänsä ja unohdettiin arkikielinen ja arkikokemukseen vaikuttava taso kotimaassa. Avautuva maailma on pelottava paikka ja näitä pelkoja ei ole osattu käsitellä, eikä niille ole edes annettu tilaa. Näiden pelkojen muuttaminen poliittiseksi ohjelmaksi antoi paljon voimaa persuille.

Sama pätee tähän paljon puhuttuun maahanmuuttoon. Se ei näytellyt niin isoa osaa vaaleissa, kuin voisi kuvitella, mutta oli sillä paikkansa. Perussuomalaiset eivät isossa mitassa ole maahanmuuttovastainen puolue tai minä en ainakaan usko niin. Siellä on vain sisällä jyrkästi asiaan suhtautuvien blokki - joka tulee vielä aiheuttamaan vaikeuksia. Tässäkin tilanne on se, että vaikka maahanmuutto sinällään ei Suomessa ole ollut minkään tason ongelma, niin siihen liittyviä asioita ei ole vapaasti käsitelty. Ihmisten - aitoa - pelkoa maahanmuuton ja maahanmuuttajien johdosta ei ole uskallettu ruotia, koska rasismi kortin heilahdus on pelottanut.

Perussuomalaiset onnistuivat murtaumaan myös pois Soinin takaa. Tulos oli hämmästyttävän tasainen koko maassa. Tämä osoittaa, että myös perusorganisoinnissa, järjestötyössä on painettu töitä ja tehty oikeita ratkaisuja. Perussuomalaiset ovat rakentaneet itselleen organisaation.

Lyhyesti sanottuna. Tämä vaalivoitto rakentui vaikenemisesta ja asioiden käsittelemättömyydestä. Oikea-aikaisuus ja taitava kärjekkyys yhdistettynä jalkatyöhön toivat tulosta. Se mitä tulevaisuus tuo tulleessaan ja onko vastuu liikaa, se on sitten toinen juttu se.

Näissä olosuhteissa

Junttius on voittanut. Eläköön se. Vaalituloksen pitää antaa uppoutua vähän aikaa, ennen kuin sitä pystyy paremmin pureksimaan. Mutta yksi asia suhteessa sosialidemokraattien vaalitulokseen pitänee ruotia heti läpi.

Porvarileiri tykitti jo, ettei SDP voi pitää tulostaan vaalivoittona. Samaa mutinaa kuuluu omistakin joukoista. Ei kai kukaan edes yritä kiistää sitä, että 19,1 % kannatus, yksi historian heikoimmista, on pintapuolisesti katsottuna hiton huono tulos.

Mutta puhutaanpa vertauksen kautta, jotta oikeistokin ymmärtää. Tämähän on vähän sama tilanne kuin markkinoilla. Jos yritys x on tehnyt edellisenä vuonna 5 miljoonan euron tuloksen ja sitä pidetty loistavana ja se seuraava vuonna tekeekin vain miljoonan voittoa, niin tämätuomittaisiin pelkästään näillä tiedoilla epäonnistumiseksi.

Mutta jos ajatellaankin, että tuo miljoonan tulos on tehty muuttuneilla ja epäsuotuisilla markkinoilla, missä moni kilpailija on painunut pakkaselle tai tehnyt jopa konkurssin. Silloin sitä pidettäisiin olosuhteisiin nähden jopa erinomaisena tuloksena. Olosuhteiden hallinta on taidetta.

Ja kas, politiikassa on ihan sama juttu. SDP teki pintapuolisesti tarkasteltuna huonon tuloksen, mutta poliittiseen ympäristöön nähden tulosta voi pitää erinomaisena. Maalaisliitto teki käytännössä konkurssin tuloksellaan ja vihreät painuivat pirusti pakkaselle. Onko vain muutaman paikan menetys edellisiin vaaleihin nähden huono tulos näissä olosuhteissa? Ei, ei se sitä todellakaan ole.

Taloudessakin tosin todelliset menestyjät luovat itse sellaiset olosuhteet, joissa isot voitot ovat mahdollisia. Pitää kuitenkin huomata, että aina ei yksittäinen toimija voi olosuhteisiin vaikuttaa riittävästi. Näin SDP:n epäonnistuminen ei ollut näissä vaaleissa eikä tässä kampanjassa. Jos sitä jostain voi syyttää, niin siitä, että jo vuosia sitten ei ymmärretty toimia tosissaan siten, että nykyisiä olosuhteita ei olisi syntynyt.

Onko Ruotsin tie meidän tiemme ?

Ruotsissa tapahtui se, minkä ei historiallisen tietämyksen mukaan pitäisi olla mahdollista. Ja se sama, mikä näyttää voivan olla mahdollista tapahtua keväällä myös Suomessa. Totuttujen lainalaisuuksien mukaan, oikeistohallituksen ei pitäisi pystyä pysymään vallassa, ei varsinkaan taloudellisesti vaikeina aikoina.

Vaikka Ruotsi on hyvin erilainen, on sen tilanteessa paljon samaa. Sielläkin on itselleen ihmisen kasvot löytänyt oikeisto, joka on ajanut ainakin retorisesti hyvinvointiyhteiskunnan kylkeen. Sielläkin juuri oikeisto on löytänyt oikein 2000-luvun hengen, jossa yksilöllinen kilvoittelu yhdistetään kohtuulliseen yhteisvastuuseen. Molemmissa on vasemmisto, tarkoittaa siis sosialidemokraatteja, heikoissa kielissä, kompastelee eikä oikein löydä tietään tulevaisuuteen.

Länsinaapurissa toki harrastetaan tätä käsittämätöntä blokkeilua, joka vaikuttanee vaaleihin omalla tavallaan. Sanon käsittämätöntä siksi, että minusta neuvottelu ja yhteistyö ovat avainsanat politiikassa. Ei sen pitäisi monipuoluejärjestelmässä olla niin, että jo etukäteen kerrotaan kenen kanssa maata hallitaan, jos valta saadaan. Omaa ohjelmaa toteutetaan suhteessa niihin, joilla kannatusta on.

Yksi keskeinen ero on tietysti vihreät, jotka Ruotsissa ovat vasemmistopuolue, kun taas Suomessa puolue sijoittuu johonkin sinne kokoomuksen mustemmalle puolelle poliittista karttaa ääriyksilöllisine piirteineen. Vaikka nyt eletäänkin vihreiden puolueiden kukintakautta, niin se ei kuitenkaan ole ratkaisevaa.

Jos mitään oleellista ei muuttu Suomessa, niin Ruotsi tie on meidänkin tiemme. Keskeinen erottava tekijä on aika, lännessä se jo loppui, täällä sitä on. Sosialidemokratia kun kaivaa esiin jostain kansankielisyyden, selkeyden ja kirkkaan oman vaihtoehdon, niin tilanne saattaa hyvinkin muuttua.

Vaaliveikkaus

Kaksi päivää vaaleihin. Aika teroittaa spekulatiivinen ajattelunsa ja tehdä vaaliveikkaus. Lisää vaaliveikkauksia, perusteltuja ja vähemmän perusteltuja löytyy Perässähiihtäjästä.

Rätkäistään luvut kehiin saman tien:
KOK 23,3
KESK 22,4
SDP 21,2
VAS 8,6
VIHR 8,2
RKP 4,5
KRISTD 4,3
PERUSS 3,8
MUUT 3,7

Kamalaltahan tuo näyttää.

Pohjaluvun otin viimeisen kolmen gallupin keskiarvosta. Sitä muutin sitten kunkin puolueen kohdalta eri tekijöillä. Vasemmistolle ja oikeistopuolueista vihreille on laskettu sään aiheuttama kannatusvähenemä, joka on vihreillä isompi kuin vasemmistolla. Lukuja on tasattu ehdokasmäärien mukaan, miksi esimerkiksi perussuomalaiset päätyy selvästi galluplukujen alle eivätkä vihreät voita vasureita.

Tämmönen tästä tuli. Toivottavasti ei mene ihan näin.