torstaina, tammikuuta 31, 2008

Satu Vanhasta Matista

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Blogin hiljaisuuden katkaisi vain väsynyt sadun narina.

Kerran, kauan sitten, oli kaukaisessa - hyvin pienessä ja hyvin pohjoisessa - maassa klaanipäällikkö Vanha Matti. Hän ei oikeastaan ollut kovin vanha, eikä kovin Mattikaan. Kukaan ei vain ollut keksinyt hänelle mitään sen parempaa nimitystä. Klaanipäälliköksikin hän pääsi ikäänkuin sattumalta, kun edellinen klaanijohtaja lähti Ryssänkaalien maalle nauttimaan Ryssänkaalista ja muista kaukaisiin toimiin kuuluvista hyvistä eduista. Ai niin, edellinen ei lähtenyt ihan täysin omasta halustaan; hänella oli pyytämättä ja yllätyksenä käynyt flaksi.

Klaanipäällikkö Vanha Matti oli kerran matkoilla Suurten ja Mahtavien heimon parissa. Siellä hän tapasi johtajan nimeltä Portit, joka julisti ilosanomaa siitä, kuinka Ikkunat ovat erittäin hieno keksintö. Kuulostaan kummalliselta, mutta tässä tapauksessa se ei ole sadunkertojan vika. Ei kaikkia tositapahtumia nyt vaan voi muuttaa fiktiivisesti.

Koska Vanha Matin pieni ja pohjoinen heimo oli kovin edistynyt tekniikassa, lahjoitti johtaja Portit hänen heimolleen hienon lahjan. Erityisesti pikkuneandertaalien koulimiseen, hyvä tulevaisuudelle, yuuuu knov. Ja kyllä pari päivää hakattiinkin kiveen viestejä kaiken tämän erinomaisuudesta.

Mutta sitten koulukivillä tämä kaikki kätkettiin sydämiin ja sitä tutkiskeltiin. Ja kas huomattiin, että juu hieno lahja, mutta sen jälkeen graniitista gneissiin päivittämisen pitäisi tapahtua vain ja ainoastaan johtaja Portit masinoiman Ikkunat organisaation kautta. Eli ei niin kiva ja hyvä juttu ollenkaan.

Ja kas, Vanha Matin henkinen oppipoika, Alkueläimen Mikael, oli aikaisemmin töissä Ikkunat organisaation klaaninvanhimpien voiteluvastaavana. Tiedättehän siinä hommassa, missä käytettyä sokerihiivalientä kuluu. Ja kas toiseen kertaan, Vanha Matin valtaannousun takana oleva salaseura: Maanviljeliäin Tukiaiskilta (sivumennen sanoen, ei niin kovin hyvä porukka nimien keksimisessä) oli kovassa rahapulassa, koska uusi kakkospomo - Kova K - oli vähän innostunut yhteisten pikkukivivarantojen kanssa.

Ja eihän toki tällä täysin sattumanvaraisella Ikkunat yhteisön ah niin avuliaalla ja vilpittömällä lahjalla ollut mitään tekemistä minkään muun yhteisön kassa. Ei sellaista tapahdu edes saduissa.
---

Jatkunee normaaleissa merkeissä.

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Kiirus

Bloggausvuosi pääsi jo kunnolla käyntiin, lopahtaaksen tällä viikolla hiljaisuuteen ja pimeyteen.

Kerrankin voi rehellisesti sanoa, että syy on ihan todellinen: kiire. Töissä on menossa tämän vuoden kiireisin viikko. Ainakin allekirjoittaneen kohdalla, viikonloppuna on usean sadan hengen tapahtuma Aulangolla, jonka suunnittelu -ja järjestelyvastuu ovat olleet minulla. Siis tapahtuman - ei Aulangon.

Pörssiromahduksesta ja taloudesta voisi ehkä mainita, samaten kuin tuon tapahtumamme teemoista eli ay-liikkeestä, jäsenkehityksestä ja jäsenhankinnasta.

perjantaina, tammikuuta 18, 2008

Sittenkin

Ajattelin - niin epätyypillistä, voisi sanopa jopa lajiepätyypillistä - se onkin, että tämä valtava ja ihan kauhia nettipokerikohu saisi jäädä kommentoimatta. Mutta onhan tämä niin käsittämätön asia, että en malta. Vaikka tuskin tästä kukaan pystyy olemaan kovin erimieltä.

Tästä siis oli/on kyse: Ministeriö nettipokerin kimppuun tappiot nollaavalla lailla. Koska tuollaista lakia ei taatusti tule, niin ei nyt kommentoida sitä kuinka järjettömästä ajatuksesta on kyse.

Vaikka kuinka sormet syyhyäisi mätkäistä oikein kunnolla porvarihallitusta, sillä että miten tällaista voi tapahtua TEIDÄN vahtivuorollanne, niin en viitsi. Niin paljoa ei huvita tänään valehdellaa. Tässähän ei siis ollut edes ministeriö asialla, vaan kyse oli tilatusta tutkimuksesta.

Veikkaan (saanko tappiotakuun?) että tässä on nyt semmoinen juttu, että satunnaisella Joensuun yliopiston tutkijalla on mennyt tutkittaessa nettipokerin pelaaminen niin sanotusti överiksi. Siihenhän sitten piti keksiä lääkkeet.

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

Pyykinpesun aika

Se soppa silloin syksyllä... Se, no... just se. Kyllä te tiedätte... Alkaa T:llä ja liittyy yhdistelmään ammattitaidottomuutta ja röyhkeyttä.

Jälkipyykin pesu alkaa nyt pikkuhiljaa olla ajankohtaista. Kun koneessa olivat kierrokset korkealla, vetivät hoitoalan järjestöt ensin pääsopimuksen pytystä alas (Super+Tehy=TNJ tai siis oli). Ja tunnettujen vaiheiden jälkeen se jälkimmäinen irtaantui vielä neuvottelujärjestöstä.

Niin, pääsopimus on siis se, missä määritellään ketkä kuuluvat kunta-alalla mihinkin sopimukseen ja kuka niistä neuvottelee ja millä ehdoin neuvottelu tapahtuvat. Osa järjestöistä on aiemminkin moittinut koko sopimusta ja järjestelmää vaikeaksi ja kankeaksi. Sitähän se ei ole, väite on pelkkää propagandaa.

Tai onhan se vaikeaa, kun ei saa itse olla kukkona tunkiolla, vaan pitää ihan yhdessä - muiden saman alan järjestöjen kanssa - sopia ja neuvotella siitä, millaisillaa ehdoilla mennään. Onhan se paljon kivempaa järjestää näyttäviä operaatiota ja paistatella median valokeilassa - kuten syksyllä. Vähät siitä, ettei sillä saavuteta tuloksia - kuten syksyllä.

Pahimmillaan siis kunta-alan neuvottelujärjestelmä purkautuu ja kaikki tahot neuvottelevat itsenäisesti. Tämä ei ole työntekijöiden eikä työnantajankaan etu, vaikka se saattaa muutaman järjestön intressissä ollakin. Riskinä on myös se, että osa kunta-alan sopimukseen kuuluvasta väestä irtaantuu omiin (hoito-ala) tai jo olemassaoleviin sopimuksiin (lastentarhanopettajat).

Toivottavasti järki pysyy matkassa mukana ja muistetaan, että suurempi joukko on parempi neuvotteluvoima kuin pieni. Ja jos tämä ei muuten ketään kiinnosta työmarkkinasektorin ulkopuolella, niin kannattaa ajatella sitä, mitkä seuraukset ovat siitä, jos eri julkisen sektorin ryhmät aloittavat kilvoittelun siitä, kuka onnistuu saamaan parhaat korotukset omalla ammattiryhmälleen/jäsenilleen. Tulee rumaa jälkeä kunnissa.

Kunta-alan neuvottelujärjestelmä on pelastettava.

tiistaina, tammikuuta 15, 2008

Tahtotila vastaan raha

Oletko joskus kuullut lauseen: "Meillä on vahva tahtotila pysäyttää/hidastaa asuntojen hintojen kehitys Helsingissä. Jatkossa tulemme myös voimakkaasti panostamaan asuntotuotantoon, jotta tarjonta jarruttaa hintaoja..." Lauseesta esiintyy myös lukuisia variantteja joita kuitenkin yhdistää poliittinen tahtotila yhdistyneenä lupaukseen tehdä asuntotilanteelle jotain - siis positiivista.

Jos nyt otetaan lähtökohdaksi se, että tahtotila on aito eli että poliitikot eivät tässä(kään) asiassa valehtele suita ja silmiä täyteen, niin sitten muut asiat ovat nousseet esiin vastustamaan tahtotilaa. Toteutunut reaalikehitys ei kuitenkaan ole ollut ihan tahtotilan suuntainen.

Tässäpä tahtotilalle koetinkiveä: HS kertoo, että kaupungin vuokratonttien vuokria korotetaan reippaasti.

Nih, ja mitäs sitten? Tokihan kaupungilla on 50 vuoden vuokra-ajan jälkeen korottaa vuokria nykytasolleen. Pitäähän tontista saada sellainen raha, mikä siitä on saatavissa. Kai jokaiselle puusilmälle on selvää, ettei kaupunki mikään hyväntekeväisyyslaitos ole. Ja vaikka se nykyasukkia ei yhtään lämmitäkkään, niin seuraavan 50 vuoden päästä vuokrat ovat taas jäljessä markkinatasoa.

No sitä sitten. Kaupungien tonttien vuokrat ovat instrumentti vaikuttaa asuntojen hintatasoon ja sitä kautta myös muiden asuntojen hintatasoon. Jos tietyssä osassa - kaupungissa on aika paljon kaupungin omistamaa maata - asuntoja tontin vuokra jarruttaa hintojen nousua, ei se voi olla vaikuttamatta kehitykseen muutoinkin. Poliitikoilla onkin nyt tahtotilan näyttämisen paikka ottaessaan virkamiesten esityksen käsittelyynsä.

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

It's happening again...

Se tapahtuu taas. Tuomioja lähtee kamppailemaan SDP:n puheenjohtajuudesta - ennakko-odotusten mukaisesti. Henkilökohtaisesti tilanne on eri kuin kahdella edellisellä kerralla, en ole mitenkään asiassa mukana. Siitä en sano mitään, tuoko etäisyys perspektiiviä.

Tuomiojan lähtö kisaan on tietenkin hyvä asia. Ei sellaista ehdokasta löydykään, ettei tämän asettuminen käytettäväksi puoluejohtoon, olisi prosessin ja lopputuloksen kannalta hyvä asia. Kiinnostuneet saisivat muutkin asettua ehdolle - ja olla myös vetäytymättä siitä pois juuri ennen äänestystä. Ei siitä mitään ratkaisevaa poliittista vammaa saa itselleen, jos käy puoluekokouksesta poimissa vain muutaman äänen. On eri juttu, jos oma pää ei kestä - silloin ei olisi tietysti ensinkään olla edes kiinnostunut toimesta.

Jos neuvoa-antavaa jäsenäänestystä puheenjohtajasta ei toteuteta, saa Tuomioja puoluekokouksessa korkeintaan sen n. kolmanneksen kannatuksen. Ja vaikka neuvoa-antava äänestys toteutettaisiinkin ja vaikka Tuomioja sen voittaisi (mitä ei sitäkään voi missään tapauksessa pitää itsestään selvänä), ei valinta puoluekokouksessa silti olisi varmaa - ei välttämättä edes todennäköistä.

Heinäluoman ja Tuomiojan välillä on aitoja eroja, niin asennoitumisessa kuin ennenkaikkea menettelytavoissa ja politiikan tekemisen muodoissa. Asetelma kuitenkin suorastaan huutaa todellista uuden sukupolven haastajaa - ja minusta on sääli, että ulostulot siltäkin osin on jätetty näin myöhäiseksi. Allekirjoittaneesta se vaikuttaa lähinnä siltä, että kisaan lähdetään vain keräämään kannuksia - ei voittamaan. Tuntemattomampi ehdokas ei voi kuin hävitä myöhäisellä mukaanlähdöllä.

Toivottavasti asiaan voitaisiin muutenkin suhtautua sillä tavalla, että tässä ei nyt kukaan ole haastamassa ketään. Heinäluoman kausi päättyy puoluekokoukseen, eikä istuvalla puheenjohtalla saa eikä voi olla mitään - edes henkistä - mandaattia paikkansa jatkamiseen. Kyse on kilvoittelusta puolueen johdosta ja siihen tarjottavista eväistä.

Mutta olisiko kellään kannattamisen arvoista puoluesihteeriehdokasta tiedossa?

perjantaina, tammikuuta 11, 2008

Valtaa ja oikeuksia

Vuodenvaihteen molemmin puolin on ollut lievää viriämistä - taas vaihteeksi - presidentin valtaoikeuksista. Samalla on palattu väläyttelemään sinänsä vanhaa vaatimusta presidentin valitsemisesta eduskunnassa. Jälkimmäistä lähinnä siinä tapauksessa, että valtaoikeuksia (tuntuvasti) kavennettaisiin.

Yksi juttu tässä häiritsee. Presidentti-instituutiosta ja sen vallasta keskustellaan jotenkin annettuna asiana. Uhraamatta toisin sanoen ainakaan julkilausuttua ajatusta sille, mikä presidentti-instituutio on ja tästä johtuen minkälainen valta sillä pitäisi olla. Todennäköisesti siksi, että ajatellaan parlamentarismin olevan vallankäytön hyväksytyin muoto - noin niinkuin demokratian mielessä.

Oman rajallisen käsitykseni ja hyvin subjektiivisen näkemykseni mukaan presidentti-instituutio on edustukselliselle demokratialle vieras. Jos siis ajatellaan sitä jonkinlaisena "puhtaaana" tapana hallita. Presidentti-instituutio kuitenkin periaatteessa antaa valtaa yhdelle yksittäiselle ihmiselle eli kääntäen valta on parlamentarismin oloissa pois joukolta.

Presidentin tarvetta perustellaan useimmiten vakauden tarpeella. Eli yli eduskuntauden istuva instituutio tuo vakautta siihen, jos valtasuhteet parlamentissa äänestäjien toimien johdosta radikaalisti muuttuvat, pystyy presidentti pitämään tietyn linjan tästä huolimatta. Onkohan tämä kuitenkaan tarpeellista tai haluttavaa?

Kuitenkin, jos presidentti-instituutiosta ei luovuta - mikä olisi oma suosikkivaihtoehtoni - pidetään mieluummin nykyiset valtaoikeudet. Mitään symboleja ja edustuksellisia johtajia ei tarvita.

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Progession puolustaminen

Allekirjoittanut pitää progressiivista verotusta yhtenä hienoimmista keksinnöistä, mitä on verotuksen saralla saatu aikaan. Oikeudenmukaisuuskäsitykseni mukaan sen käyttäminen on parasta mitä verotuksessa voidaan tehdä.

Siksi onkin surullista, että Suomen(kin) progessiivinen verotus pienenee koko ajan verotuksen siirtyessä entistä enemmän erilaisten maksujen ja välillisten verojen suuntaan. Kunnallisveron ongelma tässä on onneksi osittain poistettu, koska ansiotulovähennys tekee siitä ainakin keski -ja pienituloisten kohdalla progressiivisen.

Ei liene olemassa mitään tapaa saada välillisiä veroja ja erilaisia maksuja toimimaan joustavan progressiivisesti. Se merkitsee sitä, että muuta verotusta ja muita tulonjaonmekanismeja pitäisi säätää vastaavasti poistamaan näiden korotusten progressiota vähentävää vaikutusta. Siinä olisi sosialidemokraateilla tehtävää. Isoa ja tärkeää tehtävää.



Aivan toinen asia: Onneksi olkoon Niki Kristian Oksa 2 vee! Juuri tänään ja tällä päivämäärällä. Synttärisankarista pari kuvaa onnitteluiden oheen: