Puheenjohtaja Urpilainen löi uudistustyön pöytään päivän UP-Demarissa. Valitettavasti ei taida verkosta löytyä tätä ”SDP:n uudistaminen on nyt päätehtävämme” kirjoitusta. Hienoa, että puheenjohtaja avaa keskustelun pian vaalien jälkeen, pisteet siitä. Jatketaan keskustelua.
Tosiasiat on tunnustettava
On aivan oikein todeta, että puolueen kannatuksessa on rakenteellinen, siis ikärakenteellinen ongelma. Sosialidemokraattinen puolue ei puhuttelu nuoria ikäluokkia yhtä paljon kuin sosialidemokraattinen aate.
Toivottavasti tämä ei ole se ainoa tosiasia, jonka haluamme tunnustaa. Peilistä saattaa lisäksi pilkottaa poliittinen sisällöttömyys, organisaation rakenteelliset ongelmat ja retorinen toimimattomuus.
Millainen SDP?
Puheenjohtaja toteaa aiheellisesti, että kyse on pitkälti SDP:n identiteetistä. Sisälukutaitoni mukaan hänen määritelmänsä kuuluu suurin piirtein seuraavasti:
”SDP on Suomen johtava työväenpuolue, joka kantaa vastuunsa Suomen taloudesta. SDP on lisäksi sopimisen ja työmarkkinayhteistyön puolue ja sen tulee olla myös johtava tulevaisuus –ja perhepolitiikan puolue. Lisäksi SDP on entistä vahvemmin johtava ympäristöpuolue.”
Nyt on pakko olla vähän ilkeä. Kävikö niin, että vaalitappion kylmä tuuli puhalsi pois keskustalaisuuden puolueesta ja palattiin kauas taaksepäin, aina työväenpuolueeksi asti? Poliittista keskustaa emme ole, emmekä toivottavasti sellaiseksi edes halua tulla. Mutta ei nyt ainakaan retorisesti palata ’työväki’ termiin. Se ei kovin montaa uutta kannattajaa houkuttele.
Ollaan ihan rehellisesti sitä mitä ollaan, vasemmistopuolue. Jahka itsetuntomme on kunnossa riittää, että sanomme olevamme sosialidemokraattinen puolue. Sosialidemokratia on riittävä kiintopiste poliittisella kartalla.
Ei kai noista määrittelyistä muuten voi kovin eri mieltä olla. Tuollaistahan sosialidemokratia on. Tuskin kuitenkaan meidän kannattaa määritellä itse itseämme ”johtavaksi”, tehdään omat linjauksemme ja toimitaan niiden eteen. Niistä tulee johtavia ja totta, kunhan ne ovat riittävän hyviä ja työmme niiden eteen uskottavaa. Julistamalla itsemme johtavaksi puolueeksi, meistä ei sellaista enää tule.
Jatkossa tarvitsemme kyllä tarkempaa määrittelyä identiteetillemme. Jotta voimme uudistua, meidän pitää tietää mihin haluamme mennä. Nyt tätä suuntaa ei ole olemassa.
5 kommenttia:
Sun blogissas on hauska käydä keskustelua. Sais tänne muutkin löytää tiensä.
"Nyt on pakko olla vähän ilkeä. Kävikö niin, että vaalitappion kylmä tuuli puhalsi pois keskustalaisuuden puolueesta ja palattiin kauas taaksepäin, aina työväenpuolueeksi asti"
tuotaa...tässä voisi kysyä mitä tarkoitetaan työväenpuolueella? Minusta merkitykseksi riittää: puolue ihmisille jotka tekevät työtä! ja kyllä Sdp sellainen on. Kimurantimpi kysymys on sitten se, että identifioituvatko työtä tekevät ihmiset vasemmistolaisiksi? Veikkaisin että aika harva. Labour-party on poliittisessa keskustassa eikä siellä keskustella siitä pitäisikö puolueen nimen olla toinen.
Poliittinen keskusta ei minusta sinänsä tarkoita selkeää aatetta johon identifioitua, minusta sellaiseksi riittää sosialidemokratia, toivoisin että meillä puhuttaisiinkin nimenomaan sosialidemokratiasta eikä epämääräisestä "vasemmistosta". Ainakaan itse en ole sen kiinnostuneempi Vasemmistoliiton tulevaisuudesta kuin minkään muunkaan puolueen joka ei ole Sdp. Poliittiselta linjaltaan ja pragmaattiselta toimintatavaltaan Sdp on minusta ollut keskustavasemmistolainen - poliittiseen keskustaan kuuluva - yleispuolue jo vuosikymmenien ajan ja on sitä toivottavasti jatkossakin.
By the way: sinänsä keskustelu "keskustasta" tuskin on erityisen kiinnostava aihe muille kuin meille muutamille syvällisempiä akateemisia pohdintoja harrastaville puolueen jäsenille. En siis usko sen vaikuttavan tuon taivaallista Sdp:n kannatukseen.
Nojoo. Eihän mun blogi toki mikään maailman paras keskustelukanava ole. Mutta helpoin noin iten kannalta. Laiska?
Tosin olen kyllä nyt ajatellut, että poliittinen varhaiseläköitymiseni saa päättyä. Pitänee sitten keskutella muillakin foorumeilla.
Työväki kuulostaa terminä vanhakantaiselta ja työväenpuolue luokkakantaiselta - ei modernilta ja keskustalaiselta. Siksi vinoilu, ei määritelmässä että puolue ihmiselle, jotka tekevät töitä (ovat tehneet ja tulevat tekemään, voisi lisätä) käy kanssa.
Just ton takia, että poliittiseen keskutaa ei voi identifioitua, en siitä pidä. Se ei ole aate.
Ja juuri siksi päädyin kanssa siihen, että riittävä määrittely on sosialidemokraattinen. Se ei tarvitse tuekseen vasemmistolaisuutta, keskustalaisuutta tai muutakaan määreitä.
Vähän erimieltä olen kyllä tuosta kannatukseen vaikuttamisesta. Sillä on monelle merkitystä minkä laidan puoluetta he äänestävät. Vasemmistolaisuuteen liitetään tiettyjä mielikuvia ja keskustaan toisia. Jos puolue julistaa olevansa keskustassa, se tarkoittaa monelle liikettä pois niistä asioista ja arvoista joita he haluavat kannattaa?
Miten maailma toimii?
Siten, että on olemassa hallituspuolueet ja oppositiopuolueet. Vaaleihin tultaessa - olkoonkin kyseessä vaikka kunnallisvaalit - oppositiossa oleva / olevat puolueet tulevat voittamaan. Ja hallituspuolueet häviämään, sillä ikinä valtaa ei käytetä eikä voida käyttää niin hyvin, etteikö arvostelulle jäisi sijaa.
Nyt kävi niin että valtapuolueista Kokoomus voitti, Keskusta hävisi. Oppositiopuolue SDP hävisi myös. Varmaankaan viime vuosina tilanteet Suomessa ei miltään osin ole menneet niin hyvin, että kansa olisi pääosin tyytyväinen. Verrattuna lähtökohtiin, voidaan esittää arvio että jopa Keskustan tulos on lähempänä "torjuntavoittoa" kuin SDP:n tulos.
Ono politiikan tekijämiehet Petteri & Pete samaa vaiko eriä mieltä. Mikä on se syy miksi kävi kuten kävi? Ja mitkä on niitä toimia joita SDP:n tulee tehdä jotta jatkossa näin ei enää käy? "Harjoittaa uskottavaa politiikkaa ja tehdä työtä sen eteen" on tietysti vastaus sekin, joskin siitä on hankala saada kiinni. Varmaankaan helppoa vastausta ei ole, mutta jos on, sellaisen saattaisi poliittisen lähihistorian tuntija osata antaa.
Vuosina 1995-1999 Suomessa oli sateenkaarihallitus jonka puolueista Kansallinen Kokoomus oli vuoden 1999 vaaleissa voittajia. Kyseisten vaalien jälkeen jatkoi täsmälleen sama hallituskoalitio ja vuoden 2003 vaaleissa selkeään vaalivoittoon nousivat sekä pääoppositiopuolue Keskusta, että pääministeripuolue SDP. Vuoden 2007 vaalit ovat lähimenneisyydessä sikäli poikkeukselliset, että kaikki hallituspuolueet menettivät kannatustaan.
Kunnallisvaalit ovat menneet vielä pahemmin ristiin. Viime kunnallisvaaleissa, jolloin siis maassa oli punamultahallitus, oli vaalien selkeä ykkönen SDP. Oppositiopuolue Kokoomus pääsi vain hitusen plussan puolelle.
Vastauksia siihen, mitä nyt pitäisi tehdä, on takatataskussa vino pino... Kuinka pitkälle jalostuneita ne ovat, on toinen kysymys. Niistä varmaan tulee lisää tekstiäkin jatkossa.
Lähetä kommentti