Maanis-depressiivinen bloggaajanne tässä terve. Ensin tulee merkintöjä lähes joka päivälle - ja sitten jätetään päivätolkulla väliin. Depressiivinen vaihe menossa. Tai sitten näppäimistö on jäänyt maalipensselin varjoon uutta asuntoa sutiessa.
Vanhanen ja Ruusunen. Melkein sadun nimi, mutta käynnissä oleva oikeusprosessi ei sitä ole - satua nimittäin. Mielipiteet pöytään: Vanhanen on lähinnä pikkumainen käydessään asiasta oikeutta. Käsiteltävä asia on kuitenkin kaikkea muuta.
Politiikko eroaa (toivottavasti ja periaatteessa) monesta muusta julkisuuden henkilöstä siinä, että hän ei keskimäärin ole julkisuudessa julkisuuden itsensä vuoksi. Toki on niitä poliitikoita, joiden elämän ja kuoleman kysymys on lööpeissä pysyminen. Ns. mediapersoonista voi kertoa melkein kaiken, mutta pitääkö saman päteä politiikkoon? Niinpä.
En kuitenkaan usko, että rajan piirtäminen on niin vaikeaa, kuin pääministeri siitä nyt on yrittänyt tehdä. Jos on johdonmukainen yksityisasioistaan raportoimisessa - jossain kohtaan on raja, josta ei koskaan kerrota, niin hyvin pitkälle tuota rajaa kunnioitetaan. Mutta jos julkisesti seurustelee jonkun kanssa ja tuo joku eron jälkeen kirjoittaa asiasta kirjan, niin onhan se kirja hiton vaikea kirjoittaa ilman, että toista osapuolta ei mainita.
Ja jos ei perhe-elämäänsä halua lehdissä tai muusa mediassa esiteltävän, niin sitä ei tarvitse kommentoida. Eikä varsinkaan valehdella tavanneensa Ikeassa neti sijaan. Yksityisyyden rajat ovat poliitikollekin olemassa - jos politiikko niin haluaa. Tähän pätee sama kuin valtion omaisuuteen: kerran myytyä on pirun vaikea saada takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti