Kirjoitin auki toista vuotta takaperin henkilökohtaisen kehityskaareni suhteessa Eu:n. Ei, asia ei ole todellakaan miksikään muuttunut. Siihen ei ole mitään syytä, Euroopan johtava aate on edelleen kansallinen itsekkyys.
Eurokyynikko Suomessa on kuitenkin väistämättä tänä päivänä EU idealisti. Tämä tulee väistämättä mieleen, kun tarkastelee nykyistä Eurooppapolitiikkaamme ja sen tekemistä. Eihän tämä nyt tästä maailmasta ole, kun pääministeripuolueen puoluesihteeri vaatii joidenkin halavatun tukirahojen kytkemistä systeemin perussopimukseen. Korhonen is an alien, you know.
Pienellä maalla ei kansallisen itsekkyyden liitossa ole yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa, kuin olla mahdollisimman innokkaasti edistämässä kaikkea syvempään integraatioon vievää, vaikka sitten julkisestikin huutaen, että "Federaatio, nyt!". Kas, kun suuremmat jäsenmaat kuitenkin ampuvat alas, torpedoivat ja kaikilla muilla militanteilla kielikuvilla sanoen pahoinpitelevät integraatiotavoitteet. Siis jos ja kun ne eivät satu sopimaan yhteen sen hetkisen kansallisen edun ja päivänpoliittisen tilanteen kanssa.
Tämä näkökanta siis pätee pienille maille, jos uskoo siihen, että lisääntyvä yhteistyö ja integraatio on hyvästä. Ja siihen minä, Eu-kyynisyydestäni huolimatta uskon. Eli kyynisyydestäni seuraa se, että suomalaisessa politiikassa pitää kannattaa mahdollisimman Eu-myönteistä ja yhteistyötä syventävää politiikkaa. Ilmottaudunkin nyt sitten saman tien liittovaltion kannattajaksi.
Valitettavasti tämän pienen pohjoisen maan hallitus etenee poispäin eu-suuntautuneesta politiikasta. No, yhteistyö ei koskaan ole kuulunut oikeiston keskeisiin arvoihin tai toimintatapoihin.
tiistaina, lokakuuta 30, 2007
maanantaina, lokakuuta 29, 2007
The Äijä way
Jotkut jossain puuhaavat kuulemma sosialidemokraattisen miesliiton - äijäliiton - perustamista. Heinäluomakin asiaan taannoin viittasi. Up-Demari innostui asiasta vääntämään juttuakin kasaan. Allekirjoittanutkin pääsi kommentoimaan menneiden syntien perusteella.
Onneksi oleellisin oli päässyt lehteenkin. Sukupuolittuneesti jaetulle poliittiselle järjestötoiminnalle ei ole järkevää tilaa maailmassa. Naisliitotkin ovat lähinnä menneisyyden jäänteitä, joita ylläpidetään, koska ne ovat olemassa. Mitä lisäarvoa politiikalle tuo se, että toimitaan järjestössä, joka ottaa jäsenensä vain yhdestä sukupuolesta? Ei kai kukaan tosiaan usko, että sukupuoli on jotenki sillä tavalla poliittisesti määrittävä suure, että sen pohjalle voidaan rakentaa uutta tuottavaa toimintaa.
Jos ne jotkut jossain tekevät totta miesliitosta, niin siitä tulee loppujen lopuksi vain jonkinlainen marginaalissa oleva vitsi. Muuta tehtävää tämänkaltaiselle puuhastelulle on vaikea nähdä. Suurimmaksi osaksi oli vitsi yhdistys, jota minä ja muutama muu pyöritimme aikanaan pari vuotta eli Nuorten Miesten Sosialidemokraattinen Yhdistys - NMSY.
Politiikan niin sanottua miesvajetta ei omalla järjestötoiminnalla paikata. Sitäpaitsi sellainen vaje tulee aikanaan ihan itsestäänkin paikattua, vaikka ymmärrän kyllä hyvin edelleen, miksi välillä sieppaa, kun valinnat usein osuvat vain toiseen sukupuoleen. Se ei kuitenkaan ole toisen sukupuolen vika.
Onneksi oleellisin oli päässyt lehteenkin. Sukupuolittuneesti jaetulle poliittiselle järjestötoiminnalle ei ole järkevää tilaa maailmassa. Naisliitotkin ovat lähinnä menneisyyden jäänteitä, joita ylläpidetään, koska ne ovat olemassa. Mitä lisäarvoa politiikalle tuo se, että toimitaan järjestössä, joka ottaa jäsenensä vain yhdestä sukupuolesta? Ei kai kukaan tosiaan usko, että sukupuoli on jotenki sillä tavalla poliittisesti määrittävä suure, että sen pohjalle voidaan rakentaa uutta tuottavaa toimintaa.
Jos ne jotkut jossain tekevät totta miesliitosta, niin siitä tulee loppujen lopuksi vain jonkinlainen marginaalissa oleva vitsi. Muuta tehtävää tämänkaltaiselle puuhastelulle on vaikea nähdä. Suurimmaksi osaksi oli vitsi yhdistys, jota minä ja muutama muu pyöritimme aikanaan pari vuotta eli Nuorten Miesten Sosialidemokraattinen Yhdistys - NMSY.
Politiikan niin sanottua miesvajetta ei omalla järjestötoiminnalla paikata. Sitäpaitsi sellainen vaje tulee aikanaan ihan itsestäänkin paikattua, vaikka ymmärrän kyllä hyvin edelleen, miksi välillä sieppaa, kun valinnat usein osuvat vain toiseen sukupuoleen. Se ei kuitenkaan ole toisen sukupuolen vika.
torstaina, lokakuuta 25, 2007
Merkityksettömyyden näyttämö
Tehyn surullisenkuuluisa työtaistelu ja 141-tuki keskustelut unionin kanssa. Kaksi esimerkkiä, jotka rikkovat hyvän kirjoittamisen sääntöjä vastaan vetämällä tupla-alleviivauksen määritelmän merkityksettömyyden näyttämö alle. Näyttämä on tietysti suomalainen politiikka ja sen seisovat vedet.
Nämä kaksi asiaa ovat tietysti kumpikin omalta osaltaan tärkeitä ja merkityksellisiä. Kummallekin on yhteistä kuitenkin se, etteivät ne ole hallitus tai eduskuntajohtoisia, eivätkä ainakaan suurimmalta osaltaan niiden johdossa. Kummatkin tapahtuvat ja etenevät hyvin pitkälle ilman politiikan toimijoiden panosta (kotimaassa). Tämä koskee myös 141 tukea, sillä loppujen lopuksi hallituksen neuvottelutoimilla on asiassa vähän merkitystä.
Media tietysti kiinnostuu näistä - ja aiheet täyttävät lehtien poliittikkasivut. Pitkälti kysymys on kuitenkin siitä, että näin käy vielä tulevienkin viikkojen ajan, koska muuta merkityksellistä ei tapahdu. Nyt ei ole kysymys porvarihallituksen synnistä, vaan siitä, että merkityksettömyys vaivaa koko suomalaista politiikkaa. Tilkitsemiset ja viilaukset erilaisissa järjestelmissä eivät lopulta ole kovin kiinnostavia tai merkityksellisiä.
Merkityksellisyys ei välttämättä tarkoita radikaaleja muutoksia, vaikka voikin myös sitä tarkoittaa. Kysymys on ideoiden ja niiden toteuttamiseen tarvittavan tahdon puutteesta. Keskitytään käsittelemään muualta nousevia kysymyksiä, kun itse asetettuja kysymyksiä ei ole.
Nämä kaksi asiaa ovat tietysti kumpikin omalta osaltaan tärkeitä ja merkityksellisiä. Kummallekin on yhteistä kuitenkin se, etteivät ne ole hallitus tai eduskuntajohtoisia, eivätkä ainakaan suurimmalta osaltaan niiden johdossa. Kummatkin tapahtuvat ja etenevät hyvin pitkälle ilman politiikan toimijoiden panosta (kotimaassa). Tämä koskee myös 141 tukea, sillä loppujen lopuksi hallituksen neuvottelutoimilla on asiassa vähän merkitystä.
Media tietysti kiinnostuu näistä - ja aiheet täyttävät lehtien poliittikkasivut. Pitkälti kysymys on kuitenkin siitä, että näin käy vielä tulevienkin viikkojen ajan, koska muuta merkityksellistä ei tapahdu. Nyt ei ole kysymys porvarihallituksen synnistä, vaan siitä, että merkityksettömyys vaivaa koko suomalaista politiikkaa. Tilkitsemiset ja viilaukset erilaisissa järjestelmissä eivät lopulta ole kovin kiinnostavia tai merkityksellisiä.
Merkityksellisyys ei välttämättä tarkoita radikaaleja muutoksia, vaikka voikin myös sitä tarkoittaa. Kysymys on ideoiden ja niiden toteuttamiseen tarvittavan tahdon puutteesta. Keskitytään käsittelemään muualta nousevia kysymyksiä, kun itse asetettuja kysymyksiä ei ole.
tiistaina, lokakuuta 23, 2007
On se vaan kova paikka
Kyllä on pääministeripuolueella kovaa. Joutuvat kantamaan vastuuta hallituskumppanin aiheuttamasta työmarkkinakriisistä (unohtaen tietysti sen, että yhdessä asiasta ovat jotain sattuneet hallitusohjelmaansa kirjaamaan). Nyt vielä omissa porukoissa käydään kovasanaista keskustelua, johtuen maatalouden 141 tuesta - tai siis neuvotteluista sen jatkamisesta.
On pakko tunnustaa olevansa vahingoniloinen citypuolue Keskustalle, joka onnistuu kehittämään sisäisen kriisinpoikasen maalaisliittolaisesta tukiasiasta. Tulikohan tässä todistettua jotain. Hurjimmat talonpoikaiset kansanedustajat ovat väläytelleet aiheesta jopa hallituskysymyksen tasoista. Hohjoijaa!
Suomi voisi mieluummin kääntää takin ympäri ja lähteä vetämään linjaa, joka tähtäisi koko unionin maksamien maataloustukien vähentämiseen. Se olisi järkevää politiikkaa. Tosin kyynikko minussa sanoo, että vetämällä sitä linjaa varmistettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla se, että lupa maksaa omasta pussista lisää tukea omalle maataloudelle heltiäisi.
On se kovaa olla pääministeripuolue, jossa heitellään villavanttuilla pikkurahoista (141 taitaa olla jotain 100 miljoonan euron vuosiluokkaa). Toki tuon rahan voisi käyttää järkevästi, mutta varsinkaan eu-kokonaisuuteen nähden se ei ole mitään.
Hyvät perustelut, tosin tahtomattaan, vastustaa 141 tuen jatkoa tarjoaa maalaisliiton oma Apila:
"141-tuen leikkaaminen tai lopettaminen johtaisi todennäköisesti maatalouden rakennemuutoksen kiihtymiseen, keskittymiseen isoihin yksiköihin ja elinkeinon yksipuolistumiseen Etelä-Suomen alueella. Kotimaisen perheviljelmäpohjaisen maatalouden tilalle tulisi eurooppalainen agribisnes-ajattelu."
On pakko tunnustaa olevansa vahingoniloinen citypuolue Keskustalle, joka onnistuu kehittämään sisäisen kriisinpoikasen maalaisliittolaisesta tukiasiasta. Tulikohan tässä todistettua jotain. Hurjimmat talonpoikaiset kansanedustajat ovat väläytelleet aiheesta jopa hallituskysymyksen tasoista. Hohjoijaa!
Suomi voisi mieluummin kääntää takin ympäri ja lähteä vetämään linjaa, joka tähtäisi koko unionin maksamien maataloustukien vähentämiseen. Se olisi järkevää politiikkaa. Tosin kyynikko minussa sanoo, että vetämällä sitä linjaa varmistettaisiin parhaalla mahdollisella tavalla se, että lupa maksaa omasta pussista lisää tukea omalle maataloudelle heltiäisi.
On se kovaa olla pääministeripuolue, jossa heitellään villavanttuilla pikkurahoista (141 taitaa olla jotain 100 miljoonan euron vuosiluokkaa). Toki tuon rahan voisi käyttää järkevästi, mutta varsinkaan eu-kokonaisuuteen nähden se ei ole mitään.
Hyvät perustelut, tosin tahtomattaan, vastustaa 141 tuen jatkoa tarjoaa maalaisliiton oma Apila:
"141-tuen leikkaaminen tai lopettaminen johtaisi todennäköisesti maatalouden rakennemuutoksen kiihtymiseen, keskittymiseen isoihin yksiköihin ja elinkeinon yksipuolistumiseen Etelä-Suomen alueella. Kotimaisen perheviljelmäpohjaisen maatalouden tilalle tulisi eurooppalainen agribisnes-ajattelu."
torstaina, lokakuuta 18, 2007
Kun paras ei ole tarpeeksi (TEHY vol 2.)
Jossain vaiheessa ajattelin jo jättää Tehyn työtaistelun rauhaan ja odotella mitä mielenkiintoista siitä seuraa. Mutta koska aiemman jyrkän arvioni johtopäätöstä on pakko muuttaa niin katsotaan nyt.
Ensin muutama asiaa liippaava fakta: Tehy siis hylkäsi historiansa parhaan neuvottelutuloksen - paras ei ollut heille tarpeeksi. Hoitajien palkat ovat saman verran OECD:n keskiarvojen alapuolella kuin suomalaisten palkat ylipäätään - käytettyä kv. suurempaa palkkakuoppa ei ole olemassa (palkkakuoppa toki). Stakesin mukaan hieman yli 90% terveydenhoitoalan koulutuksen saaneista on koulutustaan vastaavissa töissä - pako alalta ei siis ainakaan vielä ole totta. Hoitajien muutto Suomesta ja Suomeen on tällä hetkellä lähes tasapainossa - pakoa ulkomaille ei ainakaan juuri nyt tapahdu. Kunnalliselle terveydenhuoltoalalle on tullu viime vuosina lisää työntekijöitä samaan aikaan, kun kuntasektorin kokonaistyöntekijämäärä on kasvanut.
Aiemmin arvioin, että Tehyn lakko ei tule onnistumaan. Nyt arviota on pakko tarkistaa siten, että heidän työtaistelutoimensa tulee onnistumaan osittain. Siksi, että:
- Valittu työtaistelukeino, joukkoirtisanoutuminen, on äärimmäisen tehokas
- Tehy on luopunut kaikista vastuullisen työmarkkinapolitiikan tekemisen aiheuttamista rajoituksista toiminnalleen
- Järjestö on pokeritermein pistänyt All-In
Tehy tulee saamaan ehkä n. 15-19% korotukset. Siksi, että:
- Pakko kummankin osapuolen on liikkua tavoitteissaan, muutenhan ei neuvotella ollenkaan, vaan kiristetään "otetaan yhteiskunta panttivangiksi"
- Nykyisestä tilanteesta ei ole muuta ulospääsyä kuin maksaa Tehylle paremmat sopimusehdot (hieman epäselvää on se, että kenelle ne korotukset tulevat, koska pelkästään tehyn jäsenille niitä ei voida ohjata, kohdentamisista tulee vielä iso itku ja poru Tehyn jäsenistössäkin - kaikki eivät niitä tule saamaan)
Mitään ei tule tapahtumaan vielä muutamaan viikkoon toki, mennään hyvin lähelle irtisanoutumispäivämäärää ennen kuin neuvotteluissa liikahdetaan. Nythän on kysymyksessä tilanne, jossa Tehy pelaa "Chickeniä" työnantajatahon kanssa. Toistaiseksi autot ovat vielä kovin kaukana toisistaan. Vasta viime hetkellä nähdään kumman kantti pettää ja tekee väistöliikkeen. Valitettavasti on mahdollista sellainenkin tilanne, että kummankaan kantti ei petä ja rysähdetään, silloin seuraukset ovat vakavat sekä Tehylle, että yhteiskunnalle.
Tehy ei kuitenkaan pidämmälle tähtäimellä tule voittamaan mitään, koska:
- Liiton toiminta on ärsyttänyt muut alan liiton melkoiselle vihnutusasteelle. Häirikköjä ei kovin paljoa rakasteta, vaikka heidän toimintasa on näyttävää
- Siksi seuraavalla sopimuskierroksella voi olla vaikeaa saada uusia kohdennuksia hoitajille, jotka muutoin olisi sinne 2,5 vuoden päästä taas suunnattu - ja saatu se kuuluisa 500 eur/kk toteutettua n. vaalikauden kuluessa
- Tehy väittää, että hyväksytyn kuntasopimuksen taso johtuu heidän toimistaan. Tämä on silkka vale, sillä korkea taso johtuu siitä, että muutkin alan järjestöt olivat liikkeellä asenteella "hyvä tulos tai taisteluun". Mikä on poikkeuksellista, sillä vanhan vitsin mukaan (ajalta ennen JHL:ää), maailmassa oli kaksi liittoa jotka eivät koskaan mene lakkoon: kunta-alan ammattiliitto ja Neuvostoliitto.
- Ei ole kovin vakavasti otettavaa olla liikkeellä siten, että lakkoon mennään anyway
- Kaikesta vastuusta irtisanoutuminen. Onhan se tietysti juridisesti niin, että ei ammattijärjestöllä ole mitään vastuuta potilasturvallisuudesta, mutta moraalinen ja eettinen vastuu kyllä.
Meni vähän pitkäksi, mutta tässäkään ei ole vielä kaikki. Päivitetään tilannetta jossain vaiheessa, jos ja kun tarvetta ilmenee.
Ensin muutama asiaa liippaava fakta: Tehy siis hylkäsi historiansa parhaan neuvottelutuloksen - paras ei ollut heille tarpeeksi. Hoitajien palkat ovat saman verran OECD:n keskiarvojen alapuolella kuin suomalaisten palkat ylipäätään - käytettyä kv. suurempaa palkkakuoppa ei ole olemassa (palkkakuoppa toki). Stakesin mukaan hieman yli 90% terveydenhoitoalan koulutuksen saaneista on koulutustaan vastaavissa töissä - pako alalta ei siis ainakaan vielä ole totta. Hoitajien muutto Suomesta ja Suomeen on tällä hetkellä lähes tasapainossa - pakoa ulkomaille ei ainakaan juuri nyt tapahdu. Kunnalliselle terveydenhuoltoalalle on tullu viime vuosina lisää työntekijöitä samaan aikaan, kun kuntasektorin kokonaistyöntekijämäärä on kasvanut.
Aiemmin arvioin, että Tehyn lakko ei tule onnistumaan. Nyt arviota on pakko tarkistaa siten, että heidän työtaistelutoimensa tulee onnistumaan osittain. Siksi, että:
- Valittu työtaistelukeino, joukkoirtisanoutuminen, on äärimmäisen tehokas
- Tehy on luopunut kaikista vastuullisen työmarkkinapolitiikan tekemisen aiheuttamista rajoituksista toiminnalleen
- Järjestö on pokeritermein pistänyt All-In
Tehy tulee saamaan ehkä n. 15-19% korotukset. Siksi, että:
- Pakko kummankin osapuolen on liikkua tavoitteissaan, muutenhan ei neuvotella ollenkaan, vaan kiristetään "otetaan yhteiskunta panttivangiksi"
- Nykyisestä tilanteesta ei ole muuta ulospääsyä kuin maksaa Tehylle paremmat sopimusehdot (hieman epäselvää on se, että kenelle ne korotukset tulevat, koska pelkästään tehyn jäsenille niitä ei voida ohjata, kohdentamisista tulee vielä iso itku ja poru Tehyn jäsenistössäkin - kaikki eivät niitä tule saamaan)
Mitään ei tule tapahtumaan vielä muutamaan viikkoon toki, mennään hyvin lähelle irtisanoutumispäivämäärää ennen kuin neuvotteluissa liikahdetaan. Nythän on kysymyksessä tilanne, jossa Tehy pelaa "Chickeniä" työnantajatahon kanssa. Toistaiseksi autot ovat vielä kovin kaukana toisistaan. Vasta viime hetkellä nähdään kumman kantti pettää ja tekee väistöliikkeen. Valitettavasti on mahdollista sellainenkin tilanne, että kummankaan kantti ei petä ja rysähdetään, silloin seuraukset ovat vakavat sekä Tehylle, että yhteiskunnalle.
Tehy ei kuitenkaan pidämmälle tähtäimellä tule voittamaan mitään, koska:
- Liiton toiminta on ärsyttänyt muut alan liiton melkoiselle vihnutusasteelle. Häirikköjä ei kovin paljoa rakasteta, vaikka heidän toimintasa on näyttävää
- Siksi seuraavalla sopimuskierroksella voi olla vaikeaa saada uusia kohdennuksia hoitajille, jotka muutoin olisi sinne 2,5 vuoden päästä taas suunnattu - ja saatu se kuuluisa 500 eur/kk toteutettua n. vaalikauden kuluessa
- Tehy väittää, että hyväksytyn kuntasopimuksen taso johtuu heidän toimistaan. Tämä on silkka vale, sillä korkea taso johtuu siitä, että muutkin alan järjestöt olivat liikkeellä asenteella "hyvä tulos tai taisteluun". Mikä on poikkeuksellista, sillä vanhan vitsin mukaan (ajalta ennen JHL:ää), maailmassa oli kaksi liittoa jotka eivät koskaan mene lakkoon: kunta-alan ammattiliitto ja Neuvostoliitto.
- Ei ole kovin vakavasti otettavaa olla liikkeellä siten, että lakkoon mennään anyway
- Kaikesta vastuusta irtisanoutuminen. Onhan se tietysti juridisesti niin, että ei ammattijärjestöllä ole mitään vastuuta potilasturvallisuudesta, mutta moraalinen ja eettinen vastuu kyllä.
Meni vähän pitkäksi, mutta tässäkään ei ole vielä kaikki. Päivitetään tilannetta jossain vaiheessa, jos ja kun tarvetta ilmenee.
maanantaina, lokakuuta 15, 2007
Filatelistin periaate
Olen viime päivinä ajatellut lähinnä henkilökohtaisia poliittisten sijasta. Enkä edes sillai modernisti henkilökohtainen on politiikkaa mielessä, vaan ihan henkilökohtaisia. Lähinnä se nyt on ollut itselleen jurnuttamista ja kaipaamista.
Ihmiset ovat - tai ainakin itse olen - sillä tavalla kummallisia, että meillä on vähintäänkin satunnaisesti esiintyvä ominaisuus ajatella ja kaivata sitä, mitä meillä ei ole. Sen sijaan, että keskittyisimme siihen mitä meillä on.
Nuoruudessa harrastin postimerkkeilyä, josta muistona on useampi kansiollinen postimerkkejä nurkissa. Ne on pitänyt jo vuosia käydä läpi ja järjestää, mutta ei ole ottanut tulta. Asiaan tämä liittyy siten, että filatelistin periaate on se, että keskity niihin postimerkkeihin ja siihen kokoelmaan, mitä sinulla on - äläkä niihin merkkeihin, mitä sinulla ei ole.
Tästä voisi itselleen oppia sen, että huolehtii niistä hyvistä asioista, joita omaa. Minulla on ihanat lapset, vähintäänkin kohtuullinen terveys, viihtyisä työ, talousasiat kohtuullisessa tilassa, hyviä ystäviä ja suuria suunnitelmia. Ainakin noin äkkiä mietittynä. Pitänee siis keskittyä huolehtimaan näistä ja odottaa, koska elämä heittää vastaan uusia mielenkiintoisia ja hyviä asioita.
Ihmiset ovat - tai ainakin itse olen - sillä tavalla kummallisia, että meillä on vähintäänkin satunnaisesti esiintyvä ominaisuus ajatella ja kaivata sitä, mitä meillä ei ole. Sen sijaan, että keskittyisimme siihen mitä meillä on.
Nuoruudessa harrastin postimerkkeilyä, josta muistona on useampi kansiollinen postimerkkejä nurkissa. Ne on pitänyt jo vuosia käydä läpi ja järjestää, mutta ei ole ottanut tulta. Asiaan tämä liittyy siten, että filatelistin periaate on se, että keskity niihin postimerkkeihin ja siihen kokoelmaan, mitä sinulla on - äläkä niihin merkkeihin, mitä sinulla ei ole.
Tästä voisi itselleen oppia sen, että huolehtii niistä hyvistä asioista, joita omaa. Minulla on ihanat lapset, vähintäänkin kohtuullinen terveys, viihtyisä työ, talousasiat kohtuullisessa tilassa, hyviä ystäviä ja suuria suunnitelmia. Ainakin noin äkkiä mietittynä. Pitänee siis keskittyä huolehtimaan näistä ja odottaa, koska elämä heittää vastaan uusia mielenkiintoisia ja hyviä asioita.
lauantaina, lokakuuta 13, 2007
141 - Heja Sverige!
Uutiset tietävät kertoa, että rakas naapurimme kiukuttelee oikeudestamme maksaa omilla rahoillamme tukea maataloudellemme. Väärinkäsitysten välttämiseksi on todettava, että henkilökohtainen näkemykseni on se, että oikein toimivat.
Vaikka syyt ovat naapurilla itsekkäät ja liittyvät oman tuotannon suojelemiseen, toimivat silti oikein. Maatalouden pitäisi olla samanlaista yritystoimintaa kuin mikä tahansa muukin.
Tukien vähentäminen on siis aina hyvä. Se on loppujen lopuksi maataloudenkin etu - vaikka he eivät sitä nyt uskokaan.
torstaina, lokakuuta 11, 2007
Yhteistyöajatuksia
Pohjoismainen yhteistyö voi olla aika väsyttävää. Ainakin juuri nyt tuntuu siltä hyvin valvotun yön jälkeen. Tosin Uppsalassa ei keskiviikkoiltaisin paljon menoa tunnu olevan, vaikka opiskelijakaupunki onkin kyseessä. Koko kylässä oli yksi yökerho/disko auki - se paikallinen teinihelvetti - how wonderful.
En viitsi vaivata seminaarin annilla ihmisiä, pohjoismaisten ammattiliittojen jäsenhankinnan kehittäminen ei ole ihan kaikkein populaareimpia aiheita, tror jag.
Aasinsilta tässä on se, että tätä meidän ay-yhteistyötä vaivaa sama kuin koko muuta pohjoismaista yhteistyötä. Sitä tehdään, ollaan sitä mieltä, että jaettavaa ja yhteisiä tavoitteita on, mutta ei oikein tiedetä mitä ne ovat tai miten yhteistyötä tehdään.
Pohjoismainen yhteistyö sellaisena kuin se on ollut, on menettänyt lähes kokonaan merkityksensä. Suomen, Ruotsin ja Tanskan intressit ovat enemmän Eu:ssa - ja näin pitää ollakin. Lisäksi pohjoismaiden poliittinen ja yhteiskunnallinen kehitys on kovaa vauhtia eriytymässä, maat eivät enää nojaa samalla tavalla yhteisiin järjestelmiin kuin ennen.
Tämä(kin) on turhan läpättämistä, koska vastauksia ei minulla ainakaan juuri nyt ole. Pohjoismainen yhteistyö pitäisi keksiä uudelleen - tai vähentää valtioiden tasolla panostuksia siihen.
En viitsi vaivata seminaarin annilla ihmisiä, pohjoismaisten ammattiliittojen jäsenhankinnan kehittäminen ei ole ihan kaikkein populaareimpia aiheita, tror jag.
Aasinsilta tässä on se, että tätä meidän ay-yhteistyötä vaivaa sama kuin koko muuta pohjoismaista yhteistyötä. Sitä tehdään, ollaan sitä mieltä, että jaettavaa ja yhteisiä tavoitteita on, mutta ei oikein tiedetä mitä ne ovat tai miten yhteistyötä tehdään.
Pohjoismainen yhteistyö sellaisena kuin se on ollut, on menettänyt lähes kokonaan merkityksensä. Suomen, Ruotsin ja Tanskan intressit ovat enemmän Eu:ssa - ja näin pitää ollakin. Lisäksi pohjoismaiden poliittinen ja yhteiskunnallinen kehitys on kovaa vauhtia eriytymässä, maat eivät enää nojaa samalla tavalla yhteisiin järjestelmiin kuin ennen.
Tämä(kin) on turhan läpättämistä, koska vastauksia ei minulla ainakaan juuri nyt ole. Pohjoismainen yhteistyö pitäisi keksiä uudelleen - tai vähentää valtioiden tasolla panostuksia siihen.
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
Älä ihmettele enää
Hälsningar från Uppsala. Täällä ollaan kunta-alan ammattilliittojen pohjoismaisen yhteistyön merkeissä. Yllättävänkin hyvä seminaari tähän asti, vanhoihin kokemuksiin nähden.
Mutta, mutta. Jos ihmettelit, että miksi Tehy ei koskaan sopimusneuvottelujen kuluessa kertonut tavoitteitaan, älä ihmettele enää.
Jos olet joskus puolella ajatuksella ihmetellyt, mitä Tehy tarkoittaa puhuessaan jäsenistään 'ihmeidentekijöinä', älä ihmettele enää.
Molemmat asiat selittyvät taivaita hipovalla palkankorotusvaatimuksella, 24 % !. Eihän tuollaista voinut aikaisemmin sanoa ääneen, nyt olisi jo monta viikkoa ryöpytetty heitä. Ja vaatiihan se pienen ihmeen, että tuollaisiin päästäisiin.
Sanotaan, että se ei ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Pakkoa sanoa toivovansa, että maksaja ei ole kovin hullu.
Mutta, mutta. Jos ihmettelit, että miksi Tehy ei koskaan sopimusneuvottelujen kuluessa kertonut tavoitteitaan, älä ihmettele enää.
Jos olet joskus puolella ajatuksella ihmetellyt, mitä Tehy tarkoittaa puhuessaan jäsenistään 'ihmeidentekijöinä', älä ihmettele enää.
Molemmat asiat selittyvät taivaita hipovalla palkankorotusvaatimuksella, 24 % !. Eihän tuollaista voinut aikaisemmin sanoa ääneen, nyt olisi jo monta viikkoa ryöpytetty heitä. Ja vaatiihan se pienen ihmeen, että tuollaisiin päästäisiin.
Sanotaan, että se ei ole hullu, joka pyytää, vaan se joka maksaa. Pakkoa sanoa toivovansa, että maksaja ei ole kovin hullu.
perjantaina, lokakuuta 05, 2007
Ajatus viikonlopuksi
Päätetään tämä merkintäviikko hiemaan teemaan sopivasti ajatelmalla poliittisista kannanotoista:
Lausunnon totuudenmukaisuudella ei ole mitään tekemistä sen uskottavuuden kanssa ja kääntäen.
Tällä saattaa olla jotain yhteyttä käynnissä olevaan työmarkkinsoppaan.
Lausunnon totuudenmukaisuudella ei ole mitään tekemistä sen uskottavuuden kanssa ja kääntäen.
Tällä saattaa olla jotain yhteyttä käynnissä olevaan työmarkkinsoppaan.
torstaina, lokakuuta 04, 2007
Heikoilla jäillä
Oppositio ryöpytti hallitusta eilen kunta-alan/hoitajien palkoista. Kauttaviiva tarpeellinen, koska osa oppositiosta ymmärsi oikein, mistä on kysymys. Eli siis koko julkisen sektorin palkkauksen jälkeenjääneisyydestä, ei nyt akuutisti julkisuudessa olevasta hoitajien palkkakysymyksestä.
Se mitä tältä sopimuskierrokselta jäi edelliseen verrattuna puuttumaan, oli varsinainen palkkaohjelma korotusten päälle. Samapalkkaisuusohjelmalla on viime vuosina tehty hidasta, mutta määrätietoista työtä palkkojen korjaamiseksi. Ohjelma on tässä selkeästi parempi ratkaisu kuin suorien korotusten hakeminen ns. yleisen linjan päälle.
Osin eduskunnan keskusteluissa tuli esiin tarpeeton solidarisoituminen hoitajien palkkakysymyksen kanssa. Se on niin surullisen helppoa yriittää kerätä pisteitä sieltä missä niitä on saatavissa.
Työmarkkinaselkkauksia ei kuitenkaan pidä yrittää ratkoa eduskunnassa. Osa oppositiota on nyt tekemässä käänteiset kokoomukset. Uudelleenpolitisoimassa hoitajien palkkakysymyksen niin, että levitetään mielikuvaa, että eduskunta hoitaa tämän asian. Politoisimen tämän kautta on tismalleen yhtä paha asia kuin oli ennen vaaleja nähty palkkakysymyksen politisoiminen. Heikoilla jäillä liikutaan siinä suhteessa.
Se mitä tältä sopimuskierrokselta jäi edelliseen verrattuna puuttumaan, oli varsinainen palkkaohjelma korotusten päälle. Samapalkkaisuusohjelmalla on viime vuosina tehty hidasta, mutta määrätietoista työtä palkkojen korjaamiseksi. Ohjelma on tässä selkeästi parempi ratkaisu kuin suorien korotusten hakeminen ns. yleisen linjan päälle.
Osin eduskunnan keskusteluissa tuli esiin tarpeeton solidarisoituminen hoitajien palkkakysymyksen kanssa. Se on niin surullisen helppoa yriittää kerätä pisteitä sieltä missä niitä on saatavissa.
Työmarkkinaselkkauksia ei kuitenkaan pidä yrittää ratkoa eduskunnassa. Osa oppositiota on nyt tekemässä käänteiset kokoomukset. Uudelleenpolitisoimassa hoitajien palkkakysymyksen niin, että levitetään mielikuvaa, että eduskunta hoitaa tämän asian. Politoisimen tämän kautta on tismalleen yhtä paha asia kuin oli ennen vaaleja nähty palkkakysymyksen politisoiminen. Heikoilla jäillä liikutaan siinä suhteessa.
tiistaina, lokakuuta 02, 2007
Yritetään
Olen ikäänkuin pannut merkille, että olen viime aikoina kirjoittanut aika paljon työmarkkinapolitiikkaa. Aika hyvä tietysti, että asian pistää merkille, kun itse on ainakin jollain tavalla vastuullinen siitä, miten sormet seikkailevat näppäimistöllä. Käsittääkseni ainakin.
Pitänee yrittää kirjoittaa jostakin muustakin. Vaikeaa toki, kun työmarkkinapolitiikassa sattuu ja tapahtuu - valtakunnan politiikassa ei niinkään. Toki sopimuskierros on käynnissä, mutta kai nyt politiikan eväitä voisi repiä jostain muualtakin. Ei ole kovin vaikea keksiä sellaisia välikysymysaiheita, joilla voisi iskeä kiilaa hallituspuolueiden väliin. Sehän kai tarkoitus kuitenkin on. Olen toistanut tätä usein ja toistan edelleen: Opposition tärkein tehtävä on hallituksen kaataminen.
Työmarkkinapolitiikan ajankohtainen kysymys on tietysti sekin, että mitä saadaan, kun kepulainen (super) ja kokoomuslainen (tehy) johtavat liittoja, joille samat puolueet lupasivat vaaleissa ja hallitusohjelmassa jotain. Tuloksia voitte ihmetellä uutisista joka päivä.
Tarkemmasta datasta kiinnostuneet voisivat myös ihmetellä sitä, millä eväillä Super allekirjoitti sopimuksen. Sopimusosapuolihan on neuvottelujärjestö TNJ, jonka säännöt periaatteessa edellyttävät yksimielisyyttä. Siis periaatteessa Super ei ole sopimusosapuoli. Mielenkiintoinen jälkipyykki tulossa, mutta erinomaista siis, että Super irtosi kumppaninsa holhouksesta.
Ja yritetään nyt siis sitä muutakin. Tehdään se taas vaihteeksi siteeraaamalla maalaisliiton verkkojulkaisu Apilaa. Mielenkiintoisen suoraa ottaa toisen puolueen äänenkannattaja kantaa:
"Hämeenlinnalainen Koskinen ei kuulu Helsingissä asuvan puoluejohtaja Heinäluoman lähipiiriin. Juristikoulutuksen saanut ex-oikeusministeri on ulkoiselta olemukseltaan ja käytökseltään toista maata kuin ammattiyhdistysliikkeen kaaderikoulun käynyt puoluejohtaja. Siis puheenjohtaja-ainesta?
Varapuhemies sopisi hyvin Sdp:n seuraavaksi johtajaksi, sillä häntä ei tunneta politiikan pelurina. Myös pitkä ura kansanedustajana ja ministerinä, koulutus, herrasmieskäytös ja ulkopoliittinen harrastuneisuus takaisivat hyvät eväät puolueen kannatuksen kasvattamiseen ja uudistavan puolueimagon luomiseen."
Pitänee yrittää kirjoittaa jostakin muustakin. Vaikeaa toki, kun työmarkkinapolitiikassa sattuu ja tapahtuu - valtakunnan politiikassa ei niinkään. Toki sopimuskierros on käynnissä, mutta kai nyt politiikan eväitä voisi repiä jostain muualtakin. Ei ole kovin vaikea keksiä sellaisia välikysymysaiheita, joilla voisi iskeä kiilaa hallituspuolueiden väliin. Sehän kai tarkoitus kuitenkin on. Olen toistanut tätä usein ja toistan edelleen: Opposition tärkein tehtävä on hallituksen kaataminen.
Työmarkkinapolitiikan ajankohtainen kysymys on tietysti sekin, että mitä saadaan, kun kepulainen (super) ja kokoomuslainen (tehy) johtavat liittoja, joille samat puolueet lupasivat vaaleissa ja hallitusohjelmassa jotain. Tuloksia voitte ihmetellä uutisista joka päivä.
Tarkemmasta datasta kiinnostuneet voisivat myös ihmetellä sitä, millä eväillä Super allekirjoitti sopimuksen. Sopimusosapuolihan on neuvottelujärjestö TNJ, jonka säännöt periaatteessa edellyttävät yksimielisyyttä. Siis periaatteessa Super ei ole sopimusosapuoli. Mielenkiintoinen jälkipyykki tulossa, mutta erinomaista siis, että Super irtosi kumppaninsa holhouksesta.
Ja yritetään nyt siis sitä muutakin. Tehdään se taas vaihteeksi siteeraaamalla maalaisliiton verkkojulkaisu Apilaa. Mielenkiintoisen suoraa ottaa toisen puolueen äänenkannattaja kantaa:
"Hämeenlinnalainen Koskinen ei kuulu Helsingissä asuvan puoluejohtaja Heinäluoman lähipiiriin. Juristikoulutuksen saanut ex-oikeusministeri on ulkoiselta olemukseltaan ja käytökseltään toista maata kuin ammattiyhdistysliikkeen kaaderikoulun käynyt puoluejohtaja. Siis puheenjohtaja-ainesta?
Varapuhemies sopisi hyvin Sdp:n seuraavaksi johtajaksi, sillä häntä ei tunneta politiikan pelurina. Myös pitkä ura kansanedustajana ja ministerinä, koulutus, herrasmieskäytös ja ulkopoliittinen harrastuneisuus takaisivat hyvät eväät puolueen kannatuksen kasvattamiseen ja uudistavan puolueimagon luomiseen."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)