E olisi osannut ennakoida sitä kuinka miedolla keskustelussa ensi vuoden budjetista on selvitty ja tullaan selviämään. Poliittiset vastustajat varmasti odottivat, että Heinäluoma iskee tässä kohtaa jakobudjetin pöytään. Stereotyyppisesti ajatellen sitä olisi häneltä odotettu.
Tuloksena oli kuitenkin yllättävän - ehkä jopa liian - maltillinen vähän kaikkea budjetti, josta on todella vaikea kenenkään revitellä näyttävästi. Varsinkaan kun oppositiomme on täysin kyvytön esittämään vaihtoehtoja. Ihan keskustelun nimissä: iskekää nyt varjobudjetti pöytään!
En ymmärrä miksi oppositiolta ei tule varjobudjettia. Varsinkin vaalien alla se olisi helppo ja konkreettinen tapa hoitaa asioita. Vaihtoehtoja on periaatteessa muutama: A) oppositiolla ei ole esittää vaihtoehtoja, B) kyky ei riitä perustellun varjoesityksen tekoon tai C) uskallus ei riitä esittää omia vaihtoehtoja liian konkreettisesti, jotta niihin ei päästä kiinni. Valitettavasti kyse saattaa olla näiden kaikkien yhdistelmästä.
Toisaalta Heinäluoma täytti budjetin kohdalla häneen osuvat stereotyyppiset odotukset. Se ei ilmennyt rahanjaossa, vaan budjettijulkisuuden hallinnassa. Käynnissä on yhden miehen show, jota EH esikuntiin orkestroi melkoisella ammattitaidolla. Harvoin näkee sekä hallituskumppanien että opposition joutuvan niin kahville tällaisessa asiassa kuin nyt. On kokonaan toinen juttu, onko tämä pelkästään myönteinen asia.
3 kommenttia:
Blogikirjoituksen rinnalla kannattaa lukea myös tuoreen Suomen Kuvalehden pääkirjoitus, joka käsittelee samaa aihetta kuin Petteri, mutta päätyy analyysissään lähes täysin vastakkaiseen päätelmään.
Maallikkona voisin kuvitella SK:n arvion kuvastavan todellisuutta paremmin. Jään mielenkiinnolla odottamaan Petterin kannanottoa SK:n pääkirjoitukseen, sitä ei ikävä kyllä taida löytyä netistä.
SK mainitsee todellisista ongelmista, joita pitäisi yrittää ratkaista jollakin lailla, jos pitäisi (niin, tämähän on politiikkaa, arvovalintoja). Yhtenä tällaisena kohtana olkoot vaikkapa perheverotuksen puuttumisen Suomesta. Tiedän varsin hyvin, että esim SDP vastustaa perheverotusta. Itse en millään kykene ymmärtämään minkä järki- taikka oikeusperiaatteen nojalla kahta samantuloista perhettä voidaan verottaa täysin eri tavalla, riippuen siitä miten tulot jakautuvat perheen vanhempien kesken.
Tästäkin haluaisin Petteiltä kommentin. Tiedän toki sen, että kannanottosi voi erota puolueen valtalinjasta (en tiedä miten tässä nimenomaisessa kohdassa on), sillä juttujesi perusteella olen saanut käsityksen sinusta miehenä, joka kykenee myös itsenäiseen ajatteluun ja jonka päätä eivät "ulkoluetut" fraasit taikka ismit ole vallanneet.
Haluaisin kommentoida omalta osaltani. Perheverotus, tai sen puute, on tasa-arvokysymys. Mikäli alkaisimme suosia talouksia, joissa etua saa siitä, että toinen on suurituloinen ja toinen jää kotiin, tarkoittaisi tämä käytännössä (tänäkin päivänä) nimenomaan naisten siirtymistä julkisesta sfääristä ja työpaikoilta koteihin laittamaan ruokaa. Naiset tulisivat uudelleen riippuvaisiksi miehistään ja tasa-arvossa siirryttäisiin kymmeniä vuosia taaksepäin.
Hyvinvointivaltio tarvitsee osaavat ja koulutetut naisensa työmarkkinoille. Samalla yksilöitä on kohdeltava yksilöinä, myös perheessä.
Kiitos Esalle vastauksesta, joka perusteltuna mielipiteenä on arvokas, siinäkin tapauksessa että johtopäätöksistä, tasa-arvoisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta olisi eriä mieltä. Kuten minä olen.
Valaisen ajatuksiani "hatusta temmatuilla" esimerkkiarvoilla. Tässä esimerkissä vertailen kahta perhettä, joista molempien bruttovuositulot ovat 40.000€. Perheessä A kumpikin vanhemmista ansaitsee 20.000€, perheessä B isä tienaa kaiken, äiti ei mitään. Kuten hyvin tiedämme, Esan kannattama ja käytössä oleva veromallimme suosii perhettä A. Sen lisäksi että perheverotus Esan mielestä suosisi perhettä B, joka on mielestäni valhe. Perheverotus ei suosisi perhettä B, vaan se nostaisi perheen B samaan asemaan perheen A rinnalle. Joka minusta olisi oikeudenmukaista ja tasa-arvoista, joskaan tasa-arvo tässä tapauksessa ei tarkoita naisen ja miehen tasa-arvoa (muttei ole kyllä ristiriidassa senkään kanssa).
Edelleen olen tätä mieltä: jos suomalaisella perheellä on aito valintatilanne (näinhän tavallisesti ei edes ole): perhe saa valita, onko se perhe A vaiko perhe B, se ei aidosti voi valintaa tehdä, vaan yhteiskunta on valinnan jo tehnyt. Vastustan kaikkea itsemääräämisoikeuden rajoittamista: minusta perheillä tulisi olla mahdollisuus päättää asiasta itse juuri niiden arvojen perusteella, joita he itse pitävät itselleen sopivina. Nythän SK:n mukaan kotiin jätetystä äidistä Suomi maksaa kansainvälisesti vertailtuna ennätyssuuren hinnan. No, jos lohtua tuo, voidaan todeta että samanhintaista on jättää kotiin isä, systeemi ei sinänsä erittele naista ja miestä toisistaan.
Ja kirjoitukseni loppuun esitän vielä yhden asian varsin kärjistetysti, toivon ettette pidä sitä kuitenkaan provosointina. Suomessa on huomattavasti enemmän perheitä A kuin perheitä B. 20.000€ vuodessa ansaitsevan mielestä 40.000€ vuodessa on niin suuri vuositulo, että siitä joutaakin olla kateellinen ja kyseisen ansiotason omaavaa on aivan oikeutettua verottaa ja rankasti. Edelleen, 20.000€ tienaava äänestää SDP:tä, 40.000€ Kokoomusta ja kunhan vaan SDP ylläpitää "ei-perheverotusta"-menetelmää, se pysyy kyllä vallankahvassa, koska enemmistöllä ei ole mitään syytä muuttaa systeemiä muuksi, joka siis huonontaisi omaa ansiotasoa (emmehän kuitenkaan ole valmiita korottamaan valtion menoja). Ei korppi korpin silmää noki.
Esittämilläni perusteilla olenkin valmis sanomaan, että nykyinen verojärjestelmä on laillistettu rikos. Demokraattisesti käyttöönotettu toki ja sikäli laillinen. En vaan tykkää että yhteiskunta holhoaa liikaa ja päättää asioista, joita kansalaiset aivan hyvin voisivat päättää itse.
Lähetä kommentti