Oksa merkintöjä

Vahvan johtajan kaipuu

2011-10-29T07:34:00.001+03:00

Aloitetaan tosiasioilla: vahvan johtajan kaipuu on kaipuuta diktatuuriin. Se on kaipuuta siihen, että joku vapauttaa meidät päättämisen taakasta. Että joku on niin vahva, että hänen päätöksensä menevät läpi, että hän voi johtaa. Valitettavasti viisaus ei kuulu välttämättä pakettiin.

Aihe nousee aina presidentinvaalien alla esiin. "Suomalaiset kaipaavat vahvaa johtaa" -väitettä tiputellaan vähän väliä. Eikä ole ihan ennen kuulumatonta, että esitetään Kekkosviittauksia. Väite esitetään siksi, että se on helppoa. Ei siksi, että se olisi totta.

Vahvan ehdokkaan suosio on kovin helppo selittää sillä, että tässä näkyy perinteinen vahvan johtajan kaipuu. Se on paljon helpompaa kuin lähteä selittämään niitä henkilökohtaisen suosion syitä, joita kulloisellakin keulakandidaatilla saattaa olla. Puhumattakaan niistä yhteiskunnallisista ilmiöistä, joita näiden takana saattaa olla. Saattaa olla siitä huolimatta, että presidentivaalit ovat käytännössä politiikan viihdettä. Sitä sirkushuvia osuutta.

Ei kukaan oikeasti diktatuuria kaipaa. Vahvaan johtajuuteen kyllästytään aika nopeasti, vaikka sen perään saatetaan kaffepöytäkeskusteluissa kaivatakin. Ajatellaan vaikka työpaikkaa, jossa on kaksi pomoa. Toinen komentaa persoonansa voimalla, runnoo päätökset läpi auktoriteetillaan ja pitää sitä kautta kaikki langat käsissään. Toinen johtaa keskustellen, yhdessä muiden kanssa, toimien osana työyhteisöä - mutta johtaa kuitenkin. Ei tarvinne arvuutella kumpaa arvostetaan enemmän.

Vaikka minusta katsoen paras presidentti olisi sellainen, joka ei olisi presidentti. Menemättä kuitenkaan henkilöihin tässä kohtaa, vaan viittaamalla koko instituutioon. Presidentinviran saisi lakkauttaa. Sitä nyt ei kuitenkaan ole vielä lakkautettu, joten pakkohan siihen on joku valita. Ja mielellään tietysti hyvä tai ainakin pienin paha.

Jos pienen pyynnön saa esittää - ja saahan sen, vaikutus on toinen juttu - niin toivosin ettei valita ainakan ketään joka haluaa olla vahva johtaja. Keulakuvaksi riittää pienempikin johtaminen.

Mistä minä puhun, kun puhun kirjoittamisesta?

2011-10-24T17:31:00.000+03:00

Otsikkokin on varastettu, enkä edes puhu, vaan kirjoitan. Varkaus tosin on tahallinen, koska se liittyy yhteyden kautta siihen, miksi bloginin tulisija on viilennyt, ellei peräti kylmennyt. Kirjoittaminen on ollut sekä tapani ilmaista mielipiteeni, että ehkä ihan pikkariikkiseltä osin tavoitteena on ollut saada keskusteluakin aikaan. Varsinainen heavy-duty substanssi, poliittinen mielipiteen ilmaisu, on vain ollut kovin vähissä.

Tämä pakottaa pohtimaan, että onko minulla enää kirjoitettavaa. Vieläkö haluan ylläpitää areenaa tätä varten, haluanko vaikuttaa johonkin, haluanko tulla kuulluksi - onko minulla ylipäätään sanottavaa? Otsikkovarkaus on kirjasta "mistä minä puhun, kun puhun juoksemisesta". Se viittaa siihen, että kirjoittamiseni on keskittynyt tuonne elämäntapablogin puolelle. Seki on liikkumassa koko ajan enemmän juoksublogin suuntaan.

Periaatteelliset mielipiteeni olen ilmaissut tässä blogissa jo moneen kertaan. En tiedä mitä uutta tai edes miten uudella tavalla sanottavaa minulla on uskonnoista, puolueista, idelogioista ja niin edelleen. Tai kai tuota aatepuolta voisi käydä aina uudelleen läpi, mutta siitä pirusta tulee helposti aika puuduttavaa.

Ja ajankohtainen poliittinen kommentointi sitten. Siinäpä se. En enää ole kovin aktiivisesti aktiivinen poliitikko, kunhan taustalla osallistun. Ehkä en siksi ole niin syvällä asioissa, että olisi - ainakaan rakentavaa - sanottavaa. Tietolähteet kyllä ovat entiset, sen puolesta voisi kommentoidakin. Huomaan vain kyynistyneeni kovastikin politiikan mahdollisuuksien ja etenkin sosialidemokraattisen politiikan suhteen. Enkä jaksaisi tai edes haluaisi pelkästään ilkeillä vinoilla. Vaikka toki silläkin on paikkansa.

Enemmän voisi ehkä kirjoittaa työmarkkinapolitiikasta, sillä siitä ei todellakaan kirjoiteta tarpeeksi tai ainakaan tarpeeksi viisaita. Ikä tosin tekee varovaisemmaksi, en ehkä enää ihan niin avoimesti lähtisi tuulettelemaan työhöni liittyvistä asioista kuin joskus ennen. Toisaalta, siellä ne vanhatkin tuulettelut ovat verkossa, joten kannattako tuota enää säästellä.

Alunperin tämä blogi oli henkilökohtaisempi, arki oli vahvemmin mukana. Se puoli on karsiutunut kokonaan pois, enkä ole juuri kuningaslajistakaan juuri ole kirjoittanut. Ehkä ilo kirjoittamiseen löytyisi sitä kautta?

Mene ja tiedä. Klikkaanko raksia ja poistan blogin? Vai löydänkö suunnan ilmaisulleni?

Pelastetaan edes pankit?

2011-08-29T10:15:00.006+03:00

(Taas) nyt on pelastatettu pankkeja. Isolla rahalla. Sinun rahoillasi, minun rahoillani - tällä meidän yhteisellä rahallamme, jota veroilla kerätään. Kiva. Kai.

Jossain vaiheessa on ilmeisesti aika isolla yhteisellä joukolla päätetty, että pankkijärjestelmä on liian arvokas yhteiskunnillemme, jotta se voisi joutua kärsimään. Näytää vielä siltä, että on päätetty, että kunhan yksittäinen pankki on tarpeeksi iso, nekin ovat liian arvokkaita kärsimykseen. Olisi mukava nähdä pöytäkirja.

En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi yksikään pankki ei saisi mennä nurin. Jos markkinat eivät ole lopullisessa kaaoksessa, niin sen omistamille lainoille löytyy taatuusti ostaja. Todennäköisesti velalliset eivät ehtisi kuin säikähtää ennen kuin veloilla olisi uusi isäntä. Kai pankkikin on yritys, joka voi tehdä myös konkurssin lainsääteisessä järjestyksessä.

Vielä vähemmän ymmärrystä omaan sitä kohtaan, että pankkeja pelastetaan vastikkeetta. Jos kerran päätetään pelastaa jokin pankki veronmaksajien rahoilla, niin miksi siltä ei voi vaatia mitään vastikkeeksi. Pankki voisi luovuttaa osakkeitaan siitä hyvästä, että sitä tuetaan. Siis "pääomitetaan" niin kuin hieno termi nyt kuuluu, vaikka pelastuspaketista siinäkin on kyse.

Ai, haiskahtaan sosialisoinnilta? Sitäkö markkinoilla siis tehdään joka päivä? Annetaan rahaa vastikkeeksi osakkeista. Jotenkin olen käsittänyt, että niin tämä homma toimii. Jos joku pelkää valtio-omistajaa, niin pelätköön sitten. Ehkä siinä olisi tarpeeksi pelotetta sitten pankeille laittaa asiansa nopeammin kuntoon. Pelastuskortti olisi olemassa, mutta sillä olisi hintansa.

Jos pankkeja pelastetaan, niin pitää osata vaatia vastinetta. Muuten niitä saadaan pelastaa jatkossakin. Lapsikin oppii, että saa käyttäytyä miten vaan, jos siitä ei rangaista.

Voitaisiinko jo lopettaa vakuuspuheet?

2011-08-26T14:39:00.006+03:00

Kreikan valtiovarainministeri kertoi tänään maansa parlamentille, että vakuusasiaan löytyy Suomen kanssa ratkaisu. Kaveri kertoi, että Kreikka ymmärtää asiaan liittyvät lainopilliset ja muut hankaluudet. Saivartelija kuitenkin haluaa nyt huomauttaa jostakin.

Se huomautus liittyy siihen, että Kreikalla on useita kymmeniä miljoonia dollareita lainaa, joka on laskettu liikkeelle Englannin lain alaisena. Kyseinen saari tunnetaan kohtuullisen hyvin näissä finanssipiireissä ja on siksikin yleinen paikka valtioiden ja yhtiöiden lainoille.

Pikku probleemi syntyy vain siitä, että näissä lainoissa on klausuuli, joka sanoo, että

"So long as any note remains outstanding, the Republic shall not create or permit to subsist any mortgage, pledge, lien, or charge upon any of its present or future revenues, properties or assets to secure any external indebtedness,’"

Mitä ilmeisemmin Suomelle annettavat vakuudet tulisivat ensijaisiksi suhteessa mainittuihin tuloihin - muodostuisi senioriteetti. Tämä rikkoisi tätä lainattua klausuulia vastaan. Se taas tarkoittaisi sitä, että nämä lainat menisivät maksettaviksi heti.

Ja pam. Ketjureaktio on valmis. Kreikan muut lainat romahtavat täysin ja muodostunut riskilisä pistää dominot kaatumaan ketjussa siellä Välimeren rannalla. Raha kallistuu ja sekä yritykset, että lainaiset kotitaloudet ovat vaikeuksissa. Ja riski tähän on mitä ilmeisemmin todellinen.

Joten haluaisin, että tätäkin ja mahdollisia muita vastaavia tähän vakuusjärjestelyyn liittyviä asioita käsiteltäisiin sekä poliitikkojen puheissa, että julkisuudessa. Lisäksi haluaisin, että lopetettaisiin nyt tämä turhanaikainen vakuuksilla vääntäminen ja alettaisiin ratkaisemaan tätä kriisiä - myös me täällä, omalta osaltamme.

Kyllä, SDP varmaan ottaa poliittisen tappion, jos sanotaan, että "hitto, tämä ajatus näistä vakuuksista ei nyt oikein toimi. Hylätään se". Mutta ei kai sillä pitäisi olla mitään merkitystä, jos asioiden hoitamisessa päästään eteenpäin?

Vakuus, oi pyhä vakuus

2011-08-16T10:13:00.003+03:00

Ja tänään saamme kuulla ilosanomaa siitä, että rahoillemme saadaan konkreettisia vakuuksia etelän kuumilta mailta. Anteeksi, jos en nyt oikein jaksa innostua näistä uutisista. Ensinnäkään, en oikein jaksa pitää näitä vakuuspuheita muuna kuin poliittisena retoriikkana. Toisekseen, koko vakuuskeskustelu vie terän siitä, mitä oikeasti pitäisi tehdä - ja puhua.

Kuvitellaan hetki, että nuo konkreettiset vakuudet Kreikalta olisivat ihan oikeasti olemassa. Kuvitellaan sitten toinen hetki sitä tilannetta, jossa noihin vakuuksiin joudutaan turvautumaan. No niin, näyttää pahasti siltä, että talous on siinä kohtaa niin solmussa, että mitään maksatuksia mihinkään suuntaan ei kuitenkaan pystytä tekemään. No, ainakin olemme moraalisia voittajia, kun meillä on vakuudet. Mitään niistä ei vain käteen jäänyt.

Kaikki taitavat tietää, että Kreikka ei koskaan eikä ikinä pysty hoitamaan velkojaan? Sivumennen sanoen ei oikeastaan kukaan muukaan tule koskaan maksaneeksi kaikkia velkojaan, mutta eihän tässä siitä ole kysymys. Vaan kysymys on siitä kuinka paljon sitä velkaa on ja ennen kaikkea siitä luotetaanko velanhoitokykyyn. Kreikalle pitää tehdä vielä saneeraukset, puleeraukset ja muutkin matokuurit ennen kuin homma on selvä. Itse järjestelmälle ja sitä hoitaville tahoillekin pitäisi tehdä jotain, mutta siihen ei taideta päästä.

Onhan se toisaalta mukavaa, että me voimme Suomessa keskittyä näihin vakuusuutisiin. Sillä tavoin on oikein leppoisa välttyä vaikeiden asioiden ajattelemiselta. Siis siltä, millä tämä velkakriisi saadaan menemään ohi. Vakuuksilla voidaan välttää vaikeista säästöistä ja niiden suhteesta talouskasvuun puhuminen. Eikä silloin tarvitse ainakaan niin isoilla kirjaimilla puhua kansainvälisten rahoitusjärjestelmien uusimista, eikä pankkijärjestelmän remontista. Puhutaan siis vakuuksista, se on kivaa.

Pitäisikö tästä innostua?

2011-08-12T11:37:00.002+03:00

Ensi talvena on presidentinvaalit. Nyt käynnissä olevaa julkisuutta tarkkaillen niistä pitäisi innostua. Povataan hyviä keskusteluja ja värikästä kampanjaa. Radiossa joku puhui jopa kansanvallan voitosta. Just. Ilmeisesti pitäisi innostua?

En ole henkilökohtaisesti koskaan innostunut presidentinvaaleista. Jos saisin päättää, koko instituutio lakkautettaisiin. Hyväksyn, että se on olemassa, kun en kerran saa sitä lakkauttaa. Mutta en kyllä ymmärrä, miksi siitä pitäisi intoilla. Presidentillä on nykyisin vielä vähemmän valtaa kuin perustuslaki edellyttää. Ihmisistä tosin vain on kiva valita se.

Ei kansanvaltaisessa järjestelmässä yksi ihminen voi todella johtaa ulkopolitiikkaa. Kyllä se on kokonaisuus, eikä presidentillä siinä paljon ole merkitystä. Ja ulkopolitiikan pitää palvella muuta kokonaisuutta, ei se ole eikä varsinkaan saa olla mikään salatiede enään näinä päivinä.

Odotan toki innolla sitä, että Niinistö, Lipponen, Väyrynen ja Soini ottavat väittelyissä yhteen. Parempaa tv-viihdettä ei varmaan tässä maassa ole koskaan tehty. Sisällöllisesti en juuri keskusteluilta odota. Kaksi ehdokkaista edustaa sulkeutunutta ja melko iljettävää poliittista näkemystä ja kahden kanssa olen eri mieltä. Ja sitten ne varmaan vielä kinaavat talouskriisistä, josta tuskin saa mitään uutta irti.

Ei en jaksa innostua näistä vaaleista. En yleisesti, enkä varsinkaan näkyvissä olevilla ehdokkailla. Onneksi valittavalla presidentillä ei juurikaan ole väliä. Se on vähän niinkuin Suomen politiikan turhin julkkis. Aion toki äänestää ja todennäköisesti osallistua myös vaalitöihin omalta pieneltä osaltani - kaikki kansanvalta ansaitsee sentään sen. Mutta innostua - ei pysty.

Ääriliikkeet ja pahuus

2011-08-04T07:44:00.002+03:00

Miten voi kirjoittaa kriittisesti pahuudesta ja siihen liittyvistä ilmiöistästä? Jos joku saa sen käsityksen, että et tuomitse varmasti ja horjumatta pahantekijöitä, niin sinut pian julistetaan sellaiseksi. Pahuutta pitää toki vastustaa - mutta ei sitäkään hinnalla millä hyvänsä.

Vaikka en edelleenkään voi käsittää sitä, mitä Norjassa tapahtui, en myöskään voi täysin ymmärtää siitä auennutta keskustelua ja liikehdintää. On tiettyjä arvoja ja asioita, joita minusta ei voi heittää ikkunasta, vaikka se pahuus, mitä vastaan noustaan, onkin käsittämättömän suuri.

Yksi esimerkki. Helsingissä oli tässä päivänä muutamana tämä "hiljaisuuden rikkomisen päivä". Todettaakoon nyt varmuuden vuoksi, että asia on sinällään hyvä. Kuuntelin vain ihmeissäni sitä, kun eduskuntatalon portailla huudettiin "ei ääriliikkeille, ei ääriliikkeille!".

Henkilökohtaisesti en pidä mistään äärimmäisistä mielipiteistä, minusta ne ovat aina pielessä. Mutta yhtä paljon olen sitä mieltä, että kaikilla on oikeus mielipiteisiinsä ja näkemyksiinsä, kunhan eivät vahingoita muita tai pyri mielipiteensä ilmaisumalla saamaan muita vahingoittamaan niitä kolmansia muita. Eivät kaikki ääriliikkeet ja äärimmäiset mielipiteet väistämättä synnytä väkivaltaa, en ainakaan usko.

Jos vaikkapa kannattaa äärimmäistä sananvapautta, syntyykö sen varjolla murhia? Minusta ei. Toisaalta jokainen suljettu liike näyttäisi aina herättävän ahdistusta ja synkkyyttä. Muuta on vaikea päätellä, kun tarkastelee vaikkapa uskonnollisia lahkoja. Mutta avoin ääriliike ei tunnu mahdottomalta sekään.

Ehdoton ei väkivallalle. Ei kuitenkaan tuomita sellaisia asioita, jotka eivät väistämättä itsessään ole pahoja. Se on vaarallinen tie.

Kataisen giljotiini

2011-06-14T17:03:00.004+03:00

Nyt tässä jännitetään, että leikataanko Katainen vai leikkaako Katainen. Kyse voisi olla valtion menojenkin leikkauksesta, mutta niitä mitä ilmeisemmin ollaan silpomassa jo yhteistuumin. Sekin kyllä hirvittää, mutta ei mennä siihen nyt.

Kun kerran ollaan rakentamassa käytännössä ainoaa mahdollsita hallituskokoonpanoa, niin tällä toisella kierroksella jännitetään, että kenen lauluja lopussa lauletaan. Tihkuneet tiedot kertovat, että kokoomus on joutunut polvilleen arvonlisäveroasiassa. Siitä on maksettu joku hinta: ehkä asuntolainojen verovähennyksen poisto, ehkä valtion romuttamis eli nk. tuottavuusohjelman jatkaminen.

Eli karkeasti on kyse siitä, haluavatko muut enemmän tai vähemmän hallitukseen kuin kokoomus. Toisaalta kukaan - paitsi ehkä persut - eivät halua uusia vaaleja, joten kaikkien intresseissä on yhteinen hallitus. Leikkaako Kataisen giljotiini muiden poliittiset tavoitteet sipaleiksi vai kastroiko Katainen sillä itsensä ja puolueensa.

Itse veikkaan, siis puhtaasti veikkaan, että kokoomus on valinnut taktiikan, jossa se antaa periksi kaikilla rintamilla. Vastapainoksi se aikoo tehdä käytännön elämästä muille helvettiä ja hallita sitä (likaisten)käytäväpelien kautta, jossa sen avustajat ovat mestareita.

Konsensus on kuollut, eläköön konsensus!

2011-06-07T09:55:00.002+03:00

Ja uutisia Suomesta: Hallitusneuvotteluissa on tapahtunut yllättävä käänne, kun taas yksi puolue kertoi, että se vetäytyy neuvotteluista ainakin siksi aikaa, kun toinen puolue on miettinyt uudelleen ja lainaakin sille lelujaan. Sillä välin hiekkalaatikon reunalta raportoidaan, että kolmas puolue on edelleen maassa itkupotkuraivareissa, kun sen ei annettu olla pomo. Keinujen luona on kuulemma tapahtunut onnettomuus neljännen pudottua keinusta ja lyötyä päänsä. Kiitos ja näkemiin.

Näyttää pahasti siltä, että vaalien jälkeen on menettety suomalaisen politiikan tärkein voimavara. Se on yhteistyö ja hyvät suhteet, kompromissihaluisuus. Konsensus. Se on ominaisuus, joka luonnehtinut koko yhteiskunnallista elämäämme poliitikan kamareista elinkeinoelämään. Ymmärrys siitä, että pärjätäkseen tämän kokoisen maan ei ole vara riidellä, vaan sopia.

Kyllä, se on ollut tylsää ja väritöntä. Mutta historia todistaa, että se on ollut enimmäkseen tehokasta. Mitä yksipuolisempi hallituspohja, sen kehnommat tulokset, kuten porvarihallitusten(kin) tulokset osoittavat. Konsensus on (ollut) vahvuus.

Kun nyt puhutaan jääkausista ja välirikoista, niin liian kevyesti ollaan kuittaamassa arvokkainta poliittista pääomaamme. Ymmärrän kyllä, että tilanne on todellinen, mutta silti. Tulevaisuus näyttää paljon ikävämmältä, jos jatkuva ristiriitaisuus ja riitely on meidän(kin) tiemme.

Toisaalta, voi olla että suomalainen konsensus kestää tämän välinäytelmän ja ykskaks ollaan palattu entiseen. Se voi olla mahdollista. Mutta jos konsensus kuolee nyt, niin uuteen selllaiseen en ihan heti jaksa uskoa.

Kyky ja tahto

2011-06-02T16:24:00.004+03:00

Kaksi asiaa, jotka jäivät hallituksenmuodostelijalta eiku tunnustelijalta käyttämättä tai hallitsematta. Kyky ja tahto. On nimittäin melkoisen selvää, että hallitus ei jää syntymättä, jos on kykyä neuvotella ja tahtoa synnyttää hallitus. Ei ne hallituskeitoksen ainekset loppujen lopuksi nyt niin vaikeat olleet.

Luulisi, että niin pitkään politiikassa toimineelta ihmiseltä kuin Jyrki Kataiselta ei loppuisi neuvottelukyky kesken. Ulkopuolelta tarkkaillen kuitenkin näyttää juuri siltä, että näin kävi. Ei demareiden ay-liemissä keitetyt neuvottelijat(kaan) nyt niin paljon parempia ole.

Tosin lähtökohdissa on eroa. Ajattellaanpa näitä nykykokoomuslaisia. Missä he ovat oppineet neuvottelemisen ja sopimusten teon perusasiat? Nuoriso -ja opiskelijapolitiikassa. Siellä kokoomuksella on ollut hegemoninen asema jonkin aikaa ja neuvottelut on opittu käymääm "meille ensin, teille vasta sitten" hengessä. Ylivoimaisista asetelmista.

Entä sitten vastapuoli - lähinnä demarit. Neuvottelutaidot on opittu samoissa olosuhteissa plus aypuolella. Neuvotteluasemissa on lähtökohtainen ero. Ollaan altavastaajina. En nyt mene sanomaan, että tässä olisi mitään ratkaisevaa, mutta kyllä tästä tietyt johtopäätökset voi tehdä. Kokoomuslaisille on tuskaa tehdä päätöksiä niin, että heidän on pakko kuunnella muita.

Ja sitten se tahto. Jos olisi ollut tahtoa sopia talousraameista se olisi tehty 1. neuvottelupäivänä lyöden luvut halki ja riidat poikki. Tahdon sijasta haluttiin riidellä - ehkä molemmin puolin - mutta kyllä vetäjällä oli ja on se pääasiallinen vastuu.

Toivottavasti tahto vielä löytyy, jotta maahan saadaan hallitus. Uudet vaalit tai muut sen tyyppiset ratkaisut eivät koskaan ole haluttavia. Kykyä ei valitettavasti taida tässä ajassa ehtiä kehittämään.

Säätytalolla kytätään

2011-05-31T07:40:00.002+03:00

Tämän kirjoituksen julkaisupäivänä hallitusohjelmaa on kirjoitettu 12. päivää. Joko siitä on tulossa odottamattoman pitkä teos tai sen täytyy olla loppuunsaakka hiottua tekstiä. On siellä kuitenkin sen verran monta lahjakasta ihmistä kirjoittamassa.

Vaikka unohtaisi sen, mitä on sanottu riittävän ison joukon apinoita, joilla on tarpeeksi aikaa ja kirjoituskoneet saavan aikaan suhteessa Shakespearen tuotantoon, niin hakeehan tämä vertaistaan poliittisessa historiassa. Vielä kun lisää sen - kun poliitikoista puhutaan - käsittämättömän seikan, että tiedotushiljaisuus on ollut lähes rikkumaton, niin ollaan mielenkiintoisen äärellä.

Tiedänhän minä, että siellä ei kirjoiteta läheskään koko aikaa. Tai siis ei kirjoiteta tekstiä, joka tulisi ohjelmaan. Erilaisia versioita kyllä lentelee jatkuvalla syötöllä. Laitetaan koepalloa liikkeelle, kokeillaan uusia muotoiluita, yritetään hämätä lisäämällä tai poistamalla tekstiä ja tiivistetään sekä lavennetaan. Pääasiassa "neuvotellaan".

Ja sehän tästä käsittämätöntä tekeekin. Ei siellä neuvotella, keskustella tai väitellä. Säätytalolla kytätään, kuka osoittaa ensimmäisenä väsymisen merkkejä, jotta ohjelmaan voidaan iskeä kiinni ja ottaa poliittiset pisteet kotiin. Toimintatapa, joka ei kyllä lupaa hallitukselle hyvää jatkossakaan.

Otetaan tämä esimerkki tästä kuuluisasta vajeesta, kestävyysvajeesta. Kun kerran ei ole mahdollista tietää minkä laitoksen tai instanssin ennuste on oikea, niin sieltä jostain keskeltä riitä halki ja laskelmat sen mukaan. Hyvä hallitus sitten säätää lukuja, kun todellisuus ajan kanssa hahmottuu. Näin se menisi jos olisi tahtoa. Nyt jokainen haluaa todistaa olevansa oikeassa.

Voin olla väärässäkin ja Säätytalolla on oikeasti päät kipinöiden argumentoitu ja neuvoteltu nämä pari viikkoa. Mutta jotenkin en usko.

Vapun syvä sanoma

2011-04-30T09:05:00.002+03:00

Työväen juhla. Ylioppilaiden juhla. Kevään karnevaali. Vappu. Poliittinen vasemmisto ei oikein ole toipunut siitä, että vappu on menettänyt perinteisen merkityksensä. Jos ei nyt kokonaan, niin ainakin se on liudentunut pois. Vappu on ennen kaikkea muuta kuin poliittinen juhla. Voi sanoa minun sanoneen.

Ajatellaanpa nyt. Kuinka monta uutta poliitista avausta on tehty vappuna, ainakaan tässä viime vuosina? Onko vappupuheista saatu muita uutisia kuin perinteiset referaatit käsitellyistä teemoista? Onko vappumarsseista ja muista tilaisuuksista saatu muuta kuin pakollista kuvamateriaalia? Onko väkeä enemmän piknikeillä kuin puheita kuuntelemassa?

Ei, poliittisella vapulla, työväen taistelupäivällä, on kunniakkaat perinteensä. Ja niitä on syytä kunnioittaa. Mutta tällaisenään, nykyään, vappu ei ole poliittinen juhla, kuin näiden perinteiden kunnioittamismielessä. Poliittinen vasemmisto olisi viisas, jos se tämän ymmärtäisi.

Kevään karnevaali voisi silti olla edelleen poliittinen juhla. Se vaatisi tosin politiikaltakin sitä karnevalisoitumista ja koko asian ymmärtämistä uudelleen. Politiikka ei nouse tällaisesta päivästä enää, ainakaan juuri nyt, esiin. Politiikkaa tehdään liikaa koko ajan ja joka päivä - ja tiedonvälityksestä on tullut siinä liian merkittävä osa. Ei se ole uutinen, että sama puhepohja toistetaaan monessa paikkaa, mutta kun sama puhe pidetään vain yhdessä paikkaa, terävänä kärkenä, se voi olla uutinen.

Mutta ainakin yksi sanoma on ja pysyy. Vappu on taitekohta keväästä kesään. Se on uuden kasvun, uuden alkamisen - toivon - juhla. Toivolle paremmasta on käyttöä niin poliittisessa kuin muissakin vapullisissa merkityksissä.

Toivorikasta vappua kaikille!

Maalaisliitto on kuollut?

2011-04-21T07:27:00.002+03:00

Ehdottomasti pahimmat iskut näissä vaaleissa otti vastaan maalaisliitto-kepu. Se kärsi niin poliittisen, taloudellisen kuin moraalisenkin tappion. Tätä on ennustettu jo monesti aiemmin, mutta silti. Olisiko niin, että agraaripuolueen on tullut aika hiipua pois?

Maalaisliitto teki monta systemaattista virhettä, joista ehkä ratkaisevimmat oli pääministerivaalin käyminen tilanteessa, jossa muuten käytiin arvovaaleihin sekä perussuomalaisten kampanjoinnin kohteen väärinarviointi. Näiden viimeisten virheiden varassa puolue otti raskaan tappion, ehkä jopa sen ratkaisevan.

Puolueessa näytettiin laskeneen, että persujen terä osuu pahiten demareihin ja vasemmistoliittoon. Ajan merkkejä luettiin väärin, vaikka alueelliset gallupit näyttivät, että kärki uppoaa syvälle heidän peruskannatajakuntaansa. Lisäksi ainakin verkkokeskusteluista henki selvästi se, että persujen syvät rivit kohdistivat huomionsa ennenkaikkea molempiin porvarillisiin puolueisiin eivätkä vasemmistoon. Varsinkin vaalikamppailun loppumetreillä pikemminkin esiintyi yhteistyöhakuisuutta demareiden suuntaan.

Tai jos persujen terä huomattiin, niin siitä tehtiin maalaisliitossa väärät johtopäätökset. Muuten ei ole selitettävissä sitä, että heidän kampanjointinsa keskittyi ennen kaikkea korostamaan johtajuutta ja toimi muita aiemmin isoja puolueita kohtaan/vastaan. Tai sitten kyse oli silkasta ylimielisyydestä. Mikä ei olisi ihme sekään, siihen syyllistyivät muutkin suuret.

Ehkä näistä lähtökohdista oli sitten loogista päätyä pääministerivaalin käymiseen jonkin sisäisen ajattelun mukaan. Se oli kuitenkin rankka virhe. Vaaleissa kamppailtiin arvoista ja suunnasta. Siinä yhden käymä pääministerivaali, ei-niin-kovin-vahvalla-ehdokkaalla, jäi äkkiä jalkoihin. Demareiden yksinkertainen työ-oikeudenmukaisuus asettelu toimi paljon paremmin persujen nousun rinnalla.

Kepu aka maalaisliitto on ollut suomalainen poliittinen kummajainen. Nämä agraaripuolueet, kun ovat muualla jo kuihtuneet mitättömiksi tai pois. Tässä saattaa olla jopa se kohta, että kuihtuminen tapahtuu Suomessakin. Arvokonservatiivinen Perussuomalainen puolue voisi hyvin ottaa arvokonservatiivisen maalaisliiton paikan poliittisella kartalla?

Mollista duuriin

2011-04-20T15:23:00.004+03:00

SDP:n suoritus ei ollut katastfrofi, mutta ei se ollut maailmanmestaruuskaan. Ei näillä kannatusprosenteilla hurraamaan pidä ryhtyä, vaan painaa duunia entistä tiukemmin. Lähellä se kuitenkin oli, se katastrofikin.

Voi olla, että en osaa oikein arvioida näin sisältäpäin, mutta tunnelmat heilahtivat demarien hyväksi todella voimakkaasti viimeisen kuukauden aikana. Vuoden alussa SDP oli vielä tahmea, jokseenkin toivoton ja epävarma. Viikkoa ennen vaaleja se oli itsevarma, ärhäkkä ja tehokas.

Mistä tämä muutos mollista duurin tuli? Poliittinen itseluottamus löytyi viimeisellä hetkellä, samoin kuin se ärhäkkyys. Molemmmat ovat olleet enemmän tai vähemmän kateissa koko neljän vuoden oppositiotaipaleen ajan. Jos sosialidemokraatit olisivat samalla ärkäkkyydellä ja pelottomuudella haastaneet hallitusta koko kauden ajan, olisi suurimman puolueen viitta kuulunut sille auttamatta.

Kunnianosoitus nykyiselle puoluejohdolle kylmäpäisyydestä. Mitä ilmeisemmin valitulla suunnitelmalla ja aikataululla edettiin tiukasti loppuun saakka. Siinä olisi monella voinut iskeä paniikkinappula pohjaan, kun mudissa rämmittiin ja lähteä vaihtamaan suunnitelmia. Linjaa toteutettiin tiukasti, siihen ei olisi moni pystynyt.

Ilmeisesti suomalainen sosialidemokratia iskettiin sellaiseen siltaan muutamissa edellisissä vaaleissa, että toipuminen otti aikaa. Tavoitteiden selkiytymisen ja tiukan linjan löytymisen kautta itsetunto löytyi jälleen. Kriitikoidenkin olisi hyvä huomata se, että jos ei muuta halunnut tässä vaalituloksessa juhlia, niin tämän itsetunnon ja voittamisen tunteen löytymistä. Sillä päästään vielä eteenpäin.

Kampanjakoneen käynnistyminen tuotti demareille tuskaa. Jälkiviisaasti voisi sanoa, että viime hetkellä se sitten jyrähti käyntiin. Hieman aikaisempi startti olisi toki voinut tuoda puuttuvat äänet, mutta turha itkeä enää. Toki käsi sydämellä on pakko tunnusta, että kampanjakone ei käynyt niin hyvin kuin olisi pitänyt, jäi käyttämättömiä voimavaroja.

Puristamalla selviytymiseen, mollista duuriin. Ratkaisevaa on se, että tunnelma jäi hyväksi.

Tervetuloa perussuomeen!

2011-04-19T07:16:00.003+03:00

Ei tätä vaalitulosta pysty tiivistämään nätiksi paketiksi. Ei ainakaan minun taidoillani, eikä ainakaan vielä. Otetaan pala kerrallaan. Nyt ehkä se mielenkiintoisin ja varmasti kommentoiduin ja kirjoitetuin pala. Tervetuloa suomalaiseen, oikein perussuomalaiseen Suomeen!

Edelleenkin olen sitä mieltä, että persujen öljyt jähmettävä vaalivoitto ei ollut pelkkä protesti. Kyllä siinä aimo annos turhautumista, näyttämisen halua ja puhdasta vastarintaa oli. Mutta olisi vaalituloksen ja ison joukon äänestäjiä aliarvioimista, jos tätä menisi selittämään pelkällä protestoinnilla. Se osoittaisi suorastaan halveksuntaa.

Soinilaisuuden käyttövoimana on myös jonkin puolesta toimimista vastustamisen lisäksi. Vaikka vastustaminen onkin suurempi liikkeellepaneva voima kuin myönteisyys, niin jälkimmäinen lisää kestävyyttä ja laajuutta. Ja kun nämä kaksi asiaa yhdistyvät saadaan aikaan iso jyrähdys. Perussuomalaisuuden ydin on kansallisen puolustaminen kansainvälisyyttä vastaan.

Ja tässä linkittyvät muiden puolueiden pahimmat virheet, joista tila persuille rakentui. Juututtiin - jo pitkään, ei vain näissä vaaleissa - puhumaan kansainvälisistä asioista ja globalisaatiosta sinänsä ja unohdettiin arkikielinen ja arkikokemukseen vaikuttava taso kotimaassa. Avautuva maailma on pelottava paikka ja näitä pelkoja ei ole osattu käsitellä, eikä niille ole edes annettu tilaa. Näiden pelkojen muuttaminen poliittiseksi ohjelmaksi antoi paljon voimaa persuille.

Sama pätee tähän paljon puhuttuun maahanmuuttoon. Se ei näytellyt niin isoa osaa vaaleissa, kuin voisi kuvitella, mutta oli sillä paikkansa. Perussuomalaiset eivät isossa mitassa ole maahanmuuttovastainen puolue tai minä en ainakaan usko niin. Siellä on vain sisällä jyrkästi asiaan suhtautuvien blokki - joka tulee vielä aiheuttamaan vaikeuksia. Tässäkin tilanne on se, että vaikka maahanmuutto sinällään ei Suomessa ole ollut minkään tason ongelma, niin siihen liittyviä asioita ei ole vapaasti käsitelty. Ihmisten - aitoa - pelkoa maahanmuuton ja maahanmuuttajien johdosta ei ole uskallettu ruotia, koska rasismi kortin heilahdus on pelottanut.

Perussuomalaiset onnistuivat murtaumaan myös pois Soinin takaa. Tulos oli hämmästyttävän tasainen koko maassa. Tämä osoittaa, että myös perusorganisoinnissa, järjestötyössä on painettu töitä ja tehty oikeita ratkaisuja. Perussuomalaiset ovat rakentaneet itselleen organisaation.

Lyhyesti sanottuna. Tämä vaalivoitto rakentui vaikenemisesta ja asioiden käsittelemättömyydestä. Oikea-aikaisuus ja taitava kärjekkyys yhdistettynä jalkatyöhön toivat tulosta. Se mitä tulevaisuus tuo tulleessaan ja onko vastuu liikaa, se on sitten toinen juttu se.

Näissä olosuhteissa

2011-04-18T11:41:00.003+03:00

Junttius on voittanut. Eläköön se. Vaalituloksen pitää antaa uppoutua vähän aikaa, ennen kuin sitä pystyy paremmin pureksimaan. Mutta yksi asia suhteessa sosialidemokraattien vaalitulokseen pitänee ruotia heti läpi.

Porvarileiri tykitti jo, ettei SDP voi pitää tulostaan vaalivoittona. Samaa mutinaa kuuluu omistakin joukoista. Ei kai kukaan edes yritä kiistää sitä, että 19,1 % kannatus, yksi historian heikoimmista, on pintapuolisesti katsottuna hiton huono tulos.

Mutta puhutaanpa vertauksen kautta, jotta oikeistokin ymmärtää. Tämähän on vähän sama tilanne kuin markkinoilla. Jos yritys x on tehnyt edellisenä vuonna 5 miljoonan euron tuloksen ja sitä pidetty loistavana ja se seuraava vuonna tekeekin vain miljoonan voittoa, niin tämätuomittaisiin pelkästään näillä tiedoilla epäonnistumiseksi.

Mutta jos ajatellaankin, että tuo miljoonan tulos on tehty muuttuneilla ja epäsuotuisilla markkinoilla, missä moni kilpailija on painunut pakkaselle tai tehnyt jopa konkurssin. Silloin sitä pidettäisiin olosuhteisiin nähden jopa erinomaisena tuloksena. Olosuhteiden hallinta on taidetta.

Ja kas, politiikassa on ihan sama juttu. SDP teki pintapuolisesti tarkasteltuna huonon tuloksen, mutta poliittiseen ympäristöön nähden tulosta voi pitää erinomaisena. Maalaisliitto teki käytännössä konkurssin tuloksellaan ja vihreät painuivat pirusti pakkaselle. Onko vain muutaman paikan menetys edellisiin vaaleihin nähden huono tulos näissä olosuhteissa? Ei, ei se sitä todellakaan ole.

Taloudessakin tosin todelliset menestyjät luovat itse sellaiset olosuhteet, joissa isot voitot ovat mahdollisia. Pitää kuitenkin huomata, että aina ei yksittäinen toimija voi olosuhteisiin vaikuttaa riittävästi. Näin SDP:n epäonnistuminen ei ollut näissä vaaleissa eikä tässä kampanjassa. Jos sitä jostain voi syyttää, niin siitä, että jo vuosia sitten ei ymmärretty toimia tosissaan siten, että nykyisiä olosuhteita ei olisi syntynyt.

Miksi Antti?

2011-04-16T07:46:00.004+03:00

Tänään on juhlapäivän aatto. Minusta ja minulle kansanvalta on juhlittava asia. Ja äänestyspäivä on siten juhlapäivä. Joskus nuorempana, kun oli viitseliäisyyttä ja liikaa aikaa, laitoin äänestämään mennessäni puvun päälle. Juhlaan pukeudutaan juhlan mukaisesti.

Mutta nykyisin asia on niin, että vaikka juhlapäivä onkin kyseessä, niin kyse on kuitenkin arkisesta, vaikkakin hienosta juhlasta. Sitä on kaikkein paras juhlia sillä parhaalla tavalla eli äänestämällä - ja äänestämällä tietysti hyvin. Samalla tavalla kuin eräitä muita juhlapäiviä juhlitaan syömällä hyvin.

Tämä on sikälikin henkilöhistoriallinen äänestyskerta, että äänestän eduskuntavaaleissa ensi kertaa Uudenmaan vaalipiirissä. Ja hyvin äänestäminen on luonnollisesti oikein äänestämistä, siis oikean puolueen ja oikean ehdokkaan äänestämistä.

Puoluevalintaa en käy sen enempää selittelemään. Kun ei tapanani ole ollut äänestää raukkoja eikä rasisteja, rajautuu jo iso joukko ulos. Lisäksi kun haluan äänestää rakkauden puolesta itsekkyyttä vastaan, haluan että solidaarisuus voittaa omaan napaan tuijottamisen ja toivon, että työtä ja oikeudenmukaisuutta jaetaan kaikille, niin ei tarvitse miettiä. Sosialidemokratia on ainoa mahdollinen valinta.

Sitten se ehdokas. Ääneni kallis ja ainoa menee Antti Lindtmanille (numerolla 388, suosittelen). Olen tuntenut tämän ehdokkaan jollain tasolla jo toistakymmentä vuotta. Mutta ei se ole mikään peruste. Olen joistakin asioista ehdokkaan kanssa samaa mieltä, mutta sekään ei ole peruste. En muutenkaan äänestäisi ehdokasta, joka on kanssani kaikesta samaa mieltä.

Antilla on samanlainen arvomaailma kuin minulla - se on peruste. Antti tekee ja saa aikaan - sekin on peruste. Olen itse kokenut sen, että Antti osaa olla eri mieltä nimenomaan asioiden kanssa ja pysyä ihmisten kanssa väleissä - se on vahva peruste tässä yhteistyön taiteessa, jota politiikaksi kutsutaan. Antti voi luottaa.

Siksi. Antti Lindtman Uudellamaalla. Suosittelen

Vaalien ydinasia

2011-04-11T11:09:00.002+03:00

Nyt ei kirjoiteta ydinvoimasta, vaikka siitäkin voisi pari sanaa loihia lausumaan. Kiinnitetään huomio siihen, mikä on ytimessä, siihen mikä on kaikkein oleellisinta. Ja ennen kaikkea siihen, mikä on oleellista käynnissä olevissa eduskuntavaaleissa.

Teräsmiehessähän huudeltiin, että onko se lintu, ei, onko se lentokone ja niin edelleen. Vähän samaan tapaan voisi ruveta nyt huutelemaan. Onko se rahoituskriisi? Onko se maahanmuutto? Onko se talous? Onko se palvelut? Ei. Se ei ole mikään näistä. Vaikka myönnettäköön, että tavallaan kyse on myös näistä kaikista.

Vaaleissa on kysymys vallasta. Ennenkaikkea ja lopulta vain ja ainoastaan vallasta. Siitä, kuka saa/pääsee/joutuu hoitamaan maan asioita. Valtaan pyritään kertomalla tai olemalla kertomatta kantoja joistakin yksittäisistä asioista. Mutta ei noiden yksittäisten asioiden hoitamista varten valtaan pyritä. Valtaan pyritään, jotta saadaan oman näkemyksen mukaan hoitaa kaikkia asioita.

Vaikka se kuulostaa hullulta, niin tämä perusasia hämärtyy vaalikamppailussa. Sanotaan kyllä suoraan, että äänestä minua (ehdokas) ja äänestä meitä (puolueet). Mutta sitä perimmäistä syytä, että äänestää pitäisi, jotta pääsisin tai pääsisimme valtaan, sitä ei sanota. Sanotaan pikemminkin, että äänestä, koska haluan puolustaa sitä tai tätä tahi edistää tuota ja sitä.

Kansalla ja sitä kautta eduskunnalla on valta tässä maassa. Ei siinä ole kysymys yksittäisistä asioista, vaan hallitsemisesta. Se on raadollista eikä välttämättä kovin houkuttelevaa. Mutta sitä se on.

Ehkä äänestäjän kannattaisi pysähtyä ajattelemaan ennen kaikkea sitä, että minkälaisill ajatuksilla varustettujan ihmisten tai puolueiden haluaa olevan vastuussa?

25 eurolla Väyrystä vastaan

2011-03-26T08:51:00.003+02:00

Hesarin Unto Hämäläinen valottaa tänään The Grand Olde Mediapelurin Paavo Väyrysen presidenttiehdokkaaksi pyrkimisen taustoja päivän Erkkobladetissa. Analyysiin voi hyvin yhtyä. Ja sen voi tarkistaa sieltä päivän lapusta.

Se mikä mielenkiintoa herätti oli minulle uusi tieto, että maalaisliitto (kepu) järjestää avoimen esivaalin presidenttiehdokkaistaan. Kaksikymmentä viisi euroa kun latoo pöytään tai varmaan myös mahdollisesti tilisiirtona hoitaa, niin pääsee mukaan äänestämään. En tosin ole heikäläisten asioita niin paljoa seurannut, etteikö ole mikään ihme, että tieto on minulle uusi.

Hämäläinen ennakoi, että maasta löytyy taatusti jonkin verran ihmisiä, jotka ovat valmiita maksamaan sen verran, että pääsevät äänestämään Väyrystä vastaan. Tästä olen toimittajan kanssa eri mieltä. Ne jotka inhoavat Väyrystä, inhoavat ennen kaikkea maalaisliittokepua. Kroonisen allergisesti.

Näin ollen tuota rahaa ei makseta, jotta päästään äänestämään Väyrystä vastaan, vaan Väyrysen puolesta. Sillä se on valinta, joka pahemmin iskee itse puoluetta.

Kevennä veroa, kirkosta eroa?

2011-03-25T08:57:00.002+02:00

Paljon on taas vettä Vantaassa virrannut edellisen merkinnän jälkeen. Parempi olisi toki käyttää kielikuvana Keravanjokea, sen varressa kun käytännössä asun. Toisaalta Vantaa on tunnetumpi, mutta se ei muuta asiaa eli venähtänyttä päivitysväliä. Ei tuolla välillä ehkä ole oikeaa merkitystä muille kuin itselleni.

Haaveilen nimittäin siitä, että jonain päivänä voisin elättää itseni kirjoittamalla. Ja jos blogini on ainoa luovan kirjoittamisen muoto, jota harjoitan, niin ehkä sitä voisi ylläpitää. En ehkä juuri nyt kirjoita niin hyvin tai kurinalaisesti, että se mitenkään voisi olla ammatti. Uskon tai ehkä jopa tiedän, että harjoituksella voisin siihen päästä. Tuo elämäntapablogini tosin on päivittynyt vähintään kerran viikossa, mutta nyt lähden tavoittamaan haaveitani sillä pienellä tavalla, että kirjoitan tähän yleisblogiini vähintään kerran, mielellään kaksi, viikossa.

Mutta henkilökohtaisesta yleiseen. En ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka valittavat korkeista veroista, mutta ovat edelleen kirkon jäseniä. Siinä on kaikille yksityisille ihmisille henkilökohtaisen veronalennuksen mahdollisuus.

Nyt kun keskustelu kirkosta eroamisista on taas leimahtanut ihmisvihamielisen "Älä alistu!" kampanjan myötä. Sitä toivoisi, että keskustelu etenisi siihen, että oikeasti puhuttaisiin kirkon asemasta, sen edustajien mielipiteiden sijaan. Minusta kirkko ei ole niin kiinnostava järjestö, että sen mielipiteistä tai jäsenmäärästä pitäisi välittää.

Maallistuneen sivistysvaltion pitää kohdella kaikkia ideologioita ja uskontoja tasa-arvoisesti. Siksi kaikki kirkkojen erioikeudet pitäisi purkaa. Sitten niistä mielipiteistäkin voitaisiin keskustella samalta viivalta.

Politiikka Soinin vankina pt II

2011-02-22T08:32:00.001+02:00

Shh. Ei saa kertoa kenellekään. Paljasta nyt, mistä tässä konfliktissa persujen ja ns. vanhojen puolueiden - kyllä, sinä vihriä siellä takarivissä, teistäkin on tullut vanhoja - välillä on kysymys. Siinä ei ole kysymys maahamuutosta, paitsi ehkä välillisesti. Siinä ei todellakaan ole kysymys politiikan korruptiosta, sisällöistä tai muiden puolueidein aatteettomuudesta.

Sehän jo tiedetään, että osin on kysymys retoriikasta ja protestia. Mutta ei niistä sen enempää - onhan kokoomuskin vallassa puhtaasti retoriikan voimin, ei siinä mitään uutta poliittisen aurinkomme alla ole. Mutta itse pihvistä ei puhuta mitään. Tai pitäisikö sanoa perunasta tai lantusta, että oltaisiin riittävän perussuomalaisia.

Kysymys on kansainvälisestä ja toisaalta kansallisesta asennoitumisesta. Perussuomalaiset haluavat palautta kansallisen politiikan arvoonsa. He haluavat, että me leikimme keskenämme täällä ja puhumme muiden kanssa, kun siihen on tarvetta. He haluavat, että suomalaiset päättävät yksin suomalaisten asioista. Maahanmuutto saattaa liittyä kansalliseen puoluejatteluun välillisesti, mutta rasismi ja kansallismielisyys eivät ole ollenkaan samoja asioita.

Sillä katsotaanpas nyt. Mikä yhdistää muita puolueita (miinus marginaalit) lähes täydellisesti? Se on kansainvälinen yhteistyö. Kaikki vannovat yhden yhteisen maailman, kansain välisyyden ja globalisaation nimiin. Käytännön politiikassa on eroja, mutta muut näkevät politiikan peruuttamattomasti kansainvälisenä toimintana, jota tehdään yhteistyössä muiden kanssa. Muut ajattelevat, että päätöksenteko on peruuttomattomasti jaettu muiden valtioiden ja kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Ja tätä kansallimielisyyden ja kansainvälisyyden vastakkainasettelua emme osaa käsitellä, vaan sorrumme käymään keskustelua yksittäisten kysymysten - kuten maahanmuutto - kautta ja kanssa. Kansainvälinen politiikanteon normi on haastettu, mutta haastaja pitää pelikentää yksin hallussaan.

Politiikka Soinin vankina

2011-02-13T13:44:00.000+02:00

Heittelen kiviä lasikaapissa. Vaikka minulla ei enää olekaan kuin taakse jäänyt poliittinen tulevaisuus, niin jonkinlaiseksi poliittiseksi toimijaksi, kai täytyy itsenikin laskea. Kiviä kuitenkin lentää, nuori anarkisti herää uniltaan. Siis se sisäinen nuori, fyysistä nuoruutta ei taida enää takaisin saada

Suomalainen politiikka on antanut Soinin ottaa itsensä panttivangiksi. Rakettimaisesta noususta nauttivaa liikettä ei yksinkertaisesti uskalleta haastaa, sitä myötäillään tai se jätetään huomiotta. Kuka nyt voittajan kanssa haluaisi kinata? Siinähän voi saada kansan tuomion. Edes vihreät, jotka taisivat joskus julistautua persujen vastavoimaksi,eivät ole juuri meteliä pitäneet.

Helppo selitys on tietysti se, että media ei päästä kuin voittajan esiin. Mutta kyllä minusta tuntuu, että kyse on enemmän uskalluksen ja ymmärryksen puutteesta. Ymmärryksen siksi, että ei persujen agendaa edes yritetä ymmärtää. Kyllä, sanon että agendaa, sillä ei perussuomalaisia yksinkertaisesti voi ohittaa sillä, että he ovat protestiliike ilman sisältöä.

Onhan siellä linjauksia, jos vaikka heikäläisten sivuja katsoo.Jos ohittaa Soinin värikkään ja tarkoituksellisen retoriikan, niin onhan siellä selvä linja. Ahdas ja kansallismielinen linja ehkä, mutta linja kyllä. Ja kannattaa muistaa, että voi olla ahdas ja kansallismielinen olematta rasistinen, sitä valtaosa persuista ei edes näytä olevan, eikä ainakaan puolueen diktaattori Soini.

Vaikka kyllästyminen politiikkaan, puolueisiin ja ennen kaikkea vallitsevaan tapaan tehdä politiikkaa, on persujen keskeinen käyttövoima, ei protesti ole varsinainen sisältö. Se on nimenomaan käyttövoima, jolla kannatusta haetaan, juuri niistä ryhmistä, jotka muut ovat unohtaneet. On unohdettu, koska se on ollut mahdollista - ja koska se on ollut harjoitetun politiikan kannalta kätevää.

Mutta ei silti kannattaisi näin halvalla antautua Soinin edessä. Ehkä kannattaisi ottaa haaste vakavasti. Kannattaisi harkita pyytävänsä vaikka anteeksi tehtyjä virheitä. Ja katua - toimia sitten uudella tavalla. Tai sitten voidaan ottaa turpiin kunnolla ja tehdä samat asiat jo kriisiytyneessä tilanteessa.

Lisää liksaa!

2011-01-25T11:27:00.000+02:00

Taas neuvotellaan valtakunnassa työehtosopimuksia. Työ alkaa olla kiivastikin käynnissä ainakin tällä julkisella puolella, mitä sattuneesta syystä seuraan tiiviimmin.

Perusongelman voi tiivistää aika helposti. Lisää liksaa pitäisi saada yli kolme prosenttia, jotta inflaatio ja muut hinnakorotukset eivät syö ostovoimaa. Tätä ammattiyhdistysliike haluaa.

Toisaalta meillä on kustannuspaineet, joiden mukaan korotuksia ei pitäisi ottaa. Todetaan, että raha ei riitä ihmisten palkkaamiseen, jos korotuksia tehdään. Mieluiten ei siis korotuksia yhtään tai ei juuri ollenkaan. Tätä työnantaja haluaa.

Eikö vähintäänkin kuitenkin ihmisten ostovoima pidä turvata? Jo ensinnäkin inhimillisestä näkökulmasta: että raha riittää elämiseen. Ja toisekseen taloudellisesta: jos ostovoima laskee, niin yleinen taloudellinen toiminta hidastuu.

Ei vaihtoehtoja: lisää liksaa!

Ei, herra Sarasvuo, te olette väärässä

2010-11-29T10:03:00.000+02:00

Satuin kuuntelemaan tuossa eilen, sunnuntaina 28.11., uusintaa Tuomas Enbusken radiohjelmasta "Miten suomalaisia pitäisi johtaa". Ohjelma on kuunneltavissa myös Ylen sivuilta. Toisena kanssakeskustelijana ohjelmassa oli Jari Sarasvuo.

Tästä yli-ihmisen itsetunnolla varustetusta yritysvalmentajasta on varmaan kaikilla suomalaisilla jokin mielipide. Huolimatta siitä, että minusta yrityskonsultit ovat enimmäkseen rinnastettavissa niihin kauppiaisiin, jotka aikanaan möivät vankkureistaan kaikki vaivat parantavia ihmevesiä, olen tavallaan arvostanut tätä ihmistä.

Hän on monessa asiassa periaatteessa oikeassa. Itseensä ja muihin luottaminen on monessa tilanteessa, varsinkin toisten ihmisten kanssa toimiessa, ratkaisu eteenpäin pääsemiseen. Samoin kuin pureutuminen suoraan käytännön ongelmiin, niihin toden totta pitää mennä kiinni.

Mutta. The Big But. Ohjelmassa, sinänsä hyvää keskustelua, puhuttiin julkisen sektorin ongelmien - joiksi luettiin huonoa johtamista ja huonoa tuottavuutta - korjaamiseen. Juontajan tiedustellassa sisäinen sankari Sarasvuolta, että miten sitten julkinen sektori laitetaan kuntoon niin vastaus hyvin vapaasti lainattuna kuului niin, että "ei mitenkään. Siellä on tämä kolmas tekijä, joka estää kaiken työelämän kehittämisen, nimittäin ammattijärjestöt. Se ei anna kehittää mitään".

Nyt meni älykäs - huomautettakoon, että nimenomaan älykäs, erotuksena viisaasta - ihminen vipuun. Ammattijärjestö(t) eivät estä kehittämästä työelämää, pikemminkin päinvastoin. Omalla työnantajallani JHL:ssä on omilla palkkalistoillaankin työelämän kehittäjiä, jotka ovat olleet monessa mukana hakemassa kehityksen kautta ratkaisuja ongelmiin.

Ammattijärjestö on kyllä kiinnostunut estämään sen, että kuka tahansa ei kehitä työelämää. Samoin se on kiinnostunut estämään sen, että työelämää ei kehitetän miten tahansa. Työelämän kehittämisen pitää olla ennen kaikkea työntekijöiden vaikutusvallassa, heidän pitää olla mukana siinä työssä. Ja sitä kautta mukana pitää olla heidän muodostamansa järjestöt. Juuri tätä(kin) varten nämä järjestöt ovat olemassa, yksittäisen työntekijän resurssit kehittämiseen saattavat olla rajalliset, järjestöt tarjoavat tähän tukea.

Sorry, Mr. Sarasvuo. Pieleen meni - ja pahasti.

Tehdään se verovaroin

2010-11-11T09:44:00.000+02:00

Jokainen saa määrittelä otsikon "se" sanan ihan itse. Kimmoke tähän on nyt oikeastaan se, että veroista keskustellaan taas vaihteeksi paljonkin. Ja hyvä niin ja oikeinhan se onkin, verot ovat meidän yhteisiä rahojamme ja yhteisiin asioihin niitä käytetään.

Se vain tässä häiritsee, että keskustelu käy vain verotuksen muodoista. Ne ovat kiinnostavia, toki. Ja verotus pitää järjestää tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti. Jälkimmäinenhän on pirun mielenkiintoinen sana, oikeudenmukaisuudelle on aika paljon määrittelijöitä. Mutta en nyt lähde sille tielle.

Lähden muistelemaan hetken, kai se tällaiselle nopeasti keski-ikäistyvälle sopiikin. Ensimmäisiä isoja - siis minulle isoja - poliittisia kysymyksiä oli silloisen kotikuntani veroprosentin nosto. Tai esitys sen sen nostosta, jota saman kylän kokoomuslainen pamppu (tietysti) kiivaasti vastusti. Taitoimme asiasta myös paikallisen lehden palstoilla.

Lopulta keskustelussa oltiin siinä pisteessä, että oltiin ytimessä. Kokoomuslainen vastapartti totesi, että pitäisi pysähtyä miettimään, mitä kertyvillä verorahoilla saa ja miettiä verotusta sen mukaan. Aika pysäyttävää. Niinhän sen tietysti pitää olla, kuulostaa loogiselta.

Ei muuten ole. Kun (jos?) halutaan rakentaa hyvää yhteiskuntaa, niin ensin pitää miettiä sitä, mitä halutaan rahoittaa. Ja sen jälkeen sitten etsiä sillä rahoitus. Puhutaan sitten siitä tekniikasta enemmän.

Eli, verotuksessa ei varsinaisesti pitäisi ensisijaisesti keskutella sen muodoista, vaan siitä mihin rahaa halutaan käyttää. Laajaksi muuttunen hyvinvointivaltion kohdalla olisi syytäkin pysähtyä. Onko todella niin, että haluamme maksaa kaikki kulut, joita meille on kertynyt? Voi olla. Olisko jotain ihan uusia lisärahoitustarpeita?

Mitä me haluamme maksaa ja mistä meidän pitää maksaa? Mietitään sitten sen jälkeen, kuinka me tarvittavat rahat keräämme.

Ruvetaan piraateiksi eli tieto vapaaksi!

2010-11-02T12:02:00.000+02:00

Maahanmuuttajakysymyksen - turhanaikainen - pöllyyttely ja Timo Soinin -väitetty- karisma ovat vieneet huomion toiselta asialta, josta vielä jossakin vaiheessa saattoi uumoilla vaaliteemaa myös Suomeen. Jos ei keskeistä vaaliteemaa, niin ainakin "kuumaa perunaa". Esimerkit tälle ovat jo länsinaapurissa asetettu.

Vaikka asian kiivaimmat puolustajat ovatkin valinneet itselleen vähän lapsekkaastikin tämän piraattien nimen, niin asian merkittävyys ei siitä katoa. Kyse on tekijänoikeuksista, sananvapaudesta, digitaalisesta kopioimisesta ja ennen kaikkea tiedon vapaasta levityksestä.

Selvää on - tai ainakin minä kuvittelen sen olevan kaikille selvää - että tekijänoikeuslait ovat nykyisellään vanhentuneita ja ympäröivään todellisuuteen sopeutumattomia. Myös tekijöiden etu on avata näitä lakeja, päästää tieto ja kulttuuri leviämään vapaammin. Uudet liiketoimintamallit - ja myös uudet tekijänoikeuskorvausmallit - tuovat laskennellaset menetykset äkkiä takaisin.

Itse näen asian siten, että jatkossa ei voi olla muuta tietä kuin laillistaa omaan käyttöön tapahtuva digitaalinen kopiointi (esimerkiksi vertaisverkot) kokonaan. Tämän hetkinen tie ei toimi, ei sananvapauden, ei tiedon liikkumisen eikä edes tekijöiden tulojen näkökulmasta. Tilanne on vähän sama kuin puolustettaessa käsinkudontaa höyrykoneita vastaan. Muutos on niin suuri, että se pelottaa.

Kopionnin ja tiedon leviämisen pitää olla mahdollisimman vapaata. Sen ei tarvitse merkitä tekijönoikeuksien rajoittamista millään tavalla. Ehkä se tärkein oikeus - se että jokin teos on tekijänsä ja pitää sellaisena mainita - ei tästä muutu mihinkään. Mitä sitten tulonmuodostukseen tulee, niin esimerkit taitavat osoittaa, että tulot jakaantuvat laajemmalle kuin nykymallissa ja ennestään tuntemattomilla tekijöillä on suurempi mahdollisuus saada teoksensa myyntiin.

Tieto vapaaksi!

Hyviä tavoitteita, huonoa politiikkaa

2010-10-21T10:21:00.000+03:00

Se on näitä peruskysymyksiä. Politiikassa ja asenteessa maailmaan muutenkin. Se klassinen kysymys siitä, että oikeuttaako hyvä päämäärä käytettävät keinot. Varsinkin siis, jos keinot ovat vähintäänkin epäilyttäviä.

Minusta tämä on itsestäänselvää. Eli ei se nyt vaan olisi ollut oikeutettua murhata Hitleriä, jos sillä olisi ainakin osa II maailmanrytinän seurauksista välttää. Muun väittäminien on - taas minusta - melko epäilyttävää moraalia. Siis sitä moraalia, jonka mukaan voi varastaa, jos ei jää kiinni.

Mutta meinaa lipsahtaa sivu-urille. Ajatus syntyi siitä, että Helsingin kaupunginvaltuusto typerehti tässä vuokra-asuntoyhtiöidensä kanssa.

Tavoite on hyvä. Siis se, että vuokrataloyhtiöt niputetaan yhteen. Silloin esimerkiksi vahinkojensieto nousee, kun kustannuksia on jakamassa useampi talo ja vuokrankorotuspaineet tasaantuvat. Melko kannatettavaa.

Mutta tapa on aivan syvältä. Nyt on olemassa hyviä, huonoja ja siltä väliltä olevia yhtitöitä. Jos ja kun ne niputetaan yhteen ilman lisärahaa, niin käytännössä hyvien yhtiöiden asukkailla maksatetaan huonojen virheet. Melko epäreilua. Ja voisi kysyä, että missä on näitä yhtiöitä hoitaneiden vastuu tässä mallissa? Ei missään, on varmaan vastaus.

Kaupunki olisi voinut tehdä asian reilusti ja laittaa riittävästi rahaa prosessiin, jotta yhtiöt siirtyisivät uuteen samalta viivatalta. Asia olisi kunnossa. Mutta kun se ei ole kunnossa, niin ei todellakaan olisi kannattanut. Kiitos niille rohkeille, jotka eivät valtuussa typerehtineet tässä asiassa.

Helsinkiläinen esimerkki, mutta valtakunnallinen ja jopa universaali sovellettavuus: Ei tehdä tyhmää politiikkaa hyvien tavoitteiden varjolla.

Kielisotaa!

2010-10-10T09:27:00.000+03:00

Suomessa on taas puhjennut yksi taistleu pitkässä sodassa. Vastassa ei ole keltainen A 2 idästä, vaan kieli lännestä. Pakkoruotsiksi sanovat sitä ja ne toiset kutsuvat sitä sivistykseksi. Melkoista debateerausta aiheesta syntyy.

Itse ruotsin kielen opettamisesta kouluissa on tavallaan ihan turha vääntää kättä. Se ei ole se itse asia. Kukaan ei voi väittää, että kielten opiskelu olisi koskaan turhaa. On koulutuspoliittista saivartelua tarkastella kielivalintojen pakollisuutta ja valinnaisuutta. Totuus lienee se, että kielilautanen ei käytänössä monessakaan koulussa voisi kovin laaja olla.

Itse asiassahan pakkoruotsikeskustelussa on kyse pelosta ja mahdollisuudesta. Pelko on suomenruotsalaisella vähemmistöllä - jota muuten itse pidän enemmän kultturi -kuin kielivähemmistönä - ja mahdollisuus sitten tällä fennoistisemmalla osastolla. Pelko on tietysti se, että jos ruotsin pakollinen opiskelu loppuu, niin loppuu aikanaan koko kaksikielisyyskin, kun ensin höllennetään virkaruotsin ehtoja, kun lahjakkaat ihmiset eivät enää osaakaan kieltä ja ketju purkautuu auki sitä kautta. Mahdollisuus nähdään täsmälleen tässä samassa asiassa.

Ja tässä ollaankin sitten sen asian äärellä, josta debattia pitäisi käydä. Pitääkö Suomessa olla kansalliskielenä ruotsi ja jos pitää, mitä se merkitsee? Ruotsi on entisen isäntämaan (valloittajan, siirtomaaisännän, emämaan, pick whatever you like) kieli, joka jäi maahan tänne syntyneen eliitin mukana. Sitä puhuu äidinkieleneen jatkuvasti sekä absoluuttisesti että suhteellisesti pienenevä joukko. Ruotsi ei ole ainkaan kansainvälisesti merkittävä kieli, se saattaa olla sitä pohjoismaalaisen yhteistyön kannalta, joskaan sekään ei ole ihan sant.

Toisaalta, ruotsin kielisyys on olennainen osa Suomen kulttuurihistoriaa ja venäläisiä ja saamelaisia (ja ehkä savolaisia...) lukuunottamatta millään muulla (kieli)vähemmistöllä ei tässä maassa ole samanlaista asemaa. Se siis de facto eroaa suurimmasta osasta muita kielivähemmistöjä.

Mutta, mutta. Ruotsin kielen osaaminen ei tuo sen enemään sivistystä kuin minkään muunkaan kielen, nykyiselläänkään ei tosi asiassa ruotsinkielisiä palveluita pystytä takaamaan maan kaikissa osissa - eikä ehkä pitäisikään pystyä eikä ruotsin osaamisesta voida katsoa olevan ainkaan niin merkittävää kansainvälistä hyötyä kuin vaikkapa saksan, ranskan tai venäjän osaamisesta olisi. Hyödyllä siis kansalliskielen asemaa ei voi perustella.

Kaksikielisyyden ylläpito koko valtankunnan alueella on myös aika kallista. Tosin vähemmistöjen suojelu ei saa katsoa hintaa, vaikkakin pitää muistaa, että yksi demokratian keskeisistä periaatteista on nimenomaan enemmistön suojelu vähemmistöltä.

Kaikkia kieli -ja kulttuurivähemmistöjä pitää kohdella hyvin - ja tasavertaisesti. Onko kulttuurihistoriallinen yhteys Ruotsiin ja ruotsin kieleen niin vahva argumentti, että sillä voidaan jatkossakin perustella sen kansalliskielen asema? Siitä tässä on kysymys, eikä kieliopetuksesta koulussa.

Muunnellaan geenejä

2010-10-07T07:20:00.000+03:00

Olen tainnut jo joskus aiemmin asettua varovaisesti tukemaan gmo tuotantoa tässä blogissa. Tai no, ehkä tuki ei ole ollut edes niin kauhean varovaista, kuten ei ihan aina muutenkaan tekstini.

Peruslähtökohtahan on se, että jos muunnellaan jotenkin tiettyä geeniä x, jotta saadaan haluttu lopputulos y, niin tällä ei pitäisi voida olla mitään vaikutusta tuotetta syöviin eläimiin tai ihmisiin. Eivähtän geenit yksinkertaisesti voi siirtyä ravinnosta eteenpäin. Näin ollen ei pitäisi olla mitään varsinaista syytä vältellä geenimuunneltuja tuotteita.

Mutta, mutta. Ilmeisesti homma on niin huonosti hanskassa, että kaikkia niitä seurauksia mitä geenin x muuntelusta tuotteen muille ominaisuuksille aiheutuu, ei välttämättä tiedetä. Eli saattaa olla, että kaikenmaailman happo/vitamiini/hivenaine/tiesmitkäaines koostumukset muuttuvat sillä tavalla, että niillä on vaikutuksia tuotetta nauttiviin tahoihin.

Toisaalta, kaikkia muitakin tuotteita pitää tutkia aika tavalla ennen kuin ne päästetään markkinoille. Miksi sitten geenimuunneltuja tuotteita ei voisi tutkia samalla tavalla? Maallikon on aika vaikea keksiä tähän mitään syytä. Samat turvallisuusvaatimukset pitää olla kaikilla tuotteilla, olivatpa ne sitten keinotekoisesti tuotettuja, täyttä luomua tai geenimuunneltuja.

Ja kuitenkin lopulta, eikö kasvien jalostuskin ole geenimuuntelua, vain paljon hitaampaa kuin tämä varsinainen gmo meininki. Vahvistetaan haluttuja ominaisuuksi ja karsitaan heikompia. Näin ollen kyse ei edes ole mistään uudesta asiasta, toteutus vain on uusi. Yksi peloista on liittynyt siihe, että nämä geenimuunnellut kasvit valtaavat kaiken viljelyalan, mutta eikös sama riski ole minkä tahansa uuden lajikkeen tuonnissa? Ei taaskaan mitään uutta?

Sitä paitsi, allekirjoittanut uskoo vahvasti, että geenimuuntelu on vasta pitkän tien alussa. Se on teknologia, jolla voidaan pystyä tulevaisuudessa hävittämään monia sairauksia, pidentämään elinikää merkittävästi ja niin edelleen. Kehitystä tuskin voidaan siinä suhteessa pysäyttää.

Tässä vaiheessa: sallitaan gmo tuotteiden käyttö, kunhan niitä koskevat samanlaiset testaukset ja turvamääräykset kuin muitakin tuotteita.

Edustajalle palkkaa

2010-10-06T14:00:00.000+03:00

Suomalainen poliittinen teatteri esittää, sarjassa käsittämättömiä jatkettuja sekoiluja: "Kansanedustajille lisää liksaa".

Ei, minusta ei ole väärin, että kansanedustajille maksetaan suhteellisen korkeaa palkkaa. Se on aika rankkaa, paljon aikaa vievää työtä ja siitä tulee maksaa jo senkin takia. Ennen kaikkea siitä tulee korvata kohtuullisesti senkin takia, että houkutus siihen, että ottaisi vastaan lahjuksia olisi mahdollisimman pieni.

Mutta tämä korotusten tekotapa. Tämä on vähän sellainen systeemi, että sitä voi verrata siihen, että tähtäilee itseään haulikolla jalkaan. Ja vaikka tietää, että se lopulta sattuu, kun ampuu, niin ampuu silti. Jokainen kansanedustaja tietää ihan tarkkaan, että korotuksista tällaisella tökeröllä tavalla tehtynä nousee meteli.

Onhan se pirun ruman näköistä, kun niitä korotusprosentteja ja euroja verrataan muihin. Ei näytä hyvältä, ei.

Ei ole mahdotonta, että järjestelmä perustuisi määriteltyyn palkkatasoon ja siihen jonkin tekijän - esimerkiksi palkkamediaanin kehityksen - kautta tulevat vuotuiset korotukset. Näin perusteet olisivat selvät ja palkka kehittyisi koko ajan, eikä isompia kertakorotuiksia tarvitsisi tehdä.

Kitinää tulisi silti, mutta ei samassa mittakaavassa. Muuttakaa järjestelmä, jos kitinästä haluatte eroon. Tai jos haluatte masokistista jalkaan ampumista, niin jatkakaa ihmeessä nykyuralla

"Mä aloin katella muita töitä"

2010-09-23T10:02:00.000+03:00

Ja niin on lausunut, Vanhanen. Matti Vanhanen. Ja saahan sitä aikuinen mies alkaa katsella uusia töitä. Monihan innostuu vielä keski-iässä tekemään ammatin -ja uranvaihdoksen. Ja oikeinhan se on. Ihminen tarvitsee uusia näkökulmia - ja suoraan sanottuna Suomi tarvitsi, tai noh, tarvitsee edelleen/taas, uuden pääministerin.

Siinähän se homman varsinainen juju onkin. Jos ihminen, jonka ammatti sattuu olemaan pääministeri, kertoo alkaneensa katsella "muita töitä" ja "uusia hommia", niin etäistä hälytyskellojen kilkatusta alkaa kuulua. Siis ammatti oli pääministeri.

En tosiaan tiedä, että olenko nyt sinisilmäinen, vanhanaikainen tai harhaluuloinen tai kenties kaikkea kolmea. Mutta olen ollut ja olen edelleen siinä uskossa, että poliitikon työ ylipäätään ja pääministerin ennen kaikkea on muutakin kuin työ. Eihän se nyt voi olla yksi työ muiden joukossa. Siihen päästäkseen joutuu kuitenkin käymään melkoisen kutsumustien läpi, tai ainakin suurin osa joutuu.

Minusta ei ole mitään väärää siinä, että poliitikot aloittavat muitakin töitä poliittisen uran jälkeen. Ihmisiä ovat hekin ja politiikassa pätevöityy lisää erilaisiin asioihin. Mutta jos pääministeri vaihtaa kesken kautensa uusiin töihin, koska tämä päätti "että nyt saa riittää ja aloin katsella muita töitä", niin ei, ei todellakaan ole asia ihan kohdallaan.

Ei kai ole kiellettyä odottaa, että poliittinen johtaja tuntisi, edes ihan vähän, intohimoa tekemiseensä, Suomen johtamiseen?

Demokraatti, ruotsidemokraatti

2010-09-21T08:52:00.000+03:00

Naapurien vaalien tiimoilta suurinta hämmästystä herätti tämä ruotsidemokraattien nousu. Tämähän on siis puolue, jota voisi kuvailla, että se perussuomalaiset with a big twist. Tai toisaalta, että se on perussuomalaiset ilman säädyllisiä filttereitä.

Ei voi olla kenelläkään yllätys, että muukalaisvastainen - tässä tapauksessa osin jopa avoimen vihamielinen? - puolue menestyy vaaleissa. Kyseessä on sama ongelma kuin meillä Suomessa: kun maahanmuutosta aiheutuvista seurauksista ei keskusella avoimesti, eikä uskalleta tehdä esityksiä, seuraa vaihtoehtoisen puolueen nousu ennen pitkää väistämättömästi.

Mutta kaikkein ironisinta on tuo länsinaapurin puolueen nimi ja sen linkki sikäläiseen asennoitumiseen ja ilmapiiriin. Kyseisen porukan kohtelu, kun ei ole tapahtunut mitenkään demokratian hengessä tai sen kauniita periaatteita kunnioittaen. Puolue yritettiin vaieta kuoliaaksi, sitä ei päästetty muiden tapaan esiintymään, esitettiin vetoomuksia jättää se huomiotta ja niin edelleen.

Tuota, ursäktä mig men... Ei näin käyttäydytä kypsässä demokratiassa. Kansavalta tarkoittaa, sitä että kansalla on oikeus myös sortaa itseään. Jos nyt ihan välttämättä haluaa, niin saa äänestää myös täydellisen idioottimaisia vaihtoehtoja. Mutta kaikkien puolueiden tms. pitää päästä toimimaan samoilla pelisäännöillä ja samoilla ehdoilla. Jos jokin porukka on suorastaan rikollinen, niin se ei varmaan saa sitten edes oikeutta toimia ja sen asian tuomitseminen kuuluu oikeuslaitokselle.

Myös tyhmistä esityksistä pitää voida keskustella ja niille pitää antaa tilaa. Vaikenemalla ja peittelemällä lapioidaan tukea ja kannatusta suoraan ääriliikkeiden laariin.

Onko Ruotsin tie meidän tiemme ?

2010-09-20T07:28:00.000+03:00

Ruotsissa tapahtui se, minkä ei historiallisen tietämyksen mukaan pitäisi olla mahdollista. Ja se sama, mikä näyttää voivan olla mahdollista tapahtua keväällä myös Suomessa. Totuttujen lainalaisuuksien mukaan, oikeistohallituksen ei pitäisi pystyä pysymään vallassa, ei varsinkaan taloudellisesti vaikeina aikoina.

Vaikka Ruotsi on hyvin erilainen, on sen tilanteessa paljon samaa. Sielläkin on itselleen ihmisen kasvot löytänyt oikeisto, joka on ajanut ainakin retorisesti hyvinvointiyhteiskunnan kylkeen. Sielläkin juuri oikeisto on löytänyt oikein 2000-luvun hengen, jossa yksilöllinen kilvoittelu yhdistetään kohtuulliseen yhteisvastuuseen. Molemmissa on vasemmisto, tarkoittaa siis sosialidemokraatteja, heikoissa kielissä, kompastelee eikä oikein löydä tietään tulevaisuuteen.

Länsinaapurissa toki harrastetaan tätä käsittämätöntä blokkeilua, joka vaikuttanee vaaleihin omalla tavallaan. Sanon käsittämätöntä siksi, että minusta neuvottelu ja yhteistyö ovat avainsanat politiikassa. Ei sen pitäisi monipuoluejärjestelmässä olla niin, että jo etukäteen kerrotaan kenen kanssa maata hallitaan, jos valta saadaan. Omaa ohjelmaa toteutetaan suhteessa niihin, joilla kannatusta on.

Yksi keskeinen ero on tietysti vihreät, jotka Ruotsissa ovat vasemmistopuolue, kun taas Suomessa puolue sijoittuu johonkin sinne kokoomuksen mustemmalle puolelle poliittista karttaa ääriyksilöllisine piirteineen. Vaikka nyt eletäänkin vihreiden puolueiden kukintakautta, niin se ei kuitenkaan ole ratkaisevaa.

Jos mitään oleellista ei muuttu Suomessa, niin Ruotsi tie on meidänkin tiemme. Keskeinen erottava tekijä on aika, lännessä se jo loppui, täällä sitä on. Sosialidemokratia kun kaivaa esiin jostain kansankielisyyden, selkeyden ja kirkkaan oman vaihtoehdon, niin tilanne saattaa hyvinkin muuttua.

Energiaverotus haisee

2010-08-30T10:56:00.002+03:00

Kai tämäkin pitää sanoa ääneen. Vihreä verouudistus ja energiaverotus haisee, siis niinkus sucks.

En minä halua, että sähkölaskuni nousee parikymmentä euroa kuukaudessa siksi, että kulutusta pitäisi hillitä ja siksi, että sitä sähköä ja lämpöä tuotetaan väärin. En ymmärrä miksi minua pitää rangaista siitä, että elän sähköintensiivisessä yhteiskunnassa ja haluan lämmittää tupaani talvellakin.

Ihan ensin pitäisi päättää, että minkälaista energiantuotantoa halutaan suosia. Jos painopiste on päästöjen vähentämisessä, niin sitten laittamaan lisää ydinmyllyjä pystyyn ja äkkiä. Jos painopiste on uusiutuvissa, niin sitten jätteenpoltot, risunkeräämiset ja kompostit kuntoon ja ripeästi. Siihen sitten päälle rangaistusverot ennen kaikkea hiilelle ja sitten öljylle ja turpeelle.

Ja rangaistusverot sinne teollisuudelle, joka sen sähkön tuottaa. Se tehoaa, ei kuluttajien rankaiseminen. En minä voi vaikuttaa siihen, että miten sähköyhtiöni energiansa tuottaa. Ja ei, en todellakaan mene mihinkään norppa/tuuli/menninkäissähkö vedätykseen.

Minusta energiapolitiikan lähtökohta pitäisi olla edullisen sähkön ja lämmön tuottaminen kuluttajille mahdollisimman ympäristöystävällisesti. Ja tuottamismuotoja pitää ohjata tuottajien, ei kuluttajien kautta. Energiansäästö on enimmäkseen haihattelua muualla kuin paremmissa rakentamis- ja teknisissä ratkaisuissa.

Jaa, tässä ei vissiin ollu kaikki uudistukset. Mutta ei ne loput loppukäyttäjien rankaisutkaan kauhean kannatettavia ole.

Vihreä mopo metsään

2010-08-23T10:19:00.000+03:00

En koskaan ole oikein arvostanut vihreiden kykyä saada politiikassa mitään aikaan. Heidän saavutuksensa perustuvat lähinnä siihen, että tehokas teemojen esiinnoasto saa muut omaksumaan niitä. Ja omaksuttuaan sitten ajamaan niitä.

Mutta tähän saakka olen arvostanut vihreitä siitä, että enimmäkseen siellä keskitytään omaan juttuun eikä käytetä aikaa muille räksyttämiseen. No, ohi on. Sekä arvostus että tämä piirre ilmeisesti.

Sinnetännemäen tämän päiväinen oksennus hesarissa oli kuvottava. Ja kummallinen. Vihreät ovat jopa ylpeilleet individualismillaan että ryhmätoiminnan puutteellaan. Ja sitten sieltä annetaan ylen lasti linjattomuudesta!

Semminkin kun Sinnetännemäen kaipaa linja on aika selkeä. Demareiden talouslinja on työllisyys. Ja sen kautta hoituu moni asia kuntoon. Mutta ehkä työministeri ei tullut sitä ajatelleeksi?

Hei, Hei Mari

2010-08-19T08:45:00.001+03:00

Nyt saa sanoa ennakkoluuloiseksi tai muuten vaan hölmöksi, mutta jotenkin, kun uutiskuvaa katselee, niin Mari Kiviniemestä ei tule mieleen 'päämisteri'. Ei ensimmäiseksi, ei toiseksi, eikä oikein vielä sittenkään. Ei se oikein voi sukupuolestakaan olla kiinni, sillä kyllä vaikkapa Saksan Merkel huokuu olemuksellaan niin kansleria, niin kansleria. Jotenkin tuo vain on niin... eksyksissä.

Mutta ei se ollut se asia, olkoon niin pääministerittömän näköinen kuin haluaa. Tehtävistä ja niiden hoidosta tässä on kyse. Päivänä eräänä Mari K. loihi lausumaan suurinpiirtein niin, että muiden pitäisi lopettaa vaalipuheet ja hoitaa asioita. Samaan hengenvetoon hän totesi, että leikkauksiin pitää turvautua vasta viimeisenä keinona eikä nyt ole niiden aika.

En ole mikään ekonimisti tai talouden suurymmärtäjä muutenkaan, mutta jos valtion budjetti on ensi vuonna 9 miljardia euroa pakkasen puolella, niin minusta se on ongelma. Se on iso ongelma. Haluttiin valtion velkaantumisesta teoretisoida mitä tahansa, niin ei tällainen velkaantuminen hyvästä ole. Ja se jos mikä on vaalipolitiikkaa, että tehdään vaalivuodelle noin rankasti alijäämäinen talousarvio.

Kyllä nyt on leikkaustenkin aika. Radikaalienkin leikkausten aika. Maataloudesta ja puolustusmenoista pystyisi jo yksin niistämään 2 miljardia ilman, että sillä olisi valtaosan suomalaisia arkeen minkäänlaisia vaikutuksia. Kunnon kriittisellä tarkastelulla budjetista löytyisi ihmisten arjen ulkopuolelta niistettävää. Jokin tässä koko rakennelmassa mättää, jos huonot ajat iskevät heti tuollaisen loven talousarvioon.

Presidentinvaalit – Nato vaalit?

2010-08-14T11:48:00.002+03:00

Kaiken totuuden torvi, vuolaana virtaava Kyrönjoki, ja mahtavien ideoiden isä että äiti, maalaisliiton verkko lehti Apila kertoo, että:

” Presidentinvaalit ovat siis näillä näkymin Nato-vaalit.”

Aha. Todella mielenkiintoista. Olen suuresti yllättynyt, jos nämä henkilövaalit käytäisiin sellaisella teemalla kuin Nato. Ja vielä yllättyneempi siitä, että joku puolue haluaisi käydä tässä kansanäänestyksen asiasta. Ehkä maalaisliiton ajatus kulkeekin siihen suuntaan, että asettumalla Natoa vastaan on toinen porvarillinen puolue voitettavissa noissa vaaleissa.

Puolueet haluavat käydä presidentinvaalit tasan siksi, että onnistuessaan niistä voi saada valtavan buustauksen puoluekannatukselle. Epäonnistumisesta harvoin on niin paljon väliä, ellei se sitä ole ruokkimassa tappiokierrettä eteenpäin (kuten maalaisliiton kohdalla on nyt todennäköistä).

Presidentti tokikin jatkaa varmaan ulkopolitiikan johdossa. Hänelle ei silti kuulu Natojäsenyydestä päättäminen, ei yksin, eikä yhteistoiminnassa. Se valta kuuluu jatkossakin kansalle, eli eduskunnalle. Siksikin Natovaalit olisivat presidentinvaaleissa hölmöä hommaa. Tai ehkä maalaisliitto haluaa siirtää tämän osin kiusallisen kysymyksen ohi eduskuntavaalien.äydä presidentinvaalit tasan siksi, että onnistuessaan niistä voi saada valtavan buustauksen puoluekannatukselle. Epäonnistumisesta harvoin on niin paljon väliä, ellei se sitä ole ruokkimassa tappiokierrettä eteenpäin (kuten maalaisliiton kohdalla on nyt todennäköistä).

Elokuinen valitusvirsi

2010-08-06T08:43:00.001+03:00

Kummallista. Minusta on kummallista kuinka suuret otsikot saadaan esimerkiksi tästä aiheesta sukupuolineutraali avioliittolaki. Tai yhtä kummallista on se, kuinka paljon aikaa politiikassa käytetään nyt vaikkapa provinssien lentoyhteyksien ihmettelyyn tai sukupuolivähemmistöjen oikeuksista kohkaamiseen. Niin puhumattakaan tästä kotikutoisesta ”rasismin kanssa flirttailu” –keskustelusta. Listaa voisi jatkaa.

Ei siinä mitään. Tärkeitä ovat asiat ja jopa periaatteellisia. Mutta yksi juttu niille on yhteistä: lillukanvarsia. Niitä pikkujuttuja joita (suomalaisessa) politiikassa hoidetaan vasurilla – tai pitäisi hoitaa vasurilla.

Tässä kohtaa menee yleensä jollain se Soininkin mainostama kikherne nenään. Todettakoon nyt, että sanonta ei kuitenkaan ole tuon retoriikkalingon keksimä, vaan vanhasta herne nenästä tuunattu sanonta on ainakin meikäläisen lähipiirissä elänyt jo viitisentoista vuotta, todennäköisesti siis muuallakin.

Mutta minusta katsoen on niin, että niin kauan kuin meillä on nälkäisiä lapsia, pahoinpideltyjä naisia ja miehiä, tappoja, sosiaalista eriarvoisuutta, työttömyyttä ja niin edelleen täällä kotomaassa. Ja nälkää, sotaa ja murhia kansainvälisesti, niin ei pitäisi olla varaa tehdä noista lillukanvarsista kauhean isoa numeroa. Olisi asioitakin.

Mutta ehkä sitä tässä vanhetessaan junttiutuu. Tai sitä tällainen ”tuosta poikki ja pinoon” – tyyppinen ihminen, ei oikein ole aina yhteen sopiva tämän nykyisen mielikuvapolitiikan kanssa. Siis sen, jonka periaate kuuluu: Ei ole tärkeää mitä tehdään, vaan miltä se näyttää. Ennen mielikuvapolitiikkaakin sentään tehtiin toisella ajatuksella, siis sillä, että tärkeää on, että se mitä tehdään, ei näytä sille mitä tehdään

Kerrankin samaa mieltä

2010-07-28T10:06:00.000+03:00

Suomalaisen luterilaisen kirkon pää väläytti, että kirkon ehkä pitää luopua vihkimisoikeudestaan kokonaan, jos avioliittolaista tehdään tasa-arvoinen ja oikeudenmukainen. Tässähän menee elämänkatsomus kohta uusiksi, kun on samaa mieltä kirkon korkea-arvoisen edustajan kanssa.

Tosin tässä tapauksessa olen jyrkempääkin mieltä. Ei ole tarvetta odotella, että kirkko itse nyrpistää nokkaansa ja luopuu tuosta oikeudesta. Sen voisi ottaa siltä kokonaan pois. Avioliitto on kuitenkin lakiin perustuva sopimus, eikä kirkon kaltaisella kansalaisjärjestöllä pitäisi olla sen kanssa mitään tekemistä. Käykööt ne siunaamassa kirkossa parisuhteensa sitten myöhemmin, jotka niin tahtovat.

Ihminen ja poliitikko

2010-07-24T08:22:00.002+03:00

Ajatelkaa nyt Matti Vanhasta. Unohtakaa hetkeksi todennäköisesti tuntemanne luontainen inho. Ajatelkaa. Ajatelkaa sitä ihmistä, jonka nimi on Matti Vanhanen. Ei sitä entistä harmaata pääministeriä, vaan ihmistä, joka sattuu olemaan poliitikko ja josta sattuman kautta tuli maalaisliiton puheenjohtaja ja pääministeri.

Saattaa lyödä tyhjää. En halua yllyttää ketään likaisiin ajatuksiin, joten jatketaan eteenpäin. Minäkään en juuri harrasta Vanhasen ajattelua, mutta tämä ajatus juontui päähän tästä miehen viimeisimmistä erouutisesta. Tässäkin tapauksessa tunnemme poliitikon, jonka takana jossain (kaukana) on ihminen.

Tiedämme, että tämä ihminen on varomaton ja intohimoinen (nettideittailu pääministerinä), asiakeskeinen (kaikki ne tekstit) ja varautunut (katsokaa nyt sitä elekieltä). Mutta tunnemme hänen kuitenkin – epäonnistuneena – poliitikkona. Ihmistä saattaisi käydä sääliksi, ellei tämä olisi poliitikko – ja vielä maalaisliittolainen sellainen.

Mutta tämä on vain aasinsilta. Aasinsilta siihen, että poliitikot ovat meillä ensisijaisesti poliitikkoja ja vasta sitten ihmisiä. Vaikka itsensä suojelu on luontainen tarve niin silti minusta asia saisi olla päinvastoin. Niin, että asioita hoitavat olisivat ihmisiä, jotka ovat poliitikkoja – eikä päinvastoin.

Mutta koska muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta johtavatkin poliitikkomme katsovat tarvitsevansa roolin, brändin, menestyäkseen, niin tätä reseptiä kopioidaan jatkuvasti. Kierre pahenee. Minun on ainakaan vaikea ajatella, että rooli voisi koskaan hoitaa asioita yhtä hyvin kuin ihminen.

Menestyksellinen politiikan tekeminen vaatii kuitenkin tunnetta ja intohimoa.

Onko oppositiolla tilaa majatalossa?

2010-07-23T08:04:00.000+03:00

Vallan Kahvan Majatalon asumisaika alkaa kääntymään kohti loppuaan. Viimeistään syksyn sateista alkaen sisällä talossa olevat hallituspuolueet alkavat tosissaan kamppailla paikastaan seinien sisäpuolelle. Samaan aikaan, ainakin teoriassa, ulkona nuotiopaikalla istuvan opposition pitäisi lisätä kierroksia kamppailussa maan suunnan muuttamisessa.

Kesä sinällään on hiljaista aikaa esittää arvioita. Suomalaisen yhteiskunnan hienoja puolia on se, että täällä lähes kaikki todella pysähtyy kesällä. Rattaat pyörivät minimitehoilla ja ajatukset lähinnä hautuvat ilman, että niitä maanisesti yritettäisiin laittaa mietintöihin saati toteen. Minusta se on siis ihan aikuisten oikeasti hienoa.

Mutta tarkastelujakson pidentyessä koko vaalikauteen, on silti vaikea huomata sitä suurta punaista lankaa, jolla oppositio täyttäisi perustehtäväänsä eli hallituksen kaatoyritystä ja vaihtoehtojen esittelyä. Voi olla, että olen niin poliittisesti syrjäytynyt etten ole ajan hermolla, mutta kai näistä nykyisistä talousoloista ja hallituksen kehnoista - luetaan: lähes olemattomista - yrityksistä pärjätä niissä, saisi revittyä jännitettä politiikkaa ja virtaan kamppailuun majatalon paikoista.

Jos suurin jännite syntyy jostain "maassa maan tavalla" -itsestäänselvyyksistä, niin hukassa ollaan seuraavien vaalien kanssa. Pelko siitä, että nykyinen hallituspohja jatkaa, muuttuu käsinkosketeltavaksi. Vaikka voi olla, että nykyään ei saisi jännitteitä ja ristiriitoja olla missään, mutta silti pelkään, että jos värinää asioiden ympärillä ei ole, niin hallituspohja ei juuri muutu.

Nyt oppositio, ennenkaikea rakas SDP, ottakaa asioista kiinni ja alkakaa myllyttää hallitusta ja sen politiikkaa. Kaikkea mikä poliitiikan maastossa liikkuu saa ja pitää ampua.

Blogi palaa

2010-07-21T08:51:00.000+03:00

Olen tässä kesän mittaan herännyt taas blogikirjoittamiseen tuon "Jälleen yksi elämäntapamuutos" -sisarblogini kanssa. Niinpä tämä 'varsinainen' bloginikin palaa tauoltaan ja tekstiä alkaa jälleen ilmestyä verkkoon.

En sano, kun en voi, tässä sitä, että "tarkoitus on kyllä ollut kirjoittaa, mutta vähän pitkäksi tämä tauko venähti...". Tauko on ollut enemmän tarkoituksellinen kuin vain pitkittynyt tauko. Kirjoitan nyt ja olen aina kirjoittanut omaksi harrastuksekseni, jakaakseni saamaani ajatusta, purkaakseni ajatuksia. Näin ollen siinä vaiheessa, kun blogin päivittäminen alkoi tuntuu raskaalta, velvollisuudenomaiselta, päätin että ei ole pakko, jos ei tahdo.

Nyt tämä tuntuu taas miellyttävältä ja asiaakin alkaa taas kaiketin kertymään hampaankoloon. Sisältö ei varmaankaan vanhasta linjasta muutu: politiikkaa, mikä tarkoittaa ajassa liikkuvien asioiden kommentointia ja joskus harvoin omia ajatuksia. Harvoin siksi, että niitä ei kovin usein ole. Filosofiaa, mikä usein tarkoittaa lähes samaa kuin politiikka, mutta ainakin ajatuksissani kouraisee vähän syvemmältä, sielä ajattelun perusteista. Satunnaista jalkapalloa, se nyt kuitenkin on yksi hyvän elämän keskeisistä rakennusaineista. Ja sitten elämää, mikä tarkoittaa kaikkea loppua, arkea ja juhlaa.

Sattuneesta syystä politiikan kommentointini sisältää usein työmarkkinanäkökulman tai liittyy työmarkkinoihin. Kai siitä kirjoittaa, mitä kuvittelee eniten ymmärtävänsä. Valitettavan usein huomaan kommentoijan ääneni olevan sarkastinen ja kyyninen, mutta epäilen vahvasti, että se johtuu kommentointien kohteesta enemmän kuin kommentoijasta. Tai ainakin asia on mukavampi selittää niin päin.

Blogi palaa, taas kerran.

Joko poliittinen blogi kuoli?

2009-11-12T11:20:00.000+02:00

Ei siitä nyt niin kauan ole. Vain muutama vuosi.

Sosiaalisesta mediastakin pitää ilmeisesti alkaa puhumaan jo muistelevalla: ”Vieläkö muistat kun…” nuotilla. Vain muutama vuosi sitten vähän jokainen perusti itselleen blogia, jakaakseen kuolemattomia ja terävän viiltäviä ajatuksiaan kaikille. Ainakin omassa kokemuspiirissäni käytännössä jokainen kirjoittamaan kykenevä perusti itselleen omaa tiedotusvälinettä.

Nyt huomaan, että kipeästi päivityksen tarpeessa oleva blogilistani on hiljennyt ja vaiennut. Toki kirjoittajiakin löytyy, mutta heidänkin päivitystahtinsa on hidastunut. Näihin jälkimmäisiin lukeudun itsekin. Loppuiko meiltä sanottava tai mielipiteet, pysähtyikö maailma? Joko poliittinen blogi kuoli?

Poliitikkojen, johtavien sellaisten, blogeja siteerataan ahkerammin kuin ennen. Poliittisten mielipideblogien aktiivisuus ja määrä taas näyttäisi olevan laskussa, myös muutaman Blogilistan kautta tehdyn nopean pistokokeen muodossa. Blogi sosiaalisen median muotona ei taatusti ole katoamassa, mutta suuntautuminen taitaa olla enemmän sinne muodin suuntaan.

Poliittisille asiantuntija –ja mielipideblogeille olisi jopa kysyntää. Suomalainen politiikka on satunnaisista myrskyistään huolimatta koko lailla seisova vesi. Sen luotaamiselle terävästi ja kohtuullisesti kirjoitettuna riittäisi lukijoita.

Ehkä todelliset vaikuttamiseen tähtäävä asiantuntija (-ja syväkurkku) blogit vain odottavat tulemistaan. Ja saattaa olla, että teräviä mielipiteitä ja loisteliaita analyysejakin vielä kaivautuu esiin. Juuri nyt vain tuntuu olevan valitettavan hiljaista.

”Julkinen on tehotonta!”

2009-11-11T11:39:00.000+02:00

Tähän väitteeseen pääsen väittämään vastaan muutaman viikon kuluttua. Menen edustamaan työnantajaani Radio Yle1:n väittelysarjassa ”Ennakkoluuloja?”.

Konsepti vaikuttaa kiinnostavalta, toimittaja esittää väitteen ja minä vastaan. 15 minuuttia tätä.Pakko myöntää, että yleisesti ottaen nautin tällaisista asetteluista ja tilanteista. Sivistynyt väittely on miellyttävää ja kiinnostavaa. Se haluaako joku juuri minua kuunnella, on kokonaan toinen juttu.

Mutta itse väite: ”julkinen on tehotonta!”. Mitä siihen pitäisi vastata, varsinkin jos ei halua sortua fraaseihin? Ajatuksia otetaan mielellään vastaan

Rokotepakoilu

2009-10-28T13:41:00.001+02:00

Yllättävänkin pitkään lepotilassa ollut sikalentsubakteeri on alkanut jyllätä Suomessa ja leviää tukevasti pohjoisesta kohti etelää. Epidemia on kohta totta koko maassa, se ei ole uhkakuva, vaan tosiasia. Ensimmäinen kuolonuhrikin on saatu.

Samaan aikaan meillä käydään käsittämätöntä keskustelua siitä, että osa hoitohenkilökunnasta aikoo kieltäytyä rokotteesta. Jos joku niin todella tekee, niin sitä voi pitää rikollisena toimintana. Hoitavalla henkilöllä ei ole mitään oikeutta vaarantaa potilaitaan kieltäytymällä rokotteesta.

Vaikka rokote ei ilmeisesti ole ongelmaton, niin siihen ei käsittääkseni kukaan ole kuollut. Itse tautiin on. Kyllä hoitohenkilökunnan pitää tuntea ja kantaa vastuunsa, eikä pakoilla sitä.

Sama pätee muihinkin rokotusasiasta vastuullisiin. Saattaisin olla valmis syyttämään alle kolmivuotiaan rokottamisesta kieltäytyvää vanhempaa lapsensa heitteillejätöstä, pahoinpitelystä tai jostain muusta sopivasta kohdasta. Tosin olen sitä mieltä, että ne vanhemmat, jotka jättävät lapsensa rokotusohjelman ulkopuolelle, ovat epäinhimillisiä ja ajattelemattomia, jos eivät rikollisia.

Toivon todella, että rokotepakoiluun puututaan raskaalla kädellä. Vaikka sikaflunssa on ollut lievempi kuin on odotettu ja pelätty, ei tautia ole mitään syytä levittää käytännössä tahallaan. Siitä on kyse kun tarjotusta rokotteesta kieltäydytään.

Asuntoköyhän halpaa hupia

2009-10-24T08:29:00.000+03:00

Allekirjoittanut on tällainen nykyaikainen asuntoköyhä. Siis tällainen, jonka tuloista sanotaanko nyt vaikka varsin merkittävän osan lohkaisee isohkon asuntolainan hoitaminen. Vastineeksi lainasta on toki elämänlaatuun varsin miellyttävällä tavalla vaikuttava asunto.

Mutta asuntoköyhä yhtä kaikki. Ja tässä pitää huomioida se, että en valita. Hölmöähän se olisi, sillä tila on kuitenkin vapaavalintainen. Kukaan ei ole pakottanut asuntokauppaa tekemään eikä pankin velkavankeuteen astumaan. Termi nyt vain on ihan käyttökelpoinen, sillä se kuvaa tilannetta sekä henkilökohtaisesti, että laajemminkin.

Ja kun käteen jäävästä tulosta niin suuri osa menee tähän asunnon hoitamiseen, niin ne mainitut halvat huvitkin liittyvät talouteen. Vaikka muuten ei olisikaan mitenkään erityisen kiinnostunut talousluvuista, niin laina tavallaan vähän niin kuin pakottaa siihen. Kun siinä lainassa on ne pirun korot, jotka vaikuttavat kohtuullisen paljon siihen kuinka pitkään lainaa maksetaan ja paljonko kuukausittaiset kulut ovat.

Eli vähemmänkin nokkela on jo saattanut arvata, että halpa hupi on korkokäyrien seuraaminen. Kohdaltani se tapahtuu näennäisen laiskasti, lehdestä ja uutisista korot silmälle pistäen. Näennäisen siksi, että kun liikkeet koroissa huomaa, niin sitä alkaa väkisinkin ajatella, että mitkä muutokset taloudessa – tai yhteiskunnassa – korkoihin ovat vaikuttaneet.

On se hienoa tämä asuntolaina. Saa harrastamaan talouspolitiikkaa ja talouden seuraamista. Yksi keskeinen päätelmä on se, että talouden ennustaminen on vähän samanlaista kuin opintojen mittaaminen opintoviikoissa tahi- pisteissä. Mikä puolestaan on läheistä sukua linnunlaulun mittaamiselle metreissä.

Älyllisempänä loppuhuomautuksena todettakoon, että korkotason laskeminen näin alas pitää suomalaista keskiluokkaa ostovoimaisena ja mukana talouden pyörien voitelussa. Korkojen nousu paljon työttömyyden alenemista nopeammin olisi katastrofi.

Hellanlettas, meillä on ehdokkaita

2009-10-21T09:10:00.003+03:00

Se on tämä Eurooppa, siis se Eurooppa, joka ei oikeasti ole Eurooppa, vaan se yhden unionin kokoinen Eurooppa. Se on just se, mistä saadaan aikaan pikkumaisia ja täysin yhdentekeviä kiistoja. Niitä on sitten kiva kiistellä, jotta ei a) tarvitse kiistellä oikeista, jokapäiväiseen arkeen liittyvistä asioista, b) joilla ohjataan keskustelu triviaaleihin asioihin tai c) joita käydään koska, ne nyt vaan rokkaan enemmän kuin tylsät jutut, niinkus sosiaalipolitiikka.

Tämä tulee väkisin mieleen tästä eri osapuolin harrastamasta inttämisestä, jota nyt käydään suhteessa erinäisiin henkilöihin, joita esitetään erinäisiin paikkoihin siellä unionin johdossa. Hellanlettas, meillä on ehdokkaita. Sitä oikein näkee, kuinka jo nuoruuden järjestötouhuissa viritetyt vaistot heräävät poliitikoissamme: ”Hah, nyt pääsee tekemään henkilövalintoja….”. Samaten kuin useimmin silloin nuoruudessakin, niin henkilövalinnat eivät nytkään olisi niitä tärkeimpiä asioita, joita ajaa tai joista keskustella.

Toki, olen itse syyllistynyt useampaankin henkilövalintaan osallistumiseen omalla vaatimattomalla panoksellani. On se vaan kiehtovaa touhua ja siinä kyllä valinnat konkretisoituvat. Mutta jotenkin sitä toivoisi, että isot ihmiset, jotka päättävät isoista asioista toimisivat toisin.

Mutta kun keskustellaan siitä, että pitääkö Lipposta esittää johonkin ja vastataan, että pitää mutta ei vielä. Tai ajetaanko nyt Rehniä kuinka kovasti ja mihin suuntaan ja kannattaako se, ollaan ehkä vähän hakoteillä. Ja sitten kehdataan vielä puhua Suomen edusta. Suomen kannalta tuskin on mitään merkitystä onko meillä jotain tiettyä ihmistä unionin johtopaikoilla tai ei. Tai jos sillä on niin paljon merkitystä kuin halutaan antaa ymmärtää, niin saatan pian ruveta haluamaan eroon koko unionista.

Ja todettakoon vielä, että vaikka useimpien Paavon SDP:ssä toimineiden tavoin kärsin omista Lippos traumoistani, niin olen sitä, mieltä että se mies olisi hyvä siellä unionissa. Ja olen sitäkin mieltä, että oma komissaari on hyvä olla, niin kauan kuin muillakin sellainen on. Mutta näistä kovasti keskusteleminen tai poliittisen prosessoriajan kova uhraaminen on leikkimistä.

Vaalirahoituskriisi on kupla

2009-10-13T13:02:00.002+03:00

Sallittakoon ensin todeta, että politiikan ei olisi millään tavalla pitänyt kriisiytyä tästä niin sanotusta vaalirahakriisistä. Tässä on taas isketty se kuuluisa iso punainen nappula pohjaan. Se missä lukee mustin tikkukirjaimin ”paniikki”.

Ajatellaan nyt hetki, että mitä tässä on oikeastaan selvinnyt:

- Yritykset ovat rahoittaneet kansanedustajien ja puolueiden vaalikampanjoita.

- Järjestöt ovat rahoittaneet samoja tahoja samoilla asioilla.

- Vaaleihin kuluu rahaa.

- Ne joilla on eniten rahaa, näkyvät eniten.

Summa summarum: Mitään pahaa ei tässä kohtaan ole tapahtunut.

Vai haluaako joku toden teolla väittää, että siinä, että joku – yksityishenkilö tai järjestö – haluaa rahoittaa ehdokas x tai puolueen y kampanjointia on jotain väärää – tai pahaa? Onhan se nyt selvää, että jos jollain taholla on pätäkkää, niin sitä laitetaan sellaisen tahon tukemiseen, jonka katsotaan edustavan eniten omia näkemyksiä ja sellaisia ajavan. Tämä pätee niin ihmisistä kuin järjestöistäkin.

Selitykset siitä, että ”maan tapa meni liian pitkälle” ja ”yleinen moraalikäsitys on muuttunut” ovat juuri sitä, kun on jääty käsi siellä piparipurkilla kiinni, eikö oikein tiedetä mitä pitäisi sanoa. Hävettää myöntää, että rahaa on vastaanotettu, mutta moraalikäsitykset mihinkään ole muuttuneet.

Ajatellaanpa taas hetki. Kuinka moni toimittaja, joka tästä vaaliraha-asiasta on kirjoittanut, kieltäytyy heille eri tahojen tarjoamista lounaista, retkistä tai saunailloista? Eikö silloin yritetä vaikuttaa toimittajiin? Kuinka moni asiaa taivastellut ja siitä sohvallaan ja työpaikan kaffepöydässä pultteja ottanut kansalainen kieltäytyy siitä naapurifirman tarjoamasta joululahjasta tai liiketapaamisessa saadusta lahjasta? Siinäkään ei kai yritetä vaikuttaa kehenkään?

Ja muistellaan vielä hetki, mitä ei ole tapahtunut:

- Yksikään taho ei ole jäänyt kiinni lahjonnasta tai sen yrityksestä

- Kukaan kansanedustaja ei ole jäänyt kiinni lahjuksen otosta

- Ketään ei ole edes syytetty lahjonnasta tai lahjuksen otosta

- Mitään väärää ei ole todistettu tapahtuneen

Niin. Yksi vääryys tässä on ollut. Se on se, että julkisia varoja on käytetty kampanjointiin. En tarkoita kuntien ostamia seminaarilippuja, mutta ne jotka ovat RAY:n avustusrahoja tahi sairaanhoitopiirien rahoitusta käyttäneet saisivat hävetä ja erota tai vaikka toisinkinpäin.

Mutta. Minusta katsoen koko kriisi on kupla, kun mitään kriisin aineksia ei oikeasti ole olemassakaan. Kukaan poliitikko ei vain uskalla myöntää sitä, kun pelkää etteivät äänestäjät ymmärrä.

Markkinatalouden vaikeudesta

2009-09-09T13:29:00.001+03:00

Se on aika kummallinen asia. Meillä on porvareita, jotka saarnaavat markkinamekanismin autuutta palvelujen järjestämisessä. Samaan aikaan nämä samat porvarit eivät ymmärrä markkinataloutta, jota yrittävät ajaa.

Otetaanpas ajankohtainen esimerkki, tämä Destia, jonka maata johtava mustelmahallitus (sininen+vihreä=turkoosi=mustelman väri) haluaa väkisin myydä. On koko lailla järjen vastaista, että kilpailu lisääntyy siitä, että markkinoiden suurin toimija myydään sen kilpailijoille. Tyhmempi ajattelee, että se vähentää kilpailua.

Tai ajatellaan vaikka sitä, että kuntapalveluiden järjestämistä pitäisi kilpailuttaa markkinoilla. Hei haloo, kuinka monessa kunnassa Suomessa on toimivat markkinat esimerkiksi sosiaalipalveluissa? Ei ole mitään järkeä kilpailuttaa sellaista, missä ei ole olemassa kilpailua. Puhumattakaan siitä, että markkinataloudessa pitäisi ostajallakin olla riittävä ammattitaito, varsinkin palveluissa. Suomessa tuskin on yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää kuntia joka pystyy hoitamaan kilpailutusprosessin kunnialla.

Ei voi kilpailuttaa, kun ei ole markkinoita. Eikä kannata myydä yhteiskunnan keskeisiä toimintoja ja vähentää samalla kilpailua. Markkinatalous on taitolaji, armaat porvarit.

Henkilökohtainen uskontunnustus

2009-09-03T11:09:00.001+03:00

Intro: Politiikka on ollut minussa siitä asti, kun 14-15 vuotiaana aloin lukea. Anarkismin teoreetikoista sosialidemokratiaan kulki nuoren miehen tie. Kotikasvatus oli kyllä taustalla, ei anarkismissa, mutta sosialidemokratiassa sitä vahvemmin. Elin vaiheen poliittisena eläimenä ja vetäydyin syrjään. Tuskittelen puolueen ja puoluetoiminnan tilaan. Ahdistun siitä. Mietin mitä saan siitä, että olen puolueen ja jäsen ja miksi siis olen. Kuvittelen vielä ryhdistäytyväni ja tavalla tai toisella tuovani oman mausteeni puoluetoimintaan. Ahdistun lisää. Mietin, että tuskin politiikka yhtä miestä kaipaa.

Tunnustus: Uskon politiikkaan, ihmisten vapaaseen tahtoon ja yhteiskunnallisen toiminnan tärkeyteen. Uskon, että maailma muuttuu ihmisten toimesta. Uskon, että kaikki on mahdollista, kun tarpeeksi hyvää ja kovaa tahtoa.

Sosialidemokratia on aate, jossa ihminen voittaa järjestelmän. Se on aate, jossa inhimillisyys voittaa itsekkyyden. Se on aate, jossa solidaarisuus voittaa yksilöllisyyden, yhteisöllisyys yksinäisyyden. Se on aate, jossa ihmisyys voittaa rahan. Se on aate, jossa rakkaus voittaa kylmäkiskoisuuden. Se ei ole täydellinen, mutta se on kehityskelpoinen. Se on paras yhteiskunnallisista aatteista. Sosialidemokratia on liberalismin kaunein perillinen ja todellisen sosialismin olemuksen vartija. Tähän minä uskon.

Puoluetoiminta ei välttämättä anna minulle suoraan mitään konkreettista. Mutta se, että uskon maailman voivan muuttua ja se, että uskon paremman huomisen koittavan. Se on tukemisen arvoinen asia. Jäsenyys puolueessa on se tuki, jonka vähimmillään voin antaa. Osoitan että tuen, vaikka läheskään aina en pidä.

Blogi on takaisin, eikä henkilökohtainen osallistuminen jää nyt siihen. Uskon.

Ei se teko, vaan sen viesti

2009-06-10T12:59:00.002+03:00

Vanhoja uutisia: vasliiton Korhonen otti ja erosi. Great. Kukaan ei varmaan usko, että tuo ero sinällään johtaisi mihinkään kannatuksen nousuun. Mutta se antaa viestin siitä, että vaalituloksen antama viesti on otettu hyvin vakavasti ja toimenpiteisiin on ruvettu heti.

Siis heti. Eikä odotella sitä, mikä on joskus vuoden päästä olevan kokouksen keskustelu ja siitä mahdollisesti johdettavat toimenpiteet. Varsinkin jos eroa seuraa vielä muita toimenpiteitä, joilla hommaa lähdetään rakentamaan uudestaan.

Tästä voisivat sosialidemokraatitkin ottaa oppia. Ei, en tarkoita, että puheenjohtajan tai pääsihteerin pitäisi ruveta eroamaan. Mutta jommankumman tai molempien olisi jo pitänyt astua esiin ja kertoa, mitä nyt tapahtuu ja miten. Kahdessa päivässä ehtii huonompikin politiikko lyömään toimenpideohjelman kasaan.

Vaalituloksen viestin vakavasti ottaminen vaatii toimintaa ja sitä tukevaa viestiä. Ja nopeaa reagointiherkkyyttä. Olkoon tähtäin mitenpäin tahansa vuodessa 2011.

Aika ottaa ne vakavasti

2009-06-09T08:47:00.000+03:00

Vaikka SDP:n johdon olisi aika ottaa myös vaalitappio vakavasti, niin ennen kaikkea yksi iso asennemuutos olisi edessä. Toisin kuin se vaalitappion vakavasti ottaminen, joka olisi puhtaasti viestintäkysymys toistaiseksi, niin asennemuutos suhteessa perussuomalaisiin vaatii myös sisältöihin vastaamista.

Muista puolueista en loihi mitään lausumaan, mutta sosialidemokraateilla näyttää olevan iso ongelma, ottaa persut vakavasti. Demari lehti tiesi kertoa, että vaalien protestiäänet kanavoituivat Soinille ja perusväite kuuluu, että Soinia=persuja äänestetään, koska on turhauduttu politiikkaan. Tämän väitteen perään kuuluu liturgian mukaan lisätä, että ne tai Soini eivät kuitenkaan ole tehneet mitään avauksia.

Väitän, että perussuomalaisia ei äänestetä protestiksi, vaan aidosta halusta tukea toisenlaista poliittista liikettä. Liikettä joka ainakin puhuu asioista, jotka moni keskiluokkainen ja/tai lähiöiden perusasukki, kokee itselleen tärkeäksi. Näitä ovat maahanmuuttajat, työ ja toimeentulo kaikissa muodoissaan.

Maahanmuuttajien kohdalta tilanne nyt vain on se, että vaikka totuus onki se, että asia ei (ainakaan vielä) ole Suomessa mikään ongelma, niin meillä on lähiöt täynnä väkeä joka kokee asian ongelmaksi. Se on tosiasia, josta ei pääse yli eikä ympäri. Siitä ei pääse pois selittämällä kaunista solidaarisuudesta, ei kertomalla suvaitsevaisuuden tärkeydestä. Tarvitaan myös muuta.

Olkoon sisällötöntä tai ei, pelkkä perussuomalaisten asialista riittää haastamaan sosialidemokraattisen politiikan. Olkoon kuinka tärkeää tahansa, puhuminen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden rekisteröinnistä ei toimeentulostaan huolestunutta duunaria lämmitä. Olkoon kuinka yhden miehen liike tahansa, persut ovat jo muutakin kuin pelkkä Soini. Perussuomalaisten poisselittäminen protestilla ja populismillaan on pelkästään tyhmää.

Saattaa olla, että persut menevät pois tai hajoavat sisäisiin riitoihin, kun tarpeeksi kauan pidämme päämme pensaassa ja kädet silmillä. On kuitenkin mahdollista ettei näin käy. Ja jälkimmäisen vaihtoehdon mukaan meidän on toimittava, toiminta on aina rakennettava kestämään pahin mahdollinen tilanne.

Blogistentialinen kriisi

2009-06-08T10:11:00.001+03:00

Kirjoitan ja siksi olen olemassa. Kirjoitan, koska on sanottavaa. Kirjoitan, koska omat ajatukset muuttuvat matkalla päästä näppäimistön kautta näytölle. Kirjoitan, koska se nyt vaan on kivaa. Mutta onko kaikki turhaa?

Olen saavuttanut henkisessä kehityksessäni blogistentialistisen kriisin. Tekstiä ei ole syntynyt, eikä ajattelua tapahtunut. Onko minulla mitään syytä jatkaa tämän blogin pitoa ja mikä vielä pahempaa, onko minulla enää mitään sanottavaa? Kaiken tarpeellisen lienen jo kertaalleen kirjoittanut, miten niitä lähdetään uusimaan.

Kun kirjoituksia jää ”väliin”, se ruokkii kierrettä. Blogin pitäisi aivan ehdottomassa minimissään päivittyä 2 kertaa/vko. Jos siihen tahtiin ei pääse, ei hommassa minulle ole mitään mieltä. Useamminkin pitäisi kirjoittaa.

Yksi keskeinen syy itse-epäilykseen on se, että olen huomannut muuttuvani sitä kyynisemmäksi, mitä kauemmas liu-un politiikasta. Minulla on yhä useammin pisteliästä huomautettavaa, sen sijaan että olisin rakentava, saati sitten kannustaisin. Tässä on kuitenkin tullut matkattua sieltä melko läheltä politiikan teon ydintä kauas takariviin huutelemaan. On sinällään pelottavaa, miten toisenlaisilta asiat nyt näyttävät. Monessa sellaisessa asiassa, jotka ennen näyttivät mielekkäiltä, ei ole enää mitään järkeä.

Mutta koukataanpa hetkeksi toiseen kriisiin. Kriisiin nimeltä SDP. Sosialidemokratia ei ole kriisissä, mutta SDP on. Eurovaalien tulos oli katastrofi. Kun en halua olla kyyninen, enkä ilkeä niin tiivistän analyysin seuraavasti: sisältö, viestintä, sisältö, viestintä, sisältö, viestintä. Muuten meni hyvin.

Tästä kriisistä löysin kuitenkin syyllisyyden. Enpä juuri pistänyt montaa tikkua ristiin näiden vaalien hyväksi. Olisi pitänyt. Jotta olisin rakentava ja kannustava, niin henkilökohtaisen aktivoitumisen kautta lähdetään kannustamaan muitakin samaan. Nyt vain pitää löytää itselleen sopiva poliittisen aktiivisuuden muoto. Ja alkaa taas sanoa.

Eurovaaliveikkaus

2009-05-20T10:35:00.002+03:00

Laitan vedon vetämäään eurovaaleista. Tai en nyt ole kenenkään kanssa vetoa lyönyt, mutta itseni huvittamiseksi teen vaaliveikkauksen:

Äänestysprosentti: 37

Keskustelu on hiljaista ja olematonta, enkä usko, että Soinin henkilökohtainen kannatus on niin suuri, että vaikuttaa äänestysprosenttiin. Menneistä vaaleista en tiedä, mutta tällä kertaa puolueet saavat pelkästään tuijottaa peiliin, jos äänestysprosentti ei kelpaa.

Paikat:

Kok: 4

SD: 3

Maal: 2

Ps: 2

Vihr: 2

Kokoomuksen media -ja viestintätoimistovetoinen poliittinen huijaus kantaa vielä ainakin nämä vaalit ja tuo komeat 4 paikkaa. Puolueen kannatukselle ei näytä olevan tällä hetkellä kovin suuria pidäkkeitä huolimatta reisille valuvasta politiikan hoidosta. Demarikannatus on hiljalleen nousemassa murheen alhosta, vaikka kiitos kuuluukin taantumalle eikä onnistuneelle oppositiopolitiikalle.

Maalaisliiton sisäinen sekasorto yhdistettynä melko onnettomaan ehdokaslistaan tiputtaa sen kahteen paikkaan. Perussuomalaiset onnistuvat vaaliliitossa ja saavat sen molemmat paikat. Vihreät nappaavat viimeiset kaksi paikkaa.

Muuttujia on paljon ja tärkein on ehkä äänestysprosentti. Mutta tällä veikkauksella mennään

Puolueet hyönteisinä

2009-05-19T17:00:00.001+03:00

Vaikka niin voisi varomattomampi lukija ajatella, niin tämä ajatusleikki ei ole syntynyt humalassa. Ehkä vähän väsyneessä mielentilassa, mutta alkoholilla ei siis todellakaan ollut mitään osuutta asiaan.

Jos puolueiden tunnukset eivät olisi kukkia, vaan hyönteisiä, niin mitä ne olisivat? Vastaukset ovat seuraavat:

Sosialidemokraattien tunnus on muurahainen. Se on ahkera työläinen, joka asuu yhteisössä ja työskentelee yhteisen hyvän eteen. Joku voi hakea jotain kuvaavaa myös siitä, että rakennustekniikka ei ole kehittynyt hetkeen, mutta se on vain pahoja puheita.

Kokoomus on selvästi hirvikärpänen. Se elää hyödyntämällä toisia ja imee näiden verta. Se on ärsyttävä vaiva, joka on lisääntymään päin. Kuten kokoomus muutenkin hirvikärpänen käyttää menestyksellistä taktiikkaa lisääntyäkseen.

Keskusta on torakka. Kestävä ja jääräpäinen. Vaikka niistä kuinka yrittää päästä eroon, niin se ei vain onnistu millään.

Vihreiden hyönteinen on kaaliperhonen, turhamainen haihattelija, joka keskittyy lentelemään ympäriinsä. Ja lyhytikäinen, kuten vihreä liikekin.

Perussuomalaisten hyönteinen on punkki tai tupajäärä. Johan se nyt kuulostaakin oikealta. Kovin kotimainen vaiva.

Kristillisdemokraatit ovat rukoilijasirkkoja. Fundamentalismissaan tappavia ja muiden kannalta vaarallisia, jos niitä esiintyy paljon.

Vasemmistoliiton hyönteinen on vähän yllättävämpi. Se on kimalainen. Vertautuminen johtuu siitä, että kimalaisen ei fysiikan lakien mukaan pitäisi pystyä lentämään ja vasemmistoliiton ei taas pitäisi enää olla järjen mukaan olemassa. Kimalainen kuitenkin lentää ja vasemmistoliitto on.

Rkp:n tunnus ei ole leppäkerttu kuten nyt, vaan satiainen. Se on loinen, kuten ruotsinkielinen puoluekin ja sitä esiintyy vain tietyillä alueilla kuten ärkoopeeläisiäkin.

Kerimäen loukkaaminen ei kuulu valtiolle

2009-05-08T08:52:00.002+03:00

Kerimäkeä tai siis sitä sinällään komeaa puukirkkoa ei loukannut mikään valtio. Eikä sen loukkaamisen puolustaminen todellakaan kuulu valtiolle.

Kirkkoherra Oja vaatii HS:ssä valtiota puuttumaan Berlusconin tekemään kirkon loukkaamiseen. Jotain rajaa! Kirkkoja saa ihan kuka tahansa loukata kuinka paljon tahansa, ilman että valtiovalta siihen puuttuu. Se valkoinen kirkko Senaatorillakin on mahtipontinen hirvitys. Tulipas loukattua.

Valittakoon kirkko itse asiassa Italiaan, jos mieli tekee. Valtio jätettäköön ulos. Mieluiten joku hallituksen edustaja voisi kertoa kirkkoherralle, että ei, asia ei todellakaan kuulu meille, emmekä siitä ole kiinnostuneita.

Hiljaista pitelee

2009-05-05T10:01:00.000+03:00

Voi olla vääräkin havainto. Olen nimittäin joskus tehnyt sellaisiakin, vaikka luonnollisesti olen pystynyt sittenkin tekemään niistä oikeat johtopäätökset. Ainakin, jos johtopäätösten tuloksia ei tarkastella liian tarkasti suhteessa niiden toimivuuteen. Mutta se minusta ja takasin havaintoihin.

Politiikan blogeissa on hiljaista. Politiikassakin on hiljaista. Näillä asioilla voi olla jotain tekemistä toistensa kanssa, kuvittelisin. En tiedä seuraanko vääriä blogeja enkä ole löytänyt uusia, mutta päivitystahti – omani mukaan lukien – on tuntunut olevan laskussa ja poliittiset sisällöt vähenemässä. Sivulauseessa todettakoon, että vinkkejä hyvin kirjoitetuista ja terävistä poliittisista blogeista otetaan vastaan.

Minulle on kerrottu, että meillä on eurovaalit reilun kolmenkymmenen päivän päästä. Olen sen huomannut siitä, että minulla on ehdokas – palkansaaja Paananen, äänestä – mutta muuten sitä ei ole juurikaan havainnut. Kun eurooppalaista kansaa ei ole, ei voi olla eurooppalaista demokratiaakaan, siten on vaikea saada ihmisiä vaaleista kiinnostumaan. Ja kesällä kiinnostaa kalja, sauna, makkara ja mökki. Vaalit sitten vähän vähemmän. Ehkä panostuksia silti voisi olla enemmän tahi toisin.

Minulle on myös kerrottu, että maailmassa on talouskriisi. Sen kotimaiset ilmentymät on todistettu kotonakin meille tunkeutuneen työttömyyden kanssa. Olen odotellut, että kannattamani poliittinen ideologia iskisi tiukat teesit pöytään ja kertoisi miten tästä tullaan ulos. On isketty – ja kerrottu että hallituksella on eväät hukassa. Kiitos, olen huomannut sen itsekin.

Ehkä en vain seuraa uutisia tarpeeksi huomatakseni sosialidemokraattien esittämiä vaihtoehtoja. Kasvavasta kyynisyydestäni ja ajoittaisesta henkisestä laiskuudestani huolimatta kuvittelisin olevani keskimääräistä enemmän tietoinen politiikan tapahtumista. Siihen nähden, hiljaista pitelee.

Ei tullut vaaliuudistusta

2009-05-04T16:58:00.000+03:00

HS tiesi eilen kertoa pari viikkoa sitten tapahtuneesta. Hallitus jatkaa riitelyään siitä, voidaanko suomalaista demokratiaa kehittämää saattamalla vaalilaki ajantasalle.

Asiassa ei taida olla kuin kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on RKP ja toinen vihreät. Rkp vastustaa esitettyä äänikynnystä – loistava ehdotus! – vain ja ainoastaan siksi, että se tulee nopeuttamaan puolueen loppua. Vihreät vastustavat uudistuksia siksi, että pitävät demokratiasta puhumistaan yksinoikeutenaan.

Suuria periaatteellisia uudistuksia tämä hallitus tuskin siis asiassa saa aikaan. Tosin mikään hallitus tuskin niitä saisi, jos pitäisi välttämättömänä, että rkp pysyy hallituksessa. Sille äänikynnys on poliittisen elämän ja kuoleman kysymys, eikä sillä ole asiassa muuta kuin hävittävää. Siksi puolueella ei ole mitään intressiä esitystä hyväksyä, vaan mieluummin tulla poispotkituksi.

Veikkaanpa, että ei tullut minkäänlaista vaaliuudistusta tällä hallituskaudella.

Ongelma

2009-04-22T15:40:00.002+03:00

Suomalaisella politiikalla on ongelma. Tai siis ratkottavana on montakin ongelmaa, mutta itse politiikkaa tekemisen taiteena riivaa yksi paha ongelma juuri nyt.

Ongelmalla on nimi. Ja tuo nimi on Timo Soini. Kysymys ei ole hänen poliittisesta linjastaan, vaikka sekään ei toki mitenkään kannatettava tai kehuttava ole.

Kyse on siitä, että muut puolueet määrittelevät kovaa vauhtia itseään Soinin kautta. Pitää vissiin yrittää päästä osille siitä mediahohteesta, joka miehen ympärillä juuri nyt on. On kuultu näkemykset "anti-Soinista" ja "Soinin kummeli politiikasta". On kuultu, että jos Soini lähtee niin sitten sitä ja tätä.

Jos politiikkaa pitää harjoittaa hänen kauttaan, on Soini jo voittanut - teeseineen.

Pääsiäisäksyilyä

2009-04-10T09:37:00.002+03:00

Ei minulta vaan, Paavolta (siis se The Paavo). Painokasta tekstiä, kivin paavomaiseen tyyliin. Kaikkea ei voi allekirjoittaa, mutta kyllä tuota tyyliä vaan politiikassa kaipaa. Matin tekstarit ja sähköpostit on yks paskan hailee, kun vertaa tämän ex-pääministerin (poliittisen) kirveen heilutustaitoihin.

Mikä kumma instituutio muuten on tämä Turun Sanomat? Siinä ilmestyy vähän väliä kaikkien johtavien politiikkojen kolumneja, joita siteerataan valtakunnan medioissa. Miksi juuri tuolla? Miksei jossain kotimaisessa lehdessä?

Hyviä uutisia

2009-04-07T10:08:00.002+03:00

Kaksi poimintaa oman näkökulmani mukaan hyvistä uutisista:

Vantaa suostui selvittämään liitosta Helsingin kanssa. Tämä on voitopuolisesti myönteistä. Varsinkin jos jostain löydetään joku, joka osaa tehdä rationaalisen ja mahdollisimman objektiivisen paperin.

Olisi iditiomismia olla selvittämättä tätä asiaa. Homma on minusta katsoen aika selvä: jos Vantaan ja Helsingin yhdistäminen näyttää sekä taloudellisesti kannattavalta, että demokratian kannalta oleelliset toiminnot (t. lautakunnat ja alujaosta jne.) pystytään järjestämään, niin liittyä pitää. Ei muttia, pitää. Se on silloin ihmisten etu.

Meistä, jotka intuitiivisesti kannatamme liitosta se on sitten myös mukavaa. Niistä toisista se ei ole mukavaa.

Tv-maksut saattavat vaihtua veroksi! Pitkäaikainen kantani ja joskus poliittisesti aktiivisena aikana tavoitteeni. Tapahtuessaan muutos purkaa turhaa byrokratiaa, vahvistaa YLE:n rahoituspohjaa ja tekee maksun vielä halvemmaksi kuluttajille. Tämä on ihan puhdas win-win.

Maksun puolustajat rupeavat nyt käsikirjoituksen mukaan meluamaan Ylen riippumattomuuden vaarantamisesta ja rahoituspohjan muuttumisesta poliittispäätösperusteikseksi. Hö, turhaa höpötystä. Vero on ihan yhtä poliittinen kuin tvlupamaksukin - molempia voi muuttaa eduskunnassa, jos tahtoo, molemmat voi lakkauttaa eduskunnassa, jos haluaa. Yle on nytkin riippuvainen poliittisesta järjestelmästä, mutta niin sen julkisena palveluna pitääkin olla.

Pahin on vasta tulossa !/?

2009-04-04T11:00:00.000+03:00

Ystäväni kertoi muutama ilta sitten katsoneensa vanhoja uutispätkiä. Niistä syntyi suoria vertauskohtia tähän päivään.

Harrastin itse samaa ja lopputulos on kieltämättä aika epäilyttävä. En ole nyt ollenkaan miettinyt kansantalouden tilaa tai miksi tämä tilanne on sama tai miksi eri kuin 19 vuotta sitten. Ihan vain kauhistunut siitä, että jos kaikki kertautuu aina ja jos historiasta opimme ainoastaan sen, että historiasta emme opi mitään.

Nimittäin 1990 on uutisoitu sitä, että työttömyyskassojen hakemusjonot ovat alkaneet räjähtää käsiin. Sama tilanne on päällä nyt. 1990 työttömyysaste oli vielä kohtuullisen alhaalla ja siitä työttömyys paheni aina vuoteen 1994 asti. Jos sama sykli toistuisi edes puolittain, niin tästä taantumasta emme olisi nähneet vielä mitään.

1990 ei myöskään vielä hirveästi kukaan osannut kuinka syvälle tullaan sukeltamaan. Sama saattaisi olla toistumassa nyt, jos vertaa kuinka nyt(kin) todetaan, eiköhän tästä selvitä suhteellisen kuivin jaloin ja ei Suomella ole niin suurta hätää kuin joillakin muilla.

Tiedän kyllä, että tilanne on kovinkin eri. Mutta jos haluaa samankaltaisuuksista huolestua tosissaan niin otsikkoon voi lisätä tuon huutomerkin. Jos haluaa olla varovaisen epäileväinen ja ottaa ehkä historiasta opiksi, niin sitten kysymysmerkki puolustaa paikkaansa.

K ei ole aina K

2009-04-03T08:00:00.000+03:00

K kirjain kyllä useimmiten on K. Mutta keynesiläisyys ei aina taida olla ihan sama asia. Suomessa tuntuu vallitsevan – harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta (kts. edellinen merkintä – yksimielisyys, siitä, että nyt pitää olla niin kovin keynesiläinen ja elvyttää.

Tässä nyt on vain yksi mutta, tällainen jälkikeynesiläisyys ei nyt oikein toimi. Tämän K-opin mukaan, kun silloin hyvinä aikoina olisi pitänyt kerryttää puskureita ja niin edelleen. Voidaan tietysti väittää, että niin tehtiin, koska kansantalous on suhteellisen hyvässä kunnossa ja siten velan osuus BKT:stä siedettävä.

Mutta jos oltaisiin parit veronvähennykset jätetty tekemättä ja suunnattu rahat muuanne – rahastoitu, investoitu tai maksettu velkaa, niin olisiko tilanne parempi? Ehkä. Sitä on paha mennä sanomaan, vaikka itse niin uskonkin. Mutta siitä menen takuuseen, että nykyisistä elvyttäjistä harva olisi vannonut minkäänlaisen K:n nimeen vielä vuosi, useammasta puhumattakaan, sitten.

Elvytys ei ole itsestään selvää

2009-04-02T08:45:00.001+03:00

Itse itsensä eduskunnan kaapin päälle ja samalla ikään kuin puolueensa ulkopuolelle asemoinut Niinistö sen paljasti. Kokoomuksessa on aitoa vastusta harjoitetulle elvytyspolitiikalle ja kaihoillaan leikkauslistojen perään. Johan pikkukokkaritkin halusivat sosiaalimenoja kirveellä viuhtoa, mutta onhan se uskottavampaa, kun Sale sanoo samaa.

Kyllähän se kamreerin sydäntä varmasti kylmää, kun lainaa otetaan – ja vielä hyvinvointimenoihin. Enempää todisteita tuskin heikäläiset yhteiskunnan moraalisesta rappiosta tarvitsevat. Kannattaisi lukea myös viisaat sanat siitä, että valtion nyt ei ihan pakko ole lainojansa koskaan maksaa.

Vertaukset edelliseen lamaan ovat tavallaan melko turhia. Silloin hallitus ei voinut elvyttää, kun kukaan ei halunnut lainata Suomella rahaa. Ne lainat mitä saatiin, saatiin melkein väkisin. Hyvin lähellä oli se tilanne, että tämä pohjoinen valtiolaiva olisi puhkaissut pohjansa karille ja ajautunut tilanteeseen, jossa edes välttämättömiin menoihin ei olisi lainattu rahaa.

Tosin lainaa olisi saattanut herua eri tavalla, jos harjoitettu politiikka olisi silloin ollut toisenlaista. Mutta ei muistella vanhoja. Elvytys ei ole itsestään selvää – varsinkaan porvarillisille poliitikoille

”SDP talonpojan ja työläisen kimpussa”

2009-03-26T08:32:00.002+02:00

Go To: Verkkolehti Apila - pääkirjoitus

Vaikka moni asia politiikassa ja maailmassa muuttuukin, niin onneksi ei kaikki. Maalaisliitto sentään on maalaisliitto. Kannattaa ihan itsensä viihdyttämiseksi lukaista likaisten ajatusten Aurajoki, maalaisliiton verkkolehti Apila. Saa myös ärsyyntyä, jos ei jaksa ottaa idiotismia huumorilla.

”Yksi merkki SDP:n sisäisestä ahdingosta tai vaalien läheisyydestä on perinteisesti ollut se, kun sosialidemokraatit ovat käyneet maatalouden ja maaseudun kimppuun. Jälleen on se aika.”

Kyse on vissiinkin sitten eurovaaleista, kun sisäistä ahdinkoa kuvittelisi olevan jossain ihan muualla tällä hetkellä. Ja se muuten ei ole SDP, joka on paikkoja menettämässä nykyisten lukujen perusteella.

” Onneksi hallitus on eduskunnassa ajanut läpi päätöksen, että ruokaveroa alennetaan ensi syksynä viidellä prosenttiyksiköllä. Kauppa on luvannut viedä alennuksen suoraan ruuan hintaan.”

Saa politiikassa tyhmä olla, mutta perusteettomalla sinisilmäisyydellä tuskin on mitään perusteita. Kuka on valmis lyömään vetoa siitä, että syksyllä ruuan hinta laskee viisi prosenttia? Anyone?

Hallitus ruokkii lamaa

2009-03-25T09:29:00.001+02:00

Hyvä poliitikko, jollainen en ole, tai tarkka politiikan seuraaja, jollainen haluaisin olla, olisi nyt oikeastaan pakotettu kirjoittaman eilisistä kehyspäätöksistä ja siinä yhteydessä esitellyistä madonluvuista. Kataisen kalvoista löytyy monta mielenkiintoista kohtaa. Kannattaa katsoa esimerkiksi valtinovelan kehitystä ja suhteuttaa sitä edelliseen lamaan, ennusteen lukuja vielä 2013 ja niin edelleen.

Mutta en kirjoita en. Mikrotalous rulettaa ja oma napa on lähinnä. Sähköveroa nostetaan kotitalouksilta 0,88 sentistä per kilowattitunti 1,7 senttiin. Tommonen rapia viidenkymmenprosentin korotus. Kiinteistöveron korotusmahdollisuus mätkäistään pöytään ja kotikuntani tuntien sitä myös heti käytetään sitä mahdollisuutta.

Okei, minähän olen ympäristörikollinen, kun asun sähkölämmitteisessä talossa. Tosin patterit eivät ole koskaan päällä, kun ilmalämpöpumppu ja takat hoitavat homman. Kuukausittainen sähkölasku on silti aika iso. Lapsiperheellä kun astianpesukone, pesukone ynnä ihan pari muuta kotitalouskonetta pyörii aika usein. Että rokotetaan vaan lapsiperheitä, ihan kuin kuluja ei olisi muutenkaan. Ja sitten lyödään vielä kiinteistöverolla päähän.

Pakkohan tässä on lamaa ruokkia, kun hallitus syö ostovoimaa, minkä kerkiää. Porvarit mainostavat itseään vielä talousihmisinä ja ampuvat sitten kuitenkin talousasioissa itseään nilkkaan. Onko porvarilliselle tyhmyydelle mitään rajaa?

Paluu menneisiin merkintöihin

2009-03-24T09:01:00.001+02:00

Kuka se hännän nostaisi ellei…. Noh, ei sen nyt niin väliksi, mutta paluu aiempien merkintöjen äärelle. Lokakuussa merkitsin huomion siitä, että kohta päästään taas keskustelemaan kunnista ja yhteisöveron tuotosta.

Tässä talouskurimuksessa niin kovaa vauhtia tehdään . Tosin olen koko lailla yllättynyt suunnasta. Että jollakin valopäällä voi tulla mieleen esittää, että kuntien pitää saada entistä enemmän yhteisöverotuottoja. Pitäisi olla ajattelevalle ihmiselle selvää, että yhteisövero on kuntien talousongelmien keskeisimpiä syitä.

Toistan itseäni, mutta en anna sen nyt haitata. On vähämielistä touhua, että peruspalveluista vastuussa oleva taho elikäs kunnat pistetään kantamaan suhdanneriskiä sitomalla niiden talous yhteisöveron tuottoon. Kuntien talouden ja rahoituksen pitäisi olla vakaata ja ennustettavaa. Suhdanneriski valtion kannettavaksi ja yhteisöveron tuotto hemmettiin kunnilta!

Ja toinen asia. Aiemmin merkitsin kokoomuksen kahdesta tiestä. Näistä toinen pitää sisältää kasvavan kuilun retoriikan ja todellisen sisällön välillä. Jotenkin tuntuu, että sitä kuilua saattaa olla, kun kokoomusnuoret sosiaalimenoja leikkaavat.

Kestääkö Loimaa ?

2009-03-23T10:20:00.001+02:00

Vaikka näinä talouskriisin aikoina kyse voisi olla myös kunnasta nimeltä Loimaa, niin kyse on kuitenkin siitä työmarkkinahäiriköstä, jonka lempinimi on Loimaan kassa.

Yksityinen työttömyyskassa on viime vuoden paisunut kuin pullataikina. Lafkassa on ollut turbulenssia, mutta toiminta jatkuu vahvasti heikkoon moraalintajuun nojaten. Tästä olkoon esimerkkinä, televisiossa pyörineet kassan mainokset. Eivät ne Loimaalla niin tyhmiä etteivätkö tietäisi, että työttömyyskassan mainostaminen on kiellettyä touhua – ovat vain välittämättä siitä, koska sanktioiden arvioidaan alittavan hyödyt.

Eikä jäsenyyskään ole niin halpaa kuin mielikuvissa. Yksityinen kassa ottaa 67 eur vuosi, tuon summan alle jää aika moni pienipalkkainen, kun ajattelee, että vaikkapa JHL:n kassan jäsenmaksu on 0,28% palkasta. Mutta se onkin toinen juttu.

Nimittäin se kestäminen. Yksityinen työttömyyskassa on perustettu kyllä edellisen laman aikana, mutta jäsenistön laajin lisääntyminen on osunut sen jälkeisiin kasvun vuosiin. Nyt tuleekin aika, jolloin Loimaan kassa joutuu maksamaan rajusti etuisuuksia ulos, mikä saattaa jossain vaiheessa johtaa jäsenmaksun korotuksiin. Ja kovin pitkään jatkuvia jäsenmaksun korotuksia tuo kassa tuskin kestää, sen markkina kun perustuu sen mielikuvan markkinoinnille, että se on halpa vaihtoehto.

Tuskin tämä kassa mihinkään katoaa. Mutta kyllä se hymyilyttämään pistää, kun loinen mahdollisesti saa vähän vauriota itseensä. Vaikka sääli onkin niitä ihmisiä, jotka joutuvat työpaikoillaan ongelmiin ja ovat eksyneet Loimaan kassan jäseniksi.

Monopoli murtukoon?

2009-03-19T10:53:00.000+02:00

Olen kuulunut vankkumattomiin pelimonopolien tukijoihin. Tämä on koskenut yleisesti ja yhtäläisesti veikkausta ja raha-automaatteja. Nyttemmin olen siirtynyt vahvan epäilevälle kannalle.

Pelimonopolit ovat perusteltuja, koska ne a) tuottavat tuloja erinomaisiin yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja b) niiden on tarkoitus ehkäistä pelaamista ja siitä aiheuttavia haittoja. Jos molemmat ehdot toteutuvat niin pidettäköön monopolit voimassa.

Tällaisen tavallisen lottoajan ja pokeriautomaatin hakkaajan on kuitenkaan vaikea nähdä, että miten sitä pelaamista nykyään hillitään. Veikkaus mainostaa runsaasti pelejään eikä rahiskaan ihan viaton ole. Pelejä kehitellään lisää ja automaattien määrää lisätään. Tuntuu siis siltä, että monopolin toinen perustelu ei toteudu – juhlapuheista huolimatta.

Luulisi, että sen saman rahan, jotka nämä monopolit keräävät pystyttäisiin keräämään toisinkin. Vapauttamalla pelaaminen voitaisiin alkaa periä korvauksia pelilisensseistä ja verottaa pelitoimintaa muutoinkin. Samalla päästäisiin omista kuluista pelien pyörittämisessä eroon (Veikkaus ja RAY eivät varmaan pyöri talkoilla?).

Nämä tuotot voitaisiin edelleen lailla varmistaa samoihin yleishyödyllisiin tarkoituksiin, kuin nytkin. Voisi kuvitella, että tuotto jopa kasvaisi. Ja ehkä muutos kannattaisi tehdä hallitusti ajoissa, ettei tule sellaista rysähdystä, joka siivoa tuotot ihan muihin tarkoituksiin.

Taitaa olla mahdollista olla hyvä sosialidemokraatti ja kannattaa samalla pelimonopolien murtamista. Kallistun vahvasti siihen suuntaan, ellei toisin todisteta.

Tehdään Ruotsista...

2009-03-04T11:14:00.002+02:00

Tehdän Ruotsista siirt... eikun vientimaa. Ei siis pistetä rallatuksen mukaisesti rynnäkkökivääriä laulamaan ja mennä lautalla Tukholmaan, vaan pistetään sementtimylly huutamaan ja taidolla voimalaa rakentamaan.

Ruotsi on alkanut pikkuhiljaa pyörtää kantojaan ydinvoiman suhteen. Alasajosta on ainakin poliittisen eliitin parissa luovutta ja alettu suunnittelemaan lisärakentamista. Asia ei siellä kuitenkaan ole helppo - se on siellä paljon vaikeampi kuin meillä. Mielipiteet ovat kansankin parissa kääntymässä, mutta jyrkkää vastustusta on vielä paljon. Ruotsin demarit ovat monelta osin hämmästyttävän kiihkomielisiä ydinvoiman vastustajia.

Suomella olisi nyt tuhannen euron paikkansa. Ensin muuttaa lakia siten, että ydinvoimaa saisi viedä ja sitten rakentaa kapsiteettia tarpeeksi, jotta pääsemme rahastamaan rakasta länsinaapuria. Siellä olisi helpompi unohtaa millä tuontienergia on tuotettu (vähän kuten Suomessa unohdetaan tuontienergiamme) ja me saisimme rahaa samalla kun tuottaisimme energiaa itsellemme. Win-win?

Hallituksen teki temput, mutta miksi?

2009-02-26T10:15:00.002+02:00

Lisää hintaa viinalle ja niin edelleen. Ennen kaikkea se eläkeiän nosto. Hallitus teki temput, mutta syyt ovat kovin hämärät. Vaikutuksiltaan tuo nosto tuskin on kovin dramaattinen, mutta toimintatavan seuraukset voivat olla, kuten jo ainakin Pete ja Esa ovat todenneet.

Tämä taas pistää ihmettelemään todellista motivaatiota entistä enemmän. Jos kerran tempulla ei ole kovin dramaattisia vaikutuksia, miksi ihmeessä se pitää tehdä tavalla, joka ärsyttää tiettyjä tahoja, kuten vaikkapa työntekijäjärjestöjä? Kun en oikein jaksa uskoa siihen mahdolliseen – mutta minusta siis epätodennäköiseen – vaihtoehtoon, että hallitus olisi niin tyhmä, että päätti juuri nyt ruveta lyttämään ay-liikettä siihen maanrakoon, johon se hallituksen mielestä varmasti kuuluu.

Tuskin tämä porvarihallitus on tietämättä sitä, että ay-liikkeellä on taipumusta vahvistua laman oloissa ja myös koventaa otteitaan. Tämän vahvistumisen vaikutukset ovat ehkä laman aikana ja nykyhallituksen oloissa kovin vaatimattomat, mutta kannattaisi ehkä kysyä sitä, mitä sen jälkeen. En siis jaksa uskoa määrätietoiseen lyttäykseen.

Parempi selitys voisi olla esimerkiksi se, että hallituksen välinen kitka on lisääntymässä ja lisääntyy ainakin toistaiseksi jatkuvasti – ainakin niin kauan kuin kokoomuksen gallupmenestys jatkuu ja maalaisliitto painii sisäisten ongelmiensa parissa. Toinen mahdollinen selitys on edellisessä postauksessani viittaama kokoomuksen sisäinen tila. Kun puolueen kova ydin inhoaa harjoitettua retoriikkaa ja osin politiikkaa, pyrkivät sen asiat pulpahtelemaan vastoin virallista yhteistyölinjaa ulos. Kokoomus sekoili asian näin.

Ja ehkä todennäköisimpänä vaihtoehtona: kokoonnuttiin tarkastelemaan tilannetta meillä ja muualla, oltiin omalla porukalla ja katsottiin mitkä kortit on kädessä ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja se oli sitten joku, kukaan ei muista että oliko se Mauri vai Jyrki, joka sanoi, ”ei saatana, pojat. Ei tästä mitään tule, pakko painaa paniikkinappula pohjaan.” Ja sitten me ruvettiin hoitamaan kriisiä niillä keinoin mitä ensin tuli mieleen.

Kokoomuksen kaksi tietä

2009-02-23T10:29:00.000+02:00

Kokoomus nousi nykyiseen poliittiseen nousukiitoonsa strategialla, joka edellytti siltä vastustajan argumenttien varastamista ja asettumista (julki)poliittisesti mahdollisimman lähellä pahinta vastustajaa. Strategia edellyttää tämän toiminnan jatkamista. Eikä tässä mitään, kysymyshän on jo poliittisen vallantavoittelun klassikosta.

Nyt olisi mielenkiintoista tietää, mitä puolueen strategit yhdessä viestintäkonsulttiensa kanssa ovat keksineet väistämättömän varalle. Historian tuntemien esimerkkien valossa, samoin kuin käynnissä olevaa kehitystä tarkastelemalla, näyttää siltä, että kokoomuksella on nyt kaksi tietä.

Ensimmäinen on se, että ero todellisuuden – harjoitetun politiikan – ja käytetyn retoriikan välillä kasvaa liian suureksi. Yksinkertaisesti äänestäjät havaitsevat bluffin ja vetävät siitä omat johtopäätöksensä. Toinen vaihtoehto on se, että puolue todella muuttuu sen kohteen, jolta varasti retoriikkansa kaltaiseksi. Molemmat tapaukset johtavat luonnollisesti puolueen kannatukseen (jyrkkään) alamäkeen. Kusetuksesta ei pidetä, eikä toista demaripuoluetta tarvita.

Nuo kaksi tietä ovat väistämätön kehitys. Mutta ei tietenkään ole sanottua, että voitaisiin luoda jokin kolmas ura, jota pitkin edetä. Siksi olisikin niin mukavaa tietää, mitä tähän ongelmaan on keksitty. Tiedossa se pitää heidän puoluetoimistollaan olla.

Pisteitä D-nuorille

2009-02-20T13:08:00.003+02:00

Hyvä demarinuoret!

Jonkun pitää ravistella puoluetta asiasta sieltä Saariniemenkatu 6:n sisältäkin. Ex puheenjohtaja kiittää ja kumartaa.

Talouskasvun torjumisesta vihreään talouskasvuun

2009-02-19T09:07:00.000+02:00

Joko minä kuvittelen, poliittinen nenäni on tukossa tai sitten ilmassa on kevään sijasta muutosta. Muutos toki taitaa olla yhtä vuodenaikaa pidempi prosessi.

En tiedä kuinka moni muu lisäkseni muistaa vihreiden poliittisen argumentoinnin vielä joitakin hetkiä sitten. ’Vihreä’ tarkoittaa tässä yhteydessä nyt tietyllä tavalla itsensä asemoivaa henkilöä, ei millään tavalla sen yhden puolueen porukkaa. Vaikka siinä porukassa toki moni asemoi itsensä juuri sillä tavalla.

Mutta se asia. Sehän oli se, että ”talouskasvu vaarantaa ympäristön” ja että ”kasvun ideologia on tuhon tie”. Ja tästä eteenpäin seuraavat variantit. Perusajatuksena se, että talouskasvun tilalle on saatava jotain muuta. Välittämättä seurauksista.

Se muutos siis. Sehän on se, että argumentit – ja ehkä tavoitteetkin – ovat vaihtumassa. Enää ei puhuta talouskasvun torjumisesta vaan tavoitellaan vihreää talouskasvua. Eihän siinä voi muuta sanoa, kuin että tervetuloa talkoisiin. Siis oikeisiin talkoisiin, jossa kaikki vapaasta tahdostaan osallistuvat. Ei siis kokoomussellaisiin, joissa käydään puku päällä leikkimässä työntekoa.

Moni näitä vihreitä lukuun ottamatta, kun on puhunut ”aineettoman kasvun” tai ”luovan kasvun” ,or whatever rhetorics you would prefer, mahdollisuudesta ja tärkeydestä jo pitkään. Jos vihreä talouskasvu on aito tavoite, niin politiikka on todella siellä suunnalla muuttunut. Ja tämä muutos on yksinomaan hyvä asia.

Onhan niille kiva nauraa...

2009-02-18T08:37:00.002+02:00

Se ruotsalainen automerkki, se, jolla ajaminen on sairautta. Juuri se uhkaa mennä nurin ja meneekin, jos Ruotsin hallituksella on selkärankaa seisoa sanojensa takana. Siis selkärankaa, viisaudesta en mene sanomaan mitään.

Meinaan, sen verran syvässä on minulla(kin) sellainen perussuomalainen - ei puoluepoliittinen – asenoituminen noihin länsinaapureihin. On mukavaa, kun niille ei aina käy hyvin. Joo, joo. Tiedän, että nämä taloudelliset asiat ovat ikäviä, ja isojen yritysten konkurssit inhimillinen katastrofi. Siitä huolimatta, vasen suupieli nykii pieneen hymyyn.

Mutta onhan niille kiva nauraa, mutta entäpä kun sattuu omalle kohdalle. Mikään taloudellisten asioiden supertietäjä en ole. Siitä huolimatta, näin kaupunkilaisjärjellä, tuntuu siltä, että jos merkittävien yritysten konkursseja – tai lähes sellaisia – sattuu käytännössä joka puolella maailmaa, niin miksi sitten ei meillä. Eli jos uskomaton tuuri ei satu kohdalle, niin kohta rytisee täälläkin.

Se vakavampi kysymys on, että mitä sitten tehdään. Periaatteellisella tasolla juttu on harvinaisen selvä. Ei ole veronmaksajien asia kustantaa osakkeenomistajille ja yhtiöille kuuluvaa vastuuta. Jos ette ymmärtänyt pistää pahana päivänä rahaa talteen, niin no, paha teille. Käytännöllisellä tasolla taas tämä ei ole yhtään selvää.

On veronmaksajien etu ja asiakin yrittää torjua ison yrityksen konkurssista, irtisanomisista ja niin edelleen aiheutuvaa inhimillistä hätää ja kärsimystä. Näin sosialidemokraattisesta näkökulmasta pitäisi sitten kai sanoa ”case closed”.

Mutta ei nyt ihan kuitenkaan. Joku ajatus on syytä uhrata sille, mitä tämän jälkeen. Yrityksissä – ainakin siinä mädässä osassa – on vallalla käsitys, että vastuun voi ulkoistaa kansanvallalle ja veronmaksajien rahoille. Jatketaanko talousjärjestyksen palattua maailmaan niin kuin ennenkin, kunnes tulee seuraava kriisi. Vai muutetaanko talousjärjestyksessä jotain? Ja jos, niin kenen ehdoilla ja johdolla? Onko se edes mahdollista?

Kysyn, kun en tiedä vastausta. Mutta sehän onkin filosofian paras puoli.

Sairauskertomusta

2009-02-17T14:53:00.002+02:00

Kun tulin viime syksynä mainineeksi, että jalat olivat kipeä, mutta vika keuhkoissa, niin päivitetään sairauskertomusta. Siis minä mitään sairas ole, olo on ihan hyvä ja terveeltä tuntuu. Ja jos ei tuntuisi, niin tuskin viitsisi asiasta valittaa.

Se on vain tämä allekirjoittaneen sairaus niin mystinen. Tai tiedä häntä onko se mystinen lääketiedettä ymmärtäville. Sairauden nimi on siis keuhkosarkoidoosi. Se on joko bakteeri tai virus - eli lähtökohta on kauhean selvä. Se saattaa oireilla jaloissa, silmissä, sydämessä niiden keuhkojen lisäksi siis.

Minullahan se ei enää oireile missään, mutta pari vuotta tarkkailuluokkaa on päällä. Kävin tänään keuhkolääkärillä ihastelemassa keuhkofotoja ja kuulemassa sanaa. Ja siis rauhaset siellä keuhkoissa ovat (edelleen) turvokissa ja (jotkutmitälienee) entsyymiarvot kohollaan. Tahtoo sanoa, että sairaus on edelleen olemassa, vaikka siitä ei oireita aiheudu. Mukavampaa tietysti näin, kuin toisinpäin.

Sairas mies, vaikka terve onkin.

Varttisadan tauti

2009-02-14T11:02:00.000+02:00

Kokoomus taitaa nyt olla virallisestikin ottaen sairastanut varttisadan tautiin. Siis tautiin, joka alkaa vaivata puolueita ja etenkin puoluejohtajia, kun kannatus ylittää 25%. Kataisen maanpetturihallituspuheet oppositiosta, opetusministerin katkerien ihmisten puolueet ja sen yhden blondin riisuuntumiset. Oireita alkaa olemaan aika paljon. Tunnettuja varttisadan sairastaneita on lähihistoriasta ainakin Esko A ja Paavo L. Kummankin kohdalla sopii lisäksi epäillä, että onkohan tauti edes mennyt kokonaan ohi.

Valitettavasti kokoomuksen kannatus ei tästä ainakaan välittömään syöksyyn lähde. Historian todisteet ovat vähän ristiriitaisia. Toiset puoluejohtajat ovat päätyneet inhotuiksi ja toiset enimmäkseen rakastetuiksi (Lipponen). Puolueille on sairastumisen jälkeen käynyt kuitenkin huonosti (so long, maalaisliitto, parane pian SDP).

Kokoomuksen kannatus siis kasvanee vielä hetken, edessä on yksi eurovaalivoitto, yksi eduskuntavaalien torjuntavoitto ja kannatuksen mureneminen sen jälkeen. Paitsi jos tautiiin tietysti keksitään lääke. Oleellisen lääke olisi ymmärtää sairastuneensa, mutta tästä ei valtakunnan onneksi mitään oireita ole ilmaantunut.

Varttisadan tauti on tauti, joka tarttuu poliittisesta kannatuksesta ja johtaa puolueen kannatuksen romahdukseen.

Henkilökohtaisesti, TEAM

2009-02-09T09:57:00.000+02:00

Äitini on viisas ihminen, jota arvostan suuresti. Hän on tehnyt pitkän työrupeaman ammattiyhdistysliikkeessä ja olen jo pienenä poikana kuunnellut ja kuullut siihen liittyviä asioita. Ja tähän liittyy henkilökohtainen suhteeni teollisuusliittojen TEAM –hankkeeseen.

Äitini ehdotti ja ajoi teollisuusliittoajatusta silloin, kun se ei ollut niin muodikasta kuin nyt. Itse asiassa silloin ehdotukselle jopa naureskeltiin ja epäiltiin, että tuollaista ei nyt ainakaan ikinä tule tapahtumaan. Aina on ihmisiä, jotka esittävät viisaita ajatuksia ennen aikojaan. Vaikka historia on niin kuin se kirjoitetaan ja asiat etenevät aikanaan, niin olen ylpeä siitä, että tässä asiassa ja tällä kertaa ainakin yksi visionääreistä oli äitini.

Vaikka pidän äitiäni siksi suuressa arvossa, että hänen kantansa olisi lähes yksinomaan riittävä syy kannattaa tätä(kin) liittofuusiohanketta, kannatan sitä myös muista syistä. Riittävästi syitä voi käydä lukemassa osoitteesta http://www.kyllateam.com/

Muutamia pieniä asioita

2009-02-04T09:15:00.003+02:00

On mukavaa aloittaa päivä, kun avaa sanomalehden ja näkee hyviä uutisia. Ei niitä liikaa tässä lamaantuneen taloudellisen toimeliaisuuden tilassa näe. Mutta, se että kepu-maalaisliiton kannatus on laskussa, on kuin laittaisi rahaa pankkiin.

**

Asiaa olen sivunnut, mutta en jaksa lopettaa ihmettelyäni. Kun valtiopäivät tänään avataan, niin ohjelmassa on myös jumalanpalvelus. Miksi?

Suomalainen kansanvalta alkaa taas toimia, kun eduskunta kokoontuu säätämään lakeja. Ei ole mitään syytä sotkea tähän maallisen vallan toimintaan yliluonnollisia palvelusmenoja. Ne eivät siihen yhteyteen kuulu, ihan yhtä vähän kuin uskonnopetus kuuluu kouluihin. Ja sitten joku vielä jaksaa väittää, että kirkko ja valtio on meillä erotettu toisistaan. Ero voi ehkä olla vireillä, mutta asumuserovaiheeseen ei ole vielä päästy.

***

Valtio velkaantunee tänä vuonna 8 miljardia euroa. Kiva. Ehkä on pakko, ehkä ei. Sitä tässä vain mietin, että meinaavatkohan kokoomusnuoret nytkin kömpiä eduskunnan portailla vaatimaan velan nopeampaa takaisinmaksua ja muistuttamaan, siitä että se on maksettava.

Näin ne toimivat tuossa viime vuosituhannen loppupuolellakin. Eihän sillä nyt voi olla mitään tekemistä asian kanssa, että jokin tietty puolue on hallituksessa jotkut muut ei? Eihän? Tai sitten valtion velka on parempaa, jos sen nostajana toimii poliittisesti eri värinen valtiovarainministeri.

Syntinen, saatana ja kurja

2009-02-03T08:39:00.000+02:00

Se oli yksi niistä veljeksistä, joka oli otsikon mukainen. Tai tunsi itsensä sellaiseksi. Mielleyhtymä on kaukaa haettu, mutta siltä oma olo on tuntunut, kun pääasiallinen julkisen liikenteen työmatkakäyttö on muuttunut autoiluksi. Niin tehokkaasti allekirjoittaneeseen on purrut tieto ympäristöllisistä seikoista. Omatunto soimaa, kun auton nokka osoittaa kohti toimistoa ja päivän päätteeksi kotiin.

Mutta. Se on lompakko, joka puhuu kovempaa kuin omatunto. Lienen siis lompakko-omatuntoinen, mutta onneksi en varmaan ole tässä maailmassa yksin. Puolisko kun aloitti työmatkojen kulkemisen samaan suuntaan ja kuljemme nyt pääsääntöisesti aamuin illoin yhdessä. Kahden seutukuukausilipun hinnalla autoon tankkaa useamman tankillisen, nykyhinnoilla vähintään neljä, dieseliä. Ja työmatkoihin kuluu vajaa kaksi tankillista. Just do the math.

Yksi keskeisistä miinuspuolista on se, että lukuaika aamuisin ja iltaisin on mennyttä. Plussapuolella löytyy näitä henkilökohtaiseen liikkuvuuteen ja joustavuuteen liittyviä asioita, jotka lienevät kaikille työmatkaajille tuttuja.

Jos tässä on joku viesti niin se on se, että julkinen liikenne häviää yksityisautoilulle, koska kustannukset ovat niin nopeasti suuremmat. Halvemmilla lipun hinnoilla olisimme molemmat bussilla kulkijoita. Olisimme varmaan sitä toki siinäkin tapauksessa, että joutuisimme maksamaan jonkin tietullin tuossa matkalla. Siinä olisi vain se keskeinen ero, että sitten myös vituttaisi, eikä julkinen valta tuntuisi ollenkaan mukavalta.

Sota läskiä vastaan

2009-02-02T09:17:00.002+02:00

Herra yksin tietää.... äää. Eihän se pidä yhtään paikkaansa, kukaan ei yksin tiedä ja pikemminkin kaikki minut tuntevat tietävät, että sodalla läskiä vastaan olisi myös henkilökohtaista käyttöä. Pitäisi aloittaa personaalisota. Se on kuitenkin varsin mieleenkiinnoton aihe ja kohtuullisten toteutumaton tulevaisuudenkuva.

Mutta tämä armeijan aloittama - kuinkahan mones lienee jo? - sota läskiä vastaan. Alokkaat eli Suomen nuoret miehet lihovat ja laiskistuvat. Eivät poikaparat enää jaksa juosta pitkin metsiä ja leikkiä sotaa huutelemalla "Sarrrrja! ja "laukaus! laukaus!". Pahukset vielä keskeyttelevätkin terveydellisistä syistä palvelusta. Voi kyynel.

Puolustusvoimat voi olla ihan oikessa. Ei läski jaksa sotia. Se että onko asia tälle laitokselle kuuluva asia ja voiko se sille mitään tehdä, on kokonaan toinen juttu. Ja vaikka eivät kysy, niin vastaan nopeasti, asia ei sotalaitoksellemme kuulu ja laajassa mitassa ne eivät voi asialle mitään tehdä.

Elämäntapa ja elinpiiri, yhteiskunnallinen ilmasto ja niin edelleen ne syyt, jotka johtavat läskistymiseen ovat yhteiskunnallisia ilmiöitä, jotka kuuluvat yhteiskunnallisen keskustelun piiriin. Puolustusvoimien osallistuminen mielipidevaikuttajana mihinkään heidän alansa ulkopuoliseen ei ole hyvästä. Kysymyksessä on kuitenkin instituutio, jonka pitäisi ymmärtää vaieta. Mitä enemmän sinne valuu valtaa, mitä valtaa tahansa, sen huonompi on kehityssuunta. Asiasta keskustelu siis ei kuulu sen enempää Puheloiselle kuin muillekaan upseereille - herrasmiehet ovat sitten kokonaan toinen asia.

Vaikka suuri osa niistä mielenterveydellisistä ja terveydellisista ongelmista, joilla varusmiespalvelu keskeytetään onkin silmänlumetta, niin palveluksen sisälle voitaisiin tehdä paljonkin, jotta läskistymisestä huolimatta siellä jaksettaisiin paremmin. Siinä kohtaa onkin kyse enemmän siitä, onko halua kehittää asepalvelusta nykyaikaisemmaksi ja joustavammaksi vaiko eikö.

Ei automaattista jatkoa Rehnille!

2009-01-29T09:32:00.002+02:00

Suomen nk. pääministeri Vanhanen käväisi eilen kylässä Brysselissä. Juttelivat komission ylikomissaari Barroson kanssa mukavia. Kiva.

Kaksi asiaa. Vanhanen (toisti) kannatuksen Barrosolle jatkokaudelle komission johdossa. Eikö nyt kuitenkin voisi odottaa eurovaalien tulosta ja kunnioittaa sitä. Jos vaalit (edelleen) antavat sellaisen koalition jatkaa, joka pitää nykyisen ylikomissaarin vallassa, niin siitä vaan. Mutta jos vaalit päätyvät toisenlaiseen lopputulokseen, niin veturia pitää vaihtaa. On järjetöntä hirttäytyä jo etukäteen kannatamaan nykyistä toimen hoitajaa hoitamaan toimea jatkossakin.

Toisaltaa maalaisliitolla on ollut vakaan hallinnon kannattajan asenne jo aina Kekkosen ajoista saakka. Se hoitakoon, jolla toimi on, kunnes kuolee. Sama pätee myös "omaan" komissaariimme Olli Rehniin. Vissiin ihan pätevä kaveri, mutta olisi kyllä mukavaa, jos Suomenkin komissaari nimettäisiin eurovaalien tuloksen mukaan. Ei ole perusteltua antaa automaattista jatkokautta Rehnille.

Jos sattuisi käymään niin, että sosialidemokraatit voittavat vaaleissa, niin kyllä minä sinne demarin Rehnin sijasta haluaisin. Ihan sama, vaikka Ollilla komissaarikokemusta onkin. Kyllä sosialidemokraatti aina maalaisliittolaista pätevämpi on - arvomaailman vuoksi. Tietty jos kokoomus voittaa, niin pysyköön Rehn paikallaan - mieluummin hän kuin Stubb.

Yksi ay-liike, yksi keskusjärjestö

2009-01-27T08:15:00.000+02:00

JHL:n puheenhoitaja Tuire Santamäki-Vuori ehdotti ja PAM:n nokkanainen Ann Selin kannatti. Yhdelle ammattiyhdistysliikkeelle yksi keskusjärjestö. Loistava ehdotus, jota kannatan lämpimästi.

Yhdellä keskusjärjestöllä päästäisiin purkamaan työntekijöiden ja liittojen jäsenien kannalta huonoa tilannetta eli toisten yli meneviä järjestämisaloja ja kovaa kilpailua sekä edunvalvonnan, että järjestäytymisen alalla. Jos kerran ollaan kaikki edistämässä palkansaajan etua, niin voitaisiin koota voimavarat yhteen ja olla samassa rintamassa.

Tavoite on kannatettava, joskin sen muuttumista todellisuudeksi voidaan valitettavasti joutua odottamaan. Esityksen takana olevien tahojen oletus on, että koulutukseen tai myyttiseen ’toimihenkilöstatukseen’ perustuva järjestäytyminen olisi historiaa.

Historiaa sen pitäisikin ehkä olla, mutta ay-liikkeen akateemisessa kentässä elää vahvana halu jakaa työntekijöitä eri kasteihin koulutustaustan tai työstatuksen mukaan. Yhteistä keskusjärjestöä tuskin pystytään synnyttämään, ellei järjestäytymisideologista saada edes jonkinlaista yhteistä näkemystä.

Mutta mahdottoman tuntuisistakin tavoitteista on ennenkin päästy todellisiin lopputuloksiin.

Nina Mikkonen

2009-01-26T08:38:00.001+02:00

Nina Mikkonen
(Nina Autio, Klamydia)

Sä vaan morkkaat päivähoitoo,
etkä mieti ollenkaan
missä maailmas ihmiset elää
Syytät mediaa
järjettömyyttä todistat
maailmalle tyhmyydet kailotat

Omaat sellaiset järjen ja mielipiteet
ettei riitä asteikko Mensan
Siitä kun kokonaan puuttuu lukema negatiivinen
Tyhmyyksiä laukoo
järettömyydestä kertoo Nina Mikkonen
Mikkonen, jee jee jee
Nina Mikkonen, Mikkonen, jee jee jee.

Köyttä mä jo vauhdilla rasvasin
päivähoitoo kun Natsi-saksaan vertasit
Todellisuuden kokonaan unohdit,
työssäkäyviä mollasit
No saatana, tietenkin ihmiset suuttuvat
kotiäiti, raukkapaska, ajattelematon
Mitä ihmettä sä oikein odotit
kuin tuomiota ihmisten

Mee pois Nina Mikkonen, Mikkonen, jee jee jee.
Nina Mikkonen, Mikonen, jee jee jee
Mikkonen, Nina, jee jee jee.
Nina Mikkonen, Nina Mikkonen, jee jee jee.

Tästä on kyse. Tuo tuli ihan hetken inspiraationa.

Epätodellista

2009-01-23T13:39:00.001+02:00

Tämä on kuin pahaa unta. Puolustusmenoihin tehdään 2% vuosittainen, reaalinen, tasokorotus . Tiesin että maanpuolustuskurssiveli, puolustusministerimme on rautamiehiä, mutta että tavoitteet menevät näin hyvin läpi, se ei ole todellista.

Kai armeijaankin voidaan tuhlata lisää rahaa, jos niin halutaan. Kaikki kuitenkin varmaan ymmärtänevät, että Suomen puolustuskyky ei ole kiinni siitä onko 100 miljoonaa per vuosi lisää rahaa tai ei. Tällä rahalla ei kuitenkaan ole mitään talouspoliittisia perusteita, kunhan heitetään sotaleluihin euroja, koska lelut ovat sotilaista kivoja.

Jos mikään maa ei jäädytä puolustusmenojensa kasvua, voidaanko ikinä edetä todellisen aseistariisunnan tiellä? Vastaus lienee yksiselitteisen kielteinen. Eikä hirvittävän montaa yhtä rauhallista kolkkaa tältä palloltamme löydy kuin tämä armas Suomi. Jos täällä ei uskalleta tinkiä sotilasmenoista, niin missä se mahdollisuus sitten on olemassa?

Ja siksi toisekseen: miksi juuri puolustusmenoihin voidaan tehdä tällaisia lisäyksiä selityksellä, että kustannukset ovat nousseet. Jos esittää samaa periaatetta sosiaalimenoihin niin nopea vastaus on, että ”ei se noin toimi”. Jos kerran kustannustason nousu katetaan ei-niin-oleellisissa puolustusmenoissa, niin se pitää voida kattaa tärkeissäkin palveluissa.

Helsinki kosioretkellä

2009-01-22T09:46:00.002+02:00

Soittakaa fanfaari, tilatkaa kuulutukset ja kutsukaa sukulaiset kahville, Helsinki on kosinut Vantaata. Ai niin, morsian ei ole kuitenkaan vielä vastannut mitään, eikä nyt ehkä heti pystykään vastaamaan.

Kysymys on siis siitä, että Helsinki ehdottaa Vantaalle yhdistymisen selvittämistä, yhdessä. Suomeksi se tarkoittaa sitä, että Helsinki kannattaa liitosta ja kosiskelee Vantaata olemaan samaa mieltä. Helsingissä liitosta kannatetaan läpi poliittisten rajalinjojen, Vantaalla kannatus on porvareiden hommia, noin niinkuin valtuustomielessä.

Koska molemmat kaupungit sattuvat tällä hetkellä olemaan porvarisjohtoisia, saattaa asia jopa nytkähtää eteenpäin. Vantaan demarit ovat jostain tuntemattomasta syystä linnoittautuneet kunnan itsenäisyyden taakse. Allekirjoittanut kannattaa tätä(kin) liitosta omasta puolestaan lämpimästi.

Voidaan perustellusti kysyä, että mitä hyötyä liitoksesta olisi. Yhtä perustellusti voidaan kysyä, että mitä hyötyä on kuntien pitämisestä erillään. Asian pihvi on se, että kun hallinnolliset rajat kaadetaan, mahdollistetaan alueen kehittäminen ja kehittyminen yhdeksi ja yhtenäiseksi kaupunkialueeksi tulevaisuudessa. Sitä taas ei taata millään yhteistyösopimuksilla.

Ja Espoo voidaan jättää liitoksesta ulos aivan mainiosti, kaksoimetropoli olisi haluttavampi(kin) lopputulos kuin kaikkien pääkaupunkiseudun kuntien yhdistyminen. Tosin molemmat lopputuloset ovat allekirjoittaneesta katsoen haluttavampia kuin nykytila.

Oi, Vantaa, vastaa kosijallesi "kyllä", niin saadaan kivat häät.

Taantuman keisari

2009-01-19T09:04:00.000+02:00

Kun taloudellinen turbulenssi edellisen kerran koetteli Suomea, toimi hallitus typerästi. Tämä yhdistettynä muusyntyiseen shokkihoitoon antoi myös oppositioon ajautuneelle Sdp:lle kannatusboostin, joka kantoi vielä tälle vuosikymmenelle.

Hallitus ei taaskaan surffaa onnistuneiden päätösten laineilla. Sdp ei ainakaan vielä kuitenkaan kailota keisarina taantuman tunkiolla. Saattaa olla ettei niin käy tällä kertaa, kannatus ei rakennu pelkästään olemalla oppositiossa.

Aiemmista menestystekijöistä puuttuu kaksi keskeistä tekijää: määrätietoinen ja taitava politiikka. Yksittäisten asioiden rääpimisellä ei pitkälle päästä, eikä katkaista kokoomussorsan lentoa.

Urpilaisella on vielä aikaa ottaa paikkansa ja nousta tämän taantuman keisariksi. Asioiden vain pitää alkaa tapahtua, muutoin isot numerot alkavat juosta kohti nollaa

Jo riittää: Alueellistaminen

2009-01-13T09:30:00.002+02:00

Jaaha. Asia jolle voisi laittaa pisteen ja lopettaa turhanaikaisen jankkaamisen. Siis alueellistaminen. Sillä tarkoitetaan yleisesti ottaen julkishallinnon työpaikkojen siirtämistä pääkaupunkiseudulta johonkin muualle.

Josko nyt sovittaisiin, että pidetään ne virastot, laitokset ja taikka tahi muut konttorit ihan siellä missä ne ovat nytkin. Suomesta ei löydy sellaista seutua, jonka elinvoima ja alueellinen kehitys kääntyisi nousuun, kun sinne jokin virasto siirretään. Tarpeeksi suuria virastoja, kun ei kumminkaan siirretä mihinkään.

Eikä ehkä pitäisi olla ottamatta huomioon sitä aikaa ja rahaa, joka menee siirtojen valmisteluun, niistä tehtyjen valitusten kaatamiseen ja niin edelleen. Lopputulos ei mitenkään voi olla vaivan arvoista.

Suomi tarvitsee muitakin kasvukeskuksia kuin Suur-Helsingin, mutta niitä ei saada aikaan siirtelemällä julkisia työpaikkoja. Lopetetaan näpertely ja keskitytään luomaan kasvua ja työpaikkoja, jookos hallitus ja oppositio?

Tulisiko siihen naarmuja, jos oikein yrittäisi?

2009-01-09T14:26:00.000+02:00

Kokoomus on siitä nykyaikainen puolue, että se on taitavasti onnistunut rakentamaan ympärilleen suojakentän – kilvet kuuluvat keskiajalle – joka varjelee todellista sisältöä paljastumasta. Vähän niin kuin kirja, johon on kirjoitettu uusi sisällysluettelo, mutta sisältö on entinen. Mutta lukijoille näytetään vain tuo sisällysluettelo.

Hyvä kysymys, vaikka tulevalle viikonlopulle, on se, että mahtaisikohan tuohon kenttään saada naarmuja aikaan, jos oikein yrittäisi? Oppositiolla pitäisi olla ainakin motivaatio olemassa tähän raaputusurakkaan. Oletuksena siis se, että sosiaaliliberaalin modernin oikeistolaisen ympäristöpuolueen sisällä asuu edelleen jotain ihan muuta. Nimittäin se arvokonservatiivinen, suurten yritysten etuja ajava koti-uskonto-isänmaa puolue.

Tokihan kokoomuksesta löytyy varmaan noita mielikuvankin mukaisia politiikkoja, mutta veikkaus olisi, että enemmistö ei heitä ole. Ei siis ole kovin vaikea kuvitella sellaisia aiheita ja esityksiä, joilla voisi ruveta tuota kuorta naputtelemaan säröille ja kun särö on saatu aikaan, niin siihen napauttamalla sitten rikki.

Sitä voisi lämmitellä vaikka kysymyksillä samaa sukupuolta olevien parien oikeudesta adoptioon ja jatkaa puolustusmäärärahojen sorkkimisella, maustaa progressiivisella pääomaverolla ja pistää jälkiruuaksi vaikka oikeus polttaa Suomen lippu rangaistuksetta. Voi sitä kiemurtelun seuraamisen riemua. Paljon järkevämpiäkin esityksiä – samansuuntaisesti – toki olisi lupa käyttää.

Jaa, mutta oppostion pitäisi yrittää olla aggressiivinen ja olla yhtä mieltä edes yhden puolueen sisällä. Olkoon sitten niin, että hallituspuolue(et) saavat antaa itsensä vaikuttaa miltä hyvänsä.

Itke Israel, itke

2009-01-08T09:56:00.002+02:00

Itke Israel, itke, sillä taistelu, sota, tuho ja kärsimys on osasi vielä pitkään. Itse toimillasi varmistit, että loppua ei (taas) näy.

Mielipiteitä: Israelin valtion perustaminen oli virhe. Sitä ei kuitenkaan enää voi perua, se olisi saman virheen toistamista. Hamas on terroristijärjestö. Israel on terroristivaltio. Israel toimii typerästi, mutta niin toimivat palestiinalaisekin. Muu maailma ei osaa kuin sympata ja tuomita eri osapuolia peukku anuksessa.

Väkisinkin tulee mieleen, että juutalaisten olisi joskus vastenmielisyydestään huolimatta lukea myös uutta testamenttia. Niitä kohtia jossa puhutaan armosta ja posken kääntämisestä. Ei mikään ihme, että silloin joskus historian hämärissä koettiin tarvetta tehdä juutalaisuus 2.0, joka sitten kristinuskona myöhemmin alettiin tuntea. Jahve on sen verran kostonhimoinen ja ankara jumala, että pehmennys oli paikoillaan.

Tilanteen minkäänasteinen ratkaiseminen näyttäisi vaativan vahvaa kansainvälistä väliintuloa. Ongelmapaikkojen, erityisesti Jerusalemin suhteen pitäisi tehdä luovia ratkaisuaja. Jerusalemista kansainvälisen yhteisön hallitsema vapaakaupunki, joka ei olisi kummankaan omasta parastaan ymmärtämättömän osapuolen hallinnassa. Palestiinalle yhtenäinen valtio ja Israelille takeet (joidenkin) rajojen turvaamisesta.

Tai voisiko ne vain sulkea molemmat ison kuplan sisään ja katsoa vaikka sadan vuoden päästä, että joko ne ovat tulleet järkiinsä?

Lamavuosi 2009 ?

2009-01-07T14:09:00.002+02:00

Suomi sukeltaa muun maailman mukana tai viimeistään perässä taloudelliseen lamaan ja porskuttelee sen pimeissä vesissä vuoden 2009. Tämä on ilmeisesti se premissi, josta useampi taho ennusteitaan ja toimenpideohjelmia rakentaa alkanutta vuotta silmällä pitäen. Niin talouden kuin politikankin saralla.

Taloudesta en niin hirvittävästi taida ymmärtää, en mikro enkä makrotasolla. Saa siis asiantuntevat arviot jäädä vähemmälle. Selkäydinkutina kuitenkin sanoo, että ihan niin synkkiin tunnelmiin kuin on pahimmillaan maalailtu ei ole syytä. Taloudellisella kehityksellä voisi olla ihan terve pohja, jos nämä finanssisotkut siivotaan pois. Tosin se, että talouden kauhuja toitetaan koko ajan saattaa johtaa siihen, että ne kauhut realisoituvat.

Saattaa kuulostaa tutulta, mutta 2009 avainsanat politiikassa ovat usko ja toivo. Rakkaus ei politikan saraan vielä Tommy yrityksistä huolimatta oikein istu. Politiikan tehtävänä on luoda toivoa paremmasta ja uskoa selviytymisestä. Tämä on yhdistelmä mediakilpailua retoriikan taiteensaralla ja konkreettisia toimia taloudellisen toimeliaisuuden kiihdyttämiseksi.

Suomalaisittain tilanne on se, että hallitus osaa retoriikan ja oppositio askaroi konkeretian parissa. Kummallakaan ei vain ole ollut koko pakettia hallussaan. Toivottavasti pukki sen jommalle kummalle toi. Toista toivon ja toista pelkään.

Summing up 2008

2008-12-31T09:59:00.002+02:00

Varmaan olisi tarvetta laittaa myös politiikan vuosi 2008 pakettiin. Se jää nyt kuitenkin tekemättä ellen jostain syystä innostu sitä vielä ensi viikolla tekemään. Ajattelin, että josko sitä mieluummin yrittäisi muistella omaa polkuaan kohta loppuunkuluvana vuonna. Mitä elämä heitti eteen ja mikä muuttui.

Parisuhdentilanne ei muuttunut, mutta vakiintui. Aloin seurustelemaan vuoden 2007 loppupuolella ja vuonna 2008 (viimeistään) vakuutuin päätöksen oikeellisuudesta. On mukavaa, kun löytää ihmisen, jonka kanssa on hyvä elää, olla ja jota rakastaa täydestä sydämestään.

Asuinpaikka muuttui kahteen tai melkein kolmeen kertaan. Muutin pois Jakomäen asunnostani ja majailin ensin vähän aikaa Mikkolassa ennenkuin löysimme yhteisen aso-kodin Nikinmäestä. Tarkoitus oli perustaa pysyvä pesä tuohon asokotiin, mutta sen avaimetkin on jo nyt palautettu asokodeille. Koti on edelleen Nikinmäessä, mutta nyt rankalla lainarahalla rahoitetussa paritalon puolikkaassa, joka on kyllä erinomainen koti.

Vantaalaistuminen. Tuota sanaa pitää vieläkin makustella suussa, vaikka ei sattunut yhtää loppujen lopuksi. Outoahan se olisi ollutkin, jos etäpirkanmaalainen olisi rakastunut Helsinkiin niin paljon ettei olisi osannut muuttaa sieltä pois. Mutta vantaalaisia ollaan ja ensi vuonna päästään siitä hyvästä maksamaan verotkin tänne.

Sairalaavisiitti ja sairastuminen. En ole ollut sairalaassa hoidetttavana sitten risojen poiston pentuna, joten viikon visiitti tänä vuonna jää mieleen. Varsinkin kun tätä keuhkosarkoidoosia on nyt sitten tarkkailtava vähintään se pari vuotta. Toivon vaan, että pöpö jää tähän vuoteen eikä keksi uusia joskus tulevaisuudessa.

Lapset ovat kasvaneet ja hauskoja hetkiä on vietitty. 2008 oli varmaan se vuosi, jossa nämä vierailukuviot asettuivat viimein avioeron jälkeen jokseenkin vakiintuneeseen uomaan. Että elämä sen osalta sujuu ja soljuu eteenpäin.

Työ löytyy edelleen Suurimmasta ja Kauneimmasta eli JHL:stä. Se on vakiintunut ja tehtävät vähän uusiutuneet. Pidän työstäni ja työyhteisöstäni joten mikäs siinä.

Ei kai sitä omalle kohdalle ihmeempiä. Menestyksellistä vuotta joka ihmiselle ja rauhaa jokaiseen sydämeen!

Joulurauhaa

2008-12-23T09:29:00.002+02:00

Joulurauhaa kaikille. Toivoisi joulurauhan koskevan niin perheiden sisäisiä kuin niiden välisiäkin suhteita. Ja ihan samalla tavalla se saisi koskea myös valtioiden välisiä suhteita. Mutta saahan sitä aina toivoa.

Markkinoille taas ei kai nykyisi pitäisi rauhaa toivoakaan, vaan kasvaaa aktiivisuutta ja toimeliaisuutta. Siis että vältyttäisiin pahimmalta mahdolliselta taantumalta.

Onko tämä muuten ihan sisäsyntyinen tämä tapamme sirotella tuhkaa päällemme ja oikein lietsoa lamaa? Siis a'la Katainen:"Tämä on pahempi kuin 1990-luvun lama..." Pahemminhan ei suomalaisia voisi pelotella. Vai onko vielä käynnissä sellaiset kulutusjuhlat ettei talous sitä kestä ja porukka pitäisi saada säästämään? Sitä Suomen Toivoa kaivattaisiin nyt sen Suomen Pelon sijasta. Ehkä Jyrki saa joululahjaksi puolueensa vaaliteemat?

Eroon valtion tuloverosta?

2008-12-17T12:38:00.001+02:00

Verotus keskusteluttaa taas tai oikeastaan aina. Hallitus laskee veroja ja oppositio sanoo, että väärin laskettu. Lisäksi vielä moni kunta joutuu taas kerran miettimään täytyykö heidän alenevien tulojensa kattamiseksi nostaa omaa veroprosenttiaan.

Sinällään on ongelmallista, että kun periaatteessa oikein, on hienoisesti työn verotusta kevennetty, ovat kunnat vastaavasti joutuneet lisäämään omaa rahankeruutaan. Toki ansiotulovähennyksen sorvaaminen on tehnyt kunnallisverostammekin alemmilla tulotasoilla progressiivisen, mutta on se silti epäoikeudenmukaisempi kuin kunnollisella asteikolla varustettu valtion vero. Lisäksi kunnallisverotuksen kiristäminen asettaa ihmiset, joilla ei ole ansiotuloja entistä hankalampaan asemaan.

Tämän kahtiajakoinen ongelma on ratkaistavissa. Koska ehdotukset kunnallisveron saattamisesta menevät kuuroille korville niin on aika esitetään vaihtoehtoinen malli. Hommahan voisi toimia niin, että valtiollinen ja kunnallinen verotus on yhtenäistetään yhdeksi tuloveroksi, jota peritään progressiivisella tulotaulukolla, joka määriteltäisiin jollakin vaihteluvälillä valtakunnallisesti. Veron perisivät kunnat, joita sitten valtio edelleen verottaa saman progressiivisen periaatteen mukaisesti.

Tässä verotusjärjestelmässä olisi se etu, että päästäisiin eroon kunnallisveron tasaverona aiheuttamasta epätasa-arvoisuudesta kansalaisten kesken. Malli olisi myös selkeämpi ja huomattavasti helpommin ymmärrettävä kuin nykyinen kahden veron malli.

Väitän myös, että uudistuksella päästäisiin eroon nyt vallitsevasta kuntien välisten erojen tasausongelmasta. Tämä siis tapahtuisi tuon mainitun progression puitteissa, kun valtio verottaisi kuntia. Näin kuntien välisiä eroja tasattaisiin suoraan niiden verotuksessa. Tämä pienentäisi, joskaan ei varmaan kokonaan poistaisi, tarvetta tehdä kuntien välisiä tulonsiirtoja.

Olisi se ainakin vaihtoehto.

Uusi Uljas Turvallisuusjärjestelmä

2008-12-16T10:54:00.001+02:00

Siitä saakka, kun kuulin Venäjän avauksesta uudesta eurooppalaisesta turvallisuusjärjestelmästä, olen leikkinyt ajatuksella. Tiedän toki, että Venäjän avaus on osa heidän poliittista peliään. Mutta ajatus on kiehtova.

Siis ajatus siitä, että siististi pakkaisimme pois nykyiset turvallisuusjärjestömme –ja järjestelmämme ja laittaisimme ne nätisti leimatuissa laatikoissa historian arkistoihin. Suunnittelijan unelma, tyhjä piirustuspöytä. Vapaat kädet rakentaa ja tehdä.

Rakennusperustaa siis ei olisi, uutta ei rakennettaisi vanhojen rakenteiden pohjalle vaan aloitettaisiin alusta.

Ensimmäinen asia olisi rakentaa globaali turvallisuusjärjestelmä eurooppalaisen sijasta. Ei Euroopalla voi olla erityistä tarvetta itsensä suojelemiseen.

Toisekseen järjestelmän pitäisi olla sitoutunut ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. Näitä periaatteita olisi hyvä myös käytännössä noudattaa.

Jäsenyyskriteerien pitäisi olla läpinäkyvät ja selvät. Eli jos hakijamaa täyttää ehdot, se pääsee automaattisesti ilman poliittista harkintaa jäseneksi. Ja jos ei, niin ei. Selvää pitäisi olla myös se, mitä jäsenyydestä seuraa: niin oikeuksien kuin velvollisuuksien puolesta.

Sitoutuminen keskinäiseen puolustusvelvoitteeseen pitäisi olla mukana. Velvoitteen pitäisi ehkä olla vahvempi kuin Natolla, jossa se on aina kansallisen parlamentin päätös. Toisaalta suvereniteettia on tässä aika paha käydä rajoittamaan.

Järjestelmän hallinto pitää olla puhtaasti siviilien käsissä. Sotilaita ei parane päästää sotkeutumaan turvallisuushallinnon asioihin – he ovat ammattilaisia toteutuksessa. Demokraattinen hallinto ja tasapuoliset edustukset.

Näillä aineksilla voisi päästä alkuun.

Viisas mies sanoi

2008-12-15T12:38:00.002+02:00

Viisas mies sanoi, tai puhui, tai siis haastateltiin. Korpinen on fiksu, ei siitä pääse yli eikä ympäri.

Sen sijaan, että olisi syytä tuntea jonkinlaista käänteistä ylpeyttä siitä, että meillä menee toistaiseksi paremmin kuin Ruotsilla, pitäisi kääntää katse historiaan. Näin Korpinen tekee ja muistuttaa siitä suurimmasta totuudesta:"Ei ole yhtä totuutta tai vaihtoehtoa". Tuo siis ei ole suora sitaatti.

Meillä olisi muitakin tapoja regaoida talouskriisiin kuin nyt hallituksen käyttämättä. On tietysti ylipäätään kyseenalaista voiko passiivisuutta pitää reagointina. Vaikka on kaunista poliittista retoriikkaa kutsua jo ennalta sovittuja veronalennuksia elvytykseksi, niin niiden luonne ei siitä kyllä muutu.

Elvytyspolitiikalle olisi kysyntää. Ja se olisi tehokkainta hoitaa julkisen sektorin kautta - tulisi kokoomuksellekin mahdollisuus antaa niille hoitajille, joista se aikanaan vaalikampanjassa puhui.

Suvaitsevaisuuden rajat

2008-12-10T12:10:00.002+02:00

Edellisen merkinnän inspiroimana jatkan aihetta sivuamalla sitä. Aina, kun aletaan puhua 'erilaisista' ihmisistä tai 'erilaisuudesta' ylipäätään, otetaan esille suvaitsevaisuus. Meillä opetetaan olemaan suvaitsevaisia erilaisia ihmisiä, ilmiöitä ja asioita kohtaan.

Suvaitsevaisuuden rajat tulevat yleensä vain kovin pian vastaan. Suvaitsevat ihmiset ovat kovin huonoja suvaitsemaan suvaitsemattomuutta, noin esimerkiksi. Meiltä pääsee usein myös unohtumaan se, mitä suvaitseminen oikeastaan tarkoittaa.

Siinähän on kyse siitä, että vaikka emme jostain asiasta pitäisi - vaikka itseasiassa vihaisimme sitä syvästi - emme tee asialle mitään. Emme käy riehumaan tai osoittamaan väkivalloin tai kiusanteon konstein sitä, että emme asiasta tai ihmisestä pidä. Hirvittävän jalo asenne lopulta.

Mutta riittäkö pidemmän päälle pelkkä suvaitsevaisuus? Pitäisikö meidän lisäksi miettiä niitä syitä, miksi jotain asiaa pitää suvaita ja pureutua niihin? Oppia ja opettaa ymmärtämään ja hyväksymään asioita, sen sijaan että vai suvaitsemme niitä? Kyllä, kyllä meidän pitäisi.

Halla-ahon viesti ei ole vitsi

2008-12-06T10:43:00.002+02:00

Kovin moni, tekisi mieli sanoa kukkahattutäti - oikea tai henkinen - on päivitellyt Jussi Halla-ahon nousua blogillaan ja siinä esittämillään mielipiteillään valtuustoon. Ja ennenkaikkea keskusteluun.

Kovain valitettavasti asennoituminen on juuri tuota ihmettelyä ja kauhistelua. Juuri samoja aineksia, jotka ovat mahdollistaneet vaikkapa perussuomalaisten menestyksen. Maahanmuuttopolitiikasta on vaiettu kaikissa puolueissa, mitään kriittistä nyt ei ainakaan uskalleta sanoa.

Maahanmuutosta aiheuttuu myös ongelmia. Ei, ne eivät johdu suoraan maahanmuuttajista itsestään, vaan siitä miten heitä kohdellaan tai ei kohdella. Ja vaikka poliitikot kuinka yrittäisivät sanoa ettei ongelmia ole, niin liian moni on sitä mieltä, että ongelmia on. Ja ongelmia on silloin, kun ihmiset kokevat, että niitä on.

Ja silloin menestyvät sellaiset kuin Halla-aho, joka ennenkaikkea on monikulttuurisuuskriitikko - rasistia hänestä on kovin vaikea mennä tekemään. Se että hän esittää kärjekkäit mielipiteitä ja provosoi on kokonaan toinen juttu. Mutta sanoma sisällä ei ole mikään vitsi ja monen tahon soisi alkaa ajatella näitä teemoja. Samaa mieltä JH:n kanssa niistä ei tietenkään tarvitse olla.

Mutta aidolla muukalaisvastaisuudellakin on kasvutilaa niin kauan kuin Halla-ahon sanomaa ei oteta vakavasti politiikan kentässä. Maahanmuuton ongelmiakin pitää pystyä käsittelemään avoimesti ja pelkäämättä rasistin leimaa.

Voi pyhä kirkollisuus

2008-12-04T15:41:00.002+02:00

Jotkut saavat vapaasti väittää, että kirkko ja valtio ovat jo erotetut toisistaan. Mutta niin kauan kun koululaiset ja kansanedustajat käyvät kirkossa, niin kauan kuin jotkut kirkot keräävät jäsenmaksunsa veroina tai niin kauan kuin uskonnonopetus tarkoittaa yhden opin opetusta näin ei ole.

Tämä vain tulee aina näin joulun alla mieleen. Yrittävät vielä tästäkin tehdä kristillisen pyhän, mitä se ei alunperin ole.

Koskakohan voisi koittaa se aika, kun yhteiskunta on tarpeeksi maallistunut katkaistaakseen kirkollisen napanuoransa?

perushyödyke ja/tai luksusta

2008-12-02T19:00:00.000+02:00

Keskustelin tänään mielenkiintoisia ja älykkäitä energiapolitiikasta. Virkistävää.

Suomen ilmastostrategia olettaa sähkön - ja energian - kulutuksen lähtevän laskuun. Sehän on kohteliaasti sanottuna mielenkiintoinen oletus ja väite. Kumma juttu miten tämä sähköintensiivinen yhteiskuntammealkaa yhtäkkiä kuluttaa vähemmän sähköä, kun hallitus leikkii kaksivuotiasta ja huutaa "tahtoo,tahtoo!".

Sähkö on hyvinvointitekijä, perushyödyke. Kaukana ei ole tosin se aika, kun se oli luksusta. Mutta nykyisessä tilanteessa siitä pitäisi taas tehdä luksusta, jotta sen kulutus pienenisi. Suomeksi siis sen hinnan ja/tai saatavuuden pitäisi olla tolkuton.

Sähkönkulutus ei tule pienenemään - sen olettaminen on haihattelua. Pitää keskittyä siihen, miten tätä perushyödykettä tuotetaan mahdollisimman tehokkaasti ja kestävästi.