JHL:n puheenhoitaja Tuire Santamäki-Vuori ehdotti ja PAM:n nokkanainen Ann Selin kannatti. Yhdelle ammattiyhdistysliikkeelle yksi keskusjärjestö. Loistava ehdotus, jota kannatan lämpimästi.
Yhdellä keskusjärjestöllä päästäisiin purkamaan työntekijöiden ja liittojen jäsenien kannalta huonoa tilannetta eli toisten yli meneviä järjestämisaloja ja kovaa kilpailua sekä edunvalvonnan, että järjestäytymisen alalla. Jos kerran ollaan kaikki edistämässä palkansaajan etua, niin voitaisiin koota voimavarat yhteen ja olla samassa rintamassa.
Tavoite on kannatettava, joskin sen muuttumista todellisuudeksi voidaan valitettavasti joutua odottamaan. Esityksen takana olevien tahojen oletus on, että koulutukseen tai myyttiseen ’toimihenkilöstatukseen’ perustuva järjestäytyminen olisi historiaa.
Historiaa sen pitäisikin ehkä olla, mutta ay-liikkeen akateemisessa kentässä elää vahvana halu jakaa työntekijöitä eri kasteihin koulutustaustan tai työstatuksen mukaan. Yhteistä keskusjärjestöä tuskin pystytään synnyttämään, ellei järjestäytymisideologista saada edes jonkinlaista yhteistä näkemystä.
Mutta mahdottoman tuntuisistakin tavoitteista on ennenkin päästy todellisiin lopputuloksiin.
4 kommenttia:
Ööö...siis jos se mitä tekee työkseen ei saisi erotella mitenkään liittoon kuulumista, niin miksi ylipäätään sitten on eri liittoja? Eihän tuolla logiikalla tarvittaisi yhtä keskusjärjestöä vaan yksi ainoa ammattiliitto? Kuulostaa.....reaalisosialistiselta?
Tä? Tarkoitin statuksella työpaikalla, eli siis onko herra vai narri, johtaja taikka duunari. Ne kun mahtuu (edelleen) mun näkemyksen mukaan saman liittoon.
Samalla alalla ei ollenkaan välttämättä sitten tarvittaisi kilpailua liittojen välillä. Saahan niitä olla, mutta onhan se voimavarojen hukkaamista, kun saman Tes:n piirissä olevat liitot taistelevat jäsenistä verisspäin
no mutta nykyäänhän samaan liittoonkin mahtuu eri alojen väkeä joten miksei samantien kaikki yhteen liittoon
Kolme kommenttia.
1) Mihin Petekin viittaa, se yksi keskusjärjestöhän ei varmaan poistaisi kiistoja ja kilpailua järjestäytymisessä tai edunvalvonnassa. Kiistathan ovat liittotasolla.
2) Liittofuusioita tapahtuu.
3) Epävirallisesti totean mielipiteenäni, etten ole varma tästä yhden keskusjärjestön järjestä. Kaksi olisi parempi kuin yksi tai kolme.
Perusteista voisi kirjoittaa pidemmin, mutta tiivistän ja sanon että on monissakin kysymyksissä eri asia ajaa pieni- ja keskipalkkaisen palkansaajan etuja kuin suurituloisten palkansaajien etuja. Edelleen ja myös jatkossa. Yksi keskusjärjestö ei olisi mielekäs, sillä osan porukasta ääni vaimenisi selkeästi ilman vastaavaa hyötyä. Eli en kaipaa kompromisseja pienipalkkaisten ihmisten edunvalvontaan.
Lähetä kommentti