Tänään mitä ilmeisemmin pitäisi innostua Obamasta. Hooray O! No niin, hoidettu.
Kyllä ihmisen elämä on välillä ihmeellistä. Kun puolisen vuotta sitten kannoimme ystävien avustukselle tavaroitamme asumisoikeusasuntoon, huokasimme tyytyväisinä. Oli koti kunnossa, tähän jäädään. Ja nyt ollaan taas muuttamassa.
Kävelyllä nyt vain tuli asunto vastaan, Se Asunto, Meidän Koti. Kun pankkikin sanoi kosiskeluumme "tahdon", niin siinähän se oli: taas on muutto edessä. Nyt homman nimi on se, että muuto erinomaisen hieno asia, mutta muuttaminen ei innosta yhtään. Ensimmäiset laatikot tuli onneksi kannettua jo eilen, muuttomatka kun on sellaiset 600 metriä.
Ja sitten vielä pankit. Ajatus on vielä keskeneräinen, niin kuin useimmat ajatukset maailmassa ovat. Mutta mikä tämä tämmöinen liiketoiminnan muoto on, jota ei voi päästää menemään konkurssiin. Koko kapitalistinen maailma pelastaa pankkeja veronmaksajien rahoilla säilyttääkseen toimintakykynsä.
Jos kriisin sattuessa, seuraavakin kun tulee, pankkeja ei voi päästää menemään nuriin, niin pitääkö niiden olla (kokonaan) yksityisiä sitten ollenkaan? Jos pankkitoimintakerran on niin keskeistä meidän yhteiskuntajärjestyksellemme, niin pitäisikö se järjestää hieman toisin? Toivottavasti vastaus ei ole ihan niin itsestäänselvä, kuin nyt tuntuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti