Uusi ajatus?

Joku (mahdollinen) uskollinen lukijani on saattanut huomata, että aika ajoin huvitan itseäni ja toivottavasti ainakin joskus muitakin nappaamalla paloja Suomalaisen Totuuden Äänenkantajasta, Keskustan verkkolehti Apilasta.

Ja tarjoillaan taas yksi, liittyen Vihriälän työryhmän globalisaatioraporttiin ja sen kommentointiin:
"Maan tulevaisuuden kannalta ei ole hyvä asia, jos poliitikot ja vaikutusvaltainen ay-liike tahtovat hiljentää uudet ajatukset herkkähipiäisellä "ei saa keskustella" -asenteella. Silloin yhteiskunta jämähtää paikoilleen, ikivanhoihin juoksuhautoihin. "

Ai, mikä tässä oli pielessä? Siitä olen samaa mieltä etteivät politiikot eikä ay-liike saa vaientaa keskustelua ja uusia ajatuksia.

Se nosti toista suupieltä hivenen ylöspäin, että Vihriälän poppoon paperin leikkaus, -kiristämis, työehtojen heikennys ja Tanskan mallin apinoimis ajatuksia tituleerataan uusina... Näitä nyt on meillä kohtuullisen usein jo ehditty esittää - ja niistä on jopa keskusteltukin. Joko verkkolehdellä on tynnyrissä kasvanut toimittaja - tai sitten Apollonkadulle ei kovin montaa lehteä tai uutispalvelua tilata tai vaihtoehtoisesti niitä ei lueta.

Fly Spanair

Otsikon mukaisen mainoksen oikeuttaa jo se, että olen tällä hetkellä Madridissa turvallisesti kyseisen yhtiön lennättämänä.

Vielä enemmän sen oikeuttaa se, että join yhden oluen koneessa, josta he veloittivat 3 euroa (0,25 cl tölkki: ryöstöä). Lentoemännällä ei kuitenkaan ollut heti antaa rahasta takaisin, vaan lupasi tuoda vaihtorahat myöhemmin, maksoin kahdenkympin setelillä.

Ensimmäisen kerran lentoemäntä toi 7 euroa, ja sanoi ettei toisessa päässä ollutkaan tarpeeksi vaihtorahaa, pahoitteli ja sanoi taas palaavansa myöhemmin asiaan. Palasi ja toi 2 kympin seteliä. Eli oluen juominen koneessa ryöstöhintaan tuotti minulle 24 euroa lopulta. Ihan kannattavaa kaljanjuontia, sanoisin.

Paluumatkaa ajatellen kyseessä ei valitettavasti varmaankaan ole yhtiön normaali käytäntö;)

Moraalinen ongelma

Pieni uutinen tämän rap artisti iso-isokirjain mielipiteestä siitä, että hänen mielipiteensä johti hänen vapautensa rajoittamiseen (vangitsemiseen), sai minut pohtimaan moraalia. Filosofisia ajatuksia pitkästä aikaa, ainakin täällä blogissa.

Perusajatus tuntuu aika simppeliltä. Mielipiteen vapauden kuvittelisi olevan yksi perustavinta laatua olevia arvoja – ja loukkaamaton. Eli kun joku kieltäytyy asevelvollisuuden suorittamisesta, missään muodossa, loukkaa valtio hänen mielipiteen vapauttaan sulkemalla hänet tämän mielipiteen vuoksi vankilaan.

Ja toisaalta, yhteiskunnalla – jonka ilmentymä valtio on – on oikeus odottaa joidenkin velvoitteiden täyttämistä vastineeksi yhteiskunnan jäsenyyden tarjoamista asioista. Eli mielipiteen vapaus ja yhteiskunnan jäsenyyden luoma velvollisuus menevät ristiin. Yhteiskunnan jäsenyydestähän voisi kieltäytyä hakeutumalla toisen yhteiskunnan jäseneksi. Pysymällä sen yhteiskunnan jäsenenä, missä tätä velvollisuutta (asevelvollisuus) pidetään yllä, hyväksyy sen velvollisuuden osana yhteiskuntaan kuulumista.

Ja tappamisesta kieltäytyminenhän (vahva moraalinen argumentti) ei enää ole riittävä peruste hylätä asevelvollisuus. Siviilipalvelusimmeisillä ei enää ole tekemistä sodan kanssa, kun heitä ei edes sotatilassa laiteta (virallisesti….) miinanpolkijoiksi pikakoulutuksella.

Poliittisesti olisin koska tahansa sitä mieltä, että aseistakieltäytyjien vangitseminen ei ole hyväksyttävää. Johtaako edellinen ajatuskulku nyt sitten siihen, että olen filosofisesti eri mieltä – ja joudun näin ollen vaihtamaan mielipidettäni? Onneksi ei.

Vasta-argumentti 1: Vaikka mielipiteen vapaus ja velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan menevät ristiin niin, että velvollisuus yhteiskuntaa kohtaan on filosofisesti vahvemmilla, se ei ole hyväksyttävä syy rangaista ihmistä mielipiteestään henkilökohtaisen vapauden menettämisellä. Rangaistus suhteessa mielipiteen vapauden arvoon, on aivan liian suuri.

Vasta-argumentti 2: Koko suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä sotii tasa-arvoa vastaan sen koskiessa (pakollisena) vain toista sukupuolta. Ja koska se räikeästi loukkaa tärkeää tasa-arvon periaatetta, on se järjestelmä, jota ei tarvitse yhteiskunnan jäsenenä kunnioittaa. Näin ollen mielipiteen vapaus palaa vertailussa suvereeniin ykkösasemaan.

Yksi ei määritä kaikkia

Lauantai-iltana tai oikeampi olisi sanoa, että sunnuntaiyön varhaisina tunteina, juutuin pyytämättä ja yllätyksenä itseään vihreäksi arvomaailmaltaan tituleeranneen herran kanssa "keskustelemaan". Pyytämättä ja yllätyksenä siksi, että en koko tyyppiä tuntenut ennen kuin 6.Linjan soittojuottolassa tähän törmäsin. Yllätys oli sekin, että kaveri ei osannut pöydästä poistua edes kehotuksesta, lopulta, kaverin jankkaamisellaan onnistuttua karkottamaan naisseuran pöydästä, ei ollut enää muuta tekemistä kuin vängätä. (Samassa baarissa törmäsin myös erääseen naiseen, joka kivenkovaan väitti minulle, että kasvoni ovat kovin tutut radiosta...)

Suurin ongelma tässä vänkäämisessä nousi siitä, että demarit ovat aus anus, koska Lipponen sitä ja tätä. Yritin selittää, vääntää ja ymmärrystä edistää, kertomalla, että yhden ihmisen - oli tämä jollekin liikkeelle kuinka merkittävä tahansa - perusteella ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä kaikkien ajatus- ja arvomaailmasta. Ainakin allekirjoittanut, kun uskoo enemmän nimenomaan arvomaailmaan, ideologiaan ja ajatuksiin, kuin henkilöihin. Tämä nyt ei mennyt perille, ei sitten millään.

Tosin, minulle ja minusta, yksi vihreiden yleisesti esiintyviä virheitä, on juuri yltiöindividualismi. Tämän tajusin aikanaan, kun erästä paneelia puheenjohtajoidessani, tein panelisteille kysymyksen politiikan yksilöllistymisestä ja sen mahdollisesta ongelmallisuudesta. Vihreiden sittemmin varsin merkittäväkin edustaja totesi, että siinä ei ole mitään eikä minkäänlaista ongelmaa.

Yksi ei nyt vaan määritä kaikkia ja on tilanteita, joissa joukko voi olla tärkeämpi kuin yksilö. Saatan olla vanhanaikainen, mutta tässä asiassa sallin sen ilolla itselleni.