Shh. Ei saa kertoa kenellekään. Paljasta nyt, mistä tässä konfliktissa persujen ja ns. vanhojen puolueiden - kyllä, sinä vihriä siellä takarivissä, teistäkin on tullut vanhoja - välillä on kysymys. Siinä ei ole kysymys maahamuutosta, paitsi ehkä välillisesti. Siinä ei todellakaan ole kysymys politiikan korruptiosta, sisällöistä tai muiden puolueidein aatteettomuudesta.
Sehän jo tiedetään, että osin on kysymys retoriikasta ja protestia. Mutta ei niistä sen enempää - onhan kokoomuskin vallassa puhtaasti retoriikan voimin, ei siinä mitään uutta poliittisen aurinkomme alla ole. Mutta itse pihvistä ei puhuta mitään. Tai pitäisikö sanoa perunasta tai lantusta, että oltaisiin riittävän perussuomalaisia.
Kysymys on kansainvälisestä ja toisaalta kansallisesta asennoitumisesta. Perussuomalaiset haluavat palautta kansallisen politiikan arvoonsa. He haluavat, että me leikimme keskenämme täällä ja puhumme muiden kanssa, kun siihen on tarvetta. He haluavat, että suomalaiset päättävät yksin suomalaisten asioista. Maahanmuutto saattaa liittyä kansalliseen puoluejatteluun välillisesti, mutta rasismi ja kansallismielisyys eivät ole ollenkaan samoja asioita.
Sillä katsotaanpas nyt. Mikä yhdistää muita puolueita (miinus marginaalit) lähes täydellisesti? Se on kansainvälinen yhteistyö. Kaikki vannovat yhden yhteisen maailman, kansain välisyyden ja globalisaation nimiin. Käytännön politiikassa on eroja, mutta muut näkevät politiikan peruuttamattomasti kansainvälisenä toimintana, jota tehdään yhteistyössä muiden kanssa. Muut ajattelevat, että päätöksenteko on peruuttomattomasti jaettu muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.
Ja tätä kansallimielisyyden ja kansainvälisyyden vastakkainasettelua emme osaa käsitellä, vaan sorrumme käymään keskustelua yksittäisten kysymysten - kuten maahanmuutto - kautta ja kanssa. Kansainvälinen politiikanteon normi on haastettu, mutta haastaja pitää pelikentää yksin hallussaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti